Tämä päivä alkoi klo 7. kun Samu heräsi kunnolla. Sitä ennen se oli jo tunnin pyörinyt ja siirtynyt jo kerran takaisin omaan sänkyynsä nukkumaan. Petri käytti koirat kuuden jälkeen ja äitiä ja koiria olisi vielä kovasti nukuttanut, kun Pikku-Jäbä kurvasi makkariin sinisellä mopollaan. Aamulla kävimme kaupassa ja leivoimme sämpylöitä. Samu sai lutrata tiskipöydällä veden kanssa sillä aikaa, kun leivoin.
Petrin tultua töistä Samu oli edelleen päikkäreillä ja minä painuin koirien kanssa metsään. Siellä vierähtikin yli puolitoista tuntia, kun ilma oli niin ihana ja kun lumet on jo lähes kokonaan sulaneet, pääsemme tekemään monipuolisempia lenkkejä. Jostain kumman syystä emme ole tavanneet metsässä pitkään aikaan ketään, vaikka tiedän, että siellä liikkuu todella paljon ihmisiä koirineen. Ehkä lenkkimme ovat sen verran laajentuneet, että on jo epätodennäköisempää kohdata muita.
Kävimme siis eilen vielä ajamassa tekemäni verijäljen. Yllätyksekseni Papun meno oli paljon tiiviimpää ja tarkempaa kuin Jojon, joskin Jojokin oli jo tarkempi kuin viime vuonna ensimmäisellä jäljellä. Jojo sinkoili jäljeltä pois, mikä johtui varmaan myös siitä, että tein jäljen paikkaan, jossa yllätyksekseni oli oikean hirven jälkiä. Veikko Hirvi ei ole siis vieläkään poistunut lähimetsästämme. Jäljet olivat sen verran tuoreet, että olivat painuneet märkään maahan.
Mehän kohtasimme tuon Veikon pari kertaa talvella. Se on niin kesy kaveri, että makoili lenkkipolkujen varrella. Yksi koira siltä saikin sorkasta, kun pääsi sen yllättämään makuupaikaltaan.
Nyt kannustamaan JYP Suomenmestaruuteen!
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti