Kaikki loppuu aikanaan jne. jne. Niin myös ihana kotona olemiseni lasten ja koirien kanssa. Aloitin tänään työt. Oli ihana olla töissä, mutta kyllä tämä arjen saaminen sujuvaksi varmasti vie jonkin aikaa. Nyt olen ainakin ihan poikki, kun tuli viime yökin nukuttua tosi huonosti. Atella oli hoitopäivä mennyt hienosti ja Samukin oli reipas koululainen. Sutilla taisi olla minua eniten ikävä ;) Kun katson mennyttä vuotta, voin todeta, että paljon olen saanut aikaankin :)
Mutta nyt tähän viikonloppuun:
Tein Sutille verijäljen lauantaiaamuna. Koirat tarkkailivat toimiani aidan toisella puolella ja Sutihan tietysti tunki itsensä aidan ali ja tuli häiritsemään jäljen tekoa. Koira kainaloon ja takaisin aidan toiselle puolelle. Nyt sain tehdä jäljen rauhassa loppuun, mutta kun aloin pilkkoa puita klapikoneella, Suti hävisi johonkin ja ilmestyi jonkin ajan kuluttua portille, eli jäljellä oli käyty...
Muutaman tunnin kuluttua sitten ajoimme jäljen. Suti nuohosi lähtömakuun tarkasti ja lähti hyvin jäljelle. Jonkin matkan päässä jouduin jälkeä tehdessäni kiertämään pusikon vasemman kautta. Suti meni ensin oikealle, mutta korjasi itsenäisesti. Kulmat suoritti ripeästi, mutta oikein. Toisessa kulmassa tarkisti suunnan, mutta lähti saman tien oikeaan suuntaan. Suti myös jäljesti hienosti melkein 10 metrin narun päässä täysin itsenäisesti ja hanakasti. Maalissa odotti jäniksen käpälä, jonka Suti nappasi suuhunsa ja kantoi sitä ylpeänä ja tohkeissaan :D Kyllä siitä hyvä jälkikoirakin tulisi!
Sunnuntaiaamuna käytiin vähän tokoilemassa Hangan lavalla, jonne piti alun perin tulla enemmänkin väkeä, mutta porukka kuivui kasaan. Onneksi saatiin kuitenkin edes vähän ohitus- ja seuraamisharjoitusseuraa. Tehtiin myös jääviä. Suti pysyi hyvin kontaktissa ja ohitukset onnistuivat hyvin!
Sunnuntai-iltana vielä agilitytreeneihin. Oli oikein mukava harjoitus taas. Parissa kohdassa Suti jäi haistelemaan joka kerta (muutenkin maneesissa haisi niin voimakkaasti hevosen virtsa, että meillä ohjaajilla alkoi päätä särkeä!), mutta sitten kun mentiin, mentiin hyvin. Viimeinen rata sujui täysin ongelmitta, joten lopetin siihen. Toivottavasti kevääseen mennessä on alkanut tottua hevosen hajuun!
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
maanantai 1. joulukuuta 2014
torstai 27. marraskuuta 2014
Kovasti on töitä paiskittu
Alkukuun pohdintojeni jälkeen olemme paiskineet kovasti hommia saadaksemme seuraamisen parantumaan, noudon kisakuntoon ja luoksetulon pysäytyksen onnistumaan. Olemme treenanneet lähes joka päivä vähintään jotain pientä. Mm. ruokakupilla olen ottanut luoksetulon pysäytystä. Olemme käyneet treeneissä Pieksämäellä, Hangan lavalla ja harjoitelleet kotipihassa, eli olemme saaneet erilaisia häiriöitä. Jokohan sen uskaltaisi ääneen sanoa, mutta olemme me tainneet vähän kehittyäkin.
Seuraamisessa olen palkannut todella nopealla tahdilla, niin, ettei Suti ehdi juuri muuta miettiä kuin syödä suunsa tyhjäksi ja katsoa minua. Olen heittänyt makupalan askeleen, viimeistään kolmen askeleen välein. Sanonut aina sivu-käskyn ennen palkkaamista ja yrittänyt silti pitää asennon ja käteni samalla tavalla kuin kokeessa. Katsotaan, parantaako tämä tyyli intoa seuraamiseen.
Luoksetulon pysäytyksessä olen käyttänyt nyt vallan takapalkkaa, mutta siirtynyt kuitenkin enemmän suulliseen pysäytyskäskyyn, joskin käsimerkki on toisinaan vielä apuna. Se on alkanut selvästi tuottaa tulosta, mutta nyt alkaa vähän näyttää siltä, että Suti alkaa kääntyä kohti takapalkkaa eli selin minuun... Niinpä otin sen kanssa tänään Pieksämäellä myös varsinaisen liikkeen ilman palkkausta seisomisesta. Saa nähdä, miten tässä vielä käy... Matkan olen voinut kotona ja Hangan lavalla nostaa jo koemittaan.
Nouto onnistuu välillä paremmin ja välillä huonommin. Perusasennossa pitoaika on pidentynyt ja luovutuskin joskus onnistuu. Pitää alkaa palkata sitä taas kapulan nostamisestakin niin saan siihen lisää intoa.
Häiriötreeneissä olen yrittänyt tehdä niin paljon AVO:n liikkeitä kuin mahdollista. Hyvinhän ne jo alkavat sujua. Lisäksi paikkamakuu ja paikalla istuminen onnistuvat hienosti.
Jenni E:n kanssa juttelin ja hän mäyräkoiran kanssa tokoilleena ymmärsi tilannettani hyvin. Hän kertoi, että kun sen kanssa vain jaksoi tehdä töitä, tulosta alkoi tulla 5-vuotiaana. On Sutikin jo väläytellyt osaamistaan, joten eiköhän mekin vielä aleta pärjätä, kun saadaan nämä nuoruuden höyryt ensin kulutettua. Enkä minä missään tapauksessa ole ollut luovuttamassakaan! ;)
Agilitytreeneihinkin päästiin pitkästä aikaa pari viikkoa sitten. Rata oli tosi haastava ja piti jaksaa muistaa millä kierroksella oltiin menossa, kun rata kiersi vähän samantapaista lenkkiä, mutta joka kierroksella oli jotain erilaista kuitenkin. Liian vaikeaa minulle! Suti teki hienosti ja jaksoi mahtavasti! Radan haasteena oli myös se, että ensin mentiin A:n alta menevään putkeen ja vasta viimeisellä kierroksella A:lle. Juuri sellaista treeniä me tarvitaan! Pujoteltiin monta kertaa edes takaisin ja Suti pujotteli joka kerta upeasti! Joissakin kohdissa se meni niin nopeasti, etten perässä pysynyt :)
Seuraamisessa olen palkannut todella nopealla tahdilla, niin, ettei Suti ehdi juuri muuta miettiä kuin syödä suunsa tyhjäksi ja katsoa minua. Olen heittänyt makupalan askeleen, viimeistään kolmen askeleen välein. Sanonut aina sivu-käskyn ennen palkkaamista ja yrittänyt silti pitää asennon ja käteni samalla tavalla kuin kokeessa. Katsotaan, parantaako tämä tyyli intoa seuraamiseen.
Luoksetulon pysäytyksessä olen käyttänyt nyt vallan takapalkkaa, mutta siirtynyt kuitenkin enemmän suulliseen pysäytyskäskyyn, joskin käsimerkki on toisinaan vielä apuna. Se on alkanut selvästi tuottaa tulosta, mutta nyt alkaa vähän näyttää siltä, että Suti alkaa kääntyä kohti takapalkkaa eli selin minuun... Niinpä otin sen kanssa tänään Pieksämäellä myös varsinaisen liikkeen ilman palkkausta seisomisesta. Saa nähdä, miten tässä vielä käy... Matkan olen voinut kotona ja Hangan lavalla nostaa jo koemittaan.
Nouto onnistuu välillä paremmin ja välillä huonommin. Perusasennossa pitoaika on pidentynyt ja luovutuskin joskus onnistuu. Pitää alkaa palkata sitä taas kapulan nostamisestakin niin saan siihen lisää intoa.
Häiriötreeneissä olen yrittänyt tehdä niin paljon AVO:n liikkeitä kuin mahdollista. Hyvinhän ne jo alkavat sujua. Lisäksi paikkamakuu ja paikalla istuminen onnistuvat hienosti.
Jenni E:n kanssa juttelin ja hän mäyräkoiran kanssa tokoilleena ymmärsi tilannettani hyvin. Hän kertoi, että kun sen kanssa vain jaksoi tehdä töitä, tulosta alkoi tulla 5-vuotiaana. On Sutikin jo väläytellyt osaamistaan, joten eiköhän mekin vielä aleta pärjätä, kun saadaan nämä nuoruuden höyryt ensin kulutettua. Enkä minä missään tapauksessa ole ollut luovuttamassakaan! ;)
Agilitytreeneihinkin päästiin pitkästä aikaa pari viikkoa sitten. Rata oli tosi haastava ja piti jaksaa muistaa millä kierroksella oltiin menossa, kun rata kiersi vähän samantapaista lenkkiä, mutta joka kierroksella oli jotain erilaista kuitenkin. Liian vaikeaa minulle! Suti teki hienosti ja jaksoi mahtavasti! Radan haasteena oli myös se, että ensin mentiin A:n alta menevään putkeen ja vasta viimeisellä kierroksella A:lle. Juuri sellaista treeniä me tarvitaan! Pujoteltiin monta kertaa edes takaisin ja Suti pujotteli joka kerta upeasti! Joissakin kohdissa se meni niin nopeasti, etten perässä pysynyt :)
maanantai 10. marraskuuta 2014
Haisteluongelmapohdintaa
Kävimme tänä iltana Pieksämäellä tokoilemassa ohjatussa koulutuksessa. Molemmilla kerroilla, joilla olen ollut, olen ollut tosi tyytyväinen koulutuksen tasoon. Teimme AVO:n liikkeet kokeenomaisesti, joskin palkkasin kun siltä tuntui. Suti yritti välillä haistella, mutta oli kuitenkin ihan hyvässä kontaktissa jo suurimman osan ajasta. Kielsin, kun alkoi haistella ja kehuin iloisesti ja palkkasin heti, kun nosti päänsä ylös kontaktiin. Tämä saattaa ihan mennä ohikin, kun vain pääsisimme tarpeeksi treenaamaan halleihin.
Luoksetulon pysäytys ei onnistunut edes tyydyttävästi. Jatkamme siis harjoituksia eli heittelen palloa tai makupaloja ja otamme sitä myös kierron kautta paljon. Googlen kautta päädyin erääseen blogiin, jossa kouluttaja oli kehottanut aluksi käyttämään sekä ääni- että käsimerkkiä, jota koiran pysähtyminen olisi alusta asti nopea. Niitä sitten myöhemmin pystyy häivyttämään. Otan siis vielä äänikäskyn mukaan harjoituksiin.
Muut AVO:n liikkeet minun mielestäni hyvin. Otin jopa noutoa ja se meni oikein hyvin: yksi oikeaoppiseen luovutukseen päättynyt nouto ja kaksi kehujen jälkeen pudotusta.
Mutta se seuraaminen! Kouluttajan toimiessa liikkurina seuraaminen oli välillä ihan kivaa, mutta välillä kuitenkin kontakti tippui ja Suti jäi jopa haistelemaan. Palkkasin kehuilla ja makupaloilla, kun teki hyvin. Kun varsinainen koulutus oli ohi, tein omaan tahtiini seuraamista ja silloin se onnistui paljon paremmin. Olen varmaan itse rennompi ja reippaampi?
Taisin tajuta sellaisen, että Suti tekee innokkaasti kaikki toimintaa vaativat liikkeet ja tehtävät, mutta seuraamista se ei ilmeisesti pidä sellaisena, joten sen motivaatio laskee ja se alkaa tehdä kaikkea muuta eli haistella. Kun esim. perusasennossa tuli liian pitkä aika, ettei mitään varsinaisesti tapahtunut, Suti alkoi haistella maata edessään, vaikka palkkasinkin sitä hyvästä kontaktista tosi usein. Miten ehdin tehdä sen kanssa erilaisia temppuja joka välissä ja niin tiuhaan, että se ei ehdi kyllästyä? Kotonahan palkkaan sitä lyhyestäkin hyvästä seuraamisesta ja siihen olen pyrkinyt toki koulutuksissakin, mutta ehkä olen kuitenkin palkannut liian harvoin, joten Suti uskoo, ettei saa kuitenkaan palkkaa, joten miksi yrittää tmv.? Ja siksi vire laskee, kun menemme koulutushalliin tai kokeeseen, koska täällä ei kuitenkaan saa palkkaa.
Seuraamisesta pitäisi varmaan tehdä nyt sellainen kiva temppu, mutta miten??
Vähän Suti tuntui häiriintyvän kovaäänisestä miehestä, joka treenasi samaan aikaan hallissa ja käskytti koiraansa isoon ja vihaiseen ääneen :( Silloin siltä tuntui unohtuvan se, mitä olimme tekemässä. Eli lisää häiriötreeniä!
Luoksetulon pysäytys ei onnistunut edes tyydyttävästi. Jatkamme siis harjoituksia eli heittelen palloa tai makupaloja ja otamme sitä myös kierron kautta paljon. Googlen kautta päädyin erääseen blogiin, jossa kouluttaja oli kehottanut aluksi käyttämään sekä ääni- että käsimerkkiä, jota koiran pysähtyminen olisi alusta asti nopea. Niitä sitten myöhemmin pystyy häivyttämään. Otan siis vielä äänikäskyn mukaan harjoituksiin.
Muut AVO:n liikkeet minun mielestäni hyvin. Otin jopa noutoa ja se meni oikein hyvin: yksi oikeaoppiseen luovutukseen päättynyt nouto ja kaksi kehujen jälkeen pudotusta.
Mutta se seuraaminen! Kouluttajan toimiessa liikkurina seuraaminen oli välillä ihan kivaa, mutta välillä kuitenkin kontakti tippui ja Suti jäi jopa haistelemaan. Palkkasin kehuilla ja makupaloilla, kun teki hyvin. Kun varsinainen koulutus oli ohi, tein omaan tahtiini seuraamista ja silloin se onnistui paljon paremmin. Olen varmaan itse rennompi ja reippaampi?
Taisin tajuta sellaisen, että Suti tekee innokkaasti kaikki toimintaa vaativat liikkeet ja tehtävät, mutta seuraamista se ei ilmeisesti pidä sellaisena, joten sen motivaatio laskee ja se alkaa tehdä kaikkea muuta eli haistella. Kun esim. perusasennossa tuli liian pitkä aika, ettei mitään varsinaisesti tapahtunut, Suti alkoi haistella maata edessään, vaikka palkkasinkin sitä hyvästä kontaktista tosi usein. Miten ehdin tehdä sen kanssa erilaisia temppuja joka välissä ja niin tiuhaan, että se ei ehdi kyllästyä? Kotonahan palkkaan sitä lyhyestäkin hyvästä seuraamisesta ja siihen olen pyrkinyt toki koulutuksissakin, mutta ehkä olen kuitenkin palkannut liian harvoin, joten Suti uskoo, ettei saa kuitenkaan palkkaa, joten miksi yrittää tmv.? Ja siksi vire laskee, kun menemme koulutushalliin tai kokeeseen, koska täällä ei kuitenkaan saa palkkaa.
Seuraamisesta pitäisi varmaan tehdä nyt sellainen kiva temppu, mutta miten??
Vähän Suti tuntui häiriintyvän kovaäänisestä miehestä, joka treenasi samaan aikaan hallissa ja käskytti koiraansa isoon ja vihaiseen ääneen :( Silloin siltä tuntui unohtuvan se, mitä olimme tekemässä. Eli lisää häiriötreeniä!
perjantai 7. marraskuuta 2014
Ahkeraa treenausta
RTK1 loi minuun taas uutta intoa treenata myös tokoa. Päivittäisten treenien lisäksi olen käynyt läpi tokon voittajaluokan liikkeitä ja miettinyt miten niitä voisi jo alkaa harjoitella. Olen menossa töihin 1. joulukuuta, joten haluan saada AVO:n liikkeet kisakuntoon ennen sitä, tai ainakin noudon, jos luoksetulon pysäytys ei ihan ehdi.
Tällä viikolla olen panostanut treeneissä innokkaaseen seuraamiseen ja häiriöihin (mm. makupaloja maassa) ja noutoon. Kun huomasin, että Suti pysähtyy paremmin käsimerkillä luoksetulossa, olen harjoitellut sitä mm. kiertämisen kautta ja välillä ottanut liikkeenomaisesti mutta välimatkaa vaihdellen. Rally-tokon avoimessa luokassa on mukana erilaisia käännöksiä, joita olemme myös harjoitelleet. Niissä on pieniä eroja verrattuna tokon käännöksiin, että on pitänyt ihan tarkkaan miettiä, miten ne suoritetaan. Koska Suti treenitilanteessa on hyvässä kontaktissa, se kääntyilee mukana ihan mihin suuntaan vaan. Hyppy ja kaukot taitavat olla kisavalmiit.
Uutena juttuna itseni ja Sutin piristykseksi, otimme ruutua ja ohjattua noutoa. Ohjatusta noudosta oli se hyöty, että Suti toi ohjatun kapulan hienosti, joten nouto alkaa varmaan olla valmistumassa, kun se nostelee muitakin kapuloita mielellään jo suuhunsa :) Sisällä kokeiltiin muutaman kerran metallia ja sekin nousi ja kuljetti hienosti rinnalle. Perustasamaan nouto alkaa olla jo ihan kivalla mallilla. Nyt Suti pitää kapulaa suussaan jo aika pitkään perusasennossa ja olen jopa saanut otettua kapulan muutaman kerran käteeni. Minun pitää vain kumartua ottamaan kapula niin, että taivutan itseni eteenpäin enkä koiraa kohti. Kyllä Iina tiesi, mikä auttoi! Olen aika innoissani, että tämähän taitaakin alkaa sujua vielä :)
Pääsimme eilen kaverin mukana Jattilaan treenaamaan meille uuden porukan kanssa ja meille uudelle alustalle. Sutista näki heti, kun tulimme halliin, että nyt se on valmis tekemään hommia. Se meinaan istui saman tien perusasentoon täydelliseen kontaktiin :) Sellaista se on harvemmin viime aikoina tehnyt, kun olemme menneet uuteen paikkaan. Mm. Taitavilla tassuilla nenä meni saman tien maahan, kun astuimme sisään. Pitäisi käydä sielläkin treenaamassa, että tulisi paikka ja alusta tutummaksi. En tiedä, onko ollut apua, että olemme tehneet niin paljon hommia viime aikoina, vai eikö pohjassa ollut niin paljon hajuja vai oliko nakit vain niin mieluinen palkka, että kontakti oli älyttömän hienoa, vaikka häiriötä oli todella paljon ja monenlaista. Saimme käytyä kaikki AVO:n liikkeet läpi (jopa noudon!!) ja ne menivät hyvin, otimme seuraamista paljon ja 4-5 minuutin paikkamakuun. Olin tosi tyytyväinen Sutiin! Kyllä me oikeasti osataan! Toivottavasti tästä lähti liikkeelle positiivinen kierre :)
Jatkossa on pakko käydä erilaisissa paikoissa treenaamassa enemmän!
Tällä viikolla olen panostanut treeneissä innokkaaseen seuraamiseen ja häiriöihin (mm. makupaloja maassa) ja noutoon. Kun huomasin, että Suti pysähtyy paremmin käsimerkillä luoksetulossa, olen harjoitellut sitä mm. kiertämisen kautta ja välillä ottanut liikkeenomaisesti mutta välimatkaa vaihdellen. Rally-tokon avoimessa luokassa on mukana erilaisia käännöksiä, joita olemme myös harjoitelleet. Niissä on pieniä eroja verrattuna tokon käännöksiin, että on pitänyt ihan tarkkaan miettiä, miten ne suoritetaan. Koska Suti treenitilanteessa on hyvässä kontaktissa, se kääntyilee mukana ihan mihin suuntaan vaan. Hyppy ja kaukot taitavat olla kisavalmiit.
Uutena juttuna itseni ja Sutin piristykseksi, otimme ruutua ja ohjattua noutoa. Ohjatusta noudosta oli se hyöty, että Suti toi ohjatun kapulan hienosti, joten nouto alkaa varmaan olla valmistumassa, kun se nostelee muitakin kapuloita mielellään jo suuhunsa :) Sisällä kokeiltiin muutaman kerran metallia ja sekin nousi ja kuljetti hienosti rinnalle. Perustasamaan nouto alkaa olla jo ihan kivalla mallilla. Nyt Suti pitää kapulaa suussaan jo aika pitkään perusasennossa ja olen jopa saanut otettua kapulan muutaman kerran käteeni. Minun pitää vain kumartua ottamaan kapula niin, että taivutan itseni eteenpäin enkä koiraa kohti. Kyllä Iina tiesi, mikä auttoi! Olen aika innoissani, että tämähän taitaakin alkaa sujua vielä :)
Pääsimme eilen kaverin mukana Jattilaan treenaamaan meille uuden porukan kanssa ja meille uudelle alustalle. Sutista näki heti, kun tulimme halliin, että nyt se on valmis tekemään hommia. Se meinaan istui saman tien perusasentoon täydelliseen kontaktiin :) Sellaista se on harvemmin viime aikoina tehnyt, kun olemme menneet uuteen paikkaan. Mm. Taitavilla tassuilla nenä meni saman tien maahan, kun astuimme sisään. Pitäisi käydä sielläkin treenaamassa, että tulisi paikka ja alusta tutummaksi. En tiedä, onko ollut apua, että olemme tehneet niin paljon hommia viime aikoina, vai eikö pohjassa ollut niin paljon hajuja vai oliko nakit vain niin mieluinen palkka, että kontakti oli älyttömän hienoa, vaikka häiriötä oli todella paljon ja monenlaista. Saimme käytyä kaikki AVO:n liikkeet läpi (jopa noudon!!) ja ne menivät hyvin, otimme seuraamista paljon ja 4-5 minuutin paikkamakuun. Olin tosi tyytyväinen Sutiin! Kyllä me oikeasti osataan! Toivottavasti tästä lähti liikkeelle positiivinen kierre :)
Jatkossa on pakko käydä erilaisissa paikoissa treenaamassa enemmän!
lauantai 1. marraskuuta 2014
2 RT-kisaa, JKL 1.11.2014
Saimme eilen Jyväskylän rally-toko-kisojen järjestäjältä viestiä, että voisimme päästä mukaan tämän päivän kisoihin, jos haluaisimme tulla. Kyselin kisapaikkaa pari kuukautta sitten ja silloin jäin siihen käsitykseen, että emme päässeet edes jonoon asti. Niinpä olin jättänyt koko kisaamismahdollisuuden täysin unholaan, enkä ole tehnyt esim. haisteluongelmalle yhtään mitään Kuopion kisan jälkeen. Olemme treenanneet lähinnä tokon AVO:n liikkeitä kuntoon. Mutta tokihan siinä samalla tulee otettua myös seuraamista. Onneksi kuitenkin on tullut treenattua edes jotain useita kertoja viikossa eikä vain laiskoteltua. Ajattelin ottaa paikat molempiin kisoihin vastaan, ihan vaikka kisakokemuksen saamiseksi. Taitavien Tassujen hallin keinonurmipohja on meille vähintäänkin haastava niin kauan kuin Sutilla on tämä haisteluinnostus ;) Lähdin kuitenkin sillä asenteella, että parhaani tehdään.
Menin paikalle noin tuntia ennen ensimmäisen kisan alkua ja kävimme pitkällä lenkillä. Oli pirteä pikkupakkanen ja tuli ihana fiilis siitä, että onpa mukava olla tässä nyt. Ensimmäisen kisan rataantutustumisen jälkeen otin jo Sutin autosta, vaikka olimme vuorossa numerolla 16, ja kävimme vähän vielä lenkillä, otimme seuraamista, kävimme sisällä hallissa totuttelemassa paikkaan ja pohjaan, annoin haistella, otin kontaktiin, menimme odottelutilaan jo hyvissä ajoin ennen meidän vuoroa, Suti otti hyvin kontaktia ja halusi tehdä hommia. Menimme kehään ja nenä meni maahan saman tien! Aargh! Miten paljon voi ärsyttää! Niin sitä sitten mentiin: nenä käytännössä maassa kaikki kyltiltä toiselle siirtymiset, mutta onneksi Suti tekee kyllä kyltin tehtävät aina innoissaan ja hyvin! Ekalta radalta tulokseksi 82 pistettä, tuomarina Iiris Harju. Tämä tuomari muistutti rataantutustumisessa, että kannattaa mieluummin keskittyä rauhassa tekemään liikkeet kunnolla kuin hosua aikaa vastaan. Tätä asennetta haluan alkaa noudattaa.
Pieni lenkki ja Suti autoon ja minä toisen kisan rataantutustumiseen. Tässä kisassa olimme vuorossa viimeisenä. Pidin Sutin autossa siihen asti, kun meitä ennen oli kymmenen koiraa. Nyt en juurikaan teettänyt tehtäviä, halusin sen vain totutella paikkaan ja pohjaan. Tämä kisa meni mielestäni oikein hyvin. Suti seurasi jo paljon paremmin ja olin siitä tietysti iloinen. Se teki liikkeet nopeasti ja innokkaasti. Pisteitä saimme kuitenkin vain 74, tuomarina Tiia Hämäläinen. Vähäsistä pisteistä huolimatta haluan keskittyä tuolla radalla saavuttamaamme hyvään fiilikseen. Pisteet kuitenkin onneksi riittivät hyväksyttyyn tulokseen.
Siitä olen iloinen, ettei Suti ottanut kummassakaan kisassa häiriötä muista koirista ja ihmisistä.
Näin meillä sitten on yhtäkkiä, täysin yllättäen koulutustunnus RTK1 ja suuntaamme seuraavaksi avoimeen luokkaan. Tulostin kylttiohjeet kaikkiin ylempiin luokkiin, kun näyttää siltä, että tämäkin laji on jäänyt meidän harrastuksiin. Pitää yrittää saada tokon ja rally-tokon liikkeet ja seuraaminen kuntoon ensi kesään mennessä, josko ulkokentät olisivat meille parempia paikkoja kuin nämä keinonurmipohjat. Avoimessa luokassa koira on vapaana ja mukaan tulee erilaisia paikallaan käännöksiä (osaa ihan hyvin jo), hyppy (ei varmasti tuota ongelmia), houkutus, istu-seiso asennonvaihto rinnalla (ei olla treenattu ikinä!) ja pyörähdys seuratessa (osaa!).
Menin paikalle noin tuntia ennen ensimmäisen kisan alkua ja kävimme pitkällä lenkillä. Oli pirteä pikkupakkanen ja tuli ihana fiilis siitä, että onpa mukava olla tässä nyt. Ensimmäisen kisan rataantutustumisen jälkeen otin jo Sutin autosta, vaikka olimme vuorossa numerolla 16, ja kävimme vähän vielä lenkillä, otimme seuraamista, kävimme sisällä hallissa totuttelemassa paikkaan ja pohjaan, annoin haistella, otin kontaktiin, menimme odottelutilaan jo hyvissä ajoin ennen meidän vuoroa, Suti otti hyvin kontaktia ja halusi tehdä hommia. Menimme kehään ja nenä meni maahan saman tien! Aargh! Miten paljon voi ärsyttää! Niin sitä sitten mentiin: nenä käytännössä maassa kaikki kyltiltä toiselle siirtymiset, mutta onneksi Suti tekee kyllä kyltin tehtävät aina innoissaan ja hyvin! Ekalta radalta tulokseksi 82 pistettä, tuomarina Iiris Harju. Tämä tuomari muistutti rataantutustumisessa, että kannattaa mieluummin keskittyä rauhassa tekemään liikkeet kunnolla kuin hosua aikaa vastaan. Tätä asennetta haluan alkaa noudattaa.
Pieni lenkki ja Suti autoon ja minä toisen kisan rataantutustumiseen. Tässä kisassa olimme vuorossa viimeisenä. Pidin Sutin autossa siihen asti, kun meitä ennen oli kymmenen koiraa. Nyt en juurikaan teettänyt tehtäviä, halusin sen vain totutella paikkaan ja pohjaan. Tämä kisa meni mielestäni oikein hyvin. Suti seurasi jo paljon paremmin ja olin siitä tietysti iloinen. Se teki liikkeet nopeasti ja innokkaasti. Pisteitä saimme kuitenkin vain 74, tuomarina Tiia Hämäläinen. Vähäsistä pisteistä huolimatta haluan keskittyä tuolla radalla saavuttamaamme hyvään fiilikseen. Pisteet kuitenkin onneksi riittivät hyväksyttyyn tulokseen.
Siitä olen iloinen, ettei Suti ottanut kummassakaan kisassa häiriötä muista koirista ja ihmisistä.
Näin meillä sitten on yhtäkkiä, täysin yllättäen koulutustunnus RTK1 ja suuntaamme seuraavaksi avoimeen luokkaan. Tulostin kylttiohjeet kaikkiin ylempiin luokkiin, kun näyttää siltä, että tämäkin laji on jäänyt meidän harrastuksiin. Pitää yrittää saada tokon ja rally-tokon liikkeet ja seuraaminen kuntoon ensi kesään mennessä, josko ulkokentät olisivat meille parempia paikkoja kuin nämä keinonurmipohjat. Avoimessa luokassa koira on vapaana ja mukaan tulee erilaisia paikallaan käännöksiä (osaa ihan hyvin jo), hyppy (ei varmasti tuota ongelmia), houkutus, istu-seiso asennonvaihto rinnalla (ei olla treenattu ikinä!) ja pyörähdys seuratessa (osaa!).
lauantai 11. lokakuuta 2014
Rally-toko, Kuopio 11.10.2014
Koiraurheilu aiheuttaa äärimmäisiä tunteita: koin tänään kokeessa suuren pettymyksen ja pian perään yhden koiraharrastuselämäni suurimmista yllätyksistä.
Halli oli tunkkainen ja ahdas. Siellä oli keinonurmipohja, jota tuntuivat kaikki koirat mielellään haistelevan. Halliin ei saanut mennä koiran kanssa ennen kuin oli itse seuraavana vuorossa eli edellisen koiran suorituksen ajaksi. Yleisöä ja muuta väkeä oli niin paljon, että pelotti koirankin puolesta, ettei jää jalkoihin. Ei kovin kivat lähtökohdat meille :(
Koe meni minun mielestäni täysin penkin alle! Me ei osattu mitään ja Suti vain haisteli maata. Treenikaverini sanoi, että hienoltahan se näytti, seuraaminen oli oikein nättiä ja koira teki liikkeet niin kuin pitää. Ai jaa... Ei kyllä tuntunut yhtään siltä...
Kävin masentuneena hakemassa kisakirjan pois, kun niitä jaettiin ennen kuin kolmas ALO-luokan ryhmä aloitti. Ajattelin häipyä vähin äänin paikalta häntä koipien välissä.
Kun näin tuloslapun, meinasin pudottaa leukani: olimme saaneet 81/100 pistettä!!! Tuomarin (Minna Hillebrand) täytyi olla tosi kiltti, mutta kai me sitten taidettiin jotain osatakin :)
Näin on sitten tämäkin laji korkattu ja ei muuta kuin jatketaan treenaamista ja kohti uusia kokeita! ;)
Halli oli tunkkainen ja ahdas. Siellä oli keinonurmipohja, jota tuntuivat kaikki koirat mielellään haistelevan. Halliin ei saanut mennä koiran kanssa ennen kuin oli itse seuraavana vuorossa eli edellisen koiran suorituksen ajaksi. Yleisöä ja muuta väkeä oli niin paljon, että pelotti koirankin puolesta, ettei jää jalkoihin. Ei kovin kivat lähtökohdat meille :(
Koe meni minun mielestäni täysin penkin alle! Me ei osattu mitään ja Suti vain haisteli maata. Treenikaverini sanoi, että hienoltahan se näytti, seuraaminen oli oikein nättiä ja koira teki liikkeet niin kuin pitää. Ai jaa... Ei kyllä tuntunut yhtään siltä...
Kävin masentuneena hakemassa kisakirjan pois, kun niitä jaettiin ennen kuin kolmas ALO-luokan ryhmä aloitti. Ajattelin häipyä vähin äänin paikalta häntä koipien välissä.
Kun näin tuloslapun, meinasin pudottaa leukani: olimme saaneet 81/100 pistettä!!! Tuomarin (Minna Hillebrand) täytyi olla tosi kiltti, mutta kai me sitten taidettiin jotain osatakin :)
Näin on sitten tämäkin laji korkattu ja ei muuta kuin jatketaan treenaamista ja kohti uusia kokeita! ;)
perjantai 10. lokakuuta 2014
Meidän lemmikit
Marsu ulkoilemassa.
Jojo näyttää jo niin vanhalta :(
Papulla on jo partakin ihan valkoinen. Tässä kuva siistimisen jälkeen, kun otin jalkakarvatkin alas. Vasemmassa alakulmassa valotuksessa puhkipalanut Aten olkapää.
Koiraveljekset.
Sutista treenikuvia
Suti tulossa pujottelusta. Aika tiukka katse...
Komee alastulokontakti :)
Liikkeestä seisominen, vaikka eihän tässä kuvassa liike näy...
Pyörähdystemppu. Korvat ja parta lepattaa :)
Pujottelusta palkalle, aika vauhdikkaasti.
Rally-toko-viimeistelytreeniä
On jäänyt pari edellistä rally-toko-kertaa Pieksämäellä välistä, kun miehen työajat ovat olleet niin hankalat enkä pysty treenaamaan kunnolla, jos lapset ovat mukana. Tämähän ei tietenkään ole mitenkään hyvä asia tulevaa koetta ajatellen... Mutta olen koittanut kompensoida tappiot laadukkaalla treenillä kotipihassa.
Olen keskittynyt viimeisen viikon aikana erityisesti seuraamiseen ja erilaisiin käännöksiin. Ympyrä vasempaan on ollut meillä aika huono, joten olen nyt panostanut siihen. Olen keksinyt siihen pari kikkaa, joilla saatan saada liikkeen suoritettua ihan hienosti. Minun pitää ottaa Suti parempaan kontaktiin ennen liikkeen aloittamista ja saada se hidastamaan vauhtia, jotta se ei jää jalkoihini. Niinpä olen vähän ennen liikkeen aloittamista antanut sivu-käskyn ja taputtanut tiuhempaan vasemmalla kädellä reiteeni. Silloin se ihan kuin "kokoaa itsensä" ja hidastaa vauhtiaan, jolloin sen paikka on vähän taaempana. Välillä Suti jo tekee liikkeen kuten sen haluaisin eli niin, että se vähän niin kuin peruuttaa koko ajan hakiessaan perusasentoa, eikä kuitenkaan istu.
Toinen, mitä olemme treenanneet on ollut sivuaskel oikealle. Sehän on rally-tokossa erilainen kuin tokossa, joten sen opettaminen minulle on ollut ihan yhtä tärkeää kuin koiralle. Liike ei siis pysähdy missään vaiheessa, ohjaaja ottaa askeleen oikealle ja koiran pitää tulla mukana. Tässä olen hyödyntänyt samaa reiteen taputtamista merkiksi.
Lisäksi olemme harjoitelleet erilaisia liikkeitä, joissa tarvitaan kartioita. Niitä tietysti eri vauhdeilla ja eri suuntiin. Välillä meinaa itselläkin mennä pää pyörälle... Ja tietysti 1+2+3 askelta peruuttaen -liikettä ja 1+2+3 askelta eteenpäin -liikettä.
Toivotaan, että tämä viimeistelytreeni ei ole ainakaan pilannut kaikkea ja että kokeeseen menee innokas ja osaava koira ja tarkka ja keskittynyt ohjaaja.
Tokoa!!
Pari viikkoa sitten sain taas kipinän tokoon ja sitä hiillosta pitää nyt ehdottomasti pitää yllä! Niinpä olemme treenanneet myös AVO:n liikkeitä.
Iinan ohjeet noutoon tuntuvat toimivan meillä loistavasti! Suti pitää jo kapulaa rinnalla niin kauan, että liikkuri antaisi jo käskyn ottaa kapula suusta :) Hienoa edistymistä - ja nopeasti! Sutilla on myös noutoon ihan toisenlainen into kuin ennen, se jaksaa useita toistoja ilman kyllästymistä! Piakkoin alan harjoitella kunnolla kapulan luovutusta. Pari kertaa sekin on jo onnistunut. Silloin olen taivuttanut kroppani suoraan eteenpäin ja ottanut kapulan vasemmalla kädelläni.
AVO:n hyppyä ollaan tietysti myös treenattu. Alkaa olla jo kisavalmis. Tähän päälle välillä otettu myös hyppynoutoa. Sekin alkaa olla valmis liike, jahka saadaan luovuttaminen kuntoon!
Kaukoja välillä välipalkoilla, välillä ilman palkkaa tai jopa kokeenomaisesti. Sujuuhan se, vaikka välillä, jos maa on märkä tai kylmä, maahanmeno on hidas.
Luoksetulon pysäytykseen keksin tänään ratkaisun valumiseen. Aloin käyttää käsimerkkiä! Suti pysähtyy kuin seinään kun luulee, että lentää makupala tai pallo :)
Että pitääköhän tässä ihan alkaa katselee toko-kokeita talvelle? ;) Rally-toko-kisoihin pääsemme seuraavan kerran (tämän Kuopion kisan jälkeen) vasta ensi vuoden puolella, kun Jyväskylän kisa oli täynnä. Nyt olen toivottavasti ajoissa liikkeellä ja saan meidät mukaan, kun lähiseudulla pidetään kisoja.
Agilitya
Viime sunnuntain treeneissä otettiin putkirallia, eli koira piti saada putken kauimmaisesta päästä toiseen vieressä olevan putken kauimmaiseen päähän. Rata jatkui näiden suorien putkien toisessa päässä. Se olikin yllättävän vaikeaa! Harmi, että agilityssa harvemmin otetaan edellisen kerran kertausta kuten tokossa kannattaa tehdä. Tekisi meinaan hyvää, jos tehtäisiin samantapainen harjoitus vähintään kahtena kertana peräkkäin. Nyt halusin harjoitella myös edelliskerralla vaikeaksi osoittautunutta "päällejuoksua", jota en muistanutkaan treenata kotona viikolla. Sujuihan se meiltäkin, kun keskityin kunnolla.
Trimmausta
Siistin Sutia ja trimmasin Papun eilen. Papulla oli ihan hirveän paljon pohjavillaa!! Se on lisääntynyt iän myötä tosi paljon. En tajua, mistä johtuu: iästä, ruokinnasta, vitamiinin puutoksesta, jostain muusta, mistä? Papu pitää ensin karstata läpi monta kertaa ja karsta on ihan täynnä pohjavillaa. Sitten vielä kammata ja vetää pohjavillaveitsellä, jotta on edes jotain mahdollisuuksia saada karva irti ilman kipua.
Olen keskittynyt viimeisen viikon aikana erityisesti seuraamiseen ja erilaisiin käännöksiin. Ympyrä vasempaan on ollut meillä aika huono, joten olen nyt panostanut siihen. Olen keksinyt siihen pari kikkaa, joilla saatan saada liikkeen suoritettua ihan hienosti. Minun pitää ottaa Suti parempaan kontaktiin ennen liikkeen aloittamista ja saada se hidastamaan vauhtia, jotta se ei jää jalkoihini. Niinpä olen vähän ennen liikkeen aloittamista antanut sivu-käskyn ja taputtanut tiuhempaan vasemmalla kädellä reiteeni. Silloin se ihan kuin "kokoaa itsensä" ja hidastaa vauhtiaan, jolloin sen paikka on vähän taaempana. Välillä Suti jo tekee liikkeen kuten sen haluaisin eli niin, että se vähän niin kuin peruuttaa koko ajan hakiessaan perusasentoa, eikä kuitenkaan istu.
Toinen, mitä olemme treenanneet on ollut sivuaskel oikealle. Sehän on rally-tokossa erilainen kuin tokossa, joten sen opettaminen minulle on ollut ihan yhtä tärkeää kuin koiralle. Liike ei siis pysähdy missään vaiheessa, ohjaaja ottaa askeleen oikealle ja koiran pitää tulla mukana. Tässä olen hyödyntänyt samaa reiteen taputtamista merkiksi.
Lisäksi olemme harjoitelleet erilaisia liikkeitä, joissa tarvitaan kartioita. Niitä tietysti eri vauhdeilla ja eri suuntiin. Välillä meinaa itselläkin mennä pää pyörälle... Ja tietysti 1+2+3 askelta peruuttaen -liikettä ja 1+2+3 askelta eteenpäin -liikettä.
Toivotaan, että tämä viimeistelytreeni ei ole ainakaan pilannut kaikkea ja että kokeeseen menee innokas ja osaava koira ja tarkka ja keskittynyt ohjaaja.
Tokoa!!
Pari viikkoa sitten sain taas kipinän tokoon ja sitä hiillosta pitää nyt ehdottomasti pitää yllä! Niinpä olemme treenanneet myös AVO:n liikkeitä.
Iinan ohjeet noutoon tuntuvat toimivan meillä loistavasti! Suti pitää jo kapulaa rinnalla niin kauan, että liikkuri antaisi jo käskyn ottaa kapula suusta :) Hienoa edistymistä - ja nopeasti! Sutilla on myös noutoon ihan toisenlainen into kuin ennen, se jaksaa useita toistoja ilman kyllästymistä! Piakkoin alan harjoitella kunnolla kapulan luovutusta. Pari kertaa sekin on jo onnistunut. Silloin olen taivuttanut kroppani suoraan eteenpäin ja ottanut kapulan vasemmalla kädelläni.
AVO:n hyppyä ollaan tietysti myös treenattu. Alkaa olla jo kisavalmis. Tähän päälle välillä otettu myös hyppynoutoa. Sekin alkaa olla valmis liike, jahka saadaan luovuttaminen kuntoon!
Kaukoja välillä välipalkoilla, välillä ilman palkkaa tai jopa kokeenomaisesti. Sujuuhan se, vaikka välillä, jos maa on märkä tai kylmä, maahanmeno on hidas.
Luoksetulon pysäytykseen keksin tänään ratkaisun valumiseen. Aloin käyttää käsimerkkiä! Suti pysähtyy kuin seinään kun luulee, että lentää makupala tai pallo :)
Että pitääköhän tässä ihan alkaa katselee toko-kokeita talvelle? ;) Rally-toko-kisoihin pääsemme seuraavan kerran (tämän Kuopion kisan jälkeen) vasta ensi vuoden puolella, kun Jyväskylän kisa oli täynnä. Nyt olen toivottavasti ajoissa liikkeellä ja saan meidät mukaan, kun lähiseudulla pidetään kisoja.
Agilitya
Viime sunnuntain treeneissä otettiin putkirallia, eli koira piti saada putken kauimmaisesta päästä toiseen vieressä olevan putken kauimmaiseen päähän. Rata jatkui näiden suorien putkien toisessa päässä. Se olikin yllättävän vaikeaa! Harmi, että agilityssa harvemmin otetaan edellisen kerran kertausta kuten tokossa kannattaa tehdä. Tekisi meinaan hyvää, jos tehtäisiin samantapainen harjoitus vähintään kahtena kertana peräkkäin. Nyt halusin harjoitella myös edelliskerralla vaikeaksi osoittautunutta "päällejuoksua", jota en muistanutkaan treenata kotona viikolla. Sujuihan se meiltäkin, kun keskityin kunnolla.
Trimmausta
Siistin Sutia ja trimmasin Papun eilen. Papulla oli ihan hirveän paljon pohjavillaa!! Se on lisääntynyt iän myötä tosi paljon. En tajua, mistä johtuu: iästä, ruokinnasta, vitamiinin puutoksesta, jostain muusta, mistä? Papu pitää ensin karstata läpi monta kertaa ja karsta on ihan täynnä pohjavillaa. Sitten vielä kammata ja vetää pohjavillaveitsellä, jotta on edes jotain mahdollisuuksia saada karva irti ilman kipua.
tiistai 30. syyskuuta 2014
Pari aktiivista päivää
Kirjoitin tämän tekstin jo aiemmin, mutta blogspotin kanssa tuli tallennusongelmia ja koko pitkä teksti katosi! :( Katsotaan, saanko läheskään samanlaisen tekstin toisella kertaa aikaiseksi, vai tuleeko paljonkin typistetympi versio...
Keskiviikkoiltana otettiin kotipihassa pitkästä aikaa tokoa. Käytiin AVO:n liikkeet läpi ja nehän meni yllättävän hyvin!
Noutoa ei otettu kuin kerran, mutta Suti leikki kapulalla, mikä lienee hyvä asia (?!). Sain käppänistikaveriltani Iinalta neuvoksi harjoitella noutoa niin, että pyrin kehumaan (tai vaihtoehtoisesti naksauttamaan) ennen kuin koira pudottaa kapulan suustaan. Jos tällä tavoin pikkuhiljaa saisi pitoaikaa pidennettyä. Toinen idea tästä eteenpäin oli, että opettelen ottamaan kapulan pois koiralta taivuttamalla kroppani eteenpäin enkä kohti koiraa. Jospa sillä tavalla pystyisi vähentämään koiran paineistumista. Hyviä neuvoja ja vievät varmasti pitkään ennen kuin mitään konkreettista kehitystä alkaa tapahtua. Pitäisi vain ottaa paljon toistoja. Nyt on vähän laiskottanut...
Keskityimme tällä kertaa enemmän hyppyyn. Haluan Sutin istuvan kohtalaisen kaukana esteestä. Niinpä olen heti sen hypättyä mennyt heittämään palkan läheltä hyppyä, että saan sen oikealle paikalle.
Otimme Rauno Virran koulutuksen kolme ensimmäistä hyppyä, ja kuvio onnistui erinomaisesti. Suti tuli tosi nopeasti ja seurasi ohjaamistani hienosti! Lisäsin tähän kuvioon vielä pujottelun samaan paikkaan, jossa koulutuksessa oli putki (este nro 4). Tämän jälkeen harjoittelimme kepeille vientiä ja itsenäistä menemistä 180 asteen kulmasta ja sama rata takaisin päin.
Torstaiaamuna kävimme Hangan lavalla. Jälleen kaikki AVO:n liikkeet läpi. Maa oli kylmä, joten Suti meni nihkeästi maahan. Nouto otettiin jälleen vain kerran. Keskityimme jälleen enemmän hyppyyn ja oikeaan istumispaikkaan esteen takana.
Kotipihassa otimme samaa agilityharjoitusta kuin illallakin, mutta lisäsin siihen vielä yhden käännöshypyn pujottelun jälkeen ja sama rata takaisin päin (eli sisälsi kaksi kertaa pujottelun, kummaltakin puolelta) ja viimeiseksi vielä pituus. Erikseen vielä keinua ja alastulokontaktia. Suti oli ihanan innoissaan, niin kuin edellispäivänäkin.
Torstai-iltana suuntasimme rally-tokoon Pieksämäelle. Siellä on mukava harrastusporukka ja kiva, kun seura ainakin osittain vaihtuu joka kerta. Tekee Sutille tosi hyvää! Teimme ratatreeniä. Kyltit menivät ihan ok, jonkun verran oli Sutilla taas haisteluyrityksiä, mutta vähemmän jo. Otin itselleni kunnon tsemppiasenteen ja kehuin ja kannustin kovasti, mikä ehkä paransi jonkin verran seuraamisosuuksia. Huonoa toko-seuraamista, mutta kai vielä nippanappa hyväksyttävää rally-toko-seuraamista...
Päätin jäädä toko-treeneihinkin ja se oli tosi hyvä idea! Kylläpäs oli toko mukavaa pitkästä aikaa! Otimme paikkamakuussa vahvoja häiriöitä, eli kouluttaja huusi erilaisia käskyjä, kiersi koiria, juoksi jne. Suti pysyi erinomaisesti! Pääsin piiloonkin hetkeksi. Seuraaminen oli surkeaa! :(
Jäävät tehtiin niin, että kaikki kolme koirakkoa menivät rinnakkain ja antoivat oman jäävän käskynsä yhtä aikaa. Ajatuksena oli, että koiran pitää kuunnella omaa ohjaajaansa, vaikka muut huutaisivat mitä. Suti kuunteli hyvin ja teki kaikki jäävät kokeenomaisesti hienosti. Pysyi paikallaan seisomisessakin, vaikka kiersin koko koiran, ja teki istumisenkin ihan oikein, vaikka emme ole tehneet sitä koskaan ennen!
Luoksetulo tehtiin täydestä matkasta ja pysäytys onnistui mielestäni ihan hyvin. Hypyssä jälleen jatkettiin oikean istumispaikan vahvistamista ja nopeampaa istumista.
Sitten Sutille pari lomapäivää ja sunnuntaina agilitya. Saara oli laatinut mielenkiintoisen ohjausharjoituksen. Meiltä onnistui molemmilla kerroilla hyvin kepeille meno täydestä vauhdista, ts. haltuunotto ennen keppejä. Jotenkin saimme rämmittyä ensimmäisen kerran radan läpi ilman suurempia virheitä, vaikka tuskinpa tuo kovin kaunista katseltavaa oli. Toiselle kerralle saimme ohjeita muuttaa ohjausta, ja koska minulla ei todellakaan ollut tänään terävimmät kynät penaalissa, vaikeaahan se oli! Suti olisi ollut hyvässä vireessä, mutta minä ohjasin miten sattuu! :( Olen muuten selvinnyt kaikki nämä vuodet osaamatta päällejuoksua! Ilmeisesti olen pystynyt ratkaisemaan sen jotenkin muuten. Niin vaikeaa tuo oli, että pakko vähän harjoitella kotona, että oppisin.
ps. Iltaisin ruokakupilla olemme harjoitelleet jonkin aikaa jo merkille menoa. Välillä Sutin pitää seistä (toko) ja välillä mennä maahan (rally-toko) merkin takana.
Keskiviikkoiltana otettiin kotipihassa pitkästä aikaa tokoa. Käytiin AVO:n liikkeet läpi ja nehän meni yllättävän hyvin!
Noutoa ei otettu kuin kerran, mutta Suti leikki kapulalla, mikä lienee hyvä asia (?!). Sain käppänistikaveriltani Iinalta neuvoksi harjoitella noutoa niin, että pyrin kehumaan (tai vaihtoehtoisesti naksauttamaan) ennen kuin koira pudottaa kapulan suustaan. Jos tällä tavoin pikkuhiljaa saisi pitoaikaa pidennettyä. Toinen idea tästä eteenpäin oli, että opettelen ottamaan kapulan pois koiralta taivuttamalla kroppani eteenpäin enkä kohti koiraa. Jospa sillä tavalla pystyisi vähentämään koiran paineistumista. Hyviä neuvoja ja vievät varmasti pitkään ennen kuin mitään konkreettista kehitystä alkaa tapahtua. Pitäisi vain ottaa paljon toistoja. Nyt on vähän laiskottanut...
Keskityimme tällä kertaa enemmän hyppyyn. Haluan Sutin istuvan kohtalaisen kaukana esteestä. Niinpä olen heti sen hypättyä mennyt heittämään palkan läheltä hyppyä, että saan sen oikealle paikalle.
Otimme Rauno Virran koulutuksen kolme ensimmäistä hyppyä, ja kuvio onnistui erinomaisesti. Suti tuli tosi nopeasti ja seurasi ohjaamistani hienosti! Lisäsin tähän kuvioon vielä pujottelun samaan paikkaan, jossa koulutuksessa oli putki (este nro 4). Tämän jälkeen harjoittelimme kepeille vientiä ja itsenäistä menemistä 180 asteen kulmasta ja sama rata takaisin päin.
Torstaiaamuna kävimme Hangan lavalla. Jälleen kaikki AVO:n liikkeet läpi. Maa oli kylmä, joten Suti meni nihkeästi maahan. Nouto otettiin jälleen vain kerran. Keskityimme jälleen enemmän hyppyyn ja oikeaan istumispaikkaan esteen takana.
Kotipihassa otimme samaa agilityharjoitusta kuin illallakin, mutta lisäsin siihen vielä yhden käännöshypyn pujottelun jälkeen ja sama rata takaisin päin (eli sisälsi kaksi kertaa pujottelun, kummaltakin puolelta) ja viimeiseksi vielä pituus. Erikseen vielä keinua ja alastulokontaktia. Suti oli ihanan innoissaan, niin kuin edellispäivänäkin.
Torstai-iltana suuntasimme rally-tokoon Pieksämäelle. Siellä on mukava harrastusporukka ja kiva, kun seura ainakin osittain vaihtuu joka kerta. Tekee Sutille tosi hyvää! Teimme ratatreeniä. Kyltit menivät ihan ok, jonkun verran oli Sutilla taas haisteluyrityksiä, mutta vähemmän jo. Otin itselleni kunnon tsemppiasenteen ja kehuin ja kannustin kovasti, mikä ehkä paransi jonkin verran seuraamisosuuksia. Huonoa toko-seuraamista, mutta kai vielä nippanappa hyväksyttävää rally-toko-seuraamista...
Päätin jäädä toko-treeneihinkin ja se oli tosi hyvä idea! Kylläpäs oli toko mukavaa pitkästä aikaa! Otimme paikkamakuussa vahvoja häiriöitä, eli kouluttaja huusi erilaisia käskyjä, kiersi koiria, juoksi jne. Suti pysyi erinomaisesti! Pääsin piiloonkin hetkeksi. Seuraaminen oli surkeaa! :(
Jäävät tehtiin niin, että kaikki kolme koirakkoa menivät rinnakkain ja antoivat oman jäävän käskynsä yhtä aikaa. Ajatuksena oli, että koiran pitää kuunnella omaa ohjaajaansa, vaikka muut huutaisivat mitä. Suti kuunteli hyvin ja teki kaikki jäävät kokeenomaisesti hienosti. Pysyi paikallaan seisomisessakin, vaikka kiersin koko koiran, ja teki istumisenkin ihan oikein, vaikka emme ole tehneet sitä koskaan ennen!
Luoksetulo tehtiin täydestä matkasta ja pysäytys onnistui mielestäni ihan hyvin. Hypyssä jälleen jatkettiin oikean istumispaikan vahvistamista ja nopeampaa istumista.
Sitten Sutille pari lomapäivää ja sunnuntaina agilitya. Saara oli laatinut mielenkiintoisen ohjausharjoituksen. Meiltä onnistui molemmilla kerroilla hyvin kepeille meno täydestä vauhdista, ts. haltuunotto ennen keppejä. Jotenkin saimme rämmittyä ensimmäisen kerran radan läpi ilman suurempia virheitä, vaikka tuskinpa tuo kovin kaunista katseltavaa oli. Toiselle kerralle saimme ohjeita muuttaa ohjausta, ja koska minulla ei todellakaan ollut tänään terävimmät kynät penaalissa, vaikeaahan se oli! Suti olisi ollut hyvässä vireessä, mutta minä ohjasin miten sattuu! :( Olen muuten selvinnyt kaikki nämä vuodet osaamatta päällejuoksua! Ilmeisesti olen pystynyt ratkaisemaan sen jotenkin muuten. Niin vaikeaa tuo oli, että pakko vähän harjoitella kotona, että oppisin.
ps. Iltaisin ruokakupilla olemme harjoitelleet jonkin aikaa jo merkille menoa. Välillä Sutin pitää seistä (toko) ja välillä mennä maahan (rally-toko) merkin takana.
tiistai 23. syyskuuta 2014
Axaa, axaa-aa
Sunnuntain agilitytreeneissä oli vain minä ja kouluttajat, joista toinen treenasi oman koiransa kanssa. Oli mukava, kun sai rauhassa keskittyä eikä tarvinnut miettiä, että nyt olen jo treenannut niin kauan, että pakko antaa jo muidenkin treenata. Suti jaksoi hienosti useamman toistonkin, kun toistot olivat lyhyitä. Harjoittelin Sutin kanssa radan tekemisen lisäksi leijeröintiä, kepeille menoa sekä kolmea erilaista ohjausvaihtoehtoa samoille esteille.
Leijeröintiä (piirroksen reitti B) harjoittelin putkelta pussiin viennillä hypyn ollessa sivuttain matkalla. Arvasin, että Suti on jo sen verran oppinut agilitya, että se kuvittelee, että jokainen este, joka on matkalla pitää suorittaa. Niinpä halusin harjoitella tuon esteen ohitusta. Harjoitus olikin paikallaan. Suti meni kaksi ensimmäistä kertaa hypyn, vaikka kuinka yritin ohjata pussiin. Kolmannella kerralla kouluttaja neuvoi näyttämään voimakkaammin hypyn kohdalla, että se pitää kiertää. Nyt ohitukset alkoivatkin onnistua.
Pussin jälkeen oli hyppy, jolta piti lähteä toiseen suuntaan kepeille. Erittäin hyvää harjoitusta! Pari kertaa taisi onnistuakin ihan ekalla kerralla meno kepeille. Pitää vain antaa Sutille tilaa mennä. Kun lähtee pujottelemaan, vauhti kiihtyy mahtavasti loppua kohti.
Neljällä hypyllä (piirroksen reitti A) harjoittelimme ensin edessä ohjausta (en tiedä nimiä, mutta koitan kuvata mitä tein) eli menin toisen hypyn taakse ja kun Suti hyppäsi ensimmäisen esteen ja tuli tarpeeksi pitkälle, merkkasin hyppäämään toisenkin hypyn tässä-sanalla ja lähdin liikkeelle kohti vieressä olevaa hyppyä. Onnistui. Kolmannella hypyllä hyppy poispäin minusta ja neljäs hyppy takaakiertona kohti minua. Tämä oli hyvä ja toimiva ratkaisu. Toinen vaihtoehto oli persjättö kolmannella hypyllä. Se toimii silloin, kun on jo vauhtia. Kolmas vaihtoehto oli sylikääntö neljännelle hypylle. Se oli meille hitain osittain oman kankeuteni vuoksi, mutta kyllä sekin saatiin menemään.
Suti sai kehuja siitä, miten kiltti se on, kun se tekee asiat just niin kuin ohjaan ja suorittaa esteet huolellisesti, vaikka juoksisin jo kaukana edessäkin. Se myös irtoaa ja lukee rataa :) Osaan kuulemma liikkua ja ohjata hyvin ja mitoittaa vauhdin oikein oikeisiin kohtiin. Tämä kouluttaja sanoi jo toisen kerran, että "Suti kun on niin hidas koira"... Vähän se särähtää korvaan, mutta uskon ja luotan siihen, että vauhti kasvaa, kun saamme varmuutta ohjaukseen ja yhteiseen tekemiseen. Harjoitteluvaiheessa on mielestäni hyväkin olla vähän hitaampi vauhti, että koira varmasti oppii kunnolla. Minulla on omassa päässäni visio siitä, millaisen haluan oman agilitykoirani olevan ja olemme menossa siihen suuntaan hyvää vauhtia, jopa nopeammin kuin olin uskaltanut toivoa (ottaen huomioon, että viime talvena ei olla treenattu yhtään)! Tämän kouluttajan oma koira on kyllä nopea, mutta heidän yhteistyössään on vielä paljon parannettavaa. Agility on kuitenkin yhteistyötä. On ihan sama, vaikka koira ja ohjaaja juoksisivat radan kuinka nopeasti, jos he ovat hyllyttäneet sen. Toisekseen Suti kyllä on mielestäni ihan riittävän nopea tässä vaiheessa, ei sitä todellakaan tarvitse perässä vetää ;)
Rauno Virran koulutuksessa
Maanantai-iltana osallistuimme Vihtavuoressa Rauno Virran agilitykoulutukseen. Olisihan se pitänyt arvata, miten käy, jos koira jää jo kotipihassa kuistille seisomaan eikä halua tulla autolle, kun sataa niin vettä... Lähti onneksi toisella kerralla mukaan ja lämmittelylenkkikin sujui ihan ok. Iltapäivän mittaan oli tullut vettä jo sen verran rankasti, että kaukalossa alkoi olla isoja vesilätäköitä juuri siinä päässä, jossa esteet olivat :( Olimme kaiken lisäksi koulutusryhmän viimeisessä parissa, ja vettä tuli taivaan täydeltä jatkuvasti ja tuuli kylmästi. Kaivoin itselleni kaikki mahdolliset hanskat ja vaatteet, mitä autosta löysin eikä olisi ollut liioittelua pukea Sutillekaan talvimanttelia, mutta sellaista ei tietenkään tullut otettua mukaan :(
Harjoitus oli mielenkiintoinen ja olisi ollut sekä minulle että Sutille kohtalaisen haastava, mutta uskon, että olisimme siitä kyllä selvinneet. Jos Suti olisi suostunut tekemään jotain!! Ensimmäisen ja toisen esteen väliin oli muodostunut iso vesilätäkkö, jonka Suti kiersi eikä suostunut juoksemaan sen läpi ollenkaan. Se oli tästä nöyryytyksestä niin loukkaantunut, että koko muukin rata meni ihan pilalle. Kepit suoritti onneksi kahteen kertaan hienosti (kuivassa päässä rataa) ja puomi meni reippaasti ja otti alastulokontaktin.
