maanantai 31. toukokuuta 2010

Tunnari-harjoittelua

Aloitimme sitten jo tunnarin harjoittelunkin. Olen koko talven miettinyt, miten saisin harjoittelun aloitettua ja kysellyt neuvoja sieltä sun täältä.

Talven aikana olemme harjoitelleet kapulan pitämistä suussa. Pikkuhiljaa Papu on alkanut liikkua se suussa enemmän.

Tänään harjoittelimme niin, että vein kapulan ensin lähelle ja lähetin Papun hakemaan sitä. Tämäkin jo onnistuu!

Seuraavaksi siirrymme ulos. Siellä vien kapulan pitkään nurmikkoon ja käsken hakemaan. Sen jälkeen lisään kasan häiriökapuloita vähän matkan päähän jne.

Muokattu 2.6. Tänään harjoittelimme ulkona nurmikolla. Ensimmäisen noudon teimme pihassa asfaltilla. Piilotin kapulan pitkään heinikkoon viitisen kertaa joka kerralla vähän vaikeampaan paikkaan. Papu löysi sen joka kerta ja toi sen iloisesti! Viimeisellä kerralla laitoin kapulan vähän eri puolelle nurmikkoa kuin edelliset: Papu kiersi vanhoja paikkoja nenä käyden, siirtyi sitten oikeaan paikkaan ja tuntui oikein ilahtuvan, kun kapula löytyi! :) Ainakin nenä toimii ja sehän tässä liikkeessä onkin pääosassa! Vielä en lisännyt häiriökapuloita ja jätimme harjoituskerran noin lyhyeksi, koska aurinko porotti tuohon aikaan aamusta jo aika kuumasti pihaamme.

perjantai 28. toukokuuta 2010

Papulle uusia liikkeitä

Aloin tällä viikolla reenata Papun kanssa voittajan liikkeitä. Kaikki alkoi siitä, että halusin vain kokeilla, osaisinko opettaa liikkeitä sille. Harjoittelemme pari kertaa päivässä (aamulla ja illalla) keittiössä.

Aloitimme metallikapulan pitoharjoituksilla samalla tavalla kuin puukapulan kanssa. Nyt olemme vaiheessa, jossa siirryn itse sen edestä rinnalle ja Papu pitää kapulaa suussaan sen aikaa. Jatkamme tätä vielä vähän aikaa, koska liikkeelle lähteminen tuntui Papusta jotenkin vaikealta vielä. Seuraavaksi yritän siis saada sen ottamaan pari askelta kapula suussaan.

Olen ajatellut, että voittajan kaukot olisivat meille jotenkin vaikeat opetella, toisin sanoen en ole oikein osannut näyttää Papulle, mitä siltä vaadin. Koska Papu tuntee seiso-käskyn sormimerkin, jota olen käyttänyt näyttelyissä, aloin hyödyntää sitä. Nyt se osaa asentojen vaihdot, kun seison sen edessä suunnilleen yhden askeleen päässä. Matkaa en voi vielä vähään aikaan kasvattaa, koska nyt jo Papu meinaa astua eteenpäin maasta seisomaan noustessaan. Haluan siis siltä, että sen takajalat pysyvät vaihdoissa paikallaan. On tärkeää muistaa, että palkkaan toisella kädellä kuin millä käskytän.

Lisäksi harjoittelimme ihan muuten vain liikkeestä istumista, että Papu saa vähän vaihtelua siihenkin. Onnistuu jo hyvin, vaikka alkuun tarjosikin maahanmenoa ;)

Sitten mieltäni vaivannut peruuttaminen seuraamisen yhteydessä. Olen ollut ihan epätoivoinen, kun olen katsellut EVL:n liikkeitä, koska luulin, etten ikinä osaisi sitä opettaa ja ettei meillä tästä syystä olisi mitään asiaa ylempiin luokkiin. Kysyin neuvoa jo talvella kokeneemmilta, miten sitä lähtisin opettamaan. Minulle neuvottiin opettamaan se niin, että koira seisoo seinän vieressä ja käsken sen peruuttaa edelläni. En ole saanut tätä toimimaan ollenkaan! Jojo kyllä oppi sen nopeasti ihan keskellä lattiaakin, mutta ei Papu :( No, ajattelin kokeilla sitä vain kylmästi rinnallani makupalalla houkuttelemalla. Ensin pidin makupalaa välissämme eli Papun kuonon oikealla puolella tai edessä. Papu otti kyllä pari askelta taakse, mutta sen perä lähti kääntymään poispäin minusta. Niinpä kokeilin makupalan siirtämistä toiselle puolelle kuonoa. Sehän toimii! Papu peruuttaa pari askelta hyvällä vauhdilla ja innokkaasti ja ihan suoraan!

Toinen, mikä on estänyt haaveiluni ylemmistä luokista on sivuaskeleiden ottaminen seuraamisessa. Kun nyt olen niin rohkealla tuulella, ajattelin kokeilla sitäkin ;) Harjoittelin ensin yksin sivuaskelia, oikealle meneminen ei vielä oikein luonnistu, joten harjoittelen toistaiseksi vasta vasemmalle menemistä. Jälleen namilla houkutellen ja Marian oppeja muistellen harjoittelimme ja Papu pysyi rinnalla hyvin ja teki askeleen ihan oikein.

Papu on ollut tosi innokas ja motivoitunut harjoittelija. Sekin varmaan on ihan innoissaan, kun pääsee opettelemaan uusia juttuja.

Voittajan ruutuhan meillä oli syksyllä jo hyvällä mallilla. EVL:n merkille lähetystäkin tuolloin harjoiteltiin.

Tunnistusnoutoa en ole osannut harjoitella muuten kuin kävyillä metsässä. Voisin varmaan harjoitella sitä seuraavaksi niin, että vien kapulan etupihan nurmikolle vähän piiloon Papun katsoessa.

Luoksetulon pysäytys seisomaan täytyy saada kuntoon ja varmaksi ennen kuin alan liittää siihen maahanmenoa.

Sairasloma jatkuu

Olen toistaiseksi sairaslomalla. Odottelen ortopedille pääsyä ja siten joko magneettikuviin tai suoraan tähystykseen pääsyä. Olin yhden päivän töissä viime viikolla, mutta kolmen tunnin jälkeen päivä oli ihan tuskaa, koska toinenkin jalka alkoi kipeytyä. Tuon työpäivän jälkeen polveni on ollut joka päivä kipeä. Googletin kierukkavaurioista tietoa ja oireeni sopisivat täydellisesti tuohon vikaan :(

Samu on tietysti ollut kanssani kotona ja meillä on ollut tosi mukavaa. Samu kertoo joka päivä monta kertaa rakastavansa minua! Hänestä on tullut ihan äidinpoika nyt kun olemme niin paljon yhdessä, kun minullakaan ei ole ollut juurikaan koiramenoja viime aikoina. Oli muuten hyvä, etten ottanutkaan kesäksi agilityryhmäpaikkaa, kun en olisi tämän polven takia pystynyt osallistumaan mahdollisesti koko kesänä reeneihin.

Laitoin koirille Expotit niskaan lauantaina. Sunnuntaina lenkillä koirat kastuivat ihan läpimäriksi, mikä todennäköisesti on heikentänyt liuoksen tehoa :( Hoito täytyy uusia neljän viikon välein.

Olemme käyneet katsomassa viikon sisällä kuutta taloa. Kunpa pian löytyisi mieluinen...

Jojo käyttäytyy remmilenkeillä 95-prosenttisesti hyvin! Olen itse rentoutunut ohitustilanteissa :)

Toko: Nokia 22.5.

Kävimme viime viikonloppuna NPKH:n toko-kokeessa. Ilma oli jo aamusta aika lämmin ja kentälle sekä parkkipaikalle juuri tuotu hiekka pölisi niin, että kun jouduin pitämään peräluukkua auki, koko auto oli pölyssä. Eli miltä tuntuu koirasta hengittää tuollaista ilmaa monta tuntia? Papu ei suostunut juomaan vesikupista ollenkaan, mutta onneksi sentään suostui juomaan kädelleni kaatamaani vettä, ettei ihan väsähtänyt. Helteiden takia (ja tulevan kokeen takia) annoin molemmille koirille ruuan seassa Nutrisalia, mikä varmasti helpotti Papun olemista koepaikalla.

Tuomarina Ilkka Stén, jonka kehässä tuntuu aina olevan mukavaa ja rentoa.

