Mikä fiilis!

Kyllä agility on vaan niin mukavaa! Vaihdoin Laukassa ryhmää ja pääsin pitkästä aikaa Sutin kanssa treenaamaan ryhmässä tänään. Olemme viritelleet lajia mieleen kotipihassa muutamalla esteellä ja olin jo etukäteen innoissani, kun tiesin pääseväni oikeisiin treeneihin. Suti olikin todella pätevä!

Oli hauska huomata, että se irtoaa, mutta lukee silti hyvin ohjaustani. Minun ei tarvinnut kuin hieman siirtää painoa toiselle jalalle, niin se osasi tulkita viestini oikein :) Harmi vain, että oma ohjaamiseni on ruosteessa, joten se vaatii itseltäni vielä paljon töitä. Mutta samaan aikaan meidän yhteistyö alkaa varmasti toimia koko ajan paremmin, kun opimme toimimaan yhdessä, joten kyllä tästä vielä hyvä tulee! Mikä hienointa, Suti kestää toistoja! :)

Teimme ihan yksinkertaisia harjoituksia, mikä tietysti onkin tämän tasoiselle koirakolle todella hyvä. Tärkeintä mielestäni onkin, että harjoitukset on vielä tarpeeksi helppoja ja rimat matalalla, että koiran motivaatio saadaan pysymään hyvänä, se pystyy keskittymään ohjaamiseen ja saa onnistumisia. Harjoittelimme mm. eri tavoilla putkeen vientiä hypyltä, eli lähinnä minua kehittävää harjoitusta. Halusin kokeilla myös putken "pimeään päähän" vientiä ja Sutihan irtosikin sinne loistavasti, vaikka lähdin jo peruuttamaan poispäin ennen kuin se ehti putkeen.

Mahtavat fiilikset! Harmi, että ensi viikolla ei ole treenejä.

Uudet haasteet

Nyt kun ensimmäinen tavoitteemme on saavutettu, eli ALO-luokasta läpipääseminen, tuntuu, että pystyy vasta kunnolla alkaa treenata. Niinpä kaivoin esiin taas Salme Mujusen "Tie tottelevaisuusvalioksi", jonka periaatteita olemme tähänkin asti noudattaneet.

Harjoittelukohteitamme ovat:
- paikkamakuuharjoittelua 3-4 päivän välein kotona ja aina kun mahdollista muuallakin
- Estehyppy: erikseen hyppy ja istu sekä hyppy takaisin sivulle
- kapulan luovutusharjoituksia sisällä
- takapalkka kaukoja ja luoksetulon pysäytystä varten
- luoksetulon pysäytyksen harjoittelu takapalkan avulla TAI pallolla (vielä epävarmaa, kumpaa tulen käyttämään)
- peruuttaminen (tulee voittajassa)

Liikkeestä seisomisen ja maahanmenon Suti osaa, koska olemme harjoitelleet niitä jo kauan AVO:n liikkeenä.

Lisäksi ohjelmaa tulee BH-kokeeseen liittyvät liikkeet. Aion ilmoittaa meidät BH-kokeeseen heti, kun lähiseudulla on koe. Avoimeen luokkaan mennään aikaisintaan syksyllä, ehkä vasta ensi keväänä. Hitaasti edetään. Paljon on vielä parannettavaa.

Toko Pieksämäki 29.5.2014

Käytiin Sutin kanssa tänään toko-kokeessa Pieksämäellä. Alokasluokan arvioitu alkamisaika oli 14.30, joten oli aamupäivä hyvin aikaa valmistautua henkisesti. Yleensä tämä ei sovi minulle yhtään, että pitää "kytätä" jatkuvasti kelloa. Tehtiin aamulla Sutin kanssa vähän tokoa ja vähän enemmän agilitya. Agilityssa mm. kolmen esteen rata: hyppy, rengas, kepit ja toisin päin.

Lähdin yhdeltä ajelemaan ja olin paikalla hyvissä ajoin. Edellinen luokka (EVL) oli jo päättynyt ja Alokasluokan paikallaolleet osallistujat olivat aloittamassa omaa suoritustaan. Onneksi lopuille ilmoittautuneille (minäkin ilmoittauduin 45min ennen luokan arvioitua alkamisaikaa) annettiin aikaa ulkoiluttaa koira ja valmistautua muutenkin. Ulkoilutin Sutin ja pistin sen autoon, sillä tuli vettä jo aika paljon. Otin sen autosta vähän ennen meidän ryhmän paikkamakuuta. Huomasin, että aika moni koira kulki hallissa nenä maassa, joten se ei hirveän paljon rohkaissut minua. Kun menimme paikkamakuu-paikalle pääsin kieltämään Sutia haistelusta ja kehumaan hyvin menemisestä.

Luoksepäästävyys oli erinomainen. Suti ei liikahtanutkaan ja antoi katsoa hampaat ja taputella. Paikkamakuussa Suti meni ensimmäisellä kerralla maahan, mutta jouduimme odottamaan muita tai liikkurin käskyä, joten se ehti nousta istumaan. Annoin uuden maahan-käskyn ja odota-käskyn peräkkäin. Suti pysyi hyvin, mutta haisteli jossain vaiheessa maata ympärillään. Nousi perusasentoon ensimmäisellä käskyllä.

Sitten Suti taas autoon ja otin sen pois vasta, kun edellistä edellinen koira oli vuorossa. Otettiin kontaktia, seuraamista ja jääviä sekä temppuja. Ihan hyvässä kontaktissa mentiin halliin ja kehään. Satoi jo ihan kaatamalla, joten liikkurin käskyjä oli vaikea kuulla ja jännitin kuuleeko Suti käskyjäni ollenkaan.

Unohdin sitten ne kädet seuraamisessa! Onneksi Suti meni ihan hyvää seuraamista, vaikka eihän se niin hyvää ollut vieläkään kuin treeneissä, mutta parempaa silti kuin ikinä missään muussa kokeessa! Olin silti yllättynyt saamistamme arvosanoista.

Liikkeestä maahanmenossa annoin vähän liian vihaisella ja voimakkaalla äänellä käskyn, joten Suti jäi seisomaan.

Luoksetulossa emmin ennen käskyn antamista, kun en ollut varma, oliko liikkuri antanut luvan. Suti ei varmaan kuullut kutsua tai se kuulosti oudolta (jouduin huutamaan), joten se lähti kohti tosi hitaasti ja empien, mutta tuli kuitenkin.

Liikkeestä seisominen ihan nappiin!

Hypyssä meni kaikki muuten hyvin, mutta tuomari ei tykännyt, kun Suti meni esteen vierelle sivuun (vaikkei tullutkaan esteen toiselle puolelle).

Tuomari oli toisaalta tiukka, toisaalta lepsu, mutta en valita :) Liikkuri oli ripeä, mistä tykkään. Alokasluokka oli ohi jo alle 1,5 tunnissa.

Toko Pieksämäki, Alokasluokka, tuomari Erkki Shemeikka

Luoksepäästävyys 10 - 10
Paikalla makaaminen 9 - 27
Seuraaminen kytkettynä 9 - 18
Seuraaminen taluttimetta 9 - 36
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 - 0
Luoksetulo 8 - 24
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 - 20
Estehyppy 8 - 16
Kokonaisvaikutus 9 - 9
yht. 160p, I palkinto

Tarkalle meni, mutta se riittää! En muuta alokasluokasta halunnutkaan kuin yhden ykkösen. Jos liikkeestä maahanmenosta olisimme saaneet edes vähän pisteitä, olisivat numerot olleet ihan toisenlaiset. Sitten vain kohti uusia haasteita! :)

Osallistujaluettelossa oli koiran nimeksi laitettu BD Rabbe eli Sutin isä. Olin siis Rabben kanssa kokeessa ja hyvinhän se veti :) Onneksi rekisterinro on oikein, joten kaipa tämä tulos kuitenkin menee Sutille.

Kontaktia ja häiriönsietoa

Ajatus siitä, että päivittäisin tätä blogia kerran viikossa on kaunis, mutta näköjään hankala toteuttaa :/ Päivät ja viikot vain menevät niin nopeasti, ettei mitään tajua. Onneksi Samulla alkaa tänään kesäloma, jos se saisi päivistä pois kiireen tunnun, kun ei tarvitse aamulla lähteä mihinkään eikä kytätä kelloa, että pitää taas lähteä hakemaan. Puutarhahommatkin alkaa olla tehtyinä, joten saa vain jäädä odottelemaan sadon kypsymistä.

Tämän kuun toko-teemana on ollut häiriöiden sieto. Olemme käyneet Kennelkerhon tottelevaisuuskoulutuksissa harjoittelemassa kehän lähestymistä nätisti ja kontaktia muista koirista huolimatta sekä tietysti haistelun vähentämistä. Välillä se onkin jo sujunut paremmin. Lisäksi olemme treenanneet koulun pihassa, kun Samu oli lapsilauman kanssa parkourissa, Salen ja Siwan pihoissa asfaltilla, nurmella ja soralla sekä kirkonkylän torin parkkipaikalla. Olemme myös käyneet möllitokossa Taitavilla Tassuilla Jyväskylässä ja rally-toko-treeneissä Pieksämäellä.

Välillä kaikki menee loistavasti, välillä nenä vie. En osaa yhtään sanoa, mikä siihen voisi vaikuttaa ja mikä voisi auttaa. Joku sanoi, että jos hänen koiransa ei ole saanut tarpeeksi tekemistä, se haistelee enemmän. Minusta taas tuntuu, että jos Suti saa minulta liikaa huomiota, se haistelee enemmän. Kun minulla ei ole ollut sille tarpeeksi aikaa, se tekee enemmän töitä ja pysyy paremmin kontaktissa. Mutta ne hormonit!! Sillä on taas hormonit hyrränneet niin paljon, että hermot menee! :( Voi kunpa tämä olisi vain nuoren teini-ikäisen uroksen vaiva eikä loppuelämän ongelma.

Olimme möllitokopaikalla hyvissä ajoin ja lenkitin Sutia puolisen tuntia ennen autoon laittamista. Pieni lepotauko ja sitten otettiin seuraamista ulkona ja sisällä. Pieni lepo vielä ennen paikkamakuuta, joka meni hyvin, vaikka loppuajasta Suti alkoikin haistella maata ympärillään. Pysyi kuitenkin paikallaan ja meni maahan ja nousi istumaan ensimmäisillä käskyillä. Pieni lepotauko autolla ennen yksilöliikkeitä. Menimme kehän ulkopuolelle sisätiloihin edellisen koiran aloittaessa kehässä. Suti toimi loistavasti kehän ulkopuolella. Kun menimme kehään, kaikki meni taas ihan pieleen. Se ei pitänyt kontaktia ja olisi vain haistellut maata. Teenkö kehässä jotain eri tavalla kuin treeneissä tai kehän ulkopuolella? Olen yrittänyt treenata juuri niin kuin kehässä pitää toimia, mutta jotain siellä kuitenkin tapahtuu :( Enkä edes mielestäni jännittänyt. Suti kyllä teki kaikki liikkeet juuri niin kuin piti ja ajallaan, mutta seuraaminen oli huonoa. Möllitokon jälkeen olen treenannut käytännössä vain kontaktia ja seuraamista. Lisäksi olen vaihtanut pannan ja remmin, jos niillä olisi merkitystä. Yritän myös kiinnittää huomiota siihen, miten pidän käteni seuraamisessa. En saa liikuttaa niitä "reippaasti" sivuilla jne.

On tämä toko käppänän kanssa kyllä niin haastavaa! Harmi, kun tiedän, miten taitava koira on, mutta emme onnistu kokeessa enkä tiedä, mistä se johtuu, että voisin tehdä asialle jotain! Toivottavasti homma alkaa toimia sitten viimeistään vanhoilla päivillä, jos nyt on jostain syystä liian aikaista.

Ehdimme käydä kerran tässä kuussa rally-toko-treeneissä Pieksämäellä. Porukka oli oikein mukava ja otti meidät heti hyvin vastaan. Osasimme Sutin kanssa kaikki kyltit, joita radalla oli :) Heillä on tapana laittaa hallin takaosaan erilaisia pisteitä, joilla harjoitetaan koiran takapäätä. Loistavaa!! Todella hyvä idea :) Yksi harjoitus oli sellainen, että koiran piti nostaa etujalkansa kanisterin päälle ja kiertää siinä takajalkojaan ohjaajaa kohti. Ensimmäisellä kerralla Suti tarjosi kaikenlaista muuta, esim. agilitykontaktin alastulon harjoittelua tai maahanmenoa kanisterin päälle niin, että etujalat olivat edelleen kanisterin päällä ja takajalat maassa jne. :D Suti on siitä hyvä, että se uskaltaa tarjota erilaisia toimintoja saadakseen palkkion. Pidimme pienen tauon ja aloin taputtaa reittäni merkiksi samalla tavalla kuin kutsun sivulle perusasentoon. Nyt se sen hoksasi! Niin pystyimme kiertämään kanisteria ympäri ja ympäri Sutin pitäessä takajalkansa maassa ja etujalat kanisterin päällä :) Hallissa oli muuten todella paljon häiriötä ja Suti toimi ihan ok, joten ehkä se tästä vielä. Treeneissä oli niin kivaa, että haluan ehdottomasti alkaa käydä siellä säännöllisesti. Aika on vain vähän hankala, mutta jospa saisin sen kuitenkin jotenkin onnistumaan. Jos tuossa häiriössä Suti alkaa toimia hyvin, sitä ei hätkäytä pian enää mikään!

Ja sitten vielä vähän agilityuutisia! ;) Olemme ottaneet rengasta ja pujottelua pihassa tultuamme kotiin aamulla. Suti on mielettömän nopea ja hyppää renkaan pitkälle eteen. Pujottelu sujuu jo hienosti molemmilta puolilta, välillä tulee joku jumi, mutta niistä selvitään. Olen tehnyt näistä kahdesta esteestä meille jo "radankin". Välillä mennään: odotus + rengas + pujottelu, ja välillä: pujottelu + rengas. Ne eivät ole ihan suorassa toisiaan kohti, joten molemmin päin mentäessä pitää seurata ohjausta. Renkaalta kepeille tultaessa olin tänään ihan fiiliksissä, kun Suti osasi hienosti hakea kepeille!! Nyt meidän on pakko alkaa treenata tätä tai me jäädään paljosta kivasta paitsi! Ja kaivaa keinu esiin varastosta :)

Mejäilyä

Tein tänä aamuna pitkästä, pitkästä aikaa koirille verijäljet. Suti ei ole tainnut tätä lajia kokeilla vielä kertaakaan.

Kun koira laitetaan ensimmäistä kertaa seuraamaan verijälkeä, sitä yleensä alkuun jännittää. Häntä saattaa olla alhaalla, koira saattaa kierrellä haistelemassa välillä puskia, pissailla ym. tehdä erilaisia sijaistoimintoja rauhoittaakseen itseään.

Tein kolme jälkeä peräkkäin, joten haisin verelle varmasti kilometrin päähän, kun tulin sisälle. Suti oli kiinnostunut ja intoili muiden mukana, että jotain jännää pian tapahtuu. Papu ja Jojo eivät meinanneet pysyä nahoissaan, kun tiesivät jo mitä pian seuraa. Niilläkin aikaa varmasti kolme vuotta, kun ovat viimeksi päässeet jäljelle.

Sutin jälki sai olla vielä tuore, joten ajoimme sen tunnin vanhentumisen jälkeen. Tulimme jäljen päähän tuulen alta, joten Suti kulki nenä pystyssä jo ennen lähtöön saapumista. Lähdössä rikotaan maata ja jätetään vähän enemmän verta, jotta se mukailisi hirven makuupaikkaa. Suti meni lähtöön rohkeasti häntä pystyssä ja alkoi nuolla verikohtia. Jouduin lopulta hoputtamaan sitä lähtemään liikkeelle, jotta ymmärtäisi, mistä on kyse. Huomasin, että olisi pitänyt laittaa vähän enemmän verta alkumatkalle, jotta Suti hoksaisi omatoimisesti lähteä seuraamaan jälkeä. No, liikkeelle kuitenkin päästiin, kun näytin maata ja sanoin "etsi jälki". Se seurasi hyvin hieman jäljen sivussa, mutta tuulihan voi heitellä tuoretta hajua vähän "miten sattuu". Sen katsoin, että minunkaan jälkeäni ei seurannut.

Olisin voinut tehdä vähän pitemmänkin jäljen, niin hyvin jäljestäminen sujui. Nyt mittaa tuli vain noin 20-30 metriä. Toisaalta on hyvä tehdä alkuun lyhyempiä jälkiä, jotta koira saa nopeasti palkkaa. Nyt palkkana "maalissa" oli jäniksenkäpälä, jota Suti kuljetteli suussaan ylpeänä :) Pihaan päästyämme vielä vähän taistelimme siitä, ja sitten vaihdoin sen makupaloihin.

Jojon ja Papun jäljet saivat vanhentua rauhassa ja ajaminen onnistui vasta, kun Atte nukkui iltapäiväuniaan. Tein Sutin jäljen aidan sisäpuolelle, Jojon ja Papun ulkopuolelle. Säikähdin mitä Jojo haukkuu ulkona ihan oudolla äänellä: Se haukkui portilla jälkien suuntaan :D

Samu lähti mukaan tarkkailijaksi. Se kulki kohtalaisen hyvin perässä ja oli suhteellisen hiljaakin ;) Antoi kuitenkin koirille hyvin työrauhan, kun sitä etukäteen olin painottanut. Papu lähti jäljelle tarkasti, mutta hukkasi pian jäljen kuitenkin. Se etsi hyvin ja lopulta löysi jäljen itsenäisesti uudelleen. Nyt seurasi tarkemmin loppuun asti, jäljen päällä "seilaten". Ei halunnut ottaa käpälää suuhunsa, joten palkkasin makupaloilla ja kehuilla.

Jojo oli oma suurpiirteinen itsensä ;) Se lähti etsimään lähtöä kovalla tohinalla, mutta löytötarkkuus oli heikohko. Se ohitti lähdön. Ensimmäisessä kulmassa se ei oikein osannut päättää, mihin suuntaan jatkaisi ja pyöri ympyrää. Papun jäljen maali oli aika lähellä tuota kohtaa, joten se varmaan häiritsi. Lopulta Jojo keksi, että jälki jatkuu ojan toisella puolella ja sitten mentiin. Se seurasi hyvin ja tarkasti tämän välin. Viimeisen kulman se jälleen oikaisi, kuten aina ennenkin. Viimeisen suoran se seurasi tarkasti, mutta mitä lähemmäksi pääsimme maalia, sitä isompaa kaarrosta se alkoi tehdä. Lopulta se "uskaltautui" maaliin ja ihmetteli käpälää. Kun ymmärsi, että saa ottaa sen, se nappasi sen ahnaasti suuhunsa ja meinasi alkaa repiä. Kiskottiin sitä hetki ja vaihdoin käpälän makupaloihin.

Vapun aika

Viime viikon tiistaina harjoittelimmekin aamusta rallytokoa. Kiersimme kartioita kävellen ja juosten. RT:ssä on hyvä, kun koiraa saa koko ajan kannustaa ja kehua. Suti ei meinannutkaan mennä haistelemaan kartioita vaan seurasi tarkasti. Lisäksi otimme eteen istumista ja seuraamista peruuttaessani. Se vaatii vähän harjoitusta, mutta käskyttämällä sujuu jo nytkin ihan ok. Tosin istumisasento alkaa mennä vinoon useamman toiston jälkeen. Pitää siis osoittaa oikea istumispaikka.

Vapun aika meni ihan ilman tokoiluja. Nypin Sutin valmiiksi viikon aikana. Varmasti jäi pitkiä karvoja kylkiin, mutta nypin ne pois, kun "pölähtävät". Kannoin polttopuita pinoon liiteriin, missä hurahtikin muutama aamu. Koirat olivat tietysti mukana touhussa. Ihanat tuoksut puukasan alla ja raitis ulkoilma monta tuntia putkeen takasivat sen, että meillä on ollut rauhallisia koiria pitkään ;)

Omassa pihassa on tullut otettua pujottelua silloin tällöin ohikulkiessa. Papu tekee kepit joka kerta täydellisesti, kun pääsee tekemään. Suti ei pysty keskittymään, jos muutkin ovat mukana touhottamassa. Yksin tekee vasemmalla puolella virheettömästi, oikealla puolella vähän hitaammin ja saattaa yrittää oikaista viimeisestä välistä.

Olemme leikkineet piiloleikkiä, jossa Samu menee piiloon ja Suti etsii. Viime kesänä leikki alkoi sujua vähän paremmin ja nyt huomaa, että Suti ihan oikeasti etsii Samua. Pidättelen Sutia sen aikaa, että Samu ehtii piiloon ja kun Samu huutaa olevansa valmis, päästän Sutin matkaan sanomalla "Etsi Samu!". Se lähtee ensin maavainulla liikkeelle ja sitten hyödyntää myös ilmavainua, koska totta kai Samun jälkiä on pihassa liian paljon. Kivaa touhua, jossa molemmat saavat tekemistä. Jos minä menen piiloon, koirat paljastavat välittömästi, missä lymyilen ;)

Tänään vasta ehdimme taas tokoilemaan Hangan lavalle. Kävimme läpi ALO:n liikkeet, noutoa ja kaukoja. Lisäksi vähän temppuja ja saksalaista täyskäännöstä. Seuraaminen ei ollut nyt niin hyvää kuin viime viikolla. Olisi pitänyt varmaan ottaa enemmän kontaktiharjoittelua ennen varsinaista treeniä. Pääharjoittelukohteeksi muodostui yllättäen seisomisasennossa pysyminen, kun Suti meinasi ennakoida perusasentoa. Annoin seiso-käskyn, siirryin pois sivulta ja takaisin. Sanoin käskytysäänellä erilaisia sanoja hämätäkseni Sutia istumaan. Alkuun i:llä alkava "Iita" aiheutti istumisen, mutta kun korjasin asennon rauhallisesti vain takaisin seisomaan, ei Suti tarvinnut useampia hämäyksiä. Hyvin meni taas oppi perille. Viimeiseksi otin ihan oikealla "istu"-käskyllä ja sitten istui heti. Eli kuunteluharjoittelua!