Kävin eilen Papun kanssa treenamassa Meirän hallilla Ylökkin toko-vuorolla. Kävin läpi avoimen luokan liikkeet nähdäkseni tämänhetkisen tasomme. Tässä harjoitteluntarpeet:
Paikalla makuu: Vaatii vielä totta kai harjoittelua, että olen piilossa, vaikka kesti kyllä yllättävän hyvin. Ehkä oli vielä vähän liikaa, että kentällä reenasi toinen koirakko samaan aikaan riehakkaasti. Mutta kyllä se siitä harjoittelun myötä.
Seuraaminen taluttimetta: Ihan hyvää kontaktia.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Kesti kyllä sen, että menin sen taakse tuon kolme metriä ja palasin sieltä rinnalle, mutta ei meinannut millään mennä liikkeestä maahan!!
Luoksetulo: Harjoittelin vasta luoksetulon pysäytystä, eli en ottanut koko liikettä perusasentoon asti. Papu pysähtyi hyvin, kun heitin lelun oikeasti ja hämäykseksi. Tämä on siis hyvällä mallilla. Käytin sekä suullista käskyä että käsimerkkiä.
Seisominen seuraamisen yhteydessä: Papu pysähtyi välillä ihan hyvin. Harjoittelin sitä muutenkin heittämällä lelun samalla kun annoin käskyn. Taakse siirtymistä se ei kestänyt vaan kääntyi katsomaan.
Noutaminen: Harjoittelimme niin, että annoin kapulan Papulle suuhun ja se kantoi kapulan jalkojeni takaa kiertäen rinnalle. Hyvällä mallilla mielestäni jo tämäkin. Pitää vain harjoitella "omalla ajalla" kapulan heittämistä 10 metrin päähän ;)
Kauko-ohjaus: Papu nousi istumaan jo kauempaa kuin ennen, mutta en ollut vielä kuin korkeintaan 1,5m päässä. Maahan menee kyllä kauempaakin hyvin. Yritän harjoitella tätä niin usein, että istu-käsiliike tulee kunnolla tutuksi.
Estehyppy: Otin ensin pari kertaa niin, että jätin Papun toiselle puolelle estettä ja testasin, millä käskyllä se olisi paras kutsua hypyn yli luokseni. Käytin sanaa "tänne". Kun tämä tuntui parilla toistolla sujuvan, otin koko liikkeen nähdäkseni, miten se onnistuu. Papu lähti reippaasti hyppäämään ja seisoi ensin, mutta kun annoin istu-käskyn, istui. Kun sanoin "tänne", tuli hienosti rinnalle. Papu jää ihan esteen taakse istumaan (kuten jäi seisomaankin), joten voi olla, että joudumme harjoittelemaan kauemmaksi jäämistä. Tosin hyppäsi se helposti takaisin tältäkin etäisyydeltä, vaikka esteen korkeus oli kisamitoissa. Tämä liike siis vaikuttaisi aika valmiilta :)
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
Toko Lieto: PAPULLE TK1
Kävimme eilen tokoilemassa Liedossa Turun kultaisten toko-kokeessa. Saimme keskiviikkona tiedon, että pääsisimme peruutuspaikalle. Ajattelin, etten jaksa lähteä, mutta kun kuulin, että ALO-luokka alkaa vasta puolilta päivin, lupasin ottaa paikan vastaan. Pelkäsin kuitenkin, etten ole ehtinyt tarpeeksi valmistautua henkisesti. Onneksi tuli käytyä reenaamassa tiistaina Nokian hallilla ja torstaina oli normaali toko-valmennus Marialla. Perjantaina käytiin läpi kaikki liikkeet agilitytreenien sivussa.
Lauantaiaamuna lähdin ajamaan kohti Turkua ja Liedossa sijaitsevaa ATT-hallia. Kävin ajaessani läpi mielessäni taas kaikki liikkeet alkuvalmisteluista koiran kehumiseen asti. Hoin ääneen käskyjen oikeita äänenpainotuksia.
