Papu 11 vuotta

Papu täytti elokuun alussa 11 vuotta. Papuhan on aina ollut vähän vaatimaton koira, eikä koskaan valita mistään. Se ei ehkä ole ollut se penaalin terävin kynä, mutta on silti aina ollut innokas tekemään kanssani töitä, vaikka ei aina niin justiinsa menisikään. Tämä näkyy hyvin kuvista, jotka otimme Papun 11-vuotispäivänä: Intoa on enemmän kuin tarkkuutta, mutta mitä sitten! Pääasia, että on hauskaa!

Käytin Papun eläinlääkärin tarkistuksessa syksyllä. Sydän sekä veri- ja muutkin arvot olivat kunnossa! Ainoa, mikä tuli yllätyksenä on, että sillä on harmaakaihi molemmissa silmissä. Vielä toki näkee, mutta sokeutuminen tulee jossain vaiheessa. Lisäksi olemme itse huomanneet, että sillä on kuulo huonontunut, joten kaipa siltä sitten kuulokin menee jossain vaiheessa... Mielenkiintoinen yhdistelmä: sokea ja kuuro koira... Mitähän siitä vielä seuraa? Onneksi sillä on Suti ja Jojo tukenaan ja apunaan ja koiran hajuaistihan vain paranee, jos muut aistit heikkenevät. Toivotaan parasta!

Kävin rokotuttamassakin Papun vielä, josko tulisi käytyä jossain ihmisten ilmoilla sen kanssa, esim. mätsärissä tai möllitokossa tai jotain, mutta saapa nähdä tuleeko nyt sitten enää käytyä, jos toinen ei oikein näe eikä kuulekaan mitään...

Jojo 13 vuotta

Jojo täytti elokuussa jo 13 vuotta. Ihan on ollut pirteä poika, eikä ikä todellakaan ole näkynyt mitenkään - vähän ehkä on naama vaaleampi kuin nuorempana. Aloimme kuitenkin ihmetellä sen käytöstä alkusyksystä: yöllä oli levoton, kipeänoloinenkin, ei tullut mielellään saunaan, sai voimakkaita niistokohtauksia ja muita pieniä omituisuuksia, minkä takia päätimme käydä eläinlääkärissä.

Jojo 13-vuotispäivänään tarkistamassa leikkimökkiurakan työnjälkeä.

Eläinklinikka Tähdessä eläinlääkäri tutki Jojoa ja kuuli erittäin voimakkaan sydämen sivuäänen joka puolelta kroppaa. Kävimme röntgenissä ja minäkin näin, miten isoksi sydän oli jo laajentunut! Lisäksi näkyi spondyloosi niskanikamissa. Saimme välittömästi mukaamme nesteenpoisto- ja sydänlääkkeen, sekä tarvittaessa käytettäväksi kipulääkkeen. Muutamassa viikossa Jojon olo alkoi kohentua.

Pari kuukautta myöhemmin kävimme samassa paikassa sydänultrassa ja eläinlääkäri näki sydämen vasemman kammion läpän antavan periksi, eli se päästää verta molempiin suuntiin. Ultralla näimme, miten veri kiersi pyörteenä kammiossa. Ei ollut mielestäni kaunista katsottavaa, vaikka eläinlääkäri oli varmasti nähnyt pahempaakin. Hän arveli, että varmaankin vauriota sydämeen on jo ehtinyt tulla, mutta lääkitys on selvästi auttanut. Koska Jojolla oli edelliskerrasta paino pudonnut 300 grammaa, pienennettiin sydänlääkkeen määrää hieman. Lisäksi saimme ohjeeksi, että jos niistokohtauksia taas tulee, voimme lisätä hetkellisesti nesteenpoistolääkettä. Painon ei saa enää laskea, mutta ei tietenkään saa lihavaksikaan lihottaa. Elinikäennuste oli vaikea antaa, koska ikää Jojolla on jo noinkin paljon. Eläinlääkäri sanoi, että jos Jojo olisi vaikka 7-vuotias, hän arvioisi, että se eläisi vielä vuosia, mutta nyt on vaikea sanoa, joskaan ei kuoppaakaan tarvitse alkaa saman tien kaivaa.

Voi sanoa, että Jojon olotila on selvästi parantunut ja se on pirteämpi kuin ennen lääkityksen aloittamista. Se saunookin taas mielellään! Olen lisännyt kaikkien ruokiin myös monivitamiinivalmistetta - eihän siitä haittaakaan varmaankaan ole. Ainoa haittapuoli on, että nesteenpoistolääke lisää juomista ja siten pissaamisen tarvetta. Koska joudun antamaan nesteenpoistolääkkeen vasta töistä palattuamme (ettei päivällä pissahätä yllätä), Jojon on päästävä pissalle joka yö! Ja siinä samalla menee Papukin, ja se tulee yleensä sisälle paljon myöhemmin kuin Jojo... Se on huonontanut minun ja mieheni unenlaatua huomattavasti. Tällaista se kai sitten on vanhojen koirien kanssa... Suti nukkuu yönsä kuin pikkuporsas :D

Vanhojen koirien kanssa eläessä alkaa purkkien määrä kummasti lisääntyä...

Jojo ottaa lääkkeen mielellään juustoon käärittynä. Samalla tulee pieni jumppatuokio, kun lääkejuuston saamiseksi pitää heiluttaa. Hyvää treeniä pitämään sisäiset lihakset kunnossa! Papu ja Suti odottavat vierellä omaa herkkuaan.

Silmätarkastuksessa ja mölliralleissa

Tänään kävimme tarkistuttamassa Sutin silmät ja polvet, samalla kuunneltiin myös sydän. Kaikki kunnossa! Tarkastajana Heikki Nurmi. Myös hän kehui Sutin kauniin väristä silmänpohjaa :) Kyllä niiden täytyy olla ihan erityisen kauniit, kun toinenkin eläinlääkäri jo niistä mainitsee :)

Samalla reissulla osallistuttiin mölliralleihin Jyväskylässä. Hyvää kisakokemusta, vaikka ei ihan kaikkia omia tavoitteita saavutettukaan. Lähdin harjoittelemaan kehäänmeno- ja vireennostorutiineja sekä hyvää seuraamista, mutta ensinnäkin oli vaikea pysyä kärryillä, milloin on oma vuoro, että oli vähän vaikea saada ajoitettua vireennostoa oikeaan aikaan. Suti myös häiriintyi lähdön lähellä olleista koirista, joten en saanut sitä kovin nopeasti mukaani lähtöön mennessä, mutta sain kuitenkin. Seuraaminen ei onnistunut kovinkaan hyvin ja kyltit meni vähän sinne päin. Lopetin radan myös kesken, koska halusin vapauttaa Sutin palkalle, kun se teki hyvin. Uusintaradalla oli vielä vaikeampi arvioida, milloin on meidän vuoro, joten epäonnistuin täysin vireennostossa. Nyt Suti kuitenkin oli jo paremmin mukana lähdössä. Päätin, että otan vain alkusuoran pelkkänä seuraamisena ja vapautan sitten repulle palkalle. Näin myös tehtiin, vaikka seuraaminen ei ollut mitään huippuhienoa tokoseuraamista, vaan ihan vain mukana kulkemista, mutta parempi sekin kuin haisteleminen. Kentällä oli myös ihan hirveän kuuma, joten tulipahan harjoiteltua näissäkin olosuhteissa ja mietittyä siihen helpotuskeinoja (mm. viilentävä loimi, joka aiheutti sen, että Suti piehtaroi maassa :D ). Olen myös tainnut keksiä hyvän keinon nostaa virettä. Vielä ei ollut siitä apua, mutta joskus se vielä toimii!

Svartbergien kirjojen muistiinpanot

Luin Niina ja Kenth Svartbergin kirjan "Tavoitteena täysi 10, palkitsemiseen perustuva tottelevaisuuskoulutus" sekä Niina Svartbergin "Kilpailemisen taito". Sain kirjoista muutaman hyvän oivalluksen, joten kirjaan muistiinpanoni tänne. Suosittelen lukemaan kirjat itse, jotta saat niistä itsellesi parhaat ohjeet.

Tavoitteet
- aseta harjoittelutavoitteita
- aseta pitkäntähtäimen tavoitteita ja välitavoitteita

Itseluottamus
- lakkaa pelkäämästä epäonnistumista
- nosta esiin vahvat puolesi ja voimavarasi ja ota niistä kaikki irti
- muistele menneisyydestä vain myönteisiä asioita

Henkinen valmentautuminen
1. Opettele etukäteen selviytymään niistä vaikeuksista ja häiriötekijöistä, joita kilpailuissa on
2. Tee harjoitteluhetkistä mahdollisimman harkittuja ja tehokkaita
   - pidä harjoittelupäiväkirjaa
   - suunnittele niin pidemmän tähtäimenkin harjoiteltavat asiat kuin jokainen liike
   - mitä kannattaa harjoitella juuri nyt
   - analysoi

Erehdykset
- pitää ottaa opiksi, mutta niihin ei saa takertua
- anna itsellesi anteeksi
- opettele löytämään suorituksestasi aina jotain hyvää
- vastoinkäymisten jälkeen saavutettu tavoite tuntuu entistä paremmalta

Asenne
- päätä suhtautua kaikkeen myönteisesti
- harjoittele myös huonoissa oloissa tai huonolla tuulella, mutta vain lyhyesti -> nauti onnistumisesta

- tähtää harjoittelulla kilpailuun
- jokainen koira voi menestyä, kun sen ohjaaja on riittävän sinnikäs ja kekseliäs
- tärkeintä kuitenkin, että harjoittelu on hauskaa ja millainen olen koirani silmissä (että olisin mahdollisimman hyvä ohjaaja)
- keskity siihen, mitä haluat (hyvä suoritus)
- sinun tehtäväsi on motivoida koiraa niin, että se HALUAA tehdä oman osuutensa
- kun onnistutte, ole ylpeä, tyytyväinen ja nauti!
- jos menee huonommin, älä hae syyllisiä, äläkä keksi verukkeita
- ongelma on helpompi nähdä haasteena
- kartoita heikot kohdat ja käännä ne vahvuuksiksi
- Muista kilpailemisen ilo! Pyri siihen, että koira nauttii harjoittelusta ja myöhemmin kilpailemisesta
- yhteistyö ja hyvä suhde
- analysoi kisakokemukset
   - mihin tyytyväinen
   - mitä parannettavaa -> tavoitteet harjoitteluun
- hyvin suoritettu liike syntyy hyvin hallituista osasista

Seuraamisharjoittelu
- jos katselee muualle, harjoitus on liian vaikea tai palkkio ei motivoi
- älä anna koiran seurata, jos se ei keskity
   - teetä mieluummin muutaman askeleen harjoituksia, joiden aikana koira keskittyy ja ylläpitää kontaktia
- kun kasvatat matkaa, isot palkat (kontakti tod.näk. putoaa hetkellisesti)
- keston harjoittelu huonontaa intoa ja tarkkuutta -> vuorotellaan pitkäkestoisuutta ja lyhyttä tarkkuustreeniä
- ole hiljaa kävellessäsi! -> isot juhlat palkitessasi
- jos tulee virhe, puhu vasta silloin: "oho, tehdään uudestaan!"