Paikalla makaaminen 10 (ei moitittavaa)
Seuraaminen taluttimetta 8,5 (tyypillistä meidän seuraamista... Papu myös aivasteli vähän väliä, kun hiekka pölisi häiritsevästi; kaverit kehän reunalta sanoivat menon olleen hyvännäköistä, siltlä se ei minusta kuitenkaan tuntunut)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 6 (pysähtyi taas vasta toisella käskyllä, vaikka reeneissä alkanut pysähtyä hienosti jo ekalla...)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 (Papu oli pysähtynyt täydellisesti heti ekasta käskystä, mutta minä luulin sen seuraavan edelleen, joten annoin TOISEN KÄSKYN! Onneksi ei mennyt maahan!)
Noutaminen 8 (lähti sekunnin sadasosan liian aikaisin liikkeelle, nouto oli kuitenkin iloinen, nopea ja reipas ja täydellinen)
Kauko-ohjaus 0 (muistaakseni ei mennyt ekalla käskyllä maahan ennen liikkeen aloittamista; istui ensimmäisellä käskyllä, mikä oli uutta; liikkui hivenen eteenpäin ensimmäisessä maahanmenossa; istui taas hyvin heti; juoksi seuraavalla maahanmeno-käskyllä luokseni perusasentoon! Minua vain nauratti, koska Papusta ei kyllä koskaan tiedä, mitä se keksii :D Jäi silti hyvä mieli, koska eka istumaan nouseminen onnistui!)
Estehyppy 10 (täydellinen)
Kokonaisvaikutus 10 (tuomari kehui iloista esiintymistä)
Yhteensä 147 pistettä, 2-tulos

Jos olisimme saaneet kasin kaukoista, joka meille oli tulossa ennen Papun riehaantumista, olisi ykkönen tullut kevyesti. No, kivaa oli silti! Papulla pysyi fiilis hyvänä koko ajan. Palkaksi pääsi namikipolle kehän ulkopuolelle ja juoksi sinne itsenäisesti heti, kun annoin luvan.

Nyt lomaillaan ja lepäillään kesä ja mennään kokeeseen seuraavaksi joskus syksyllä, kun ilmat taas viilenevät. Olen saavuttanut jälleen rauhan, jossa en ota liikaa stressiä vaan pyrin pitämään Papun kanssa hauskaa kehässä ja nauttimaan joka hetkestä. Tuo mieliala pysyi kehässä koko ajan ja tarttui alusta asti Papuunkin.

lauantai 15. toukokuuta 2010

Koiria etsimässä, osa 3

Tänään taas etsittiin jeppeä Toimelantiellä Tampereella. Ilma oli helteinen (auton mittari näytti läntisellä ohitustiellä yli 28 astetta), mutta onneksi Näsijärveltä puhalsi metsäänkin mukava vilvoittava tuuli eikä puiden suojassa ollut ihan niin paha olla kuin aukeilla paikoilla. Tänään maalikoirana oli kaukaasianpaimenkoiran ja sakemannin sekoitus Bono. Matkaa oli varmasti puoli kilometriä ja kulmia oli ainakin kolme.

Istutin Papun ottamaan hajun. Se jäi katsomaan minua ja annoin sille luvan mennä "mene vain" -sanoilla, silloin se lähtikin hienosti ja tarkasti jäljestämään. Hyppäsimme ojan yli niin, että jälki jäi puun toiselle puolelle, mistä se teki kulman meidän suuntaamme. Papu jäi ihmettelemään paikalleen (varmaan lepäsi), veimme sen takaisin kulmaan, jossa annoin sille hajun uudelleen. Se lähti taas hyvin jäljelle, mutta pysähtyi taas samaan kohtaan ihmettelemään. Lopulta se meni omatoimisesti juomaan ojaan. Olen metsälenkeillä antanut sen mennä juomaan, mutta vain paikkoihin, jotka olen itse silmämääräisesti tarkistanut. Olisiko se voinut odottaa minulta lupaa mennä juomaan?! Mutta vieläkään matka ei jatkunut. Edessämme oli pieni kosteikko ja aloin arvella, että syy ihmettelyyn voi olla myös siinä. Kävelin itse edellä kosteikon yli hakien parempia kohtia ja Papu tuli perässäni. Kun kohta oli ylitetty, se lähti taas vauhdikkaasti jäljestämään!

Seuraava hukka tuli jälleen kulmassa. Papu meni jäljen yli ison muurahaispesän takaa vielä aika pitkälle, kunnes alkoi vain syödä ruohoa. Kutsuin sen luokseni, koska en anna sen tehdä sitä enää lenkilläkään. Sitten taas ihmettelimme kulmassa, kunnes Papu oli ilmeisesti jälleen levännyt tarpeeksi ja jatkoi matkaa. Nyt se ajautui jäljen oikealle puolelle ja teki yhtäkkiä hukan. Se ei osannut lähteä korjaamaan, joten Riikka kehotti kulkemaan kohtisuoraan jälkeä kohti eli etsiä jälki janalta. Kun tulimme jäljen kohdalle, Papu lähti välittömästi seuraamaan sitä oikeaan suuntaan. Seuraavassa kulmassa Papu kulki taas kulman ohi, mutta palasi takaisin ja lähti vauhdilla seuraamaan jälkeä, jolloin itsekin kiristin vauhtia. Tiesin, että koira on jo lähellä. Ilmaisu oli selkeä pysähdys.

Oli kyllä hieno kokemus taas. Itseluottamus kasvoi kummasti, kun näin, että kyllä Papu osaa, kun vain itse rauhoitun ja annan sen työskennellä rauhassa omassa tahdissaan ja pitää tarvittavat lepohetkensä.

perjantai 7. toukokuuta 2010

Sairastelua ja kuumeilua

Olen sairaslomalla. Polvi alkoi vihoitella muutama päivä sitten ja kipeytyi toissa iltana kunnolla. Eilen yritin vielä sinnitellä töissä, mutta ei siitä tullut mitään. En pystynyt suoristamaan polvea enkä siten pystynyt liikkumaan normaalilla vauhdilla saatika tekemään yhtään vähänkään nopeampaa liikettä tai käännöstä. Mitään selkeää syytä en kipeytymiselle tiedä. Eilen polvea poltteli ja kuumotti niin, että laitoin siihen illalla monta kertaa kylmägeeliä. Kipu on polven sisällä ja iskee kuin puukon isku. Loppupäivästä alkoi olla molemmat jalat reisistä ja pohkeista ihan jumissa ja selkäkin alkoi kipeytyä. Niinpä soitin lääkäriajan tälle aamulle.

Lääkäri taivutteli polvea eikä muualle sattunut ollenkaan, ennen kuin otti polvilumpiosta kiinni. Kohta kertoisi ristisiteistä mutta toisaalta se kuulemma vaatisi erityisen onnettomuuden. Niinpä epäili myös polvilumpion lievää sijoiltaan menoa. Siltä se kyllä kieltämättä tuntuukin, varsinkin kun nousen portaita.

Hoidoksi lepoa (sairaslomaa ensi tiistaihin asti alustavasti), idealside ja tulehduskipulääkettä. En tiedä, kuvittelenko, mutta ihan niinkuin kipu olisikin jo helpottanut vähän. Edelleenkään en uskalla astua kunnolla ja saman jalan pohje on tosi kipeä, joten kaipa se vie tällä hetkellä enimmän huomion.

Kyllä ärsyttää. Ensinnäkin se, etten pääse liikkumaan kuten ennen vaan joudun töpöttelemään hitaasti ja jos vähänkin innostun, kipu palauttaa takaisin todellisuuteen. Toisekseen töissäkin olisi ollut ihan kiva olla ja töitä olisi ollut paljon, eikä ole kiva siirtää niitä muiden harteille. Ärsyttää myös se, että äitillä on ollut tällä viikolla kesälomaa ja hän kävi hakemassa Samun eilen Ähtäriin. Petrillä on tänään työmaan kevätpäivä, joka kestää puolesta päivästä tappiin asti. Eli olisin voinut reenata ja harrastaa koirien kanssa vaikka mitä ihan rauhassa tuntematta huonoa omaatuntoa mistään!! Oikein mun tuuria taas :( Metsässä olen käynyt tänään kahteen kertaan, koska se - uskomatonta kyllä - on helpompaa kuin remmilenkkeily. Tottakai olisi ihana kulkea tasaisia teitä, mutta kun nuo meidän koirat eivät osaa yhtään kulkea remmissä, meno olisi liian töksähtelevää ja tempovaa. Metsässä voin kulkea ihan rauhassa omaa tahtiani ja koirat voivat kirmata miten tykkäävät.

Pitihän siellä metsässäkin vähän jotain reenata. Ensinnäkin olen pistänyt koirat tasapainottelemaan puunrunkojen päällä ja kiipeilemään kivien tai kantojen päälle. Vahvistaa sisäisiä lihaksia. Jojo tuskin tarvitsee tällaista harjoittelua, mutta Papulle tekee hyvää - ja kyllä Jojokin tykkää kun saa vähän temppuilla makupalan kiilto silmissä. Papu kiipeilee kaikkien kivien päälle ilman käskyäkin. Palkkaan välillä vaikken olisi käskyä antanutkaan, toivonmukaan se vahvistaa Papun omatoimisuutta. Olen myös käskenyt koiria kiertämään puita. Papu tekee sen tunnontarkasti vasemmalta oikealle, Jojo vähän miten sattuu ;) Sopii luonteisiinsa.

Harjoittelin myös tunnistusnoutoa kävyillä. Pitelin hetken käpyä kädessäni. Luulin, etten ehtinyt saamaan siihen tarpeeksi hajuani, sillä käteni eivät olleet mitenkään hikiset tai märät. Heitin koskemani kävyn muiden joukkoon ja käskin Papun etsimään. Ensimmäisen se toikin minulle hienosti. Toisen se pureskeli pieniksi paloiksi. Kolmannen se löysi vasta kun tarkensin sille paikkaa (se jäljesti vain jälkiäni, kun olin kiertänyt paikan taakse). Tuuli oli tuolla paikalla kyllä kova ja se pyöri voimakkaasti. Olen silti yllättynyt siitä, että se löysi niin nopeasti oikean kävyn. Kyllä koiran nenä on ihmeellinen!

On tässä vähän pentukuumekin iskenyt, kun odottamani uutinen vahvistui. Mielestäni maailman ihanin käppänätyttö Moona on astutettu mielenkiintoisella uroksella ja vaikuttaisi siltä, että pennuista voisi tulla juuri sellaisia kuin minä haluan ja toivon hyvältä harrastuskoiralta niin luonteeltaan kuin karvaltaankin. Tokikaan pentujen tulo ei ole vielä mitenkään kirkossa kuulutettua, koska ultrattukaan ei ole vielä. Toisekseen haluaisin, että meillä olisi pennun tullessa omakotitalo ja iso piha, koska elämä sellaisessa olisi niin paljon helpompaa kuin tässä hermoja raastavassa kopissa. Petrikin on suostunut, mutta sillä ehdolla, että aika on oikea.

Nypin Jojon tänään. Siinä meni viisi minuuttia yli tunti! Eipä ole aikoihin mennyt niin kauaa! Jojo makasi hienosti paikallaan koko ajan, kun nypin kyljet ensin ja sitten selän. Karvaa vain oli niin käsittämättömän paljon. Edellisestä kerrasta näyttää olevankin aika kauan, ehkä viime vuoden puolella, koska en löytänyt merkintää tämän vuoden kalenterista. Yleensä nypin Jojon, kun se alkaa näyttää mielestäni liikaa turjakkeelta. Se olisi ehkä vielä mennyt, mutta kun tuli sateet, karva nousi pystyyn. Karstasin sen viime viikolla ja koko koira näytti ihan valtavan isolta. Voisiko olla mahdollista, että barffaus ja siten saamansa öljyt ja kivennäiset ovat parantaneet karvaa niin paljon, että sitä on nykyään enemmän? Ennenhän Jojon nyppimisessä on mennyt vain puolituntia, koska karva on ollut kohtalaisen harvaa.

Barffauksesta puheenollen, pitääpä lisätä myös tämän hetken tilannekatsaus. Luin juuri Malin Ekblomin kirjan Koiran luonnollinen ruokinta ja siinä suositeltiin varovaista ruokavalionmuutosta barffaukseen siirryttäessä. Eli kannattaisi totuttaa koira ensin johonkin lajiin ja vasta sitten antaa jotain toista uutta lihaa tai luuta. Mehän rytkäistiin samantien barffille ja kerran päivässä ruokintaan. Onneksi kaikki on mennyt ihan hyvin. Toki jonkinasteisia suolistotulehduksia on ollut tulollaan, koska koirat ovat kakanneet silloin tällöin limaista kakkaa. Tällä hetkellä mikään ei kuitenkaan aiheuta vastaavaa. Olen ollut kaikinpuolin tyytyväinen tähän ruokintatapaan ja koirillekin ruoka maistuu erinomaisesti. Meillä ei todellakaan nirsoilla minkään ruuan kanssa! Paitsi Jojo osaa kyllä taitavasti pyöritellä puolukat kupin pohjalle ja syödä kaiken muun ruuan niiden ympäriltä, vaikka miten yrittäisin survoa ja sekoittaa ne muun ruuan sekaan...! Papu syö puolukatkin (mutta sehän syö puolukoita syksyllä metsässäkin) :) Tällä hetkellä annan molemmille Nutrolinin Ravintoöljyä, mutta jahka tuo pullo tyhjenee, Jojo alkaa saada Seniori-öljyä ja Papu Ravintoöljyn lisäksi lohiöljyä. Nyt molemmat syövät myös lohta kerran viikossa, jatkossa en ajatellut sitä antaa. Sen tarvetta pitää sitten tarkkailla, eli miltä turkki ja iho näyttävät.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Viimeiset hallitokoilut