Paikan päällä selvisi, että olin paikalla juuri sopivaan aikaan. EVL-luokka loppui juuri, joten lähdin ilmoittautumisen jälkeen kävelyttämään Papua. Vaikka pakkasta ei ollutkaan niin paljon kuin Nokialla, tuuli oli kylmä. Yritin ottaa pihassa jääviä liikkeitä, mutta Papu ei ollut yhtään kuulolla. Kun siirryimme sisälle halliin, kuulokin palautui. Tuomari Ilkka Sten halusi, että kaikki koirat suorittavat ensin paikalla makuun ja sitten vasta otetaan yksilöliikkeet. Lisäksi tuli sellainen muutos, että jäävät liikkeet otettiin peräkkäin. Meille tuli aika paljon odottelua, koska olimme numerolla 18.
Ennen paikalla makuuta muistutin Papua maahanmenosta ja odottamisesta, eli tein nopeita harjoituksia, joissa vaadin ripeää maahanmenoa ja pienen hetken odottamista. Meidän paikka oli hovawartin ja dobberin välissä. Jännitin, paineistuuko se vieruskavereista liikaa. Papu meni ensimmäisellä käskyllä maahan, minkä jälkeen jouduimme odottamaan jonkin aikaa ennen kuin muut olivat maassa. Pelkäsin koko ajan, että se pomppaa ylös. Hovawartin vieressä oleva mittel nousi jossain vaiheessa seisomaan, haukahteli ja lähti lopulta liikkeelle. Meinasin pyörtyä, kun pelkäsin niin paljon, että Papukin lähtee. Mutta eipä lähtenytkään! Ylösnouseminenkin oli reipas ja ripeä. Kympin suoritus :)
Vein Papun tässä vaiheessa kävelylle ja autoon. Hain sen takaisin puolen välin jälkeen, koska tuomari ja liikkuri toimivat niin nopeasti, ettei yksi ehtinyt paikalle omalla ajallaan enkä halunnut olla toinen. Otin Papun kanssa liikkeitä, istuskelimme ja kun edellinen koira suoritti liikkeitä, aloin heitellä Papulle lelua, jota se nouti innokkaasti. Kun kävelin kohti kehää, Papu seurasi vierelläni skarppina.
Remmissä seuraaminen alkoi hypyn vierestä. Yhtäkkiä Papu olikin ihan unessa. Se vain tuijotti estettä, kun annoin sille jo seuraa-käskyn. Ehdin liikkua pari askelta, kun se lähti mukaani. Loppu kai oli sitten ihan ok. Pitää keskittyä saamaan oikea vire päälle jo heti ekasta liikkeestä asti. Vapaana seuraaminen oli mielestäni ihan hyvää. Tässä kohtaa muistini tuntuu nyt pettävän, sillä en muista kunnolla, miten suoritus meni...
Jäävistä liikkeistä otettiin ensin maahan meno. Papu meni maahan ja nousi ripeästi ylös loppuasentoon, mutta muistan tuomarin todenneen pisteitä antaessaan, että toivoisi nopeampaa maahan menoa. Papu alkoi hidastella maahanmenossa juuri viime viikolla! :( Liikkeestä seisominen kai onnistui myös, koska ainakin Papu seisoi, kun käännyin takaisin päin. Kilpakumppanini tiesi kertoa, ettei Papu ollut ottanut ainakaan montaa askelta käskyn jälkeen.
Sitten otettiin luoksetulo. Se oli jälleen iloinen ja nopea. Perusasento oli ihan hyvä, olen kyllä vaatinut vähän lähempänä istumista, mutta ei tuokaan huono ollut - ja olipahan ainakin suora!
Estehypyssä päätin vain nyökätä valmis-vastauksen, etten vain provosoi Papua hyppäämään ennen varsinaista käskyä. Annoin innokkaan hyppy-käskyn, jolloin Papu lähti suorittamaan reippaasti ja toimi aivan kuten tuossa liikkeessä pitääkin. Vasta tässä vaiheessa katsoin, mitä tuomari liikkeestä antoi: 10. Hän heilautti samaa numeroa uudelleen ja kommentoi, että meidän meno on kivaa katsottavaa ja toiminta rauhallista.