Peruuttaminen
- helpointa aloittaa kun koira seisoo
- ohjaaja aloittaa liikkumisen toisella jalalla kuin millä normaalisti lähtee liikkeelle
- liike hitaasti taaksepäin -> palkkaa heti, kun lähtee peruuttamaan suoraan

Paikkamakuu ja istuminen
- paikkamakuu kuono maassa, eri käsky kuin normaalissa maahan menossa, esim. "alas" tai "kuono alas" -> opeta naksulla
- istuminen eri käskyllä, esim. "paikka"
- etäpalkka edessä tai takana tai heitä makupala -> vaihtele, myös ajankohtaa
- istumisharjoitus: makupala kuonon päällä -temppu
- älä palkkaa rauhattomuudesta

Noutoharjoittelu
- tarjoamalla
   1. katse kohti kapulaa
   2. liike kohti
   3. kosketus
   4. ote
   5. nosto
- saatava jo ensimmäisellä harjoituksella ymmärtämään, mistä on kyse

Ruutuharjoittelu
- targetilla, niin monta toistoa, että ymmärtää mitä vaaditaan
- heti kun koira todennäköisesti suoriutuu toiminnosta, apukeinot jätetään pois

- Vältä apukeinoja, jotka vievät koiralta kyvyn huomioida oleellinen
- parannat suoritusta palkitsemalla hyvät yritykset ja teettämällä huonommat uudestaan

Palkitseminen
- jos koira ei ole oppinut ottamaan vastuuta työskentelystä, sille on usein annettu enemmän apuja kuin palkkioita, mikä estää koiraa oppimasta innokasta työskentelyä -> koira ei innostu työskentelystä ja se on pidettävä käynnissä
- palkkiopankki
   1. ruoka
   2. leikki (esineet)
   3. sosiaaliset palkkiot (esim. silitys, taputus jne.)
   esim. koira saa etsiä makupaloja ruohikosta, mikä rauhoittaa ja parantaa keskittymistä
- palkitseminen tarkoittaa tehtävän päättymistä!
   - jos jatkettava kesken palkkion syömisen, vaikea keskittyä -> palkkion teho vähenee ja suoritus huononee
- jos koirasta tulee kehuista riippuvainen, voi käydä niin, että siitä tulee epävarma tai sen suoritusinto laskee, jos olet hiljaa
- kiihdyttäviä/parhaita palkkioita (omalta listalta) käyttöön heti harjoituksen alusta asti rauhalliselle ja vaikeammin motivoitavalle koiralle
- ei ilmaista ruokaa
- innokkaasti töitä tekevä ja vastuuta ottava koira, joka yrittää toimia oikein vaikeassa tilanteessa, ansaitsee runsaan palkkion
- kriteerien nosto, kun parin peräkkäisen harjoituskerran aikana koira tekee 8/10 tehtävää oikein
- virhesignaali kun tulee virhe: "Menipäs huonosti, otetaan uusiksi" ystävällisellä äänellä
- aikalisä
- jos koira turhautuu tai luovuttaa, kun ei saa palkkiota
   - tärkeää hyvä palkka, jota haluaa tavoitella
   - ei liian vaikea tehtävä
   - positiivinen asenne
   - koiralle heti mahdollisuus yrittää tehdä oikein
   -> ajanmittaan koiran itseluottamus kasvaa ja se alkaa luottaa siihen, että varmasti joskus saa palkan

Suorittaminen ilman palkkiota
- palkkioiden jääminen pois kisoissa aiheuttaa koirassa negatiivisia tuntemuksia
   - pettymys -> ei halua jatkaa -> sammuminen
   - turhautuminen -> stressaantuminen -> yliaktiivisuus (haukkuminen, vinkkuminen tmv.)
   - pelko epäonnistumisesta, kun palkkaa ei tulekaan kuten normaalisti -> epävarmuus (Suti?)
- vaadi aina vain enemmän ennen palkitsemista
- tavoitteena on, että koira pystyy jatkamaan työskentelyään hukkaamatta tarkkuutta tai asennettaan
1. palkitse vaihtelevasti (ajankohta ja palkkion tyyppi) -> saa keskittymään tehtäväänsä paremmin
2. kilpailunomaiset palkkiot -> aktiivinen palkkaaminen (taputtele koiraa; taputa käsiäsi; anna koiran hypätä syliisi; juokse koiran kanssa; kerro, että se on maailman paras koira) ja anna varsinainen palkka vasta sitten (käsi "karkaa", Suti jahtaa kättä, käytän myös agilityssa)
3. palkitseminen uudella tehtävällä, esim. hyppy tai nouto (Sutilla esim. kohteen kierto, läpy, pyörähdys, hyppy)

Rutiinit (harjoittele!!)
- samantapaisiin liikkeisiin erilaiset valmistautumiset (esim. luoksetulo ja kaukot)
- esim. housuntaskun taputtaminen ennen seuraamista; taakse osoittaminen ennen luoksetuloa (tai kaukoja, jos käytetty takapalkkaa), liikkeen osan suorittaminen (miniluoksetulo) tai liikkeeseen yhdistyvät sanat
- siirtymät liikkeiden välillä
- kehään saapuminen
   - verryttele kehän ulkopuolella, mene sisään ja valmistaudu ensimmäiseen liikkeeseen, tee ensimmäinen osio
   - mieti mitä koira tekee, kun menette sisään: saako katsella ympärilleen (tai haistella) vai seurata kontaktissa

Häiriöt
- vieras paikka (uutuuden pelko tai tutkimisinto)
- alusta
- oudot välineet
- vuorokauden aika
   - harjoitteletko aina samaan aikaan päivästä?
   - milloin koira virkeimmillään, entä väsynein?
- sää
- lähtönumero (lyhyt valmistautumisaika tai pitkä odottelu)
- häiriöt ennen kehään menoa
   - verryttely muiden koirien ja ihmisten lähellä
   - kulkeminen kehään muiden koirien ohi
   - ahtaus
- yleisö
- liikkuri
- koiran mielentila
   - harjoittele myös silloin, kun koira on väsynyt, lyhyet treenit ja isot palkat
- ohjaaja

- harjoittele riittävän häiriömäärän aikana
   -> häiriö saa koiran reagoimaan vihjesanaan viiveellä tai suorittamaan tehtävän hitaammin, mutta koira joutuu kamppailemaan jättääkseen häiriön huomiotta
   - jos tekee virheen, toista tehtävä
   - jos tekee useita virheitä, pidä pieni tauko ja mieti sopivampia lähestymistapoja
   -> helpompi tehtävä, tee vain osa liikkeestä, madalla palkitsemiskriteeriä
   -> lyhyt treeni, toista vain tiettyä tehtävää tai vähennä hieman häiriötä

- yliharjoittele eli tee vaikeampia harjoituksia kuin kisatilanteet
   - esim. kaukot tai luoksetulon pysäytys pidemmältä matkalta; ylipitkä seuraaminen jne.

Pidä hauskaa koirasi kanssa!

ps. Meille oleellisimmat oivallukset liittyvät palkitsemiseen, häiriöharjoitteluun ja treenien tarkempaan suunnitteluun. Olen jo muuttanut harjoittelua niin, että pidän harjoittelusta tarkempaa treenipäiväkirjaa, johon kirjaan ylös mieleen tulleet seuraavat harjoittelukohteet ja tämän harjoituksen onnistumiset; olen listannut meitä vaivaavat pahimmat häiriöt, joita pyrin nyt harjoittelemaan pois ja olen muuttanut omaa palkitsemistapaani enemmän kisamaiseksi. Toivotaan, että olen oikealla tiellä.

Kisakokemusta Jatpailuista ja uusia toko-tuulia

Kävimme eilen Sutin kanssa hakemassa agilitykisakokemusta Jattilasta epiksistä. Rata oli tuomarin mukaan 2lk:n tai helppo 3lk:n rata. Teimme ensimmäiseltä radalta vain 5 virhepistettä (toki yliaikaa tuli) eikä Suti haistellutkaan muuten kuin juuri tuolla kohdalla, kun ei tiennyt, mihin pitäisi mennä! Selvitimme radan mielestäni hyvin ja sujuvasti. Suti seurasi ohjaamistani hienosti ja huomaa, että se osaa jo hieman lukeakin rataa. Sille ei myöskään tuottanut vaikeuksia, vaikka puomille mentiin putken suun vierestä. Taisin myös saada vähän tuntumaa siitä, miten sitä pitää valmistella ennen rataa. Hieno kokemus, josta jäi hyvä fiilis! Olimme ekalla radalla kaiken lisäksi toisia!

Toisella radalla sattui sitten vähän kaikenlaista :( Ensinnäkin Suti teki melkein lentokeinun, sitten se kompuroi putkessa eikä meinannut mennä pujotteluun eikä viimeiseen putkeen sitten millään. Ehkä olimme ladanneet kaiken energiamme jo ekalle radalle tai sitten ensimmäisenä meneminen ei vain sovi meille! Mutta toivon mukaan Sutille jäi siitäkin radasta ihan hyvä mieli ja se innostuu tekemään tätä kanssani vielä joskus toistekin.

Jäähyttelylenkin jälkeen otimme vähän seuraamista hallissa (en voinut vastustaa kiusausta päästä vähän harjoittelemaan tokoakin, kun kerran Jattilaan päästiin!).

Mittautin Sutin Vesa Sivosella viikko sitten. Hän sai korkeudeksi 35,5 cm :( Lähti siis kiertoon, ts. kahden muunkin tuomarin pitää se vielä mitata, jotta saadaan korkeus varmasti selville. Aika tiukalle menee... On ollut vähän sellainen olo viime aikoina, että meitä ei nyt oikein onni suosi :(

Harjoittelupäiväkirjalla uusia tuulia

Olen alkanut pitää ihan oikeaa harjoittelupäiväkirjaa, eli teen exceliin taulukkoa treeneistämme. Sen avulla hoksasin heti joitakin harjoittelun kohteita: seuraaminen/kontakti/haistelu, nouto ja luoksetulon pysäytys tokossa ja kepeilleviennit agilityssa.

Seuraamisen ongelmaamme keksin sellaisen keinon, että aina kun Sutilta putoaa kontakti, käännyn tai pysähdyn ja kun se tulee itse perusasentoon, annan palkan ja kehun kovasti. Olen lopettanut käskyn hokemisen ja pyrin myös vähentämään kehumista matkalla (vaikea päästä eroon vanhoista tavoista :/) niin, että annan isot kehut ja palkan kerralla. On myös harjoiteltava välillä pitkää seuraamismatkaa ja välillä lyhyttä. Tämä on selvästi parantanut kontaktia!

Luoksetulon pysäytystä olen nyt alkanut harjoitella takapalkalla niin, että pyrin vahvistamaan pysähtymisen todella vahvaksi. Jo muutaman harjoituskerran jälkeen tämäkin on alkanut sujua todella hienosti. Iina neuvoi vapauttamaan alkuun heti palkalle, kun meinaakin pysähtyä.

Noutoon olen saanut kehitettyä itselleni jonkun pikkumörön. Niinpä olen välillä ollut aika neuvotonkin mitä minun pitäisi tehdä. Iinalta sain hyviä ohjeita luovuttamisen harjoitteluun ja ne ovatkin toimineet. Nyt olen halunnut lisää intoa ja nopeutta itse noutamiseen. Niinpä otin naksun mukaan harjoitukseen. Naksautin, kun se meinasikin koskea kapulaan, sitten kosketuksesta, sitten nostosta, sitten parista askeleesta jne. Ja jo ensimmäisellä harjoituskerralla Suti lähti itse tuomaan kapulaa luokseni iloisesti häntä heiluen! Toisella harjoituskerralla se lähti iloisesti noutamaan, tarttui reippaasti ja toi nopeasti. Sain jopa kaksi kertaa luovutuksenkin onnistumaan. Kolmannella harjoituskerralla se karkasi kaksi kertaa noutamaan!! Se on jo todella iso juttu meille!! Jatkamme siis tällä tiellä :)

Olemme harjoitelleet kotipihassa myös agilitya, kun tein pihaan pienen radanpätkän. Sillä saamme kuitenkin hyvin harjoiteltua mm. erilaisia keppikulmia ja hyppysarjan itsenäistä etenemistä. Suti menee mahtavasti vauhdista itsenäisesti suoraan pujottelemaan ihan oikein. Harmi, että tämä ei onnistunut meiltä kuitenkaan vielä epiksissä.