Jäljestämisen jälkeen kiirehdimme Meirän hallille arkitottikseen. Tämä olikin sitten viimeinen kerta. Olen tosi tyytyväinen koirakoiden edistymiseen. Toivottavasti hekin kokivat saaneensa kurssilta jotain irti.

Papun kanssa tokoilimme kurssin jälkeen. Kävimme jälleen kaikki AVO:n liikkeet läpi, paitsi hypyn, koska este oli jo viety pois hallilta. Olen aivan ihmeissäni siitä, miten innoissaan Papu nykyään suorittaa liikkeitä. Olen siis osannut tehdä sen kanssa jotain oikein! Mitähän se on mahtanut olla? ;)

Luoksetulon pysäytykset onnistuivat myös, vaikka olin noin 27 askeleen päässä! En enää heitä makupalaa sille joka kerta heti, kun on pysähtynyt vaan palkkaan vasta perusasennossa. Päästän sen myös välillä namikipolle, kun on tehnyt oikein hyvin.

Jäävät liikkeet onnistuvat nykyään hyvin.

Kaukoissa kävin ensin palkkaamassa joka asennonvaihdon jälkeen, mutta tein myös yhden sarjan ilman välipalkkoja.

Noudon Papu suoritti innokkaasti ja laukkasi välillä myös paluumatkalla. Kerran se jäi istumaan vinoon perusasentoon, joten otin pari askelta taaksepäin ja se tuli ilman eri käskyä perässä perusasentoon. Jouduimme tekemään näin muutaman kerran ennenkuin se malttoi mennä oikeaan ja hyvään perusasentoon. Kun onnistui, palkkasin ja otimme liikkeen vielä kerran. Nyt onnistui kuten pitää.

Ilmoittauduin Ylökkin möllitokoon, joka on viikon päästä. Hyvä kenraaliharjoitus ennen toukokuun virallisia kokeita.

Koiria etsimässä, osa 2

Tänään kävimme jälleen "etsimässä jeppeä". Ajoimme vain yhden jäljen, joka oli muutaman sata metriä pitkä ja sisälsi yhden suorakulman. Maalikoirana oli käppänäuros Topi. Tuuli oli voimakas.

Papu lähti liikkeelle ihan hyvin. Se selvitti kulman taitavasti, mutta seurasi jälleen jäljen sivussa. Se meni vastaantulleelle tielle, vaikka jälki jatkui tienmyötäisesti metsän puolella eikä maalikoira ollut ylittänyt tietä tai kulkenut tiellä. Lähti kuitenkin seuraamaan tietä oikeaan suuntaan ja siirtyi vähän ennen maalia metsän puolelle. En nähnyt ilmaisua ja ajauduimme ihan maalikoiran luo.

Papu otti jälleen häiriötä mukana seuranneesta kouluttajasta sekä tarkkailijasta. Jatkossa teemme niin, että he seuraavat vähän kauempana. Papu kyllä jatkoi matkaa, mutta jäi kuitenkin kahteen kertaan tuijottamaan seuraavia ihmisiä.

Minua alkoi tällä kertaa mietityttää, onko tämäkään meidän laji kuitenkaan. Papu on niin minussa kiinni, että kykeneekö se jatkossa itsenäisempään toimintaan? Välillä se väläyttelee taitavaakin jäljestämistä, mutta välillä näyttää siltä, ettei se edes seuraa jälkeä. Toisaalta sen jäljestämistyyli tuntuu vain olevan sellainen. Toivotaan, että edistymme alkeiskurssin aikana.

Toimintakuvan otti Mari Raski. Alakuvassa olen Papun kanssa maalissa odottamassa etsijöitä.