Kyllä kannatti lähteä :). Kotiin tuomisina siis viimeinen ykkönen ja siten TK1-koulutustunnus. Kaiken kruunasi se, että pääsimme palkinnoillekin sijoituttuamme 3:nneksi 20 koiran joukosta. Palkinnoksi saimme koiranruokaa 4kg, nätin pokaalin, Aalto-tuikkuastian sekä ruusukkeen. Vähän toista kuin Noormarkussa ;)
Ihanaa, kun voi nyt huoletta lähteä harjoittelemaan AVO:n liikkeitä miettimättä sitä, miten ne voivat vaikuttaa ALO:n liikkeiden suorittamiseen. Nälkä on kasvanut niin, että on mahtavaa päästä opettelemaan uutta ja suunnata kohti ensi kesän kokeita. Papu on uskomattoman taitava koira!
14.11.09 Lieto
tuomarina Ilkka Sten
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 8
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 10
Yhteensä 188
ALO1, TK1, KP, sij. 3.
Lauantaiaamuna lähdin ajamaan kohti Turkua ja Liedossa sijaitsevaa ATT-hallia. Kävin ajaessani läpi mielessäni taas kaikki liikkeet alkuvalmisteluista koiran kehumiseen asti. Hoin ääneen käskyjen oikeita äänenpainotuksia.
Paikan päällä selvisi, että olin paikalla juuri sopivaan aikaan. EVL-luokka loppui juuri, joten lähdin ilmoittautumisen jälkeen kävelyttämään Papua. Vaikka pakkasta ei ollutkaan niin paljon kuin Nokialla, tuuli oli kylmä. Yritin ottaa pihassa jääviä liikkeitä, mutta Papu ei ollut yhtään kuulolla. Kun siirryimme sisälle halliin, kuulokin palautui. Tuomari Ilkka Sten halusi, että kaikki koirat suorittavat ensin paikalla makuun ja sitten vasta otetaan yksilöliikkeet. Lisäksi tuli sellainen muutos, että jäävät liikkeet otettiin peräkkäin. Meille tuli aika paljon odottelua, koska olimme numerolla 18.
Ennen paikalla makuuta muistutin Papua maahanmenosta ja odottamisesta, eli tein nopeita harjoituksia, joissa vaadin ripeää maahanmenoa ja pienen hetken odottamista. Meidän paikka oli hovawartin ja dobberin välissä. Jännitin, paineistuuko se vieruskavereista liikaa. Papu meni ensimmäisellä käskyllä maahan, minkä jälkeen jouduimme odottamaan jonkin aikaa ennen kuin muut olivat maassa. Pelkäsin koko ajan, että se pomppaa ylös. Hovawartin vieressä oleva mittel nousi jossain vaiheessa seisomaan, haukahteli ja lähti lopulta liikkeelle. Meinasin pyörtyä, kun pelkäsin niin paljon, että Papukin lähtee. Mutta eipä lähtenytkään! Ylösnouseminenkin oli reipas ja ripeä. Kympin suoritus :)
Vein Papun tässä vaiheessa kävelylle ja autoon. Hain sen takaisin puolen välin jälkeen, koska tuomari ja liikkuri toimivat niin nopeasti, ettei yksi ehtinyt paikalle omalla ajallaan enkä halunnut olla toinen. Otin Papun kanssa liikkeitä, istuskelimme ja kun edellinen koira suoritti liikkeitä, aloin heitellä Papulle lelua, jota se nouti innokkaasti. Kun kävelin kohti kehää, Papu seurasi vierelläni skarppina.
Remmissä seuraaminen alkoi hypyn vierestä. Yhtäkkiä Papu olikin ihan unessa. Se vain tuijotti estettä, kun annoin sille jo seuraa-käskyn. Ehdin liikkua pari askelta, kun se lähti mukaani. Loppu kai oli sitten ihan ok. Pitää keskittyä saamaan oikea vire päälle jo heti ekasta liikkeestä asti. Vapaana seuraaminen oli mielestäni ihan hyvää. Tässä kohtaa muistini tuntuu nyt pettävän, sillä en muista kunnolla, miten suoritus meni...
Jäävistä liikkeistä otettiin ensin maahan meno. Papu meni maahan ja nousi ripeästi ylös loppuasentoon, mutta muistan tuomarin todenneen pisteitä antaessaan, että toivoisi nopeampaa maahan menoa. Papu alkoi hidastella maahanmenossa juuri viime viikolla! :( Liikkeestä seisominen kai onnistui myös, koska ainakin Papu seisoi, kun käännyin takaisin päin. Kilpakumppanini tiesi kertoa, ettei Papu ollut ottanut ainakaan montaa askelta käskyn jälkeen.
Sitten otettiin luoksetulo. Se oli jälleen iloinen ja nopea. Perusasento oli ihan hyvä, olen kyllä vaatinut vähän lähempänä istumista, mutta ei tuokaan huono ollut - ja olipahan ainakin suora!
Estehypyssä päätin vain nyökätä valmis-vastauksen, etten vain provosoi Papua hyppäämään ennen varsinaista käskyä. Annoin innokkaan hyppy-käskyn, jolloin Papu lähti suorittamaan reippaasti ja toimi aivan kuten tuossa liikkeessä pitääkin. Vasta tässä vaiheessa katsoin, mitä tuomari liikkeestä antoi: 10. Hän heilautti samaa numeroa uudelleen ja kommentoi, että meidän meno on kivaa katsottavaa ja toiminta rauhallista.
Kyllä kannatti lähteä :). Kotiin tuomisina siis viimeinen ykkönen ja siten TK1-koulutustunnus. Kaiken kruunasi se, että pääsimme palkinnoillekin sijoituttuamme 3:nneksi 20 koiran joukosta. Palkinnoksi saimme koiranruokaa 4kg, nätin pokaalin, Aalto-tuikkuastian sekä ruusukkeen. Vähän toista kuin Noormarkussa ;)
Ihanaa, kun voi nyt huoletta lähteä harjoittelemaan AVO:n liikkeitä miettimättä sitä, miten ne voivat vaikuttaa ALO:n liikkeiden suorittamiseen. Nälkä on kasvanut niin, että on mahtavaa päästä opettelemaan uutta ja suunnata kohti ensi kesän kokeita. Papu on uskomattoman taitava koira!
14.11.09 Lieto
tuomarina Ilkka Sten
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 8
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 10
Yhteensä 188
ALO1, TK1, KP, sij. 3.
lauantai 31. lokakuuta 2009
Ihania sanoja
"Tässä on sinun ystäväsi, kumppanisi, puolustajasi, sinun koirasi.
Sinä olet hänen elämänsä, hänen rakkautensa ja hänen johtajansa.
Hän tulee olemaan sinulle uskollinen viimeiseen sydämenlyöntiinsä asti.
Sinun tulee olla hänen omistautumisensa arvoinen. " Tuntematon
Sinä olet hänen elämänsä, hänen rakkautensa ja hänen johtajansa.
Hän tulee olemaan sinulle uskollinen viimeiseen sydämenlyöntiinsä asti.
Sinun tulee olla hänen omistautumisensa arvoinen. " Tuntematon
Muutoksia ja tutkimuksia
Muuttomme jälkeen huomasin muutaman päivän jälkeen, että Papun on vaikea tulla portaita alas asunnossamme. Hieroin sen samantien, mutta Papusta ei koskaan osaa sanoa, sattuuko vai tuntuuko hyvältä, se kun antaa minun tehdä itselleen mitä vain eikä koskaan valita mistään. Kun koskin Jojon lantioon, se kääntyi samantien selälleen ja katsoi kättäni. Aloin hieroa pehmeämmillä otteilla ja pikkuhiljaa jännitys helpotti niin, että Jojo rentoutui täysin. Eli kipeitä oltiin.
Papun toko-reeneissä tuona samana iltana Papu ei ollut ollenkaan oma itsensä. Tästä syystä päätin jättää perjantain agilityreenit väliin. Koska olemme joutuneet käymään pelkästään remmilenkeillä, vaihdoin pannan valjaisiin. Hommasin myös kiireesti back on track -verkkoloimen Pian kautta. Nämä kaikki hieronnan lisäksi varmasti alkoivat helpottaa oloa, joten toko-kokeessa Papu oli jo normaali.
Kävimme 19. syyskuuta silmätarkastuksissa. Jojon silmät todettiin terveiksi. Sen kanssa voimme siis huokaista helpotuksesta, että mitään perinnöllistä tuskin enää puskee esiin. Papun oikeasta silmästä löydettiin silmänpohjanrappeuma :( Ei kuulemma ole perinnöllistä, koska on vain toisessa silmässä. Eläinlääkäri sanoi sen johtuvan esim. pahasta tulehduksesta tai myrkytyksestä. En keksinyt muuta kuin viimekesäisen veriripulin. Eläinlääkäri arveli sen johtuvan siitä.
Harrastamista ei tämän takia kuulemma tarvitse lopettaa. Koira oppii hyödyntämään tervettä silmäänsä niin hyvin, että ongelmia tuskin tulee. Sanoi, että tilanne pitää vain ottaa harjoittelussa ja ohjaamisessa huomioon. Totta kai seuraan Papua erityisesti agilityssa jatkossa tarkkaan, ettei se vain pääse loukkaamaan itseään. Tokossa siitä tuskin tulee olemaan mitään haittaa, kun vauhdit ovat matalammat eikä ole korkeuseroja.
Tulos järkytti minua tietysti hirveästi. Itku pääsi, kun lähdin ajamaan kotiin. Kiitos niille muutamille ihmisille, joille olen asiasta uskaltanut kertoa, kiitos myötätunnosta ja asiallisesta suhtautumisesta. Harmikseni sain huomata, että ihminen, jolle koirani luulisi olevan tärkeä, koirani kasvattaja, ei ole vieläkään kommentoinut asiaa mitenkään. Olisin kaivannut vaikeassa tilanteessa edes vähän empatiaa...
Papun toko-reeneissä tuona samana iltana Papu ei ollut ollenkaan oma itsensä. Tästä syystä päätin jättää perjantain agilityreenit väliin. Koska olemme joutuneet käymään pelkästään remmilenkeillä, vaihdoin pannan valjaisiin. Hommasin myös kiireesti back on track -verkkoloimen Pian kautta. Nämä kaikki hieronnan lisäksi varmasti alkoivat helpottaa oloa, joten toko-kokeessa Papu oli jo normaali.
Kävimme 19. syyskuuta silmätarkastuksissa. Jojon silmät todettiin terveiksi. Sen kanssa voimme siis huokaista helpotuksesta, että mitään perinnöllistä tuskin enää puskee esiin. Papun oikeasta silmästä löydettiin silmänpohjanrappeuma :( Ei kuulemma ole perinnöllistä, koska on vain toisessa silmässä. Eläinlääkäri sanoi sen johtuvan esim. pahasta tulehduksesta tai myrkytyksestä. En keksinyt muuta kuin viimekesäisen veriripulin. Eläinlääkäri arveli sen johtuvan siitä.
Harrastamista ei tämän takia kuulemma tarvitse lopettaa. Koira oppii hyödyntämään tervettä silmäänsä niin hyvin, että ongelmia tuskin tulee. Sanoi, että tilanne pitää vain ottaa harjoittelussa ja ohjaamisessa huomioon. Totta kai seuraan Papua erityisesti agilityssa jatkossa tarkkaan, ettei se vain pääse loukkaamaan itseään. Tokossa siitä tuskin tulee olemaan mitään haittaa, kun vauhdit ovat matalammat eikä ole korkeuseroja.
Tulos järkytti minua tietysti hirveästi. Itku pääsi, kun lähdin ajamaan kotiin. Kiitos niille muutamille ihmisille, joille olen asiasta uskaltanut kertoa, kiitos myötätunnosta ja asiallisesta suhtautumisesta. Harmikseni sain huomata, että ihminen, jolle koirani luulisi olevan tärkeä, koirani kasvattaja, ei ole vieläkään kommentoinut asiaa mitenkään. Olisin kaivannut vaikeassa tilanteessa edes vähän empatiaa...
Agility, Lieto
Tänään kävin Papun kanssa Liedossa TSAU:n agilitykisoissa. Tuloksissa ei ole kehumista, mutta joistakin yksityiskohdista ole tyytyväinen.
1. Sain "heitettyä" Papun esteen yli ja tehdä takaaleikkauksen perään ilman vauhdin tippumista.
2. Loppusuoran toiseksi viimeinen hyppyeste oli 90 asteen kulmassa edelliseen ja viimeiseen nähden. Papu hakeutui sille silti itsenäisesti, vaikken ehtinyt edes kunnolla ohjata. Kertoo siis siitä, että Papu lukee rataa ja tietää kokemuksesta, että kyllä se hyppy kuitenkin vielä suoritetaan. Samoin hakeutui viimeiselle esteelle omatoimisesti.
3. Yritti karata toiselle radalle ennen tuomarin pillin vihellystä. Vauhti oli muutenkin sillä radalla hyvä.
1. Sain "heitettyä" Papun esteen yli ja tehdä takaaleikkauksen perään ilman vauhdin tippumista.
2. Loppusuoran toiseksi viimeinen hyppyeste oli 90 asteen kulmassa edelliseen ja viimeiseen nähden. Papu hakeutui sille silti itsenäisesti, vaikken ehtinyt edes kunnolla ohjata. Kertoo siis siitä, että Papu lukee rataa ja tietää kokemuksesta, että kyllä se hyppy kuitenkin vielä suoritetaan. Samoin hakeutui viimeiselle esteelle omatoimisesti.
3. Yritti karata toiselle radalle ennen tuomarin pillin vihellystä. Vauhti oli muutenkin sillä radalla hyvä.
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Toko Noormarkku
Olin tänään Papun kanssa toko-kokeessa Noormarkussa. Tuomarina toimi Hannele Pörsti.
Mietin ajomatkalla kaikki liikkeet läpi kohta kohdalta kehumiseen asti. Emme tehneet tietenkään mielikuvissani yhtään virhettä. Halusin unohtaa kaikki kotihankaluudet ja mahdolliset muilta kilpailijoilta tulevat ärsyttävyydet. Halusin keskittyä Papuun ja nauttia siitä, että olimme siellä kahdestaan. Olimme paikalla taas tuntia ennen kokeen alkua, mikä on kyllä kohtalaisen ärsyttävää. Koe kuitenkin aloitettiin 10 minuuttia etuajassa, koska kaikki olivat paikalla. Meinasin myöhästyä kehästä, sillä olin juuri viemässä Papun vielä autoon, kun joku huusi meidät takaisin halliin ja suoraan juoksuntarkastukseen ja paikalla makuuseen.
Ehdin viritellä Papua sillä aikaa, kun tuomari teki luoksepäästävyyttä ja kävi pyyhkimässä kätensä. Otin askeleen eteen päin seuraamista ja höpötin "otetaan maahanmenoa", jolloin Papu tarjosikin maahan menoa. Tästä tiesin, että se on hyvin kuulolla. Maahan meno onnistui ekasta käskystä ja se jäi odottamaan lähdettyäni toiseen päähän hallia. Sydän pamppaillen toivoin kävellessäni pois, että se myös pysyy paikallaan. Sydän hakkasi hillittömästi myös koko paikalla makuu -liikkeen ajan. Mutta se pysyi ja istui myös ekasta käskystä!
Liikkeenohjaaja oli ripeä eikä tuomari selitellyt liikkeiden välillä, miksi antoi mitäkin pisteitä. Kukin koira vietti kehässä vain muutaman minuutin, mikä oli minulle sopiva systeemi. En ehtinyt kertaakaan katsoa, mitä numeroita tuomari meille antoi ennen viimeistä liikettä.
Remmissä seuraaminen ei ollut niin hyvää kuin reeneissä. Papu mm. kävi katsomassa ekalla suoralla olleita maton kiinnitystappeja... Se ottaa selvästi häiriötä tuollaisista näkyvistä asioista. Muuten meni hyvin ja parani loppua kohti.