Virta sai sellaisen käsityksen (joka toki saattoi olla ennakkokäsityksiä käppänöistä muutenkin), että Suti olisi jotenkin perässä vedettävä... Kävimme rataa läpi ilman koiraa ja sain paljon persjättöohjeita ja että koira pitäisi saatella pitkälle mm. putkeen, jotta oma liikkeeni jatkuu jne. Mutta kun kyllä se menee sinne putkeen kaukaakin sitten, kun haluaa! Eli poimin tästä koulutuksesta sen hyödyn, mitä oikeasti voin hyödyntää jatkossa: rytmitys. Muita kikkoja pitää kokeilla joku kerta treeneissä.
Leijeröintiä (piirroksen reitti B) harjoittelin putkelta pussiin viennillä hypyn ollessa sivuttain matkalla. Arvasin, että Suti on jo sen verran oppinut agilitya, että se kuvittelee, että jokainen este, joka on matkalla pitää suorittaa. Niinpä halusin harjoitella tuon esteen ohitusta. Harjoitus olikin paikallaan. Suti meni kaksi ensimmäistä kertaa hypyn, vaikka kuinka yritin ohjata pussiin. Kolmannella kerralla kouluttaja neuvoi näyttämään voimakkaammin hypyn kohdalla, että se pitää kiertää. Nyt ohitukset alkoivatkin onnistua.
Pussin jälkeen oli hyppy, jolta piti lähteä toiseen suuntaan kepeille. Erittäin hyvää harjoitusta! Pari kertaa taisi onnistuakin ihan ekalla kerralla meno kepeille. Pitää vain antaa Sutille tilaa mennä. Kun lähtee pujottelemaan, vauhti kiihtyy mahtavasti loppua kohti.
Neljällä hypyllä (piirroksen reitti A) harjoittelimme ensin edessä ohjausta (en tiedä nimiä, mutta koitan kuvata mitä tein) eli menin toisen hypyn taakse ja kun Suti hyppäsi ensimmäisen esteen ja tuli tarpeeksi pitkälle, merkkasin hyppäämään toisenkin hypyn tässä-sanalla ja lähdin liikkeelle kohti vieressä olevaa hyppyä. Onnistui. Kolmannella hypyllä hyppy poispäin minusta ja neljäs hyppy takaakiertona kohti minua. Tämä oli hyvä ja toimiva ratkaisu. Toinen vaihtoehto oli persjättö kolmannella hypyllä. Se toimii silloin, kun on jo vauhtia. Kolmas vaihtoehto oli sylikääntö neljännelle hypylle. Se oli meille hitain osittain oman kankeuteni vuoksi, mutta kyllä sekin saatiin menemään.
 |
| Hahmotelma sunnuntain treeneistä. |
Rauno Virran koulutuksessa
Maanantai-iltana osallistuimme Vihtavuoressa Rauno Virran agilitykoulutukseen. Olisihan se pitänyt arvata, miten käy, jos koira jää jo kotipihassa kuistille seisomaan eikä halua tulla autolle, kun sataa niin vettä... Lähti onneksi toisella kerralla mukaan ja lämmittelylenkkikin sujui ihan ok. Iltapäivän mittaan oli tullut vettä jo sen verran rankasti, että kaukalossa alkoi olla isoja vesilätäköitä juuri siinä päässä, jossa esteet olivat :( Olimme kaiken lisäksi koulutusryhmän viimeisessä parissa, ja vettä tuli taivaan täydeltä jatkuvasti ja tuuli kylmästi. Kaivoin itselleni kaikki mahdolliset hanskat ja vaatteet, mitä autosta löysin eikä olisi ollut liioittelua pukea Sutillekaan talvimanttelia, mutta sellaista ei tietenkään tullut otettua mukaan :(
Harjoitus oli mielenkiintoinen ja olisi ollut sekä minulle että Sutille kohtalaisen haastava, mutta uskon, että olisimme siitä kyllä selvinneet. Jos Suti olisi suostunut tekemään jotain!! Ensimmäisen ja toisen esteen väliin oli muodostunut iso vesilätäkkö, jonka Suti kiersi eikä suostunut juoksemaan sen läpi ollenkaan. Se oli tästä nöyryytyksestä niin loukkaantunut, että koko muukin rata meni ihan pilalle. Kepit suoritti onneksi kahteen kertaan hienosti (kuivassa päässä rataa) ja puomi meni reippaasti ja otti alastulokontaktin.
Virta sai sellaisen käsityksen (joka toki saattoi olla ennakkokäsityksiä käppänöistä muutenkin), että Suti olisi jotenkin perässä vedettävä... Kävimme rataa läpi ilman koiraa ja sain paljon persjättöohjeita ja että koira pitäisi saatella pitkälle mm. putkeen, jotta oma liikkeeni jatkuu jne. Mutta kun kyllä se menee sinne putkeen kaukaakin sitten, kun haluaa! Eli poimin tästä koulutuksesta sen hyödyn, mitä oikeasti voin hyödyntää jatkossa: rytmitys. Muita kikkoja pitää kokeilla joku kerta treeneissä.
 |
| Tässä omatekoinen ratapiirrokseni, jossa mittasuhteet heittävät pahasti, mutta ehkä tuosta kuitenkin jonkinlaisen käsityksen saa, millaisen harjoituksen Virta oli meille suunnitellut. |
lauantai 20. syyskuuta 2014
Epiksissä ja rally-tokoa
Käytiin eilen Sutin kanssa Taitavilla Tassuilla epävirallisissa agilitykisoissa. Osallistuin vain hyppy-putki-luokkaan ja se oli ihan fiksu päätös. Jos olisin osallistunut vielä kisaavienkin radalle, olisin ollut kotona vasta yöllä.
Vein Sutin halliin vasta vähän ennen meidän suoritusvuoroa (oltiin ensimmäisinä suoritusvuorossa). Hallissa oli tosi paljon väkeä ja koiria. Suti kulki keinonurmella nenä maassa. Se jäljesti koko matkan lähtöön. Sen jäädessä istumaan lähtöön, se vielä nenä pitkällä yritti haistella niin isolta alalta ympäriltään kuin vain pystyi. Huoh :/ Pelkäsin, ettei se lähde suorittamaan kunnolla tuon haisteluinnostuksen takia, mutta mitä vielä! Se lähti radalle ja teki töitä reippaasti ja innokkaasti!
Rata oli yksinkertainen, mutta toisaalta piti siinä vähän osata ohjatakin. Meidän aikaa varmasti hidasti se, että olin yhdessä kohdassa tosi epävarma, onnistuuko ohjaus, meneekö se sinne putkeen tästä kulmasta jne. Mutta meni se. Jos olisin uskaltanut luottaa siihen, että menee, olisin edennyt pitemmälle radalla eteenpäin. Mutta teimme puhtaan radan kohtalaisen sujuvalla suorituksella. Olimme toisia! :) Vähäksi aikaa riittää taas puruluita ja makupaloja.
Torstaina käytiin Pieksämäellä rally-toko-treeneissä. Tehtiin taas ALO:n rataa. Testasin sellaista, etten palkannut radalla. Kyltit kyllä sujuvat ihan hyvin, mutta Suti haluaisi haistella ihan liikaa. Kontakti on paikoitellen huonoa, mutta toisaalta rally-tokossa ei tarvitse tokomaista seuraamista ollakaan. Haistelu taitaa olla ongelma silloin, kun en ole ehtinyt käyttää sitä pitkällä lenkillä ennen treenejä. Treeniaika on jo viideltä, joten olen paikalla usein vasta juuri viideltä. Haisteluun antoi kouluttaja ohjeeksi hankkia purkin, jossa on koiralle mieluista hajua. Kun koira ei haistele ja tekee sitä mitä pitää eli pitää kontaktia, annetaan sen haistaa purkkia. Ihan mielenkiintoinen vinkki. Pitää kyllä testata.
Lisäharjoituksina oli takapään käyttöä niin, että koiran etupää on kanisterin päällä ja koiran pitää seurata perusasennossa mukana kun ohjaaja kiertää kanisteria. Suti muisti tämän harjoituksen hyvin ja oli siitä ihan innoissaan :) Lisäksi harjoiteltiin MES-luokan käännöksiä. Pitää ottaa ne harjoitteluohjelmaan jossain vaiheessa. Oli mukavaa vaihtelua.
Vein Sutin halliin vasta vähän ennen meidän suoritusvuoroa (oltiin ensimmäisinä suoritusvuorossa). Hallissa oli tosi paljon väkeä ja koiria. Suti kulki keinonurmella nenä maassa. Se jäljesti koko matkan lähtöön. Sen jäädessä istumaan lähtöön, se vielä nenä pitkällä yritti haistella niin isolta alalta ympäriltään kuin vain pystyi. Huoh :/ Pelkäsin, ettei se lähde suorittamaan kunnolla tuon haisteluinnostuksen takia, mutta mitä vielä! Se lähti radalle ja teki töitä reippaasti ja innokkaasti!
Rata oli yksinkertainen, mutta toisaalta piti siinä vähän osata ohjatakin. Meidän aikaa varmasti hidasti se, että olin yhdessä kohdassa tosi epävarma, onnistuuko ohjaus, meneekö se sinne putkeen tästä kulmasta jne. Mutta meni se. Jos olisin uskaltanut luottaa siihen, että menee, olisin edennyt pitemmälle radalla eteenpäin. Mutta teimme puhtaan radan kohtalaisen sujuvalla suorituksella. Olimme toisia! :) Vähäksi aikaa riittää taas puruluita ja makupaloja.
Torstaina käytiin Pieksämäellä rally-toko-treeneissä. Tehtiin taas ALO:n rataa. Testasin sellaista, etten palkannut radalla. Kyltit kyllä sujuvat ihan hyvin, mutta Suti haluaisi haistella ihan liikaa. Kontakti on paikoitellen huonoa, mutta toisaalta rally-tokossa ei tarvitse tokomaista seuraamista ollakaan. Haistelu taitaa olla ongelma silloin, kun en ole ehtinyt käyttää sitä pitkällä lenkillä ennen treenejä. Treeniaika on jo viideltä, joten olen paikalla usein vasta juuri viideltä. Haisteluun antoi kouluttaja ohjeeksi hankkia purkin, jossa on koiralle mieluista hajua. Kun koira ei haistele ja tekee sitä mitä pitää eli pitää kontaktia, annetaan sen haistaa purkkia. Ihan mielenkiintoinen vinkki. Pitää kyllä testata.
Lisäharjoituksina oli takapään käyttöä niin, että koiran etupää on kanisterin päällä ja koiran pitää seurata perusasennossa mukana kun ohjaaja kiertää kanisteria. Suti muisti tämän harjoituksen hyvin ja oli siitä ihan innoissaan :) Lisäksi harjoiteltiin MES-luokan käännöksiä. Pitää ottaa ne harjoitteluohjelmaan jossain vaiheessa. Oli mukavaa vaihtelua.
maanantai 8. syyskuuta 2014
Treenipäivitys
On jäänyt päivittämättä treenaamisesta, vaikka ollaan me sitäkin tehty. Jotenkin ollut tokossa motivaatio kadoksissa, vaikka toki seuraamista harjoitellaan päivittäin ja sehän se on kuitenkin yksi tärkeimmistä taidoista tokossa. Muuten kai kaikki alkaisi periaatteessa olla vaikka koekunnossakin, mutta en saa noutoa sujumaan kunnolla. Pakko varmaan mennä jonkun osaavan henkilön oppiin, että pääsisin siinä eteenpäin. Suti karkaa noutamaan ja pudottaa kapulan viereeni ennen kuin ehdin ottaa sen käteeni. Pitoharjoituksia!? Mutta kun ei sekään oikein meinaa onnistua, Sutilta menee into koko noutoon... Olen ottanut noutoa vain lyhyeltä matkalta niin, että koiran pitää ottaa kapula edestään ja juosta vain luokseni. Onnistuu muuten, mutta pudottaa kapulan kun tulee perusasentoon. Korjaa ottamalla kapulan suuhun, mutta pudottaa sen taas... Olen yrittänyt leikinomaisesti niin, että koira kulkee rinnalla tai hyppää kapula suussaan jne. Luovutus pitäisi saada nyt harjoiteltua jotenkin uudelleen. Kaivanpa Salme Mujusen "Tie tottelevaisuusvalioksi" -kirjan taas esiin ja alan opiskella.
Toko-kokeita en ole kuitenkaan tälle syksylle suunnitellut. Katsellaan ensi keväänä, jos vielä silloinkaan. Tässä on nyt vähän muita kisoja mielessä ;)
Olemme keskittyneet nyt enemmän rally-tokoon. Olen käynyt Pieksämäellä treeneissä niin usein kuin mahdollista. Osaamme kyllä kyltit, mutta yhteistreeneissä mennään rataa ja meidän on hyvä tottua siihen, että radalla on kylttejä ja kentän laidalla häiriötä. Erinomaista harjoittelua ja mukava treeniporukka! Olen nyt ilmoittanut meidät ensimmäisiin rally-toko-kisoihin lokakuulle!! On jotain mihin tähdätä ;) Marraskuulle olen suunnitellut toisia.
Ja ihana agility! Helteet helpottivat ja Sutillakin taas vauhti palasi lähes entisiin lukemiin. Toisaalta tässä meidän nykyisessä ryhmässä harjoitukset ovat jo sen verran vaikeita, että Sutilla on varmasti senkin takia vauhti vähän hidastunut. Mutta riittävän nopeasti mennään silti! Ja mikä hienointa (tai ehkä harmillista??), Suti seuraa tarkasti ohjaamistani. Kun saan ohjaamiseni jälleen kuntoon, tulee meno parantumaan entisestään.
Mutta ei me ihan onnettomia olla nytkään: eilen tehtiin treeneissä 2-luokan rata, jonka suoritimme Sutin kanssa kaksi kertaa virheettömästi! Meille uutta tässä harjoituksessa oli kepeille vienti (täyskäännös pujotteluun, en tiedä, millä nimellä kutsutaan), onnistui hienosti ja ihan kivasti kerran ja pari kertaa vähän huonommin ;) Vein ensimmäisellä kerralla kepeille niin, että käännyimme yhdessä samaan aikaan suorittamaan estettä. Onnistui hyvin. Lopuilla kerroilla peruutin ensimmäisen välin ja käännyin sitten samaan suuntaan. Onnistui kerran ja epäonnistui pari kertaa. Mutta Suti pujottelee hienosti koko sarjan!
Pussia emme ole myöskään suorittaneet pitkiin aikoihin ja se onnistui nyt ihan radallakin. Mutkaputket tuottivat välillä hankaluuksia, mutta jos muistaisin saatella tarpeeksi pitkälle enkä laittaisi painoa taakse liian aikaisin, ei varmasti olisi tässäkään ongelmaa, koska sillä ei tuntunut olevan merkitystä tehdäänkö takaaleikkaus tai kummalla puolella putkea menen. Minun pitää myös muistaa pitää jatkuvaa liikettä yllä!
Aion hankkia kisakirjan ja mittauttaa Sutin, jotta tiedän, mihin kokoluokkaan päästään tai joudutaan. Jos Suti on mini ja jatkamme säännöllistä treenaamista koko talven, ensimmäisiin kisoihin voisi mennä keväällä.
Toko-kokeita en ole kuitenkaan tälle syksylle suunnitellut. Katsellaan ensi keväänä, jos vielä silloinkaan. Tässä on nyt vähän muita kisoja mielessä ;)
Olemme keskittyneet nyt enemmän rally-tokoon. Olen käynyt Pieksämäellä treeneissä niin usein kuin mahdollista. Osaamme kyllä kyltit, mutta yhteistreeneissä mennään rataa ja meidän on hyvä tottua siihen, että radalla on kylttejä ja kentän laidalla häiriötä. Erinomaista harjoittelua ja mukava treeniporukka! Olen nyt ilmoittanut meidät ensimmäisiin rally-toko-kisoihin lokakuulle!! On jotain mihin tähdätä ;) Marraskuulle olen suunnitellut toisia.
Ja ihana agility! Helteet helpottivat ja Sutillakin taas vauhti palasi lähes entisiin lukemiin. Toisaalta tässä meidän nykyisessä ryhmässä harjoitukset ovat jo sen verran vaikeita, että Sutilla on varmasti senkin takia vauhti vähän hidastunut. Mutta riittävän nopeasti mennään silti! Ja mikä hienointa (tai ehkä harmillista??), Suti seuraa tarkasti ohjaamistani. Kun saan ohjaamiseni jälleen kuntoon, tulee meno parantumaan entisestään.
Mutta ei me ihan onnettomia olla nytkään: eilen tehtiin treeneissä 2-luokan rata, jonka suoritimme Sutin kanssa kaksi kertaa virheettömästi! Meille uutta tässä harjoituksessa oli kepeille vienti (täyskäännös pujotteluun, en tiedä, millä nimellä kutsutaan), onnistui hienosti ja ihan kivasti kerran ja pari kertaa vähän huonommin ;) Vein ensimmäisellä kerralla kepeille niin, että käännyimme yhdessä samaan aikaan suorittamaan estettä. Onnistui hyvin. Lopuilla kerroilla peruutin ensimmäisen välin ja käännyin sitten samaan suuntaan. Onnistui kerran ja epäonnistui pari kertaa. Mutta Suti pujottelee hienosti koko sarjan!
Pussia emme ole myöskään suorittaneet pitkiin aikoihin ja se onnistui nyt ihan radallakin. Mutkaputket tuottivat välillä hankaluuksia, mutta jos muistaisin saatella tarpeeksi pitkälle enkä laittaisi painoa taakse liian aikaisin, ei varmasti olisi tässäkään ongelmaa, koska sillä ei tuntunut olevan merkitystä tehdäänkö takaaleikkaus tai kummalla puolella putkea menen. Minun pitää myös muistaa pitää jatkuvaa liikettä yllä!
Aion hankkia kisakirjan ja mittauttaa Sutin, jotta tiedän, mihin kokoluokkaan päästään tai joudutaan. Jos Suti on mini ja jatkamme säännöllistä treenaamista koko talven, ensimmäisiin kisoihin voisi mennä keväällä.
maanantai 1. syyskuuta 2014
Mölliagilitykisat Laukaassa 31.8.
Eilen järjestettiin Laukassa mölliagilitykisat, jonka järjestämisvastuussa oli oma treeniryhmäni toisen sunnuntain ryhmän kanssa. Otin Sutin mukaan, vaikka ajattelinkin, etten sen kanssa kisaa, jos jää huonosti lämmittelyaikaa. Minä kun kammoksun ajatusta, että koira otetaan kylmiltään autosta radalle ja pistetään takaisin autoon odottamaan moneksi tunniksi. Saimme kuitenkin radan nopeasti tehtyä, joten lämmittelyaikaa jäi puolisen tuntia ja kun muut meinasivat, että pärjäävät, ilmoitin Sutin mukaan ensin mölliradalle uusintoineen ja sitten vielä kisaavien radalle. Toki kävin auttamassa mm. uuden radan rakentamisessa. Ehdin myös hienosti liikuttaa Sutia tarpeeksi ennen ja jälkeen ratojen.
Ensimmäisellä mölliradalla jalkani olivat jotenkin ihan kankeat ja muutenkin ohjaamiseni oli heikkoa. Siltä vitonen (tuli hypyn ohi) ja aika 24,56 s. Uusintaradan ajattelin ottaa vähän erilailla ja se onnistuikin virheettä ja aikakin parani 16,87 sekuntiin :)
Kisaavien radalla oli 19 estettä ja sillä oli mukana kepit, muuri, A, okseri ja puomi perushyppyjen ja putkien lisäksi. Tuomarin mukaan aika perusykkösluokan rata. Rata alkoi kahdella hypyllä, joilta tultiin suoraan pujotteluun. Jätin Sutin hyppyjen taakse ja otin sen "haltuun" ennen keppejä, joille se meni sisään täydellisesti. Se suoritti ne varmasti ja tehokkaasti! A ja puomi onnistuivat myös loistavasti, suoritti molemmat nopeammin kuin ennen ja teki hyvät alastulot. Okseri myöskään ei tuottanut ongelmia, vaikkemme ole tainneet sitä koskaan ottaa. Virheetön, nopea rata tuntui upealta! Kyllä meistä vielä hyvä tulee! :) Aika 39,51s (-18,49s) ja toinen sija!!
Tosi tärkeää kisakokemusta Sutille myös tokoon. Se ei häiriintynyt enää niin helposti kuin ensimmäisissä mölliagilitykisoissa.
Ensimmäisellä mölliradalla jalkani olivat jotenkin ihan kankeat ja muutenkin ohjaamiseni oli heikkoa. Siltä vitonen (tuli hypyn ohi) ja aika 24,56 s. Uusintaradan ajattelin ottaa vähän erilailla ja se onnistuikin virheettä ja aikakin parani 16,87 sekuntiin :)
Kisaavien radalla oli 19 estettä ja sillä oli mukana kepit, muuri, A, okseri ja puomi perushyppyjen ja putkien lisäksi. Tuomarin mukaan aika perusykkösluokan rata. Rata alkoi kahdella hypyllä, joilta tultiin suoraan pujotteluun. Jätin Sutin hyppyjen taakse ja otin sen "haltuun" ennen keppejä, joille se meni sisään täydellisesti. Se suoritti ne varmasti ja tehokkaasti! A ja puomi onnistuivat myös loistavasti, suoritti molemmat nopeammin kuin ennen ja teki hyvät alastulot. Okseri myöskään ei tuottanut ongelmia, vaikkemme ole tainneet sitä koskaan ottaa. Virheetön, nopea rata tuntui upealta! Kyllä meistä vielä hyvä tulee! :) Aika 39,51s (-18,49s) ja toinen sija!!
Tosi tärkeää kisakokemusta Sutille myös tokoon. Se ei häiriintynyt enää niin helposti kuin ensimmäisissä mölliagilitykisoissa.
maanantai 25. elokuuta 2014
Suti karhutestissä
Suti kävi tutustumassa karhuun tänään Hankasalmella pidetyssä karhutestissä. Se oli mielestäni rohkea ja valmis puolustamaan minua vaikka kuolemaansa saakka.
Suti haistoi karhun jo tullessamme testipaikalle. Päästin sen vapaaksi kun lähdimme menemään kohti karhua. Suti juoksenteli ympäriinsä ja juoksi sitten karhun luokse, kävi haistamassakin vähän lähempää niskakarvat pystyssä. Kun karhu liikahti, se juoksi kauemmaksi haistelemaan puskia. Kun karhu lähti liikkeelle ja erityisesti minua kohti, Suti tuli eteeni ja haukkui ajaakseen karhun pois. Lopuksi se tuli luokseni ihan kuin sanomaan, että eikö nyt kannattaisi jo lähteä pois.
Oikeastaan en ole yllättynyt sen rohkeasta käytöksestä, mutta voihan olla, että oikeassa tilanteessa voisi sen käytös toisenlaistakin olla... Mutta ehkä se olisi valmis uhraamaan itsensä, että minä pääsisin karkuun? <3 p="">
Tässä videolinkki you tubeen:
http://youtu.be/oK7uH_xKAuo
Suti haistoi karhun jo tullessamme testipaikalle. Päästin sen vapaaksi kun lähdimme menemään kohti karhua. Suti juoksenteli ympäriinsä ja juoksi sitten karhun luokse, kävi haistamassakin vähän lähempää niskakarvat pystyssä. Kun karhu liikahti, se juoksi kauemmaksi haistelemaan puskia. Kun karhu lähti liikkeelle ja erityisesti minua kohti, Suti tuli eteeni ja haukkui ajaakseen karhun pois. Lopuksi se tuli luokseni ihan kuin sanomaan, että eikö nyt kannattaisi jo lähteä pois.
Oikeastaan en ole yllättynyt sen rohkeasta käytöksestä, mutta voihan olla, että oikeassa tilanteessa voisi sen käytös toisenlaistakin olla... Mutta ehkä se olisi valmis uhraamaan itsensä, että minä pääsisin karkuun? <3 p="">
Tässä videolinkki you tubeen:
http://youtu.be/oK7uH_xKAuo
tiistai 19. elokuuta 2014
Jojo 12 vuotta
Jojolla tänään jo 12-vuotissyntymäpäivä! Niin se aika kuluu... Ohessa video, joka kertoo mielestämme enemmän kuin tuhat sanaa tämän koiran luonteesta ja tämän hetken kunnosta:
keskiviikko 6. elokuuta 2014
maanantai 4. elokuuta 2014
Kesäkuvia heinäkuulta 2014
 |
| Suti kyttää marsua, joka on niin rohkea, ettei juurikaan säiky koiria, vaikka ne kuinka sitä toivovatkin. |
 |
| Hevoset ovat laitumella taas. Tänä vuonna lämminverisiä. On ne ihania! |
 |
| Suti tarkkailee hevosia. Tänä vuonna kaikkien koirien suhtautuminen hevosiin on huomattavasti rauhallisempaa ja hiljaisempaa kuin viime vuonna :) |
 |
| Papu ja Jojo kävivät uimassa papan rannassa heinäkuun lopussa. Papu ui kunnolla mentyäni itsekin veteen. Suti lähti myös kerran perään, mutta ei erehtynyt toista kertaa. |
 |
| Tänä kesänä on onnistunut niin peruna-, porkkana-, retiisi-, herne- kuin marjasatokin. Kesäkurpitsaa ja omenaakin näyttäisi tulevan hyvin. Ainoa pettymys on ollut mansikat. Jouduimme jälleen ostamaan 5kg laatikon pakastamista varten. |
Papu 10 vuotta!
Papu täyttää tänään jo 10 vuotta! Onnea pikku-pupu! Toivottavasti jatkat mukana elämässämme vielä monta vuotta.
Koko lauma sai kaluta vuorollaan hevosen luuta, mutta Papulle aion tehdä vielä maksalaatikkokakun.
Koko lauma sai kaluta vuorollaan hevosen luuta, mutta Papulle aion tehdä vielä maksalaatikkokakun.
sunnuntai 3. elokuuta 2014
Näyttely Kuopiossa 3.8.2014
Ja turnee saatiin päätökseen turvallisesti. Tämä rutistus oli itselleni haaste, josta selvisin mielestäni hyvin, vaikka helteet ottivat voimille ja arvostelut luonnolle. Olisihan se ollut kiva, jos olisin saanut Sutista muotovalion nuorena, mutta olisi ehkä ollut järkevää silloin miettiä kenelle koiran vie arvosteltavaksi. Kokeillaan sitten vaikka veteraaniluokkaan seuraavaksi.
Kunpa saisin Sutin jalostustarkastukseen niin olisin tyytyväinen.
Jälleen jouduin ihmettelemään näyttelytouhuja. Kääpiösnautseritkin kuskataan näyttelypaikalle häkeissä vetäen, ja parempi kai se onkin, ettei karvat vain mene sotkuun tai kerää kaiken maailman roskia mukaansa. Suti sai kävellä paikalle rauhassa puskia nuuhkien ja pissaillen, koska sen karvaan ei roskat tartu eikä föönaaminen muutenkaan ole tarpeen. Mutta eihän tällaista näyttelytuomari arvosta. Näyttelypaikalla oli tietyt paikat, joilla sai tupakoida, mutta se ei tietenkään ilmeisesti koskenut kaikkia, vaan itsekkäästi poltettiin siinä missä satuttiin seisomaan. Miksihän trimmipöytä vietiin ihan kehänauhaan kiinni ja siinä käsiteltiin kaikki saman kasvattajan koirat ennen kehään menoa? Ihmettelin samaa bichon frisee -kehän ohi kulkiessani. Eikö sitä voisi melkein pitää jo tuomarille esittämisenä? Mutta mikäpä minä olen sitä arvostelemaan, ihmettelen vain.
Tänään tuomarina oli Andrew Brace, Iso-Britannia.
Arvostelu: "2,5 y old. Lacking in leg furnishings, but the body coat is good texture. Balanced head with typical eye, but ears could be neater. Needs more angulation front and back, and more defined topline. Moves close behind, wide in front. Profile movement could have more scope." EH AVK1
Kaikki arvostelut kertoivat mielestäni siitä, että Suti on edelleen melko keskenkasvuinen ja että sen pitää päästä lihashuoltoon. Jatkamme pyöräilyä ensi viikolla parina päivänä viikossa, mutta hierojalle pitää varata aika välittömästi. Liikkeiden huonous harmittaa, koska sillä on ollut hyvät liikkeet, mutta nyt ajoitin ahkeramman treenaamiseen väärin.
Suti esiintyi mielestäni hyvin ja käyttäytyi kaikkia kohtaan upeasti. Sitä arvostan kuitenkin koirassa eniten. Sen kuitenkin opin, että ulkomaisille tuomareille Sutia on todennäköisesti turha viedä, koska sitähän sitä arvostetaan, johon silmä on tottunut. Mutta kaikki kunnia myös kilpakumppaneille: Kehässä oli joka päivä todella upeita ja näyttäviä näyttelykoiria.
Nyt Suti on ansainnut hevosen luun ja huomenna alkaa rallytokon treenaaminen tavoitteellisesti. Olen suunnitellut kisoja syksylle.
Kunpa saisin Sutin jalostustarkastukseen niin olisin tyytyväinen.
Jälleen jouduin ihmettelemään näyttelytouhuja. Kääpiösnautseritkin kuskataan näyttelypaikalle häkeissä vetäen, ja parempi kai se onkin, ettei karvat vain mene sotkuun tai kerää kaiken maailman roskia mukaansa. Suti sai kävellä paikalle rauhassa puskia nuuhkien ja pissaillen, koska sen karvaan ei roskat tartu eikä föönaaminen muutenkaan ole tarpeen. Mutta eihän tällaista näyttelytuomari arvosta. Näyttelypaikalla oli tietyt paikat, joilla sai tupakoida, mutta se ei tietenkään ilmeisesti koskenut kaikkia, vaan itsekkäästi poltettiin siinä missä satuttiin seisomaan. Miksihän trimmipöytä vietiin ihan kehänauhaan kiinni ja siinä käsiteltiin kaikki saman kasvattajan koirat ennen kehään menoa? Ihmettelin samaa bichon frisee -kehän ohi kulkiessani. Eikö sitä voisi melkein pitää jo tuomarille esittämisenä? Mutta mikäpä minä olen sitä arvostelemaan, ihmettelen vain.
Tänään tuomarina oli Andrew Brace, Iso-Britannia.
Arvostelu: "2,5 y old. Lacking in leg furnishings, but the body coat is good texture. Balanced head with typical eye, but ears could be neater. Needs more angulation front and back, and more defined topline. Moves close behind, wide in front. Profile movement could have more scope." EH AVK1
Kaikki arvostelut kertoivat mielestäni siitä, että Suti on edelleen melko keskenkasvuinen ja että sen pitää päästä lihashuoltoon. Jatkamme pyöräilyä ensi viikolla parina päivänä viikossa, mutta hierojalle pitää varata aika välittömästi. Liikkeiden huonous harmittaa, koska sillä on ollut hyvät liikkeet, mutta nyt ajoitin ahkeramman treenaamiseen väärin.
Suti esiintyi mielestäni hyvin ja käyttäytyi kaikkia kohtaan upeasti. Sitä arvostan kuitenkin koirassa eniten. Sen kuitenkin opin, että ulkomaisille tuomareille Sutia on todennäköisesti turha viedä, koska sitähän sitä arvostetaan, johon silmä on tottunut. Mutta kaikki kunnia myös kilpakumppaneille: Kehässä oli joka päivä todella upeita ja näyttäviä näyttelykoiria.
Nyt Suti on ansainnut hevosen luun ja huomenna alkaa rallytokon treenaaminen tavoitteellisesti. Olen suunnitellut kisoja syksylle.
lauantai 2. elokuuta 2014
Näyttely Kuopiossa 2.8.2014
Ja turnee jatkuu...
Enpä olisi uskonut olevani tientukkona tänä aamuna ajaessani 100:n alueella mittarin mukaan reilua 110:aa. Mutta niin vain Toyota peräkärryn (!!) kanssa saavutti minut hieman Jari-Pekan jälkeen ja ajeli perstuntumassa pitkän matkan ennen kuin meni ohi. Jep, jep :/ Loppu- ja tulomatka sujuivat tällä kertaa rennommissa tunnelmissa.
Tänään tuomarina oli Liliane De Ridder Onghena Belgiasta.
Arvostelu: "2,5 years old. Nice length of head but toplines could be more paralled. Middle brown eyes. Rather upright in shoulder. Could have more body. Nice rear angulations. Very good coat texture. Scissorbite. Loose in front movement and rather narrow in the rear." EH AVK2
Enpä olisi uskonut olevani tientukkona tänä aamuna ajaessani 100:n alueella mittarin mukaan reilua 110:aa. Mutta niin vain Toyota peräkärryn (!!) kanssa saavutti minut hieman Jari-Pekan jälkeen ja ajeli perstuntumassa pitkän matkan ennen kuin meni ohi. Jep, jep :/ Loppu- ja tulomatka sujuivat tällä kertaa rennommissa tunnelmissa.
Tänään tuomarina oli Liliane De Ridder Onghena Belgiasta.
Arvostelu: "2,5 years old. Nice length of head but toplines could be more paralled. Middle brown eyes. Rather upright in shoulder. Could have more body. Nice rear angulations. Very good coat texture. Scissorbite. Loose in front movement and rather narrow in the rear." EH AVK2
perjantai 1. elokuuta 2014
Näyttely Kuopiossa 1.8.2014
Huh hellettä! Olipa aika rankka reissu... Mustien kehän alkamisaika oli vasta 12.30, joten kuumuus oli jo aika paha siinä vaiheessa. Lisäksi minun verenpainettani nosti kaikenlaiset kummalliset autoilijat välillä Hankasalmi as-Kuopio-Hankasalmi as :( Tuolla välillä on todella paljon 100:n alueita, enkä ymmärrä, mikseivät ihmiset sitten aja sitä nopeutta vaan pitää körötellä 80:aa tai vieläkin hiljempaa, kun kerran kelikin oli hyvä. Sitten tulee jotain kotivatasia, jotka puikkelehtivat ahtaisiin väleihin tai niitä, jotka ohittavat hidastelijan, mutta jäävät sitten ihan sen eteen uudeksi tien tukoksi. Ai että, kun hermostutti välillä... ;) Nyt onneksi kotona turvallisesti. Onneksi lauantaina ja sunnuntaina kehät ovat aikaisemmin, niin toivottavasti edes aamulla saa ajella rauhassa.
Hieroin Sutin sunnuntaina ja vielä eilen. Sunnuntain jälkeen sen liikkeet ja kulmaukset parantuivat jo, mutta otin sen vielä uudelleen käsittelyyn.
Kääpiösnautsereilla tuli tuomarimuutos, enkä olekaan koskaan aiemmin ollut Paula Heikkinen-Lehkosen kehässä. Yhtä suuri arvoitus se alkuperäinen hollantilainenkin olisi ollut, joten en halunnut perua osallistumista.
Kuuma siis oli. Otin sateenvarjon mukaan, jotta voimme olla sen varjossa. Lisäksi pidin Sutilla märkää viilennysloimea. Onneksi sen karva on niin huippuhyvä, ettei se mennyt huonoksi, vaikka loimea pidinkin. Se piristikin selvästi.
Arvostelu (jälleen rahoille vastinetta, kuten Mäkiselläkin, sillä melkein kaikki rivit ovat täynnä): "Saisi kokonaisuutena olla tiiviimpi. Lanneosa saisi olla lyhyempi. Leveä, pyöreähkö kallo. Isot, haja-asentoiset korvat. Tummat silmät. Hyvä lapakulmaus, samoin takakulmaukset, mutta kapeat takaliikkeet. Hieman alaskiinnittynyt häntä. Aivan erinomainen karkea karva, myös jalkakarvat ovat karkeat ja väri on kauttaaltaan syvänmusta. Rauhallinen käytös." Koko 36cm. EH AVK1
Hienoa, että kulmaukset olivat tällä kertaa kunnossa! Mutta onko Sutilla isot korvat? :D Häntä saattoi seisoessa olla matalammalla kuin normaalisti, mutta onko sillä alaskiinnittynyt häntä oikeasti? Onko sillä leveä, pyöreähkö kallo? Ihan hyvä arvostelu kai kuitenkin.
Huomenna turnee jatkuu...
Hieroin Sutin sunnuntaina ja vielä eilen. Sunnuntain jälkeen sen liikkeet ja kulmaukset parantuivat jo, mutta otin sen vielä uudelleen käsittelyyn.
Kääpiösnautsereilla tuli tuomarimuutos, enkä olekaan koskaan aiemmin ollut Paula Heikkinen-Lehkosen kehässä. Yhtä suuri arvoitus se alkuperäinen hollantilainenkin olisi ollut, joten en halunnut perua osallistumista.
Kuuma siis oli. Otin sateenvarjon mukaan, jotta voimme olla sen varjossa. Lisäksi pidin Sutilla märkää viilennysloimea. Onneksi sen karva on niin huippuhyvä, ettei se mennyt huonoksi, vaikka loimea pidinkin. Se piristikin selvästi.
Arvostelu (jälleen rahoille vastinetta, kuten Mäkiselläkin, sillä melkein kaikki rivit ovat täynnä): "Saisi kokonaisuutena olla tiiviimpi. Lanneosa saisi olla lyhyempi. Leveä, pyöreähkö kallo. Isot, haja-asentoiset korvat. Tummat silmät. Hyvä lapakulmaus, samoin takakulmaukset, mutta kapeat takaliikkeet. Hieman alaskiinnittynyt häntä. Aivan erinomainen karkea karva, myös jalkakarvat ovat karkeat ja väri on kauttaaltaan syvänmusta. Rauhallinen käytös." Koko 36cm. EH AVK1
Hienoa, että kulmaukset olivat tällä kertaa kunnossa! Mutta onko Sutilla isot korvat? :D Häntä saattoi seisoessa olla matalammalla kuin normaalisti, mutta onko sillä alaskiinnittynyt häntä oikeasti? Onko sillä leveä, pyöreähkö kallo? Ihan hyvä arvostelu kai kuitenkin.
Huomenna turnee jatkuu...
maanantai 28. heinäkuuta 2014
Näyttely Saarijärvellä 27.7.2014
Eilen kävimme pyörähtämässä pitkästä aikaa näytelmäkehissä. Olimme viikonlopun Ähtärissä, josta oli kohtalainen ajomatka Saarijärvelle. Alkuperäinen suunnitelmani oli, että menisimme Saarijärvelle kaikki ja ajaisimme sieltä suoraan kotiin, mutta kun helteet olivat niin kovat, miesväki ja Jojo ja Papu jäivät suosiolla mummulaan näyttelyn ajaksi. Reissu menikin näin oikein hyvin. Minulla oli pitkästä aikaa näyttelyssä kivaa ja ehkä tästä johtuen Sutikin oli reipas :)
Lauantaina aloin katsoa Sutin etuliikkeitä ihmeissäni. Mielestäni ne näyttivät jotenkin oudoilta ja etupää näytti "suoralta". En kuitenkaan luottanut omaan silmääni enkä ymmärtänyt, että olisin voinut vielä pelastaa tilanteen hieromalla Sutin etuosan.
Kävimme lauantaina uimassa papan rannassa ja minäkin uskaltauduin uimaan. Ja lämmintähän vesi jo olikin! Papu lähti heti perääni uimaan ja Sutikin hätääntyi ja hyppäsi kiveltä veteen ja ui luokseni. Papu ui kanssani monta kertaa, mutta Suti ei "erehtynyt" enää toista kertaa :D Sen noustua vedestä järkytyin, että nyt meni näyttelytrimmi ihan pilalle. Mutta kun karvat kuivuivat, Suti näytti taas oikein hyvältä. Eipä noille tikkukarvoille pysty föönaamisella tai muilla kikkaskonsteilla mitään tekemään.
Näyttelypaikalla ajattelin kokeilla uutta taktiikkaa. En ottanut kehän laidalle mukaan kevythäkkiä ollenkaan, ainoastaan tuolin. Pidin Sutin vieressäni odotellessamme varjossa enkä juurikaan liikuttanut sitä helteen takia. Ehkä se sen takia jaksoikin kulkea kehässä yllättävän pirteästi. Mikä oli hyvä, sillä tuomari juoksutti meitä monta kierrosta, ennen kuin pääsi selvyyteen, millaiset liikkeet Sutilla on.
Tuomari Maija Mäkinen ylisti Sutin karvaa, että tällaista karvaa ei enää tule missään vastaan ja että tykkää Sutin tyypistä muutenkin, mutta suoran etuosan takia ja heikkojen kulmausten takia, valitsi PU1:ksi Sisun, joka on myös Black Drop -kasvatti. Huonolle ei todellakaan hävitty: Sisu on todella komea, juuri sellainen kuin näyttelykoiran pitääkin olla.
Lauantaina aloin katsoa Sutin etuliikkeitä ihmeissäni. Mielestäni ne näyttivät jotenkin oudoilta ja etupää näytti "suoralta". En kuitenkaan luottanut omaan silmääni enkä ymmärtänyt, että olisin voinut vielä pelastaa tilanteen hieromalla Sutin etuosan.
Kävimme lauantaina uimassa papan rannassa ja minäkin uskaltauduin uimaan. Ja lämmintähän vesi jo olikin! Papu lähti heti perääni uimaan ja Sutikin hätääntyi ja hyppäsi kiveltä veteen ja ui luokseni. Papu ui kanssani monta kertaa, mutta Suti ei "erehtynyt" enää toista kertaa :D Sen noustua vedestä järkytyin, että nyt meni näyttelytrimmi ihan pilalle. Mutta kun karvat kuivuivat, Suti näytti taas oikein hyvältä. Eipä noille tikkukarvoille pysty föönaamisella tai muilla kikkaskonsteilla mitään tekemään.
Näyttelypaikalla ajattelin kokeilla uutta taktiikkaa. En ottanut kehän laidalle mukaan kevythäkkiä ollenkaan, ainoastaan tuolin. Pidin Sutin vieressäni odotellessamme varjossa enkä juurikaan liikuttanut sitä helteen takia. Ehkä se sen takia jaksoikin kulkea kehässä yllättävän pirteästi. Mikä oli hyvä, sillä tuomari juoksutti meitä monta kierrosta, ennen kuin pääsi selvyyteen, millaiset liikkeet Sutilla on.
Tuomari Maija Mäkinen ylisti Sutin karvaa, että tällaista karvaa ei enää tule missään vastaan ja että tykkää Sutin tyypistä muutenkin, mutta suoran etuosan takia ja heikkojen kulmausten takia, valitsi PU1:ksi Sisun, joka on myös Black Drop -kasvatti. Huonolle ei todellakaan hävitty: Sisu on todella komea, juuri sellainen kuin näyttelykoiran pitääkin olla.
Arvostelu: "Mask. uros, hyvät mittasuhteet, voimakasposkinen uroksen pää, hyvä kuono-osa, hieman kevyet korvat, hyvä pää, kaula ja säkä, riittävä rintakehän pituus, saisi olla paremmin kulmautunut edestä ja takaa, hieman kapea reisi, hyvä luusto ja hännän kiinnitys, erinomainen karkea musta karva, kevyet tasap. liikkeet, hieman ahdas takaa, löysyyttä edessä, hieman pehmeyttä ylilinjassa, hyvä temperamentti. Toivoisin tälle upeaturkkiselle koiralle paremman rakenteen." AVO ERI AVK2
Hieroin kotiuduttuamme Sutin ja huomaan jo nyt, että sen etuliikkeet ovat parantuneet. Ehdin hieroa sen vielä torstaina uudestaan, jos siltä tuntuu. Oli ehkä vähän liikaa tehdä viime viikolla kolme pyörälenkkiä, vaikka ne olivatkin tosi lyhyitä, enkä edes venytellyt jalkoja lenkkien jälkeen :( Oma mokani, josta otin opikseni.
keskiviikko 23. heinäkuuta 2014
Heinäkuun äksönit
Käytiin Sutin kanssa agilitymöllikisoissa Vihtavuoressa. Tärkeää kisakokemusta ja vähän matkaa lisää yhteisiä agilitykilometrejä. Yksi hieno juttu oli nähdä Arjaa, Moonaa, Wilmaa ja Oilia.
Sutin silmät on nyt virallisesti tutkittu terveiksi. Eläinlääkärin mielestä ne olivat harvinaisen kauniin väriset kaikkine sateenkaaren väreineen. Hän otti kuviakin niistä opetustarkoitukseen. Kasvattajat suunnittelevat Sutille jalostuskäyttöä ensi talvena. Että jos samat suunnitelmat kiinnostavat, kasvattajiin (kennel Black Drop) voi ottaa yhteyttä. Sutilla on loistava, karkea ja musta karva ja upea, itsevarma ja helppo luonne. Se on älykäs, nopea oppimaan ja sillä on lahjoja agilityyn. Se on kaikkea sitä, mitä hyvältä harrastuskoiralta olen toivonut.
Kävimme Sutin kanssa viime viikolla myös kasvattajien luona trimmissä. Juha teki jälleen hienoa jälkeä. Kyllä nyt kehtaa lähteä ihmisten ilmoille täältä perämettästä ;) Mukavaa oli nähdä Reino-pentua ja muita koiria. Virallinen edustuskuva julkaistaan myöhemmin :)
 |
| Suti ja Wilma |
 |
| Suti, Moona-mamma, Oili-täti ja Wilma-sisko ;) |
 |
| Sain vihdoinkin laitettua pokaalit ja ruusukkeet esille uudessa kodissa. Aika paljon on tullut Papun kanssa kerättyä pokaaleja ynnä muita, vaikka eihän tämä ole mitään verrattuna monen muun palkintoihin. Muistan melkein jokaisen tilanteen, josta ne on saatu ja jokainen on muistona tärkeä. Sutillekin on kerääntynyt jo joitakin pokaaleja ja ruusukkeita. Tarkoitus on hankkia sen ruusukkeita varten oma korkkitaulu. |
Kävimme Sutin kanssa viime viikolla myös kasvattajien luona trimmissä. Juha teki jälleen hienoa jälkeä. Kyllä nyt kehtaa lähteä ihmisten ilmoille täältä perämettästä ;) Mukavaa oli nähdä Reino-pentua ja muita koiria. Virallinen edustuskuva julkaistaan myöhemmin :)
lauantai 28. kesäkuuta 2014
Tuleva kisakoira
Meillä oli edelliset agilitytreenit viikko ennen juhannusta. Teimme silloin 12 esteen rataa. Rata oli mielestäni riittävän helppo ja vauhdikas aloitteleville koirille, mutta vaati vähän osaamistakin. Harjoittelin optimistisen, koiraan luottavan ohjaussuunnitelman. Olin kuitenkin itsekin yllättynyt, kun suoritimme radan ensimmäisellä kerralla alusta loppuun asti sujuvasti ja virheettä. Kouluttaja oli sitä mieltä, että rata oli meille ihan liian helppo ja että meille voi jatkossa tehdä vaikeampia harjoituksia. Niinpä loppuajasta harjoittelimmekin sitten "pakkovalssia". Suti suoritti erinomaisella vauhdilla kaikki esteet. Se mm. irtosi putkeen niin, ettei minun tarvinnut mennä edellisen esteen toiselle puolelle ollenkaan. Se myös haki putken "pimeän pään" ja suoritti esteet itsenäisesti niin, ettei minun tarvinnut juosta jatkuvasti rinnalla. Tästä huolimatta se myös lukee ohjaustani todella tarkasti ja kääntyy pienessäkin tilassa tarvittaessa ja jos ohjaukseni on kunnollista.
Tämän päivän harjoitukset olivat meille aika helppoja, mutta tein niistä meille vähän haastavammat. Harjoittelin mm. kahden hypyn välistä vetoa ja työntöä pois päin minusta. Suti osaa myös hypätä esteen minusta pois päin, mikä on aivan loistavaa! Kouluttaja ihmetteli, miten olen tällaisessa ryhmässä, vaikka tuosta koirastahan tulisi loistava kisakoira. Sanoin, että niin siitä tuleekin kisakoira, mutta tämän ryhmän harjoitteluaika on minulle paras. Olen kyllä pystynyt saamaan paljon apua ja hyötyä tästä ryhmästä, joten olen todella tyytyväinen. Mielestäni on tärkeää pitää vielä harjoitukset tarpeeksi helppoina, koska kokemusta meillä ei vielä ole kovin paljoa. Olen myös pystynyt pienillä jutuilla saamaan meille vähän vaikeampia harjoituksia, joten sekin on hienoa. Katsellaan sitten syksyllä, jos tuntuu siltä, että on tarvetta vaihtaa ryhmää. Tänään kentällä oli erilaisia pienempiä pisteitä, joita muut koirakot saivat käydä itsenäisesti tekemässä. Todella hyvä, että Suti saa myös tällaista häiriötreeniä. Varmasti parantaa tokon häiriöherkkyyttäkin. Ihanaa oli huomata, että Suti tekee kanssani töitä innoissaan ja vauhdikkaasti eikä välitä muista kaukalossa olijoista mitään. Myös kentän ulkopuolella liikkuminen on sen kanssa helppoa, se ei rähise kenellekään ja ohitukset menevät hyvin.
Juhannusviikolla ei treenattu yhtään mitään. Olimme mm. reissussa lasten kanssa ja meille tuli siskoni lapsineen yökylään. Olin itse juhannuksen kuumeessa, kun joko olin sairastumassa tai jo sairastin rintatulehduksen. Toivon mukaan saan pikku hiljaa imetystä vähenemään, onneksi yösyönnit ovat loppuneet jo yli kuukausi sitten. Atte nousi seisomaan tukea vasten juhannuksena ja Samu osallistui viikolla yleisurheilukouluun ja -kisoihin. Jojo repi rintaansa palkeenkielen, kun hyppäsi pois marsun ulkotarhasta. Pari päivää pidin suojana vanulappuja ja sidettä, kunnes nahka kiinnittyi takaisin. Tämä oli jo toinen kerta Jojolle tänä kesänä :(
Tällä viikolla on treenattu pari kertaa. Agissa lähinnä pujottelua: menen pujottelun loppuun ja lähetän Sutin suorittamaan (onnistuu!); juoksen rinnalla; juoksen vähän edelle; 90 asteen kulmassa sisään menoa. Keinuun on iskenyt tulimuurahaisia, joten se on tällä hetkellä käyttökiellossa :( Hypyillä sylikääntöjä, tiukkoja käännöksiä ja takaakiertoja. Agilityn jälkeen olemme ottaneet tokoa: Seuraamista, nopeaa palkkausta hyvästä kontaktista ja juoksemista; luoksetulon pysäytyksiä pallon kanssa. Maanantaina käytiin Hangan lavalla joukkotreeneissä, mutta otin vain paikkamakuuta. Minulla oli Samu mukana, joka toimi Jenni E:n lasten kanssa erinomaisena häiriönä. Samu houkutteli mm. Sutin lempipallolla ja onnistuikin pari kertaa saamaan sen liikkeelle, mutta Suti on nopea oppimaan eikä se enää siihenkään lopulta reagoinut :)
Tämän päivän harjoitukset olivat meille aika helppoja, mutta tein niistä meille vähän haastavammat. Harjoittelin mm. kahden hypyn välistä vetoa ja työntöä pois päin minusta. Suti osaa myös hypätä esteen minusta pois päin, mikä on aivan loistavaa! Kouluttaja ihmetteli, miten olen tällaisessa ryhmässä, vaikka tuosta koirastahan tulisi loistava kisakoira. Sanoin, että niin siitä tuleekin kisakoira, mutta tämän ryhmän harjoitteluaika on minulle paras. Olen kyllä pystynyt saamaan paljon apua ja hyötyä tästä ryhmästä, joten olen todella tyytyväinen. Mielestäni on tärkeää pitää vielä harjoitukset tarpeeksi helppoina, koska kokemusta meillä ei vielä ole kovin paljoa. Olen myös pystynyt pienillä jutuilla saamaan meille vähän vaikeampia harjoituksia, joten sekin on hienoa. Katsellaan sitten syksyllä, jos tuntuu siltä, että on tarvetta vaihtaa ryhmää. Tänään kentällä oli erilaisia pienempiä pisteitä, joita muut koirakot saivat käydä itsenäisesti tekemässä. Todella hyvä, että Suti saa myös tällaista häiriötreeniä. Varmasti parantaa tokon häiriöherkkyyttäkin. Ihanaa oli huomata, että Suti tekee kanssani töitä innoissaan ja vauhdikkaasti eikä välitä muista kaukalossa olijoista mitään. Myös kentän ulkopuolella liikkuminen on sen kanssa helppoa, se ei rähise kenellekään ja ohitukset menevät hyvin.
Juhannusviikolla ei treenattu yhtään mitään. Olimme mm. reissussa lasten kanssa ja meille tuli siskoni lapsineen yökylään. Olin itse juhannuksen kuumeessa, kun joko olin sairastumassa tai jo sairastin rintatulehduksen. Toivon mukaan saan pikku hiljaa imetystä vähenemään, onneksi yösyönnit ovat loppuneet jo yli kuukausi sitten. Atte nousi seisomaan tukea vasten juhannuksena ja Samu osallistui viikolla yleisurheilukouluun ja -kisoihin. Jojo repi rintaansa palkeenkielen, kun hyppäsi pois marsun ulkotarhasta. Pari päivää pidin suojana vanulappuja ja sidettä, kunnes nahka kiinnittyi takaisin. Tämä oli jo toinen kerta Jojolle tänä kesänä :(
Tällä viikolla on treenattu pari kertaa. Agissa lähinnä pujottelua: menen pujottelun loppuun ja lähetän Sutin suorittamaan (onnistuu!); juoksen rinnalla; juoksen vähän edelle; 90 asteen kulmassa sisään menoa. Keinuun on iskenyt tulimuurahaisia, joten se on tällä hetkellä käyttökiellossa :( Hypyillä sylikääntöjä, tiukkoja käännöksiä ja takaakiertoja. Agilityn jälkeen olemme ottaneet tokoa: Seuraamista, nopeaa palkkausta hyvästä kontaktista ja juoksemista; luoksetulon pysäytyksiä pallon kanssa. Maanantaina käytiin Hangan lavalla joukkotreeneissä, mutta otin vain paikkamakuuta. Minulla oli Samu mukana, joka toimi Jenni E:n lasten kanssa erinomaisena häiriönä. Samu houkutteli mm. Sutin lempipallolla ja onnistuikin pari kertaa saamaan sen liikkeelle, mutta Suti on nopea oppimaan eikä se enää siihenkään lopulta reagoinut :)
 |
| Meidän marsu. |
 |
| Kotitie. |
Mossen muistolle
Äitini sekarotuinen rotikkauros Mosse kuoli 15. päivä kesäkuuta 13 vuoden ja 8 kuukauden ikäisenä. Sillä alkoi olla viimeisen vuoden aikana erilaista vaivaa, mm. lonkat olivat selvästi kipeät ja se söikin syksystä asti lähes tauotta särkylääkkeitä. Se oli kuitenkin muuten kunnossa, söi hyvin ja oli niin pirteä kuin vanha koira nyt voi olla. Viimeisen viikon aikana sen kunto romahti selvästi, sillä se alkoi juoda paljon ja oksennella ja aamulla oksennettu iltaruoka oli sulamaton. Niinpä se sitten nukkui pois sunnuntai-iltana. Vaikka tuota päivää osasi odottaa, tuli se silti liian yllättäen.
Mosse jätti meidän perheeseen pysyvät muistot, joita varmasti muistellaan vuosia. Mosse oli alun perin siskoni ja tämän silloisen miehen koira. Se oli selkeästi aktiivinen pentu ja olisi tarvinnut paljon liikuntaa ja touhua, mitä ei heiltä saanut. Siskoni luopuessa Mossesta, äitini päätti ottaa sen. Äitini kanssa Mossella ei ollut mitään ongelmia. Se sai käydä ulkona vapaasti ja vapaana ja mm. sisäsiisteysongelma katosi. Se oppi vähän niin kuin huomaamatta kulkemaan remmissä nätisti, vaikkei sitä juurikaan lenkitetty. Se matkusteli vanhempieni kanssa ja nukkui erilaisissa hotelleissa ja majataloissa useita öitä. Se osasi aina käyttäytyä hyvin. Viimeisinä vuosina äitini toi Mossen meille hoitoon heidän ulkomaanmatkojensa ajaksi, jotta se sai olla kodinomaisessa hoidossa. Mosse tykkäsi minusta lähes yhtä paljon kuin äidistäni.
Vaikka Mosse oli uros, se tuli Jojon kanssa hyvin toimeen. Niille tuli varsinkin nuorempana riitaa ruuasta ja silloin tappelut olivat kovia. Jojollehan siinä aina taisteluarpia tuli, mutta kun jokainen oppi, ettei ruokia laiteta koirille niin, että kaikki ovat paikalla yhtä aikaa, tämäkin ongelma helpotti. Mosse koulutti Papun ja ehti kouluttaa myös Sutin. Enkä tarkoita tällä aggressiivisuutta, vaan sitä, että se opetti, että se on rauhallinen auktoriteetti eikä sen tarvitse riehua saadakseen kunnioitusta. Muistan, miten Papu juoksi ensimmäistä kertaa pienenä pentuna Mossen luokse pullistellen ja vihaisena. Mosse pyöräytti sen etujalkojensa väliin. Papu kiljui kuin syötävä eikä tehnyt samalla tavalla enää koskaan. Sutille se ehti ehkä opettaa vain sen, että mustat isot koirat ovat rauhallisia ja kilttejä eikä niille tarvitse pullistella. Mosse sai Jojon kanssa aina hirmuiset hepulit ja ne juoksivat pitkin pihoja tai uimarantoja kilpaa niin lujaa kuin jaksoivat. Papu yritti pysyä perässä haukkuen/kiljuen kuin ajokoira :D
Mosse lähti nuorempana useita kertoja ajokoirien mukaan eikä osannutkaan enää tulla kotiin. Kerran se oli hakeutunut noin 20 kilometrin päässä talon portaille, josta oli soitettu poliisit paikalle, kun talon omistajia oli pelottanut niin paljon. Mosse oli matkustanut poliisiauton kyydillä Keuruulle löytöeläintaloon. Kerran se oli päätynyt pyörätuolissa istuvan naisen luokse, joka piti sitä useita päiviä ennen kuin oikea omistaja selvisi. Nainen oli itkenyt, kun oli joutunut eroamaan Mossesta.
Mosse rakasti kivien kaivamista järven pohjasta ja sitä se teki kaikki kesät. Onneksi vanhempani hankkivat joitakin vuosia sitten rantatontin, jolle rakensivat mökin. Siellä Mosse sai toteuttaa tätä intohimoaan. Sinne Mosse myös haudattiin.
Mosse oli hieno koira ja rakastettava persoona, joka jätti jälkensä meidän sydämiimme.