Suti pääsee parasta aikaa karvoistaan. Josko se saisi elokuulle hyvän näyttelykarvan...

Ilon kautta

Viime viikot olen treenannut Sutin kanssa kaikkea, jotta saisin sen motivaation kaikkeen tekemiseen taas nousemaan. Vika on ollut luultavasti täysin minussa, en itsekään ole ollut kovin pirteä ja olisihan koira ihan toisella tasolla, jos olisin keskittynyt johonkin tiettyyn lajiin pennusta asti, enkä olisi mm. viettänyt lähes vuotta vauvalomalla. Jotain on mennyt jossain vaiheessa vikaan, kun meiltä on loppunut tekemisestä ilo. Nyt meillä on kivaa jo ainakin kotipihassa ja Hangan lavalla. Suti alkaa rentoutua. Vihtavuoren maneesilla ja kaukalolla sen ajatukset ovat edelleen ihan muualla.

Osallistuimme viikko sitten Jari-Pekan Toukomarkkinoilla mätsäriin. Olimme pienten aikuisten neljänsiä. Tuomari sanoi, että koira olisi pitänyt trimmata ennen osallistumista... En kai minä nyt mätsäriä varten ala koiralle näyttelytrimmiä tekemään! Me mentiin sinne harjoittelemaan kehäkäyttäytymistä ja pitämään hauskaa. Muuten tuomari kyllä kehui ja ylisti Sutin karvaa :) Ja Suti meni hienosti! Se esiintyi todella hyvin! Ihan tuli sellainen olo, että mitä jos sitä lähtisi käymään jossain näyttelyssä ;) Tämän kokemuksen hyvää fiilistä haluan kantaa mielessäni pitkään!

Seuraavana päivänä kävimme agilitytreeneissä Vihtavuoren kaukalolla. Harjoitus oli jouheva ja riittävän yksinkertainen meille. Juuri sellainen, jota Suti tarvitsee nyt. Se menikin ihan hienosti, eikä haistellut kertaakaan ekassa harjoituksessa ja toisessakin vain lähdössä! Pakko hakea iloja pienistäkin onnistumisista.

Pystytin kotipihaan hyppyjä ja tein niistä, pujottelusta ja renkaasta yksinkertaisen radan, jolla pystymme tekemään erilaisia harjoituksia kesän aikana. Alkuun olemme vain juosseet pätkää edes takaisin niin, että Suti käy kiertämässä esteiden jälkeen puun ja sitten mennään samat esteet takaisin. Rata alkaa ja päättyy pujottelulla. Tulee hyviä harjoittelumahdollisuuksia: kepeille meno eri kulmista itsenäisesti sekä täydestä vauhdista. Suti hakee kepit vauhdista lähes 100-prosenttisesti! Tänään harjoittelimme itsenäistä etenemistä niin, että käytin targettia ensin kahden hypyn takana, sitten kolmen ja lopulta neljän. Sijoituin molemmille puolille mahdollisimman passiivisesti, ensin melkein loppuun, sitten ihan alkuun. Palkkana oli mustaamakkaraa! Voi millä vauhdilla ja innolla Suti meni! :) Lopuksi teimme vielä koko pätkän niin, että Suti sai palkan targetilta pujottelun jälkeen sekä "karkaavasta" kädestäni, jota joutui jahtaamaan. Pari kertaa kotipihassa Suti on tämän harjoituksen jälkeen repinyt kanssani hanskaa. Se on myös harjoittelukohteena tänä kesänä: saada se leikkimään kanssani ensin kotona ja sitten muuallakin.