Vapaana seuraaminen meni paremmin. Juoksuosuus oli suoralla, josta oli kulku ulko-ovelle. Papu ilmeisesti luuli, että juoksemme kohti autolla odottavaa namikippoa, koska lähti kirmaamaan niin vauhdikkaasti. Seurasi onneksi kuitenkin minua eikä esim. lähtenyt kehästä ;)
Liikkeestä maahanmenossa sekä luoksetulossa onnistuivat kaikki osiot mahtavasti. Myös luoksetulon perusasento oli täydellinen! :)
Liikkeestä seisomisessa Papu ilmeisesti pysähtyi liian hitaasti, koska pisteitä olemme saaneet vain 7. Jatketaan hyväksi havaittua harjoittelua. Pitää kuitenkin olla tyytyväinen, että molemmat jäävät liikkeet kuitenkin onnistuivat noin hyvin, etteivät esim. menneet väärin päin.
Hypyssä Papu liikkui pikkuisen, kun menin sen rinnalle. Ilmeisesti ei kuitenkaan liikaa tai häiritsevästi, koska saimme siitäkin 9:n.
Luoksepäästävyys 9 (lähti tuomaria kohti, mutta oli hyväntahtoinen ja avoin)
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 7
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 7
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 9
Yhteensä 180
ALO1 ja sijoitus 3.
Mietin ajomatkalla kaikki liikkeet läpi kohta kohdalta kehumiseen asti. Emme tehneet tietenkään mielikuvissani yhtään virhettä. Halusin unohtaa kaikki kotihankaluudet ja mahdolliset muilta kilpailijoilta tulevat ärsyttävyydet. Halusin keskittyä Papuun ja nauttia siitä, että olimme siellä kahdestaan. Olimme paikalla taas tuntia ennen kokeen alkua, mikä on kyllä kohtalaisen ärsyttävää. Koe kuitenkin aloitettiin 10 minuuttia etuajassa, koska kaikki olivat paikalla. Meinasin myöhästyä kehästä, sillä olin juuri viemässä Papun vielä autoon, kun joku huusi meidät takaisin halliin ja suoraan juoksuntarkastukseen ja paikalla makuuseen.
Ehdin viritellä Papua sillä aikaa, kun tuomari teki luoksepäästävyyttä ja kävi pyyhkimässä kätensä. Otin askeleen eteen päin seuraamista ja höpötin "otetaan maahanmenoa", jolloin Papu tarjosikin maahan menoa. Tästä tiesin, että se on hyvin kuulolla. Maahan meno onnistui ekasta käskystä ja se jäi odottamaan lähdettyäni toiseen päähän hallia. Sydän pamppaillen toivoin kävellessäni pois, että se myös pysyy paikallaan. Sydän hakkasi hillittömästi myös koko paikalla makuu -liikkeen ajan. Mutta se pysyi ja istui myös ekasta käskystä!
Liikkeenohjaaja oli ripeä eikä tuomari selitellyt liikkeiden välillä, miksi antoi mitäkin pisteitä. Kukin koira vietti kehässä vain muutaman minuutin, mikä oli minulle sopiva systeemi. En ehtinyt kertaakaan katsoa, mitä numeroita tuomari meille antoi ennen viimeistä liikettä.
Remmissä seuraaminen ei ollut niin hyvää kuin reeneissä. Papu mm. kävi katsomassa ekalla suoralla olleita maton kiinnitystappeja... Se ottaa selvästi häiriötä tuollaisista näkyvistä asioista. Muuten meni hyvin ja parani loppua kohti.
Vapaana seuraaminen meni paremmin. Juoksuosuus oli suoralla, josta oli kulku ulko-ovelle. Papu ilmeisesti luuli, että juoksemme kohti autolla odottavaa namikippoa, koska lähti kirmaamaan niin vauhdikkaasti. Seurasi onneksi kuitenkin minua eikä esim. lähtenyt kehästä ;)
Liikkeestä maahanmenossa sekä luoksetulossa onnistuivat kaikki osiot mahtavasti. Myös luoksetulon perusasento oli täydellinen! :)
Liikkeestä seisomisessa Papu ilmeisesti pysähtyi liian hitaasti, koska pisteitä olemme saaneet vain 7. Jatketaan hyväksi havaittua harjoittelua. Pitää kuitenkin olla tyytyväinen, että molemmat jäävät liikkeet kuitenkin onnistuivat noin hyvin, etteivät esim. menneet väärin päin.
