Kolmannen viikon tehtävä

Saimme palautteeksi viime viikon harjoituksista, että teen liian pitkiä harjoituksia (tajusin sen itsekin!). Meidän pitää hallilla harjoitella ainoastaan GMAB-harjoitusta niin, että otan Sutin häkistä, laitan makupaloja maahan ja käännyn samantien poispäin ja odotan rauhassa treeniajasta välittämättä. Kun Suti tulee, pitää palkata maahan ja viedä häkkiin. Sutin pitää olla lyhyessä remmissä, en saa liikkua perässä, enkä palkata kädestä. Minun pitäisi rentoutua! Kun Suti syö, minun pitää kääntyä heti poispäin siitä.

Kolmannen viikon tehtäväksi saimme mattotreenin. Kokeilin sitä jo, ja hyvin se tuntui idean hoksaavan. Siinä koiran pitää opetella hakeutumaan itsenäisesti kaukaakin alustalle.

Toisen viikon tehtävä

Toisella viikolla olemme harjoitelleet erilaisia pelejä. Oma suosikkini on 1-2-3 steps.

Saimme palautteeksi edellisviikon harjoituksista, että hyvältä ja rentoutuneemmalta näyttää jo! "Nyt kun give me a break näyttää sujuvan näin hyvin, voit alkaa viemään sitä hiljalleen vaativampiin ympäristöihin. Huolehdi vaativammissa ympäristöissä, että Suti on joko kiinni tai sitten harjoittele sellaisella alueella jonka pystyt rajaamaan melko pieneksi. Älä hermostu vaan koita säilyttää tämä sama rento asenne joka teillä nyt on vaikka Suti ajoittain haistelisikin. Sinun kannattaa yliharjoitella tätä harjoitusta kaikissa niissä ympäristöissä jotka ovat teille vaikeita. Eli kun selviätte hallista jossa Suti mielellään haistelee, ryhdy lisäämään kuvaan mukaan häiriöitä – myös sellaisia, joista saatat ns. paineistua itse."

Meidän pitää pitää myös koko ajan yllä tätä give me a break -harjoitusta. Tämä on tärkein harjoitus meille tällä kurssilla, ja kun saamme ensin vaikeutettua noita ympäristöjä, aletaan sitten lisäämään mukaan erilaisia tokoliikkeitä.

Tässä video keskiviikkoillalta: https://www.youtube.com/watch?v=OV-Dd-qbP7g

Tuolloin takana oli muutama harjoituskerta. Maanantaina harjoiteltiin ulkona seurakuntatalon pihassa, jossa olemme harjoitelleet viikoittain koko syksyn ajan. Se on meille myönteinen paikka, vaikka pihan läpi kulkeekin paljon väkeä ja koiria. Harjoitus meni hyvin. Tiistaina ja keskiviikkona harjoittelimme kotona sisällä. Viikonloppuna pääsemme taas vähän haastavampiin harjoitteluympäristöihin.

Mukavin peli on ollut 1-2-3-steps. Kolmatta peliä, jossa odotetaan koiran oivaltamista, en ole luultavasti päässyt vielä kunnolla edes harjoittelemaan, sillä olosuhteet ovat olleet niin helpot, että se on lähtenyt muutenkin mukaani. Tätä on syytä testata vaikeammassa ympäristössä ja luultavasti onkin siellä Sutille mukava harjoitus.

Ohje lisätä paineita minulle on järkevä. Luulen kuitenkin, että kun saan Sutin kulkemaan hienosti kanssani, muiden aiheuttamilla paineilla ei olekaan enää niin väliä. On varmasti helpompi päästä koiran kanssa omaan kuplaan, kun teemme yhteistyötä. Nyt näyttää lupaavalta ja mahtavan rohkaisevalta, joten luulen, että olemme oikealla tiellä! Harjoittelun tulokset testataan kuitenkin sitten, kun menemme taas sisähalliin.

