Ja turnee saatiin päätökseen turvallisesti. Tämä rutistus oli itselleni haaste, josta selvisin mielestäni hyvin, vaikka helteet ottivat voimille ja arvostelut luonnolle. Olisihan se ollut kiva, jos olisin saanut Sutista muotovalion nuorena, mutta olisi ehkä ollut järkevää silloin miettiä kenelle koiran vie arvosteltavaksi. Kokeillaan sitten vaikka veteraaniluokkaan seuraavaksi.
Kunpa saisin Sutin jalostustarkastukseen niin olisin tyytyväinen.
Jälleen jouduin ihmettelemään näyttelytouhuja. Kääpiösnautseritkin kuskataan näyttelypaikalle häkeissä vetäen, ja parempi kai se onkin, ettei karvat vain mene sotkuun tai kerää kaiken maailman roskia mukaansa. Suti sai kävellä paikalle rauhassa puskia nuuhkien ja pissaillen, koska sen karvaan ei roskat tartu eikä föönaaminen muutenkaan ole tarpeen. Mutta eihän tällaista näyttelytuomari arvosta. Näyttelypaikalla oli tietyt paikat, joilla sai tupakoida, mutta se ei tietenkään ilmeisesti koskenut kaikkia, vaan itsekkäästi poltettiin siinä missä satuttiin seisomaan. Miksihän trimmipöytä vietiin ihan kehänauhaan kiinni ja siinä käsiteltiin kaikki saman kasvattajan koirat ennen kehään menoa? Ihmettelin samaa bichon frisee -kehän ohi kulkiessani. Eikö sitä voisi melkein pitää jo tuomarille esittämisenä? Mutta mikäpä minä olen sitä arvostelemaan, ihmettelen vain.
Tänään tuomarina oli Andrew Brace, Iso-Britannia.
Arvostelu: "2,5 y old. Lacking in leg furnishings, but the body coat is good texture. Balanced head with typical eye, but ears could be neater. Needs more angulation front and back, and more defined topline. Moves close behind, wide in front. Profile movement could have more scope." EH AVK1
Kaikki arvostelut kertoivat mielestäni siitä, että Suti on edelleen melko keskenkasvuinen ja että sen pitää päästä lihashuoltoon. Jatkamme pyöräilyä ensi viikolla parina päivänä viikossa, mutta hierojalle pitää varata aika välittömästi. Liikkeiden huonous harmittaa, koska sillä on ollut hyvät liikkeet, mutta nyt ajoitin ahkeramman treenaamiseen väärin.
Suti esiintyi mielestäni hyvin ja käyttäytyi kaikkia kohtaan upeasti. Sitä arvostan kuitenkin koirassa eniten. Sen kuitenkin opin, että ulkomaisille tuomareille Sutia on todennäköisesti turha viedä, koska sitähän sitä arvostetaan, johon silmä on tottunut. Mutta kaikki kunnia myös kilpakumppaneille: Kehässä oli joka päivä todella upeita ja näyttäviä näyttelykoiria.
Nyt Suti on ansainnut hevosen luun ja huomenna alkaa rallytokon treenaaminen tavoitteellisesti. Olen suunnitellut kisoja syksylle.
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti