Sutin tokoilu
Aloitan suurimmista uutisista: Sutin kanssa päätin tänä vuonna käydä vaikka koko vuosi alokasluokan toko-kokeissa. Saadaanpahan kisakokemusta ja kunhan touhutaan! Meillä alkoikin mennä ihan hyvin, kun aloimme heti saada hyviä kakkostuloksia, jolloin ykkönen jäi vain ihan pinenstä kiinni. Mm. liikkeestä maahan meno meni useissa kokeissa nollille. 14.6. Pieksämäellä sitten saimme toisen ykkösemme (edellisen olimme saaneet neljä vuotta sitten). Pari päivää myöhemmin Varkauden helteisellä kentällä saimme jälleen hyvän kakkosen, kun Suti ei ollut tällä kertaa kuullutkaan kaukoista... 11.8. Pieksämäellä saimme sitten vihdoinkin sen viimeisen ykkösen! Tai vihdoin ja vihdoin, enhän ollut meille mitään tavoitteita saavuttanut. Kyllä tässä kesän aikana toki alkoi siltä tuntua, että pian se sieltä tulee. Niin hyvin meillä alkoi yhteistyö sujua. Sitten vain hiomaan avointa luokkaa kuntoon, josko ensi talvena pääsisimme kokeisiin. Mukava ajatella, ettei tarvitse enää jankata alokkaan liikkeitä.Kaiken kruunasi kun lähdimme extempore joukkueen takia rallytokon Keski-Suomen piirinmestaruuskisoihin. Olemme kisanneet viimeksi siinä monta vuotta sitten ja silloin ei hommasta tullut yhtään mitään! Rallyssa olemme avoimessa luokassa. Päivälle oli luvattu kovaa hellettä, joten mietin edellisellä viikolla, lähdenkö ollenkaan. Päätin kuitenkin lähteä testaamaan ja valmistauduin ottamalla häkkiin patjan alle kylmäkalleja, laitoin Sutille häkkiin märän pyyhemanttelin ja paketoin auton foliolla. Ratkaisevaa oli varmasti myös se, että pyrin pitämään Sutia viimeiseen asti autossa. Se olikin siellä jo ihan kyllästyneen oloisena, kun vihdoin sen hain (ajattelin jo, ettei se jaksa tehdä yhtään töitä). Palkkana oli pakastimesta löytynyttä vanhaksi mennyttä grillimakkaraa, joka tuntui maistuvan paremmin kuin hyvin - kuola vain valui suusta :D Kun menimme odottelemaan vuoroamme Suti oli tosi innokas tekemään töitä! Se ei tosin ole ennenkään merkinnyt mitään, sillä sen into on laskenut, kun olemme menneet kehään. Nyt into kuitenkin säilyi ja se teki temput nopeasti ja hyvin. Olin alun perin ajatellut, että teen joka kyltin vain rauhallisesti, enkä hosu, mutta kun meno kerran oli sujuvaa, teimme ne ripeästi. Se kannatti, sillä nopeampi aika ratkaisi meille voiton. Nenä meni maahan vain houkutuksessa, muuten Suti oli täydellisesti kontaktissa! Mukana oli meille ennen vaikeat sivuaskel ja istu-koira odottaa-käännös oikeaan-koira sivulle -liikkeet. Ne menivät erinomaisesti. Saimme 97 pistettä ja voitimme avoimen luokan. Nyt olen alkanut suunnitella rallyssa kisoja tälle syksylle. Ainakin kääpiösnautsereiden rotumestaruuskisoihin olemme menossa.
10.5. Pieksämäki, toko, 156 pistettä
14.6. PMK, toko, 167 p, 1. sija
16.6. Varkaus, toko, 150,5 p, 2. sija
5.7. PMK, toko, 147 p.
28.7. JKL, rallytoko, 97 p, 1.sija
11.8. PMK, toko, 186 p, 2. sija, KP, TK1
Munkin touhuja
Olen ollut todella onnekas kun sain Munkin. Se on niin nopea oppimaan, kiltti ja helppo, että jos kaikki pennut olisivat tuollaisia niitä voisi varmasti ottaa vaikka miten monta ja vaikka miten usein. Onneksi muistikuvissani on edelleen Jojon pentuaika, joten osaan olla realistinen, ettei se aina ole näin helppoa! ;) Välillä tuntuu, ettei Munkki voi olla vasta 4 kuukauden ikäinen, niin aikuiselta se monissa asioissa tuntuu. Olemme kaikki todella rakastuneita siihen! Eilenkin kun Atte oli koko kesän kestäneen kesäloman jälkeen ensimmäistä kertaa hoidossa, se ensimmäisenä halaili ja silitteli Munkkia pitkän aikaa kotiin palattuaan. Voi tuota rakkautta <3 atesta="" ja="" mainio="" munkista="" p="" pari="" tulee="" viel="">Munkin kanssa olemme harjoitelleet perustaitoja. Mm. kun rokotusaika lähestyi, aloin antaa sille ruuan trimmipöydällä. Rokotuksilla annoin sille aamuruuan kongissa pöydälle syötäväksi, jolloin se ei kummallakaan kerralla edes huomannut koko rokotusta. Sille jäi luultavasti mielettömän mukava kuva eläinlääkärikäynneistä :) Munkista tulee ilmeisesti aika iso, sillä se oli 16 viikon rokotuksilla 11 kg, eikä se kyllä mikään lihava ole.