Eilen oli Vihtavuoressa meidän ryhmän pitämät epikset. Osallistuimme mölliradalle. Suti oli aivan muissa maailmoissa, mutta ei haistellut! :) Tuli jostain syystä Papua tosi kova ikävä siellä putkien seassa: Papu olisi ollut tosi onnellinen, jos olisi saanut mennä niitä putkia. Harmitti tosissaan, kun en ottanut sitä mukaan, että olisi sekin päässyt pitämään hauskaa. Rimat olisivat voineet olla ihan maassa. Sutin käyttäytyminen johtuu varmaan kisakokemattomuudesta.

Verijälkikin tehtiin pari viikkoa sitten. Siitä tarkempi raportti jossain välissä.

Tokoa otetaan vähän joka välissä. Lähinnä seuraamista ja jääviä. Tänään targetin kanssa luoksetulon pysäytystä. Tästä selkeästi puuttuu nyt jokin tärkeä harjoittelukohde ja suunnitelmallisuus... Lähtisiköhän nouto sujumaan paremmin mustanmakkaran voimin? Olen hyödyntänyt toko-hyppyä noudossa: Suti hakee paljon mieluummin kapulan, kun saa samalla hypätä - hyvin hyppää kapula suussakin. Tasamaanoutoon pitää saada iloa ja intoa mukaan, kun hyppynoutokin on vasta voittajassa...

Luonnetesti Jyväskylässä 23.5.2015

Kävimme tänään luonnetestissä Jyväskylässä. Pisteitä saimme vaivaiset 127+++.

Isompia yllätyksiä ei tullut, paitsi niin voimakas reagointi kelkalla. Sen tiesin, että minua Suti puolustaa, mutta se yllätti, ettei se puolusta itseään ollenkaan. Yllätys oli sekin, että se testattiin hieman pehmeäksi...  Toimintakykyyn olen vähän pettynyt, ja vähäinen toimintakyky saattaa tietysti selittää myös meidän koulutusongelmiamme. Lukkoon se ei pimeässä huoneessa (eikä muissakaan vaiheissa) mennyt, ei vain ymmärtänyt, että mitä tässä niinku pitää tehdä. Se vain hengaili tuomareiden kanssa isommassa tilassa :)

Toki tuomarit näkevät asiat toisella tavalla kuin minä, mutta vähän koen, että koimme jonkinlaista väärinymmärrystä. Mutta ehkäpä se riittää, että osaan itse tulkita reaktioita ja vetää niistä omat johtopäätökseni, kun pystyn peilaamaan niitä kaikkiin muihin arkielämän kokemuksiimme. Tai sitten katselen sitä ruusunpunaisin lasein... Mielestäni videoista näkee selvästi sen, miten hieno koira Suti on!

Jojo ja Papu on molemmat testattu hieman pehmeiksi ja molemmat mm. reagoivat säikäytykseen todella voimakkaasti myös sen jälkeen, kun sitä ei enää tullut. Suti käveli tyynenä häntä pystyssä kohti säikäytyspaikkaa. Jojo erityisesti muistaa kaiken kokemansa pahan varmasti loppuikänsä. Suti ei ole millänsäkään. Olin siis aivan varma, että se olisi kohtuullisen kova. Tuomarikin sanoi suullisessa arvioinnissa, että se on niin hillitty, että sitä on jopa vaikea tulkita. Niinpä, ettei vain olisi sitä kovuutta...?

Kun katson terävyyden vaihtoehtoja (kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua ja pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua), ihmettelen, miten Suti sai siitä vain "koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä", kun katsoo sen kelkka- ja hyökkäysosuutta...

Mutta turha kai tässä on sen enempiä ihmetellä ja selitellä. Tässä pisteet ja lopussa videot:

Toimintakyky: Kohtuullisen pieni, 15
Terävyys: Koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä, 1
Puolustushalu: Kohtuullinen, hillitty, 3
Taisteluhalu: pieni, -10
Hermorakenne: Hieman rauhaton, 35
Temperamentti: Kohtuullisen vilkas, 30
Kovuus: Hieman pehmeä, 8
Luoksepäästävyys: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin, 45
Laukauspelottomuus: Laukausvarma +++
Yht. 127 pistettä
Tuomarit: Mia Möller ja Marco Vuorisalo