Keskiviikon videosta saimme palautteeksi: "Nyt kun harjoituksianne katselin, ajattelin että tuo two steps treat ja sen käänteinen harjoitus whiplash turn voisivat itseasiassa sopia teille myös hyvin, koska ne ovat niin lähellä tuota give me a breakia. Molemmissa Suti pääsee syömään namin maasta ja näin hiukan haistelemaan hetken joten se voisi olla teille ns. tuplapalkka tuossa harjoituksessa. Nämä ovat siis harjoituksia joita voit hyvin hyödyntää hankalissakin ympäristöissä ns. virittelytreeneinä. Kannattaa kuitenkin harjoitella ne mahdollisimman tutuiksi teille molemmille helpoissa ympäristöissä, jotta ne onnistuisivat myös vaikeammissa paikoissa. Ja edelleen, lisää näihinkin haastetta asteittain. Jos olet menossa nyt haastavampaan ympäristöön treenaamaan, muista että lasket kriteerin mahdollisimman alas kaikissa treeneissä ja järjestele ympäristö sen mukaiseksi että voitte Sutin kanssa onnistua give me a breakissa. Eli riittävän rajattu ympäristö olisi hyvä. Ja tehkää ainakin vielä ihan perusharjoitusta näissä vaikeammissa ympäristöissä, jotta saatte sen varmasti onnistumaan. Kotona voit alkaa lisäämään give me a breakiin nyt myös helppoja tehtäviä väliin. Eli aina kun Suti tulee luoksesi pyydä sitä tekemään jokin todella helppo asia ja palkkaa se sen jälkeen jälleen poispäin itsestäsi ja asetu uudelleen odottamaan että se tulee luoksesi. Hiljalleen voit alkaa lisäämään tehtävien määrää."

Eilen sitten kävin Haukkuvaarassa. Emme menneet vielä vihreälle alueelle asti, sillä ihan riittävän haastavaa oli käytävälläkin.

https://youtu.be/4moIeq8KOdY

https://youtu.be/2dbX-2DkF-Y

https://youtu.be/BVskygYjG6U

Ei vielä täydellistä ja luultavasti oli liian aikaista mennä halliin. En ehkä ollut itsekään valmis. Mutta toisaalta ihan kivoja hetkiä noillakin videoilla on :) Eikä ne näytä ihan niin pahoilta, kuin miltä itsestäni siinä hetkessä tuntuu.

Maanantaina saamme palautteen ja seuraavan viikon tehtävän.

Ensimmäisen viikon tehtävä

Ensimmäisen viikon tehtäväksi saimme sellaisen, että olen selin koiraan ja sen pitää hakeutua kontaktiin. Ainakin tutuissa ympäristöissä harjoitus on toiminut, eli kotona, koulun ja seurakuntatalon pihassa sekä Hau-hau-hallin pihassa. Haukkuvaaraan en vielä ole uskaltautunut.

Ennen tämän videon kuvausta on takana viisi lyhyttä harjoituskertaa. Kävin Sutin kanssa tänään lenkillä odotellessani poikaa pianotunnilta ja teimme sen jälkeen pienen harjoituksen. Suti oli flexissä. Video on erittäin huono, kun olikin niin huono valaistus tuossa kohdassa, vaikka koitin katsoa valoisimman paikan. Naksutin ei ollut nyt mukana, mutta pyrin hyödyntämään “käden jahtausta”. Olen tyytyväinen, sillä ennen harjoituksen aloitusta Suti halusi haistella kovasti lumipenkkoja tuossa pihassa. https://youtu.be/76CgtJNv524

Toinen video on otettu kotona, enkä saanut harjoitusolosuhteita täydellisen rauhallisiksi, kun nuorempi poikamme on niin innokas koulutusapulainen. Suti on kuitenkin tottunut pojan aiheuttamaan häiriöön ja harjoittelevat muutenkin jo temppuja keskenään. https://youtu.be/OjM4iWs5234

Sain lisätehtäväksi opettaa lopetussana. Käytän sanaa "loppu". Lopetussanan jälkeen Suti saa tehdä mitä haluaa, mutta kouluttaja sanoi, että jos treeni on kesken ja tarkoitukseni on tehdä sen kanssa vielä uusi sessio, se kannattaa viedä häkkiin tauolle.

Tässä vielä tämän aamun tunnelmia:

https://youtu.be/LFzxQmLnw_4

Kyllä Suti välillä haisteli, mutta ne oli ihan hetkittäisiä aikoja. Kävin hallin sisälläkin ottamassa muutaman harjoituksen ja hyvin sujui sielläkin! Tämä tosin ei ole vielä “se halli” joka Sutille on se erityisen vaikea, mutta kyllä täälläkin on usein jäljestetty.

Sain myös hyvää videokuvaa hyvästä seuraamisesta, kun testailin eri kävelynopeuksia! Siitä tulkoon minun hyvän tuulen -videoni! https://youtu.be/1dJmSG-jYzc

Seuraavan viikon tehtävänä on harjoitella erilaisia pelejä: up and down (koiralle pudotetaan makupala maahan ja palkataan, kun se katsoo uudestaan minua), 1-2-3-treat (kuljetaan koiran kanssa kolme askelta ja lasketaan askeleet ääneen ja palkataan) ja two steps treat (palkataan, kun koira valitsee mukaasi lähdön). Nämäkin kuulostavat järkeviltä harjoituksilta meidän tilanteessa!

Oivalluksia

Saimme ensimmäiseksi tehtäväksi harjoitella niin, että rajatussa tilassa istun tuolilla selin Sutiin. Palkkaan iloisesti siitä, että se tulee katsomaan minua ja heitän makupalan toiseen suuntaan, jolloin se joutuu lähtemään luotani pois ja tulemaan takaisin.

Ensimmäinen harjoitus tuntui hyvältä. Toisen harjoituksen otin ex tempore, kun Atte halusi kuvata meitä. Istuin lattialla ja käännyin aina pois päin siitä suunnasta, mihin heitin Sutille makupalan. Vielä yhden harjoituksen tein niin, että seisoin, jolloin Suti hakeutui hienosti perusasentoon. Tein taas samalla tavalla, että iloisesti palkkasin ja heitin makupalan eteeni ja käännyin. Tuntuu hyvältä tekniikalta!

Facebookissa vanha Ylökkinaikainen kaverini kirjoitti, miten olivat russelinsa kanssa onnistuneet saamaan toko-kokeessa hyvän fiiliksen aikaan. Tässä lainaus hänen kirjoituksestaan (nimet muutettu):

"X:llä haistelu oli ensin motivaation puutteesta johtuvaa, oli paljon kivempi haistella kun tehdä mun kanssa juttuja. Sitten se alkoi olemaan sijaistoimintoa eli kun X:ää jännittää kokeissa, kun se ei ole varma tekeekö se oikein, se mieluummin pakenee siihen haisteluun, eikä yritä tehdä liikkeitä. Mä olen keskittynyt luomaan hyvää fiilistä treeneihin. Treeneissä pitää molemmilla olla hauskaa. Sitten kokeissa kehun ja tsemppaan ja autan vaikka menisi kuinka huonosti, jotta saisin X:n rentoutumaan. Ja kun lakkaa itse välittämästä niistä arvosanoista ja tuloksista ja keskittyy vain koiraan ja hyvän fiiliksen luomiseen, niin ongelma on jo melkein ratkaistu :)    kokeita tulee aina lisää joten ei jokaisessa tarvitse onnistua. Kerran kävin avoimessa luokassa nimenomaan Porissa kokeessa ja se haisteli puolet siitä ajasta eikä tehnyt muuta (niin haisteli muutkin koirat joten siellä oikeasti oli jotain ihanaa). Menin sitten seuraavassa kuussa uudestaan Poriin ja keskityin vain niihin liikkeiden välisiin osuuksiin joissa se karkasi haistelemaan (niissä se usein aloitti haistelun kun oli tylsää eikä se ollut käskyn alla). En vapauttanut sitä liikkeiden välissä ollenkaan eli koko koe oli yksi iso liike. En siis antanut sille mahdollisuutta päästä haistelemaan. Silloin sitten tulikin 1-tulos kun keskityin johonkin aivan muuhun kuin itse suorituksiin :)mutta sanoisin että motivaatio on se kaiken a ja o. Jos on hauskaa tehdä niin sitten ei muuhun keskitytä."

Miten viisaita sanoja!! Tämä asenteenmuutos munkin on nyt saatava aikaan! Hoksasin, että koska olen itse todella herkkä negatiiviselle asenteelle, ja Suti on samanlainen, se luulee, että vika on siinä, vaikka minua vain häiritsee ikävät treenikaverini (tai jokin oma huono fiba). Pitää saada oma pää muuttumaan ja kehittymään niin, että kestän paremmin ulkoa tulevia paineita tai häiriöitä. Pitää päästä koiran kanssa sellaiseen kuplaan, ettei ole väliä miten muut nyrpistelevät nenäänsä kehän laidalla. 

Jos ujostelen jollakin tasolla väkeä ympärilläni, en todennäköisesti palkkaa normaalisti, iloisesti ja reippaasti.

Toinen asennemuutos on tehtävä sitä kohtaan, ettei meidän ole pakko saada tuloksia, eikä meidän ole pakko onnistua. Suorituspaineet vievät ilon tekemisestä. 

Videot ennakkotehtävään

Saimme ennakkotehtäväksi kuvata Give me a Break -harjoitusta helpossa ja vaikeassa ympäristössä. Lisäksi piti kuvata ongelmatilannetta.

Kotitreenit: https://youtu.be/tBVTvdwDDlA

Pyysin treenikaveriani kuvaamaan tämän videon ja hän oli kuvaamisen jälkeen aivan närkästynyt. Hän sanoi, että hän kyllä kieltäisi vahvasti omia koiriaan fyysisestikin, että saisi lopettamaan. Sanoin, etten voi siihen lähteä. Jos se on ainoa keino, sitten unohdan kisaamisen kokonaan. Hän sanoi itsekin, ettei Suti selvästikään halua tehdä töitä kanssani. Miten kukaan voi luulla, että se tekisi sitten mieluummin, jos rankaisen sitä fyysisesti? Ja voin kertoa, että kieltämistä on jo yritetty, eikä siitä saatu aikaan muuta kuin masentunut ja haluton koira. Haluan lisäksi korostaa, että kesällä ulkokentällä ongelmaa ei enää ollut. Ongelma tulee esiin sisähallissa.

Ongelma: https://youtu.be/q1N4omSn3RQ
Itselleni tuli kommenteista paha mieli, sillä nyt ainakin tiedän, mitä treenikaverit ajattelevat siitä, etten saa ongelmaa poistettua. Tiedän, että harjoituksessa pitäisi olla kärsivällinen, mutta en pysty siihen, jos tiedän ja kuulen muidenkin tuskastuvan tilanteeseen. Niinpä joudun jatkossa harjoittelemaan enemmän omissa oloissani.

GMB-harjoitus: https://youtu.be/fTumRYxQJm8

Tässä otin Sutin remmillä rinnalle, jolloin harjoittelussa päästiin eteenpäin. 

Ihanne: https://www.youtube.com/watch?v=8JTfS4bXVzI
Suti möllitokossa reilun vuoden ikäisenä. Ei tokikaan täydellinen suoritus, mutta hyvä kontakti ja halukas tekemään hommia.

Harrastusten pitäisi olla mukavaa, mutta tällä hetkellä koen treeniryhmäni vain ahdistavana taakkana :(

Apua haisteluongelmaan

Viimeisen päivityksen jälkeen olen Sutin kanssa osallistunut yhteen rally-kisaan, jossa se meni nenä maassa lähes koko radan ja saimme hylätyn liian monen uusinnan takia; osallistunut NW-kurssille, jonka veti Pieksämäellä alkeisryhmäkouluttajamme Niina Partanen (se meni oikein hyvin!) sekä Jyväskylässä NW-kurssille, joka sitten menikin päin mäntyä.

Olen ollut jonkinlaisessa treenilamassa, sillä tuntuu, ettei tästä tule yhtään mitään! Suti lussuttaa itseään kaikki yöt ja kun menemme treenaamaan halliin, se jäljestää kuola valuen hajuja hallin matosta. Ruokaa se ei etsi, sen olen havainnut jo monta kertaa - niin sujuvasti se ohittaa kaikki maassa olevat makupalat. Olen miettinyt kastrointia, mutta kasvattajalla on jalostusoikeus ja pelkään, että jos se muuttaa muuten maailman helpointa luonnetta. Ehkä meidän pitää vain unohtaa treenaaminen halleissa ja kisaaminen? Jos saisin vuoden parin päästä itselleni sopivamman treenikoiran, ehkä Sutinkin kanssa treenaaminen helpottuu?

Viimeisenä oljenkortenani olen ilmoittautunut ja meidät on hyväksytty Koirakoulu Verkossa -koulutuksentarjoajan CU-mentorointiohjelmaan, jossa keskitytään jokaisen yksilöllisiin ongelmiin. Tarkoituksena on videoita treenejä ja saada kouluttajilta ohjeita ja neuvoja. Tässä meidän ja ongelmamme esittely:

"Kääpiösnautseri Suti on leikkaamaton uros ja kolmas oma koirani. Se täyttää helmikuussa 5 vuotta. Meillä on myös 14-vuotias russeliuros ja 12-vuotias käppänäuros. Niiden kaikkien kanssa olen harrastanut agilitya, tokoa, rallya, mejää, näyttelyitä… Lisäksi Sutin kanssa olemme tutustuneet NoseWorkiin, jossa se onkin suorittanut ensimmäisen luokan hajutestin. Sutin kanssa varsinaisiksi harrastuslajeiksi on nyt valikoitunut NW, toko ja rally. Se on saanut vuonna 2014 tokossa ykkösen alokasluokasta ja rallyssa RTK1:n. Sen jälkeen emme ole pystyneet kisaamaan juuri ollenkaan.

Suti on ns. helppo kotikoira, sillä se käyttäytyy rauhallisesti ja pärjää lasten kanssa, lenkkeily sujuu sen kanssa hienosti, sillä se ei rähjää muille koirille ja ohi-käskyllä ohitukset sujuvat. Ainoa ongelma on yliseksuaalisuus, joka ilmenee itsensä nuolemisena. Meitä ihmisiä se ei pyri astumaan. Olen miettinyt kastrointia, mutta pelkään, että se muuttaa tätä helppoa, coolisti muita kohtaan käyttäytyvää luonnetta huonompaan suuntaan.

Suti on älykäs ja nopeaoppinen koira. Sillä toimii naksutinkoulutus hyvin. Sillä toimii parhaiten, että se saa keksiä ja oivaltaa itse. Se osaa paljon erilaisia temppuja ja liikkeitä (mm. MES-luokan kyltit jo melkein kaikki), mutta emme pysty kisaamaan, koska seuraamisosuudet kyltiltä toiselle eivät onnistu. Se menee koko matkan nenä maassa jäljestäen. Se ei etsi ruokaa (on monta kertaa ohittanut sujuvasti maassa olevat makupalat) vaan jäljestää ilmeisesti muita koiria… Olemme mm. suorittaneet agilityn möllikisoissa pujottelun niin, että Suti meni koko pujottelun täydellisesti, mutta seurasi muiden jälkiä, vauhti oli tietysti hitaampi kuin jos se olisi suorittanut sillä temmolla, jolla normaalisti menee. Jos satun saamaan sen kontaktiin, se suorittaa yleensä tehtävän hyvin.