Jossain vaiheessa huomasin, ettei kynsienleikkuu meinaa onnistua. Niinpä aloin siedättää sitä koskettelemalla tassuja, sitten kynsiä ja sitten hiplaamalla kynsiä enemmän ja sitten pitämällä tassuja kädessäni hetken. Parin harjoituskerran jälkeen se hoksasi kuvion ja sain kynnet leikattua.
Yhdellä viikolla tajusin, ettemme ole käyneet kahdestaan koskaan ns. kaupunkikävelyllä. Niinpä lähdimme tuohon oman kylän taajamaan, mikä osoittautuikin vilkkaaksi paikaksi iltaisin. Saimme monenlaista häiriötä: tankattava auto, pyörät, kävelijät, rollaattori, kävelykepit, mopot, koira, kaupan liukuovi, mölyävä nuoriso- tai juomaporukka, tavarajuna, henkilöjuna, aseman kuulutukset ja junaan menijät ja junasta tulijat. Ekalla kerralla ajattelin, että mitähän tästä tulee, kun otin Munkin autosta ja se alkoi heti haukahdella tankkaamassa olevalle miehelle. Se oli muutenkin alkuun vähän kiihtynyt, mutta kun aloin palkata ja kehua sitä kun vilkaisikin minua, se alkoi käyttäytyä paremmin ja ohitukset alkoivat sujua. Toisena iltana oli jälleen joku tankkaamassa autoa, mutta nyt Munkki ei välittänyt siitä enää mitään. Kun norkoilimme Salen nurkalla ja asemalla hetken, Munkki alkoi tarjota erilaisia toimintoja, eli oli koulutettavissa häiriöistä huolimatta.
Muita opettelemiamme temppuja ovat olleet tietysti perusasento molemmilla puolilla, maahameno, istuminen, paikalla pysyminen, sivuaskeleet edessäni, peruuttaminen edessäni pois päin minusta ja kapulan pito. Lisäksi olemme leikkineet erilaisilla leluilla. Palloleikeistä ei meinannut ensin innostua, mutta nyt kyllä tykkää noutaa mitä vain. Repiminen on kuitenkin sille paras palkka, se tuo lelun heti takaisin jos otteeni irtoaa. Olenkin opettanut sille, että sen pitää tuoda lelu käteeni, muuten en heitä tai ala repiä - en ala jahtaamaan sitä! Tämän tajusin Sporttirakin hakukoira-luennolta, mikä olikin meille merkittävä oppi. Niinpä se tuo lelun minulle oikein hyvin ja painaa sen käteeni, kun ojennan käteni. Toki ruoka kelpaa myös erittäin hyvin! On tosi ahne! Naamani nuoleminen taitaa olla tärkein sosiaalinen palkka :)
Munkki on ollut mukanani Sutin treeneissä ja kisoissa ja tehnyt joka paikassa hommia hyvin. Se on pystynyt toistamaan oppimaansa vieraassakin paikassa ja jopa opettelemaan ihan uutta. Se keskittyy minuun hyvin. Olemme käyneet raveissa, eikä se toisella kerralla välittänyt hevosista enää mitään. Pystyi niidenkin läheisyydessä tekemään töitä. Olemme käyneet uimassa. Suti on uinut mutta Munkki ei ole siitä innostunut vielä. Kahlailee toki. Alkoi myös puhallella kuplia nenästään veteen kun napsii makupaloja vedestä. Ei se ainakaan vettä pelkää!
Heinäkuussa lomailimme pari päivää Kotkan Santalahdessa. Eipä mökkielämäkään tuottanut Munkille mitään ongelmia!
Piipli sietää Munkkia edelleen hyvin, eikä Munkki sitä pyri häiritsemäänkään. Piipli käy puskemassa Munkkia niiden tavatessa pihalla, mikä on tosi ihanaa!
Munkilta on nyt vaihtunut 2 ala- ja yläetuhammasta. Poskihampaat pullottavat jo kovasti. Eilen kun Munkki täytti 4 kuukautta, näin sen nostavan koipeaan aamupissalla. Sillä lailla! Ei ole meillä enää mitään pikkupentua :(