Ikuisesti lämmöllä muistaen,
Jojo, Papu, Suti, Jenni, Petri, Samu ja Atte
Mosse jätti meidän perheeseen pysyvät muistot, joita varmasti muistellaan vuosia. Mosse oli alun perin siskoni ja tämän silloisen miehen koira. Se oli selkeästi aktiivinen pentu ja olisi tarvinnut paljon liikuntaa ja touhua, mitä ei heiltä saanut. Siskoni luopuessa Mossesta, äitini päätti ottaa sen. Äitini kanssa Mossella ei ollut mitään ongelmia. Se sai käydä ulkona vapaasti ja vapaana ja mm. sisäsiisteysongelma katosi. Se oppi vähän niin kuin huomaamatta kulkemaan remmissä nätisti, vaikkei sitä juurikaan lenkitetty. Se matkusteli vanhempieni kanssa ja nukkui erilaisissa hotelleissa ja majataloissa useita öitä. Se osasi aina käyttäytyä hyvin. Viimeisinä vuosina äitini toi Mossen meille hoitoon heidän ulkomaanmatkojensa ajaksi, jotta se sai olla kodinomaisessa hoidossa. Mosse tykkäsi minusta lähes yhtä paljon kuin äidistäni.Vaikka Mosse oli uros, se tuli Jojon kanssa hyvin toimeen. Niille tuli varsinkin nuorempana riitaa ruuasta ja silloin tappelut olivat kovia. Jojollehan siinä aina taisteluarpia tuli, mutta kun jokainen oppi, ettei ruokia laiteta koirille niin, että kaikki ovat paikalla yhtä aikaa, tämäkin ongelma helpotti. Mosse koulutti Papun ja ehti kouluttaa myös Sutin. Enkä tarkoita tällä aggressiivisuutta, vaan sitä, että se opetti, että se on rauhallinen auktoriteetti eikä sen tarvitse riehua saadakseen kunnioitusta. Muistan, miten Papu juoksi ensimmäistä kertaa pienenä pentuna Mossen luokse pullistellen ja vihaisena. Mosse pyöräytti sen etujalkojensa väliin. Papu kiljui kuin syötävä eikä tehnyt samalla tavalla enää koskaan. Sutille se ehti ehkä opettaa vain sen, että mustat isot koirat ovat rauhallisia ja kilttejä eikä niille tarvitse pullistella. Mosse sai Jojon kanssa aina hirmuiset hepulit ja ne juoksivat pitkin pihoja tai uimarantoja kilpaa niin lujaa kuin jaksoivat. Papu yritti pysyä perässä haukkuen/kiljuen kuin ajokoira :D
Mosse lähti nuorempana useita kertoja ajokoirien mukaan eikä osannutkaan enää tulla kotiin. Kerran se oli hakeutunut noin 20 kilometrin päässä talon portaille, josta oli soitettu poliisit paikalle, kun talon omistajia oli pelottanut niin paljon. Mosse oli matkustanut poliisiauton kyydillä Keuruulle löytöeläintaloon. Kerran se oli päätynyt pyörätuolissa istuvan naisen luokse, joka piti sitä useita päiviä ennen kuin oikea omistaja selvisi. Nainen oli itkenyt, kun oli joutunut eroamaan Mossesta.
Mosse rakasti kivien kaivamista järven pohjasta ja sitä se teki kaikki kesät. Onneksi vanhempani hankkivat joitakin vuosia sitten rantatontin, jolle rakensivat mökin. Siellä Mosse sai toteuttaa tätä intohimoaan. Sinne Mosse myös haudattiin.
Mosse oli hieno koira ja rakastettava persoona, joka jätti jälkensä meidän sydämiimme.
Ikuisesti lämmöllä muistaen,
Jojo, Papu, Suti, Jenni, Petri, Samu ja Atte
keskiviikko 11. kesäkuuta 2014
Omatoimi-aksaa
Meillä on kotona joitakin agilityesteitä: lyhyt putki, hyppy, 6 kepin pujottelu, rengas ja keinu. Varastossa odottaa kunnostusta myös A ja puomi sekä pöytä. Pituus pitäisi itse rakentaa, kun vain muistaisi. Näistäkin esteistä saa ihan riittävän pitkiä ratoja ja pystyy treenaamaan erilaisia ohjauskuvioita. Kokemattomalle koiralle myös esteiden varsinainen suorittaminen turvallisesti pitää opettaa ja omasta mielestäni meillä on juuri ne esteet, jotka usein vaativat eniten harjoitusta.
Niinpä olemme tehneet jotain pientä useita kertoja viikossa - ja sehän se on oppimisen tässä vaiheessa tärkeää. Saada toistoja. Ja pitää hauskaa.
On vähän Samun kesäloman alun jälkeen tokoilu jäänyt vähemmälle (ei juuri ollenkaan), mutta aksaa ollaan sitten omassa pihassa yritetty tehdä niin usein kuin ehtii. Tokoharjoittelu on ollut lähinnä ruokakupin ollessa takapalkkana luoksetulon pysäytyksen tai seuraamisen harjoittelua. Tänään käytiin ottamassa Hangan lavalla AVO:n hyppyä (pitää istua hypyn taakse ja hypätä takaisin perusasentoon) ja luoksetulon pysäytystä. Palkkasin hypyn jälkeen istumisasentoon. Luoksetulon pysäytyksen pyrin tekemään 10 askeleen päästä takapalkalla. Vähän on vielä epäröintiä meillä molemmilla, mutta katsotaan nyt, miten se lähtee tästä käyntiin.
Käytiinhän me pari päivää sitten Hangan lavalla ryhmäkoulutuksessakin. Meidän illan harjoittelukohteena oli BH-kokeen paikkamakuu, kontakti, seuraaminen ja ryhmäpaikkamakuu. Oli todella levotonta ja paljon häiriötä.
Noutoa pitää muistaa treenata kotona!!
Mutta sitten siihen agiin. Ollaan reilun viikon aikana harjoiteltu viisi kertaa. Viime lauantain ryhmätreenit peruuntuivat ulkopuolisen kouluttajan takia.
Aluksi vähän yksinkertaisempaa rataa: hyppy, rengas, kepit ja putki sekä putken kauimmainen ("pimeä") pää, kepit, rengas ja hyppy. Rengas ja hyppy tekivät pienen mutkan. Kun jätin makupalarasian odottamaan "radan ulkopuolelle" niin, että sinne oli helppo juosta suoraan hypyltä, Suti alkoi irrota hienosti! Lisäksi otimme pelkkää keinua ja takaaleikkausta renkaan ja hypyn välissä.
Seuraavalla kerralla kahdenlaisia ratoja: hyppy, rengas, keinu, putki, kepit, rengas ja hyppy sekä rengas, hyppy, putki, kepit ja rengas sekä näistä erilaisia variaatioita. Radalla hyppy oli kaikkien esteiden keskellä muiden ollessa vähän kuin ympyränä. Harjoittelukohteena oli kepeille vienti putkesta sekä renkaalta. Huomasin, että paras palkka Sutille oli päästä seuraavalle esteelle renkaalle kepeiltä kuin saada makupalapalkka! Pujottelu sujuu jo hienosti ja keinulle menee reippaasti. Lisäksi harjoittelimme hyppyesteen kiertoa ja tiukkaa käännöstä.
Seuraavalla kerralla tein vähän Papun ja Jojonkin kanssa. Tykkäsiväthän ne tietysti :) Papu tosin sai tehdä vain keinua, putkea ja pujottelua. Jojo teki kaikkia. Sen kanssa tehdessä hoksasinkin, että minun pitää opettaa Sutillekin sylikääntö. Se onnistui Jojon kanssa vanhasta muistista tosi hyvin. Siinä pitää vain antaa koiralle hyvin tilaa.
Niinpä eilen sitten otimme ohjelmaan sylikäännön harjoittelun. Hyppy pois päin, välistä veto ja käännös keinulle. Aluksi Suti teki pyörähdyksen edessäni, mutta kun annoin sille tarpeeksi tilaa suorittaa, alkoi sylikääntö onnistua kuten kuuluu (eli ohjaaja pysyy käytännössä paikoillaan ja koira tekee ohjaajan edessä laajahkon käännöksen pois päin ohjaajasta). Toinen harjoituskohde oli pujotteluun meno suorasta putkesta vauhdilla. Lisäksi teimme radan: kepit, putki, rengas, hyppy, sylikääntö ja keinu.
Tänään sitten harjoittelimme pujottelua nopeammalla tahdilla. Suti suoritti pujottelun loppuun, vaikka vauhti nousikin ja saatoin mennä jo vähän edellekin! Erinomaista! Keinulla harjoittelimme alastulokontaktia, haluan sen pysähtyvän etujalat maahan ja takajalat puomilla. Nyt ei parane kiirehtiä, vaan tehdä perustyö tarkasti! Sitten pikku hiljaa harjoitellaan sitä, että koira pysähtyy ja minä voin jatkaa matkaa. Mutta ei vielä. Lisäksi harjoittelimme lisää sylikääntöjä.
Niinpä olemme tehneet jotain pientä useita kertoja viikossa - ja sehän se on oppimisen tässä vaiheessa tärkeää. Saada toistoja. Ja pitää hauskaa.
On vähän Samun kesäloman alun jälkeen tokoilu jäänyt vähemmälle (ei juuri ollenkaan), mutta aksaa ollaan sitten omassa pihassa yritetty tehdä niin usein kuin ehtii. Tokoharjoittelu on ollut lähinnä ruokakupin ollessa takapalkkana luoksetulon pysäytyksen tai seuraamisen harjoittelua. Tänään käytiin ottamassa Hangan lavalla AVO:n hyppyä (pitää istua hypyn taakse ja hypätä takaisin perusasentoon) ja luoksetulon pysäytystä. Palkkasin hypyn jälkeen istumisasentoon. Luoksetulon pysäytyksen pyrin tekemään 10 askeleen päästä takapalkalla. Vähän on vielä epäröintiä meillä molemmilla, mutta katsotaan nyt, miten se lähtee tästä käyntiin.
Käytiinhän me pari päivää sitten Hangan lavalla ryhmäkoulutuksessakin. Meidän illan harjoittelukohteena oli BH-kokeen paikkamakuu, kontakti, seuraaminen ja ryhmäpaikkamakuu. Oli todella levotonta ja paljon häiriötä.
Noutoa pitää muistaa treenata kotona!!
Mutta sitten siihen agiin. Ollaan reilun viikon aikana harjoiteltu viisi kertaa. Viime lauantain ryhmätreenit peruuntuivat ulkopuolisen kouluttajan takia.
Aluksi vähän yksinkertaisempaa rataa: hyppy, rengas, kepit ja putki sekä putken kauimmainen ("pimeä") pää, kepit, rengas ja hyppy. Rengas ja hyppy tekivät pienen mutkan. Kun jätin makupalarasian odottamaan "radan ulkopuolelle" niin, että sinne oli helppo juosta suoraan hypyltä, Suti alkoi irrota hienosti! Lisäksi otimme pelkkää keinua ja takaaleikkausta renkaan ja hypyn välissä.
Seuraavalla kerralla kahdenlaisia ratoja: hyppy, rengas, keinu, putki, kepit, rengas ja hyppy sekä rengas, hyppy, putki, kepit ja rengas sekä näistä erilaisia variaatioita. Radalla hyppy oli kaikkien esteiden keskellä muiden ollessa vähän kuin ympyränä. Harjoittelukohteena oli kepeille vienti putkesta sekä renkaalta. Huomasin, että paras palkka Sutille oli päästä seuraavalle esteelle renkaalle kepeiltä kuin saada makupalapalkka! Pujottelu sujuu jo hienosti ja keinulle menee reippaasti. Lisäksi harjoittelimme hyppyesteen kiertoa ja tiukkaa käännöstä.
Seuraavalla kerralla tein vähän Papun ja Jojonkin kanssa. Tykkäsiväthän ne tietysti :) Papu tosin sai tehdä vain keinua, putkea ja pujottelua. Jojo teki kaikkia. Sen kanssa tehdessä hoksasinkin, että minun pitää opettaa Sutillekin sylikääntö. Se onnistui Jojon kanssa vanhasta muistista tosi hyvin. Siinä pitää vain antaa koiralle hyvin tilaa.
Niinpä eilen sitten otimme ohjelmaan sylikäännön harjoittelun. Hyppy pois päin, välistä veto ja käännös keinulle. Aluksi Suti teki pyörähdyksen edessäni, mutta kun annoin sille tarpeeksi tilaa suorittaa, alkoi sylikääntö onnistua kuten kuuluu (eli ohjaaja pysyy käytännössä paikoillaan ja koira tekee ohjaajan edessä laajahkon käännöksen pois päin ohjaajasta). Toinen harjoituskohde oli pujotteluun meno suorasta putkesta vauhdilla. Lisäksi teimme radan: kepit, putki, rengas, hyppy, sylikääntö ja keinu.
Tänään sitten harjoittelimme pujottelua nopeammalla tahdilla. Suti suoritti pujottelun loppuun, vaikka vauhti nousikin ja saatoin mennä jo vähän edellekin! Erinomaista! Keinulla harjoittelimme alastulokontaktia, haluan sen pysähtyvän etujalat maahan ja takajalat puomilla. Nyt ei parane kiirehtiä, vaan tehdä perustyö tarkasti! Sitten pikku hiljaa harjoitellaan sitä, että koira pysähtyy ja minä voin jatkaa matkaa. Mutta ei vielä. Lisäksi harjoittelimme lisää sylikääntöjä.
lauantai 31. toukokuuta 2014
Mikä fiilis!
Kyllä agility on vaan niin mukavaa! Vaihdoin Laukassa ryhmää ja pääsin pitkästä aikaa Sutin kanssa treenaamaan ryhmässä tänään. Olemme viritelleet lajia mieleen kotipihassa muutamalla esteellä ja olin jo etukäteen innoissani, kun tiesin pääseväni oikeisiin treeneihin. Suti olikin todella pätevä!
Oli hauska huomata, että se irtoaa, mutta lukee silti hyvin ohjaustani. Minun ei tarvinnut kuin hieman siirtää painoa toiselle jalalle, niin se osasi tulkita viestini oikein :) Harmi vain, että oma ohjaamiseni on ruosteessa, joten se vaatii itseltäni vielä paljon töitä. Mutta samaan aikaan meidän yhteistyö alkaa varmasti toimia koko ajan paremmin, kun opimme toimimaan yhdessä, joten kyllä tästä vielä hyvä tulee! Mikä hienointa, Suti kestää toistoja! :)
Teimme ihan yksinkertaisia harjoituksia, mikä tietysti onkin tämän tasoiselle koirakolle todella hyvä. Tärkeintä mielestäni onkin, että harjoitukset on vielä tarpeeksi helppoja ja rimat matalalla, että koiran motivaatio saadaan pysymään hyvänä, se pystyy keskittymään ohjaamiseen ja saa onnistumisia. Harjoittelimme mm. eri tavoilla putkeen vientiä hypyltä, eli lähinnä minua kehittävää harjoitusta. Halusin kokeilla myös putken "pimeään päähän" vientiä ja Sutihan irtosikin sinne loistavasti, vaikka lähdin jo peruuttamaan poispäin ennen kuin se ehti putkeen.
Mahtavat fiilikset! Harmi, että ensi viikolla ei ole treenejä.
Oli hauska huomata, että se irtoaa, mutta lukee silti hyvin ohjaustani. Minun ei tarvinnut kuin hieman siirtää painoa toiselle jalalle, niin se osasi tulkita viestini oikein :) Harmi vain, että oma ohjaamiseni on ruosteessa, joten se vaatii itseltäni vielä paljon töitä. Mutta samaan aikaan meidän yhteistyö alkaa varmasti toimia koko ajan paremmin, kun opimme toimimaan yhdessä, joten kyllä tästä vielä hyvä tulee! Mikä hienointa, Suti kestää toistoja! :)
Teimme ihan yksinkertaisia harjoituksia, mikä tietysti onkin tämän tasoiselle koirakolle todella hyvä. Tärkeintä mielestäni onkin, että harjoitukset on vielä tarpeeksi helppoja ja rimat matalalla, että koiran motivaatio saadaan pysymään hyvänä, se pystyy keskittymään ohjaamiseen ja saa onnistumisia. Harjoittelimme mm. eri tavoilla putkeen vientiä hypyltä, eli lähinnä minua kehittävää harjoitusta. Halusin kokeilla myös putken "pimeään päähän" vientiä ja Sutihan irtosikin sinne loistavasti, vaikka lähdin jo peruuttamaan poispäin ennen kuin se ehti putkeen.
Mahtavat fiilikset! Harmi, että ensi viikolla ei ole treenejä.
perjantai 30. toukokuuta 2014
Uudet haasteet
Nyt kun ensimmäinen tavoitteemme on saavutettu, eli ALO-luokasta läpipääseminen, tuntuu, että pystyy vasta kunnolla alkaa treenata. Niinpä kaivoin esiin taas Salme Mujusen "Tie tottelevaisuusvalioksi", jonka periaatteita olemme tähänkin asti noudattaneet.
Harjoittelukohteitamme ovat:
- paikkamakuuharjoittelua 3-4 päivän välein kotona ja aina kun mahdollista muuallakin
- Estehyppy: erikseen hyppy ja istu sekä hyppy takaisin sivulle
- kapulan luovutusharjoituksia sisällä
- takapalkka kaukoja ja luoksetulon pysäytystä varten
- luoksetulon pysäytyksen harjoittelu takapalkan avulla TAI pallolla (vielä epävarmaa, kumpaa tulen käyttämään)
- peruuttaminen (tulee voittajassa)
Liikkeestä seisomisen ja maahanmenon Suti osaa, koska olemme harjoitelleet niitä jo kauan AVO:n liikkeenä.
Lisäksi ohjelmaa tulee BH-kokeeseen liittyvät liikkeet. Aion ilmoittaa meidät BH-kokeeseen heti, kun lähiseudulla on koe. Avoimeen luokkaan mennään aikaisintaan syksyllä, ehkä vasta ensi keväänä. Hitaasti edetään. Paljon on vielä parannettavaa.
Harjoittelukohteitamme ovat:
- paikkamakuuharjoittelua 3-4 päivän välein kotona ja aina kun mahdollista muuallakin
- Estehyppy: erikseen hyppy ja istu sekä hyppy takaisin sivulle
- kapulan luovutusharjoituksia sisällä
- takapalkka kaukoja ja luoksetulon pysäytystä varten
- luoksetulon pysäytyksen harjoittelu takapalkan avulla TAI pallolla (vielä epävarmaa, kumpaa tulen käyttämään)
- peruuttaminen (tulee voittajassa)
Liikkeestä seisomisen ja maahanmenon Suti osaa, koska olemme harjoitelleet niitä jo kauan AVO:n liikkeenä.
Lisäksi ohjelmaa tulee BH-kokeeseen liittyvät liikkeet. Aion ilmoittaa meidät BH-kokeeseen heti, kun lähiseudulla on koe. Avoimeen luokkaan mennään aikaisintaan syksyllä, ehkä vasta ensi keväänä. Hitaasti edetään. Paljon on vielä parannettavaa.
torstai 29. toukokuuta 2014
Toko Pieksämäki 29.5.2014
Käytiin Sutin kanssa tänään toko-kokeessa Pieksämäellä. Alokasluokan arvioitu alkamisaika oli 14.30, joten oli aamupäivä hyvin aikaa valmistautua henkisesti. Yleensä tämä ei sovi minulle yhtään, että pitää "kytätä" jatkuvasti kelloa. Tehtiin aamulla Sutin kanssa vähän tokoa ja vähän enemmän agilitya. Agilityssa mm. kolmen esteen rata: hyppy, rengas, kepit ja toisin päin.
Lähdin yhdeltä ajelemaan ja olin paikalla hyvissä ajoin. Edellinen luokka (EVL) oli jo päättynyt ja Alokasluokan paikallaolleet osallistujat olivat aloittamassa omaa suoritustaan. Onneksi lopuille ilmoittautuneille (minäkin ilmoittauduin 45min ennen luokan arvioitua alkamisaikaa) annettiin aikaa ulkoiluttaa koira ja valmistautua muutenkin. Ulkoilutin Sutin ja pistin sen autoon, sillä tuli vettä jo aika paljon. Otin sen autosta vähän ennen meidän ryhmän paikkamakuuta. Huomasin, että aika moni koira kulki hallissa nenä maassa, joten se ei hirveän paljon rohkaissut minua. Kun menimme paikkamakuu-paikalle pääsin kieltämään Sutia haistelusta ja kehumaan hyvin menemisestä.