Suti on erittäin kiintynyt minuun ja haluaisi olla kanssani koko ajan, mutta se ei näy treenitilanteissa haastavissa olosuhteissa, joissa on paljon hajuja. Silloin olen sille ilmaa. Viime kesänä olin jo saamassa ongelmaa hallintaan, mutta sitten siirryimme sisäkauteen, jolloin ongelma taas paheni.

Ongelmana on siis maan haistelu. Se on vaikuttanut omaan treenimotivaatiooni ja harmittaa, etten pysty näyttämään koskaan kenellekään, miten fiksu ja taitava koira se oikeasti on. Eniten kuitenkin harmittaa se, että harjoittelummekin vähenee, jos ei ole kisoja tiedossa. Toivon, että tämä kurssi avaa jotain lukkoja ja saisimme hyvän fiiliksen takaisin.

Ongelmaa on jatkunut siitä lähtien, kun olemme siirtyneet AVO-luokkaan, eli koiran pitäisi seurata vapaana. Suti oli silloin kolmevuotias.

Haistelun laukaisee jo se, että menemme sisälle koirakoulutushalliin. Se lähtee kulkemaan heti nenä maassa.
Saatan saada sen ennen kehäänmenoa seuraamaan hyvin ja olemaan hyvin kontaktissa, mutta kontakti katoaa heti, kun siirrymme suoritusalueelle tai viimeistään sitten, kun lähdemme liikkeelle. Kyllä se tietää, milloin harjoitellaan ja milloin on kyse kisatilanteesta, eikä palkkaa tule, vaikken harjoituksissakaan kulje makupala kädessä.

Haluan, että koira haluaisi tehdä töitä kanssani! Sekin kuitenkin riittäisi, että se olisi edes sen verran kuulolla, että keskittyisi siihen, mitä olemme tekemässä, eikä vain menisi omassa hajumaailmassaan. Tiedän, että kun nenä olisi ylhäällä, pystyisimme yhdessä mihin vain.

Jos tästäkään kurssista ei ole meille apua, Suti saa siirtyä kokonaan kotiharjoittelijaksi. Erilaisten temppujen harjoittelu on hauskaa ja mukavaa ja siitä tulee hyvä mieli molemmille. Kisaamisen ja treeniporukat saamme sitten unohtaa. Kisaaminen toki on vain minun itsekäs tavoitteeni, mutta haluaisin silti vielä testata, onko tästä kurssista apua.  

Kerhollamme on lauantaisin halliharjoitteluvuoro, jota pystyn tässä koulutuksessa hyödyntämään. Muuten harjoittelu tulisi keskittymään kotioloihin tai ulkoilulenkin yhteyteen. Olen töissä päivät toisella paikkakunnalla, eli 24/7-harjoittelua en pysty toteuttamaan. Mutta tällainen tavoitteellinen opiskelu on varmasti ainoa itselleni sopiva kouluttautumistapa."

Lisään saamani tehtävät ja palautteet, suorittamamme tehtävät ja videot myös tänne.

Joulun aikaan luin verkkokurssin tokosta, josta ja muualtakin sain ideoita omaan tekemiseen:

- Ota käyttöön uusi kontaktia tarkoittava sana -> olen alkanut käyttää sivu-sanan sijasta kato-sanaa

- Kävele seuraamisessa nopeammin (nyt varmaan odottelen liikaa, tuleeko se koira ja eihän se tule)

- Muista ilo! (On melkein kokonaan kadonnut tekemisestä)

- Sanaton seuraaminen myös rallyssa (tärkeää muistaa! Tokossa tuntui toimivan ihan hyvin, miksi sitten höpötän niin paljon rallyssa??!)

- Isompi palkka, kun katsoo + riemu + nopea liikkuminen

- Luopuminen / ohi

Tämä siis tarkoittaa vaikeissa ympäristöissä tapahtuvaa harjoittelua. Kyllä se kotona osaa ja toimii täydellisesti!