Hypyssä Papu liikkui pikkuisen, kun menin sen rinnalle. Ilmeisesti ei kuitenkaan liikaa tai häiritsevästi, koska saimme siitäkin 9:n.
Luoksepäästävyys 9 (lähti tuomaria kohti, mutta oli hyväntahtoinen ja avoin)
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 7
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 7
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 9
Yhteensä 180
ALO1 ja sijoitus 3.
perjantai 9. lokakuuta 2009
Pitkästä aikaa...
Olemme muuttamassa, mistä johtuen ei ole paljoa ehtinyt kuulumisia päivittää. Muutama viikko sitten pariskunta kävi katsomassa asuntoamme ja halusi ostaa sen. Ekat kävijät, ilman välittäjää... Lähdimme pikaisesti etsimään vuokra-asuntoa, joka sitten Ketolanmäeltä saatiin. Lokakuun alussa alkoi vuokrasopimus ja viime viikonloppuna veimme pari kuormaa. Tänä viikonloppuna on tarkoitus viedä kaikki muu. Samu lähti mummun ja papan kanssa Ähtäriin viikonlopuksi, jotta saamme rauhassa muuttaa. Tänään on viety yksi kuorma. Huomenna jatketaan.
Ylökk siirtyi talvireenipaikkoihin lokakuun alussa. Pääsin Papun kanssa Hessun ryhmään ja tänään olin ensimmäistä kertaa mukana. Olin ihan innoissani, kun pitkästä aikaa pääsen Papun kanssa radalle. Tuo into totta kai tarttui Papuunkin, joka meni mahtavasti! Vauhtia on tosi hyvin, pystyn tekemään takaaleikkauksia ja sylkkäreitä ja mikä parasta: Papu lukee rataa! Oli kyllä mielettömän ihanaa pitkästä aikaa! Kyllä kannatti hakea talviryhmäpaikkaa, vaikken aluksi meinannutkaan. Kaiken tämän hyvän lisäksi reenimatka kestää nykyään 5 minuuttia, koska Ylökkillä on harjoitteluaikoja nokialaisella Meirän hallilla Rounionkadulla.
Otin agilityn lomassa myös vähän tokoa: takaakiertoa ja pysähdystä. Heitin pari kertaa hanskan Papun yli ja kokeilin hämyheitolla pysähdystä. Toimii!
Onhan sitä paljon muutakin tapahtunut ja pitäisi toko-reeneistäkin kirjoittaa, että muistan ne jatkossakin, mutta nyt en jaksa kirjoittaa enempää. Palaan asiaan paremmalla ajalla. Uuteen asuntoon on nettikin tilauksessa. Katsotaan, milloin saadaan toimintaan.
Ylökk siirtyi talvireenipaikkoihin lokakuun alussa. Pääsin Papun kanssa Hessun ryhmään ja tänään olin ensimmäistä kertaa mukana. Olin ihan innoissani, kun pitkästä aikaa pääsen Papun kanssa radalle. Tuo into totta kai tarttui Papuunkin, joka meni mahtavasti! Vauhtia on tosi hyvin, pystyn tekemään takaaleikkauksia ja sylkkäreitä ja mikä parasta: Papu lukee rataa! Oli kyllä mielettömän ihanaa pitkästä aikaa! Kyllä kannatti hakea talviryhmäpaikkaa, vaikken aluksi meinannutkaan. Kaiken tämän hyvän lisäksi reenimatka kestää nykyään 5 minuuttia, koska Ylökkillä on harjoitteluaikoja nokialaisella Meirän hallilla Rounionkadulla.
Otin agilityn lomassa myös vähän tokoa: takaakiertoa ja pysähdystä. Heitin pari kertaa hanskan Papun yli ja kokeilin hämyheitolla pysähdystä. Toimii!
Onhan sitä paljon muutakin tapahtunut ja pitäisi toko-reeneistäkin kirjoittaa, että muistan ne jatkossakin, mutta nyt en jaksa kirjoittaa enempää. Palaan asiaan paremmalla ajalla. Uuteen asuntoon on nettikin tilauksessa. Katsotaan, milloin saadaan toimintaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)