Luoksepäästävyys oli erinomainen. Suti ei liikahtanutkaan ja antoi katsoa hampaat ja taputella. Paikkamakuussa Suti meni ensimmäisellä kerralla maahan, mutta jouduimme odottamaan muita tai liikkurin käskyä, joten se ehti nousta istumaan. Annoin uuden maahan-käskyn ja odota-käskyn peräkkäin. Suti pysyi hyvin, mutta haisteli jossain vaiheessa maata ympärillään. Nousi perusasentoon ensimmäisellä käskyllä.
Sitten Suti taas autoon ja otin sen pois vasta, kun edellistä edellinen koira oli vuorossa. Otettiin kontaktia, seuraamista ja jääviä sekä temppuja. Ihan hyvässä kontaktissa mentiin halliin ja kehään. Satoi jo ihan kaatamalla, joten liikkurin käskyjä oli vaikea kuulla ja jännitin kuuleeko Suti käskyjäni ollenkaan.
Unohdin sitten ne kädet seuraamisessa! Onneksi Suti meni ihan hyvää seuraamista, vaikka eihän se niin hyvää ollut vieläkään kuin treeneissä, mutta parempaa silti kuin ikinä missään muussa kokeessa! Olin silti yllättynyt saamistamme arvosanoista.
Liikkeestä maahanmenossa annoin vähän liian vihaisella ja voimakkaalla äänellä käskyn, joten Suti jäi seisomaan.
Luoksetulossa emmin ennen käskyn antamista, kun en ollut varma, oliko liikkuri antanut luvan. Suti ei varmaan kuullut kutsua tai se kuulosti oudolta (jouduin huutamaan), joten se lähti kohti tosi hitaasti ja empien, mutta tuli kuitenkin.
Liikkeestä seisominen ihan nappiin!
Hypyssä meni kaikki muuten hyvin, mutta tuomari ei tykännyt, kun Suti meni esteen vierelle sivuun (vaikkei tullutkaan esteen toiselle puolelle).
Tuomari oli toisaalta tiukka, toisaalta lepsu, mutta en valita :) Liikkuri oli ripeä, mistä tykkään. Alokasluokka oli ohi jo alle 1,5 tunnissa.
Toko Pieksämäki, Alokasluokka, tuomari Erkki Shemeikka
Luoksepäästävyys 10 - 10
Paikalla makaaminen 9 - 27
Seuraaminen kytkettynä 9 - 18
Seuraaminen taluttimetta 9 - 36
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 - 0
Luoksetulo 8 - 24
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 - 20
Estehyppy 8 - 16
Kokonaisvaikutus 9 - 9
yht. 160p, I palkinto
Tarkalle meni, mutta se riittää! En muuta alokasluokasta halunnutkaan kuin yhden ykkösen. Jos liikkeestä maahanmenosta olisimme saaneet edes vähän pisteitä, olisivat numerot olleet ihan toisenlaiset. Sitten vain kohti uusia haasteita! :)
Osallistujaluettelossa oli koiran nimeksi laitettu BD Rabbe eli Sutin isä. Olin siis Rabben kanssa kokeessa ja hyvinhän se veti :) Onneksi rekisterinro on oikein, joten kaipa tämä tulos kuitenkin menee Sutille.
Lähdin yhdeltä ajelemaan ja olin paikalla hyvissä ajoin. Edellinen luokka (EVL) oli jo päättynyt ja Alokasluokan paikallaolleet osallistujat olivat aloittamassa omaa suoritustaan. Onneksi lopuille ilmoittautuneille (minäkin ilmoittauduin 45min ennen luokan arvioitua alkamisaikaa) annettiin aikaa ulkoiluttaa koira ja valmistautua muutenkin. Ulkoilutin Sutin ja pistin sen autoon, sillä tuli vettä jo aika paljon. Otin sen autosta vähän ennen meidän ryhmän paikkamakuuta. Huomasin, että aika moni koira kulki hallissa nenä maassa, joten se ei hirveän paljon rohkaissut minua. Kun menimme paikkamakuu-paikalle pääsin kieltämään Sutia haistelusta ja kehumaan hyvin menemisestä.
Luoksepäästävyys oli erinomainen. Suti ei liikahtanutkaan ja antoi katsoa hampaat ja taputella. Paikkamakuussa Suti meni ensimmäisellä kerralla maahan, mutta jouduimme odottamaan muita tai liikkurin käskyä, joten se ehti nousta istumaan. Annoin uuden maahan-käskyn ja odota-käskyn peräkkäin. Suti pysyi hyvin, mutta haisteli jossain vaiheessa maata ympärillään. Nousi perusasentoon ensimmäisellä käskyllä.
Sitten Suti taas autoon ja otin sen pois vasta, kun edellistä edellinen koira oli vuorossa. Otettiin kontaktia, seuraamista ja jääviä sekä temppuja. Ihan hyvässä kontaktissa mentiin halliin ja kehään. Satoi jo ihan kaatamalla, joten liikkurin käskyjä oli vaikea kuulla ja jännitin kuuleeko Suti käskyjäni ollenkaan.
Unohdin sitten ne kädet seuraamisessa! Onneksi Suti meni ihan hyvää seuraamista, vaikka eihän se niin hyvää ollut vieläkään kuin treeneissä, mutta parempaa silti kuin ikinä missään muussa kokeessa! Olin silti yllättynyt saamistamme arvosanoista.
Liikkeestä maahanmenossa annoin vähän liian vihaisella ja voimakkaalla äänellä käskyn, joten Suti jäi seisomaan.
Luoksetulossa emmin ennen käskyn antamista, kun en ollut varma, oliko liikkuri antanut luvan. Suti ei varmaan kuullut kutsua tai se kuulosti oudolta (jouduin huutamaan), joten se lähti kohti tosi hitaasti ja empien, mutta tuli kuitenkin.
Liikkeestä seisominen ihan nappiin!
Hypyssä meni kaikki muuten hyvin, mutta tuomari ei tykännyt, kun Suti meni esteen vierelle sivuun (vaikkei tullutkaan esteen toiselle puolelle).
Tuomari oli toisaalta tiukka, toisaalta lepsu, mutta en valita :) Liikkuri oli ripeä, mistä tykkään. Alokasluokka oli ohi jo alle 1,5 tunnissa.
Toko Pieksämäki, Alokasluokka, tuomari Erkki Shemeikka
Luoksepäästävyys 10 - 10
Paikalla makaaminen 9 - 27
Seuraaminen kytkettynä 9 - 18
Seuraaminen taluttimetta 9 - 36
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 - 0
Luoksetulo 8 - 24
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 - 20
Estehyppy 8 - 16
Kokonaisvaikutus 9 - 9
yht. 160p, I palkinto
Tarkalle meni, mutta se riittää! En muuta alokasluokasta halunnutkaan kuin yhden ykkösen. Jos liikkeestä maahanmenosta olisimme saaneet edes vähän pisteitä, olisivat numerot olleet ihan toisenlaiset. Sitten vain kohti uusia haasteita! :)
Osallistujaluettelossa oli koiran nimeksi laitettu BD Rabbe eli Sutin isä. Olin siis Rabben kanssa kokeessa ja hyvinhän se veti :) Onneksi rekisterinro on oikein, joten kaipa tämä tulos kuitenkin menee Sutille.
keskiviikko 28. toukokuuta 2014
Kontaktia ja häiriönsietoa
Ajatus siitä, että päivittäisin tätä blogia kerran viikossa on kaunis, mutta näköjään hankala toteuttaa :/ Päivät ja viikot vain menevät niin nopeasti, ettei mitään tajua. Onneksi Samulla alkaa tänään kesäloma, jos se saisi päivistä pois kiireen tunnun, kun ei tarvitse aamulla lähteä mihinkään eikä kytätä kelloa, että pitää taas lähteä hakemaan. Puutarhahommatkin alkaa olla tehtyinä, joten saa vain jäädä odottelemaan sadon kypsymistä.
Tämän kuun toko-teemana on ollut häiriöiden sieto. Olemme käyneet Kennelkerhon tottelevaisuuskoulutuksissa harjoittelemassa kehän lähestymistä nätisti ja kontaktia muista koirista huolimatta sekä tietysti haistelun vähentämistä. Välillä se onkin jo sujunut paremmin. Lisäksi olemme treenanneet koulun pihassa, kun Samu oli lapsilauman kanssa parkourissa, Salen ja Siwan pihoissa asfaltilla, nurmella ja soralla sekä kirkonkylän torin parkkipaikalla. Olemme myös käyneet möllitokossa Taitavilla Tassuilla Jyväskylässä ja rally-toko-treeneissä Pieksämäellä.
Välillä kaikki menee loistavasti, välillä nenä vie. En osaa yhtään sanoa, mikä siihen voisi vaikuttaa ja mikä voisi auttaa. Joku sanoi, että jos hänen koiransa ei ole saanut tarpeeksi tekemistä, se haistelee enemmän. Minusta taas tuntuu, että jos Suti saa minulta liikaa huomiota, se haistelee enemmän. Kun minulla ei ole ollut sille tarpeeksi aikaa, se tekee enemmän töitä ja pysyy paremmin kontaktissa. Mutta ne hormonit!! Sillä on taas hormonit hyrränneet niin paljon, että hermot menee! :( Voi kunpa tämä olisi vain nuoren teini-ikäisen uroksen vaiva eikä loppuelämän ongelma.
Olimme möllitokopaikalla hyvissä ajoin ja lenkitin Sutia puolisen tuntia ennen autoon laittamista. Pieni lepotauko ja sitten otettiin seuraamista ulkona ja sisällä. Pieni lepo vielä ennen paikkamakuuta, joka meni hyvin, vaikka loppuajasta Suti alkoikin haistella maata ympärillään. Pysyi kuitenkin paikallaan ja meni maahan ja nousi istumaan ensimmäisillä käskyillä. Pieni lepotauko autolla ennen yksilöliikkeitä. Menimme kehän ulkopuolelle sisätiloihin edellisen koiran aloittaessa kehässä. Suti toimi loistavasti kehän ulkopuolella. Kun menimme kehään, kaikki meni taas ihan pieleen. Se ei pitänyt kontaktia ja olisi vain haistellut maata. Teenkö kehässä jotain eri tavalla kuin treeneissä tai kehän ulkopuolella? Olen yrittänyt treenata juuri niin kuin kehässä pitää toimia, mutta jotain siellä kuitenkin tapahtuu :( Enkä edes mielestäni jännittänyt. Suti kyllä teki kaikki liikkeet juuri niin kuin piti ja ajallaan, mutta seuraaminen oli huonoa. Möllitokon jälkeen olen treenannut käytännössä vain kontaktia ja seuraamista. Lisäksi olen vaihtanut pannan ja remmin, jos niillä olisi merkitystä. Yritän myös kiinnittää huomiota siihen, miten pidän käteni seuraamisessa. En saa liikuttaa niitä "reippaasti" sivuilla jne.
On tämä toko käppänän kanssa kyllä niin haastavaa! Harmi, kun tiedän, miten taitava koira on, mutta emme onnistu kokeessa enkä tiedä, mistä se johtuu, että voisin tehdä asialle jotain! Toivottavasti homma alkaa toimia sitten viimeistään vanhoilla päivillä, jos nyt on jostain syystä liian aikaista.
Ehdimme käydä kerran tässä kuussa rally-toko-treeneissä Pieksämäellä. Porukka oli oikein mukava ja otti meidät heti hyvin vastaan. Osasimme Sutin kanssa kaikki kyltit, joita radalla oli :) Heillä on tapana laittaa hallin takaosaan erilaisia pisteitä, joilla harjoitetaan koiran takapäätä. Loistavaa!! Todella hyvä idea :) Yksi harjoitus oli sellainen, että koiran piti nostaa etujalkansa kanisterin päälle ja kiertää siinä takajalkojaan ohjaajaa kohti. Ensimmäisellä kerralla Suti tarjosi kaikenlaista muuta, esim. agilitykontaktin alastulon harjoittelua tai maahanmenoa kanisterin päälle niin, että etujalat olivat edelleen kanisterin päällä ja takajalat maassa jne. :D Suti on siitä hyvä, että se uskaltaa tarjota erilaisia toimintoja saadakseen palkkion. Pidimme pienen tauon ja aloin taputtaa reittäni merkiksi samalla tavalla kuin kutsun sivulle perusasentoon. Nyt se sen hoksasi! Niin pystyimme kiertämään kanisteria ympäri ja ympäri Sutin pitäessä takajalkansa maassa ja etujalat kanisterin päällä :) Hallissa oli muuten todella paljon häiriötä ja Suti toimi ihan ok, joten ehkä se tästä vielä. Treeneissä oli niin kivaa, että haluan ehdottomasti alkaa käydä siellä säännöllisesti. Aika on vain vähän hankala, mutta jospa saisin sen kuitenkin jotenkin onnistumaan. Jos tuossa häiriössä Suti alkaa toimia hyvin, sitä ei hätkäytä pian enää mikään!
Ja sitten vielä vähän agilityuutisia! ;) Olemme ottaneet rengasta ja pujottelua pihassa tultuamme kotiin aamulla. Suti on mielettömän nopea ja hyppää renkaan pitkälle eteen. Pujottelu sujuu jo hienosti molemmilta puolilta, välillä tulee joku jumi, mutta niistä selvitään. Olen tehnyt näistä kahdesta esteestä meille jo "radankin". Välillä mennään: odotus + rengas + pujottelu, ja välillä: pujottelu + rengas. Ne eivät ole ihan suorassa toisiaan kohti, joten molemmin päin mentäessä pitää seurata ohjausta. Renkaalta kepeille tultaessa olin tänään ihan fiiliksissä, kun Suti osasi hienosti hakea kepeille!! Nyt meidän on pakko alkaa treenata tätä tai me jäädään paljosta kivasta paitsi! Ja kaivaa keinu esiin varastosta :)
Tämän kuun toko-teemana on ollut häiriöiden sieto. Olemme käyneet Kennelkerhon tottelevaisuuskoulutuksissa harjoittelemassa kehän lähestymistä nätisti ja kontaktia muista koirista huolimatta sekä tietysti haistelun vähentämistä. Välillä se onkin jo sujunut paremmin. Lisäksi olemme treenanneet koulun pihassa, kun Samu oli lapsilauman kanssa parkourissa, Salen ja Siwan pihoissa asfaltilla, nurmella ja soralla sekä kirkonkylän torin parkkipaikalla. Olemme myös käyneet möllitokossa Taitavilla Tassuilla Jyväskylässä ja rally-toko-treeneissä Pieksämäellä.
Välillä kaikki menee loistavasti, välillä nenä vie. En osaa yhtään sanoa, mikä siihen voisi vaikuttaa ja mikä voisi auttaa. Joku sanoi, että jos hänen koiransa ei ole saanut tarpeeksi tekemistä, se haistelee enemmän. Minusta taas tuntuu, että jos Suti saa minulta liikaa huomiota, se haistelee enemmän. Kun minulla ei ole ollut sille tarpeeksi aikaa, se tekee enemmän töitä ja pysyy paremmin kontaktissa. Mutta ne hormonit!! Sillä on taas hormonit hyrränneet niin paljon, että hermot menee! :( Voi kunpa tämä olisi vain nuoren teini-ikäisen uroksen vaiva eikä loppuelämän ongelma.
Olimme möllitokopaikalla hyvissä ajoin ja lenkitin Sutia puolisen tuntia ennen autoon laittamista. Pieni lepotauko ja sitten otettiin seuraamista ulkona ja sisällä. Pieni lepo vielä ennen paikkamakuuta, joka meni hyvin, vaikka loppuajasta Suti alkoikin haistella maata ympärillään. Pysyi kuitenkin paikallaan ja meni maahan ja nousi istumaan ensimmäisillä käskyillä. Pieni lepotauko autolla ennen yksilöliikkeitä. Menimme kehän ulkopuolelle sisätiloihin edellisen koiran aloittaessa kehässä. Suti toimi loistavasti kehän ulkopuolella. Kun menimme kehään, kaikki meni taas ihan pieleen. Se ei pitänyt kontaktia ja olisi vain haistellut maata. Teenkö kehässä jotain eri tavalla kuin treeneissä tai kehän ulkopuolella? Olen yrittänyt treenata juuri niin kuin kehässä pitää toimia, mutta jotain siellä kuitenkin tapahtuu :( Enkä edes mielestäni jännittänyt. Suti kyllä teki kaikki liikkeet juuri niin kuin piti ja ajallaan, mutta seuraaminen oli huonoa. Möllitokon jälkeen olen treenannut käytännössä vain kontaktia ja seuraamista. Lisäksi olen vaihtanut pannan ja remmin, jos niillä olisi merkitystä. Yritän myös kiinnittää huomiota siihen, miten pidän käteni seuraamisessa. En saa liikuttaa niitä "reippaasti" sivuilla jne.
On tämä toko käppänän kanssa kyllä niin haastavaa! Harmi, kun tiedän, miten taitava koira on, mutta emme onnistu kokeessa enkä tiedä, mistä se johtuu, että voisin tehdä asialle jotain! Toivottavasti homma alkaa toimia sitten viimeistään vanhoilla päivillä, jos nyt on jostain syystä liian aikaista.
Ehdimme käydä kerran tässä kuussa rally-toko-treeneissä Pieksämäellä. Porukka oli oikein mukava ja otti meidät heti hyvin vastaan. Osasimme Sutin kanssa kaikki kyltit, joita radalla oli :) Heillä on tapana laittaa hallin takaosaan erilaisia pisteitä, joilla harjoitetaan koiran takapäätä. Loistavaa!! Todella hyvä idea :) Yksi harjoitus oli sellainen, että koiran piti nostaa etujalkansa kanisterin päälle ja kiertää siinä takajalkojaan ohjaajaa kohti. Ensimmäisellä kerralla Suti tarjosi kaikenlaista muuta, esim. agilitykontaktin alastulon harjoittelua tai maahanmenoa kanisterin päälle niin, että etujalat olivat edelleen kanisterin päällä ja takajalat maassa jne. :D Suti on siitä hyvä, että se uskaltaa tarjota erilaisia toimintoja saadakseen palkkion. Pidimme pienen tauon ja aloin taputtaa reittäni merkiksi samalla tavalla kuin kutsun sivulle perusasentoon. Nyt se sen hoksasi! Niin pystyimme kiertämään kanisteria ympäri ja ympäri Sutin pitäessä takajalkansa maassa ja etujalat kanisterin päällä :) Hallissa oli muuten todella paljon häiriötä ja Suti toimi ihan ok, joten ehkä se tästä vielä. Treeneissä oli niin kivaa, että haluan ehdottomasti alkaa käydä siellä säännöllisesti. Aika on vain vähän hankala, mutta jospa saisin sen kuitenkin jotenkin onnistumaan. Jos tuossa häiriössä Suti alkaa toimia hyvin, sitä ei hätkäytä pian enää mikään!
Ja sitten vielä vähän agilityuutisia! ;) Olemme ottaneet rengasta ja pujottelua pihassa tultuamme kotiin aamulla. Suti on mielettömän nopea ja hyppää renkaan pitkälle eteen. Pujottelu sujuu jo hienosti molemmilta puolilta, välillä tulee joku jumi, mutta niistä selvitään. Olen tehnyt näistä kahdesta esteestä meille jo "radankin". Välillä mennään: odotus + rengas + pujottelu, ja välillä: pujottelu + rengas. Ne eivät ole ihan suorassa toisiaan kohti, joten molemmin päin mentäessä pitää seurata ohjausta. Renkaalta kepeille tultaessa olin tänään ihan fiiliksissä, kun Suti osasi hienosti hakea kepeille!! Nyt meidän on pakko alkaa treenata tätä tai me jäädään paljosta kivasta paitsi! Ja kaivaa keinu esiin varastosta :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)