Tämä talvi on ollut Jojolle jotenkin vaikea siinä mielessä, että sitä ei ole juurikaan huvittanut ulkoilla. Itseäni turhauttaa, kun lenkillä saa kiskoa toista eteenpäin, että päästään joskus kotiinkin. Se ei vain tykkää kylmästä. Toivottavasti sillä ei ole jo vaikeita nivelvaivoja :/ Jojo on osoittanut minulle, että se on perusluonteeltaan hyvin laiska, vaikka on joskus esittänytkin yliaktiivista.
Papu, pieni partiolaiseni, on aina valmis lähtemään vaikka minkälaiseen keliin ja aina se etenee reippaasti. Sen ainoa huono puoli on huonot jalkakarvat, joihin tarttuu lunta.
Pitkäaikainen unelmani on toteutumassa tänä keväänä. Siitä kuitenkin lisää vasta lähempänä.
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti