tiistai 24. huhtikuuta 2012

Pätevä Sutiainen ja Jojon mystinen kipu

Kävin eilen Sutin ja Samun kanssa tutustumassa kävelykatuun toista kertaa. Hienosti meni taas! Suti kulki koko ajan omin jaloin häntä pystyssä :) Meni iloisena mummujen rapsuteltavaksikin. Ei ole kyllä yhtään pidättyväisyyttä. Hyvä näin! Käveltiin rappusia ylös- ja alaspäin ja kuljettiin hissillä.

Tänään olin menossa K-S Kennelkerhon pentutokoon, mutta meidät häädettiin vielä kotiin kasvamaan. Olisi pitänyt olla yli 4kk. Olin kuitenkin itse jo niin reenivireessä, että otettiin sitten vähän kotipihassa jotain: perusasentoa ja yhtä askelta. Hyvältä vaikuttaa jo näin ensimmäisen harjoittelukerran perusteella :) Papukin pääsi tekemään vähän tokoa ja oli tietysti mielissään. Kauheeta kun se on iso ja voimakas tohon pentuun verrattuna :D

Suti oli tänään ensimmäisen kerran koko päivän (6,5h) yhteen putkeen sisällä, kun olin koulussa Laukaassa. Yhtään pissaa tai kakkaa ei ollut tullut tuona aikana!! Muutenkin oleilu makkarissa vaikutti rauhalliselta, oli ilmeisesti taas täydessä unessa omalla paikallaan. Haukahdustakaan ei kuulunut, kun tulin Samun kanssa kotiin, vaikka Papu haukkuikin.

Jojo on loukannut itseään jotenkin, ilmeisesti pippelinsä. Tulimme eilen kotiin niin se oli ihan kipeänä ja surkeana (osaa ilmaista, milloin sattuu - drama queen?). Ihmeteltiin, mikä sillä on kun mitään ei näy päälle päin jne. Yön nukkui huonosti, kun ei meinannut löytää hyvää asentoa. Lenkkeili illalla ja aamulla ihan ok, kakkasi ja pissasi normaalisti. Aamulenkin jälkeen pyyhin koirien tassuja ja mahan alusia kurasta, kun käteni osui Jojon pippeliin. Se ulahti oikein kunnolla. Löytyihän se kipeä paikka! Mitään siinä ei näy ulkoisesti olevan, mutta päätä aristaa. Ei eritä ainakaan vielä mitään eikä ole turvoksissa. Pissaa normaalisti kirkasta pissaa. Niinpä arvelen seuraavaa: Samun leipä oli jäänyt ruokapöydälle ja kotiuduttuamme huomasimme, että leivän päältä oli nuoltu tonnikalapasteija pois, mutta leipää ei ollut syöty. Ihmeteltiin vähän... Niinpä luulen, että Jojo on varmaan pudonnut pöydältä kesken syönnin tai jotain ja loukannut itsensä samalla eikä ole enää uskaltanut kiivetä uudestaan pöydälle. Annoin tänään sille puolikkaan koirien särkylääkkeen ja sen olo taisi vähän kohentua.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Aktiivinen viikonloppu

Sutilla on ollut varsin tehokkaan oppimisen viikko, joten kerrataanpas samantien koko viime viikko, kun viime päivityksestä on jo viikko aikaa.

Viime viikolla Suti oli yksin kotona koko asunnossa tai makuuhuoneessa joko yksin tai Jojon tai molempien isojen kanssa. Se sai matkustaa pieniä ja vähän pitempiäkin matkoja autossa. Matkustaminen sujuu jo kuin vanhalta tekijältä: se jo istuu auton takana odottamassa autoon pääsyä ja meinaa jopa hypätä kyytiin :) Annan sille joka kerta makupalan laitettuani sen häkkiin. Yleensä se perille päästyämme nukkuu häkin perällä tyytyväisenä. Leikkasin sen kynnet ja putsasin korvat. Nypin vähän päätä ;) Pöydällä seisotan sitä vähintään kerran, ehkä jopa kaksi kertaa päivässä. Pöytä seisoo vessassa juuri sitä varten, että Suti on helppo tuosta vain nostaa pöydälle käsiteltäväksi. Katson hampaat joka kerta pöydällä. Muutenkin pyrin käsittelemään sitä kaikellalailla.

Torstai oli todella aktiivinen, sillä aamusta kävimme tapaamassa vanhan Ylökk-agilitykaverini Merjan Ruu-shelttiä. Suti oli tosi reipas ja yhteiset leikit löytyivät, vaikka runsas lumi meinasikin haitata innokkainta riehuntaa. Oli mukavaa jutella pennun kouluttamisesta ja yleensäkin tokosta ja agilitysta!

Iltapäivällä saapuivat vanhempani käymään. He arvelivat alkuun, että Suti pelkäisi heitä ja olivat valmistautuneet tapaamiseen hienosti. Mutta Sutipa juoksi samantien heidän luokseen ja samalla heidän sydämiinsä. Illalla kävimme vielä jäätelöautolla hakemassa Samulle jäätelöä. Suti sai kuunnella soittoääntä turvallisesti sylissä.

Perjantaina kävimme Doggien pentutapaamisessa, jossa pennut saavat riekkua hallissa mielin määrin ja siinä sivussa sosiaalistua ja tottua uusiin koiriin turvallisesti. Siellä oli todella villi 4kk vanha pihakoira, joka tykkäsi juoksemisesta ja painimisesta. Suti ei pelännyt sitä yhtään, päinvastoin lähti mukaan leikkeihin ja painikin innokkaasti. Suti antoi kyllä asian tulla selväksi, kun sille riitti. Kutsuin sitä välillä käymään luonani ja se hakeutui itsekin. Kouluttaja ihasteli Sutin käytöstä. Heillä käy trimmissä jonkun verran käppänöitä, joiden hän sanoi olevan aika heikkoja hermorakenteeltaan. Jopa rappusten kulkeminen on jollekin suuri järkytys. Onneksi Papu on ollut ihan hyväpäinen myös! Kouluttaja kysyi Sutin kasvattajankin ja lupasi käydä netissä katsomassa heidän kotisivujaan. Hänen mielestään Suti vaikuttaa luonteeltaan erittäin lupaavalta tulevalta harrastuskoiralta! Mukava kuulla se ulkopuolisen suustakin :) Kouluttaja katsoi vielä kaikkien pentujen hampaat. Suti antoi hienosti katsoa ne. Lopuksi harjoiteltiin vielä rauhoittumista. Aluksi Suti pullikoi vastaan, mutta rauhoittui pian.

Lauantaina kävimme tapaamassa siskoni perhettä Rantasipi Laajavuoressa, johon he olivat tulleet yöksi. Jännitin alkuun, miten Suti suhtautuu heidän kovaäänisiin ja riehakkaisiin tyttöihinsä, mutta mitä vielä! Suti käveli häntä pystyssä hotellin aulaan ja antoi paapoa itseään ihan miten vain! Sama upea käyttäytyminen jatkui sunnuntaina, kun he kävivät meillä kotona. Sunnuntaiaamuna kävimme uimassa Laajavuoressa ja Suti oli makuuhuoneessa melkein neljä tuntia. Koko aikana ei ollut tullut yhtään pissaa ja kun vein sen ulos kotiintultuamme, se pissasi ison pissan heti!

Parkkipaikalla juttelin naapurinrouvan kanssa ja Suti meni hänenkin rapsuteltavakseen hienosti! Iltapäivällä kävimme kävellen ja Samu pyöräillen Valintatalossa. Suti oli mukana fleksissä, koska pienilukkoinen pennunremmi hajosi Samun käsittelyssä. Fleksi oli kuitenkin hyvä, koska se ei mene varsinaisesti koskaan tiukalle, mutta antaa minulle turvan siitä, ettei Suti jää jalkoihin tai auton alle, kun ylipäätänsä on kiinni. Muutenhan tämä oli vasta kolmas kerta, kun se oli kiinni, tähän asti se on aina ollut vapaana. Se jaksoi kävellä yllättävän paljon. Itseasiassa se ei missään vaiheessa pyrkinyt syliini, mutta kannoin sitä silti välillä, ettei ihan väsy, matka kesti suuntaansa kuitenkin puolituntia. Ohitimme paljon koiria ja kävelijöitä ja pyöriä ja lastenvaunut ja mopon. Ylitimme myös moottoritien. Kaikki meni loistavasti! Suti ei välitä kenestäkään, kun kutsun sitä nimeltä ja alan kehua ja vastaantulijan ollessa kohdalla annan makupalan. Kunpa näin hieno malli jatkuisi ikuisesti! :) Reittimme kulki jalkapallokentän ohi, jossa oli nuorilla reenit käynnissä. Kaikenlaisia ääniä sieltäkin kuului, mutta Suti ei ollut moksiskaan. Palkkasin sitä aina välillä reippaasta käytöksestä.

Se täytyy sanoa, että Suti on tähän asti hurmannut kaikki tapaamansa ihmiset.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Suti 9 viikkoa


Suti tänään 9 viikkoa "vanha". Tuntuu, että on kasvanut jo meillä ollessaankin paljon. Painoa on nyt 2400g. Pian saa nyppiä päälakea, mutta muuten karvankasvu tuntuu ihanan hitaalta, joten muuta siistimistä tuskin tarvii ihan heti tehdä.



Ps. Iltaruuan annon yhteydessä Suti malttoi odottaa paikallaan niin kauan, että lasken ruokakupin maahan ja annan luvan mennä kupille. Odotin katsekontaktia, joka tuli heti, ennen kuin vapautin. Ja tämä siis ilman, että pidin käsiä rinnan edessä!! Ihan vapaana! :)

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Kenen koira?

Suti on jatkanut kotiutumistaan. Pelkäsin alkuun sitä, keneen Suti tulee lopulta leimautumaan, mutta eipä syytä huoleen: se on ehdottomasti osoittanut olevansa minun koirani! Tykkää kyllä kaikista ja leikkii jo Jojonkin kanssa, mutta minun jaloissani se nukkuu ja minua se seuraa. Yritän olla sille mahdollisimman johdonmukainen ja luotettava vanhempi, jota se haluaakin arvostaa. Esim. lahkeissa roikkumiseen olen alkanut puuttua nyt tiukemmin, ja kun se irrottaa, kehun heti. Näyttäisi siltä, että tehoaa nopeasti.

Ruokaa antaessa olen alkanut vaatia siltä jo odottamista siihen asti, että olen laskenut kupin maahan. Alkuun se ei tietenkään meinannut onnistua. Niinpä aloin pitää sen rinnan edessä käsiäni ja kun se "luovutti" eli istui alas, vapautin syömään. Kun alkoi luopua nopeasti, aloin vaatia katsekontaktia. Nyt voin jo pitää kädet irti rinnasta! Kolmen päivän reenaamisen jälkeen! Fiksu poika!

Sutilla on mainio tapa läpättää kielenpäätä ulkona etuhampaiden välissä ruokaa odottaessaan! Moonalla on kuulemma samanlainen tapa :D

Olen yrittänyt väsyttää Sutia erilaisilla peleillä ja tekemisellä, että pahanteot jäisivät vähemmälle nyt ja tulevaisuudessa. Sen jäädessä yksin, jätän sille makupaloja nurin käännettyjen rasioiden alle ja se touhuaa mielellään niiden kanssa. Ostin Plantagenista koirien älypelin (vain 9,95e!!) ja Suti oli hoksannut idean tosi nopeasti! Tänään syötin ensimmäisen kerran mössöruuan kongista. Ruokailussa meni vähän kauemman aikaa, mutta nyt se nukkuu tyytyväisenä :)

Suti pääsi tänään myös pienelle automatkalle, kun kävimme kaupungissa syömässä. Syötyämme hain Sutin autosta tutustumaan rauhalliseen kävelykatuun. Totta kai siellä oli kaikenlaisia pennulle jänniä ääniä ym. mutta ylipäätänsä aika rauhallinen aika kuitenkin. Emme olleet pitkään, ettei tulisikaan mitään kammoja, mutta tuona aikana Suti oli todella reipas ja käveli itse häntä pystyssä. Ainoastaan lähelle lentänyt pulu säikäytti sen verran, että halusi käydä sylissä.

Toki olemme ajelleet jo enemmänkin. Vähän pitempiäkin reissuja, mm. käyty mökillä Korpilahdella, mutta olen myös ottanut sitä välillä mukaan viedessäni tai hakiessani Samua hoidosta. Itku loppuu jo ihan lyhyeen ja kun päästään perille, jätkä nukkuu sikeää unta!

Trimmipöydällä seisotan sitä pari kertaa päivässä. Pöytä vie ison tilan meidän vessasta, mutta haluan pitää sitä siinä, koska muuten pöydällä oloa tuskin tulisi reenattua. Nyt on helppo aina ohimennen nostaa Suti pöydälle ja tutkia sitä siinä, seisottaa tai harjata tai katsoa hampaita. Hampaidenkatsominen onkin sellainen homma, että sitä pitää muistaa harjoitella, muuten tulee ongelmia. Sen verran kova on rimpuilu... Olen nyt palkannut pienenkin huulennoston kestämisen jälkeen, jotta tulisi kiva homma.

Jojoa Suti härjää jo täysin häpeilemättä! Jojo sallii siltä kaiken... Papu pörisee edelleen helposti ja hakeutuu vaikean paikan tullen pois paikalta tai kiipeää sohvatyynyjen päälle nukkumaan, kun haluaa oikeasti olla rauhassa. Viisasta toimintaa siltäkin.

Suti muuten hyppäsi/kiipesi tänään ensimmäisen kerran sohvalle!

Upea pikkukoira!

Toko Mänttä 15.4.12

Papun kanssa tänään taas kehässä. Ei reenattu juuri yhtään edellisen kokeen jälkeen, joten tulipa testattua sekin, onko siitä Papulle enemmän hyötyä vai haittaa. Toivoin, että meidän pääseminen yhdessä johonkin pennun tulon jälkeen voisi tehdä sille hyvää. Minä ainakin viihdyin ja kyllä Papukin oli energisempi kuin viimeksi. Pisteet näyttävät huonoilta, mutta onnistuminen oli jo mielestäni todella lähellä. Olen myös moneen osa-alueeseen hyvin tyytyväinen.

Paikallamakuussa Papu oli noussut melkein heti mentyäni piiloon istumaan, mutta ei ollut liikkunut siitä yhtään. Kun tulin takaisin, se värjötteli kylmissään (tai peloissaan?) paikallaan. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen, ettei se ollut lähtenyt perääni!

Katsoin parin ensimmäisen koiran suoritukset ja otin vasta sitten Papun pois autosta. Meitä edellisen koiran aikana kävin sen kanssa pikaisesti liikkeet läpi ja se oli mielestäni hyvä idea. Kehään mennessämme pyöritin sen vielä muutaman kerran jalkojen ympäri ja seurautin lähtöpaikkaan. Vire oli hyvä. Seuraaminen onnistuikin vallan mallikkaasti. Jännitin vähän maneesin pehmeää pohjaa, mutta vanhalle agilitykoira-Papulle se ei tuntunutkaan olevan mikään ongelma.

Maahanmenossa seuraamisen yhteydessä tein pienen mokan. Ennen liikkeen aloitusta annoin Papulle liikkeestä seisomisen "merkin". Enpä olisi uskonut tätä todeksi, mutta se jäi seisomaan! Toki saattaahan syynä olla sekin, ettei sitä huvittanut mennä siihen alustaan maate...

Luoksetulo läpijuoksuna. Vauhti oli kova, eikä lotkauttanut korvaansakaan käskylleni.

Seisominen seuraamisen yhteydessä onnistui nyt toistettuna nappiin.

Karkasi noutoon, mutta tuomari oli kiltti ja salli sen, koska kapula oli pudonnut maahan eikä ollut reagoinut tuomarinkaan käskyyn. Olen tässä liikkeessä siihen tyytyväinen, että se lähtee noutamaan noin mielellään, tällä kertaa se otti kapulan suuhunsa heti ja juoksi reippaalla vauhdilla takaisin.

Kaukoissa nousi vasta kolmannella istumaan. Mutta hienoa, että ylipäätänsä nousi!

Estehyppy on ollut Papun vahva liike tähän asti. Sen huomio kiinnittyi just ennen käskyäni muualle ja havahtui vähän ajan kuluttua, että mitäs tässä oltiinkaan tekemässä. Hyppäsi yli, mutta meinasi mennä pois kehästä, kutsuin hädissäni ja hyppäsi takaisin ja tuli rinnalle. Kauhee säätö! Oli kyllä oikein komea lopetus... No, eipä tuo nyt niin vakavaa ole. Kunhan touhutaan.

Tuomari oli tosi mukava ja ehkä vähän liiankin kiltti. En ole aiemmin hänen kehässään ollutkaan. Tuli kuitenkin vain kaksi ykköstulosta ja muille kolmosia tai ei tuloksia ollenkaan...

Mänttä-Vilppula, tuom. Juha Kurtti

Paikalla makuu 5 - 15
Seuraaminen taluttimetta 10 - 20
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Luoksetulo 5 - 15
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 - 20
Noutaminen 5 - 10
Kauko-ohjaus 5 - 15
Estehyppy 0
Kokonaisvaiktus 9 - 9
Yht. 104p, 3-tulos

Toukokuulle suunnitelmissa uusia kokeita! Tässä kokeessa oli jo mielestäni valoa tunnelin päässä, koska Papun työskentelyinto oli kohdillaan. Vähän kun saan vielä siihen tarkkuutta ja varmuutta niin eiköhän se siitä. Voihan olla, että ulkokentät sopivat sille paremmin, jos ei vain satu satamaan... Pitää jatkaa reenaamista, mutta missään tapauksessa ei pidä reenata liikaa viimeisen viikon aikana, koska silloin se kyllästyy.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Noutokapulat leikkiin mukaan

Tänään kaivoin kaappien kätköistä esiin vanhan tunnistusnoutokapulan sekä metallinoutokapulan. Haluan, että Suti tottuu pitämään suussaan erilaisia esineitä jo tässä vaiheessa niin, toivottavasti, sitten isompana ei tarvitse erikseen opettaa tätäkään. Suti on kyllä sellainen termiitin alku, että voipi olla, ettei suuhun ottaminen välttämättä tule sillä olemaan koskaan mitenkään vaikeaa, mutta varmistetaan nyt kuitenkin. Sillä on meinaan hirmuinen puremisen tarve: se maistelee ihan kaikkea ja ottaa suuhunsa ihan mitä vain. Hyvä homma tietysti, että on utelias ja rohkea, mutta vähän vaatii vahtimista... Toistaiseksi on riittänyt nimellä kutsuminen, ja järsiminen on katkennut siihen. Sitten olenkin antanut sille jonkin luvallisen lelun tilalle ja vähän leikittänyt ja hyvin on sekin kelvannut :)
Tunnarikapula oli tietysti mukavampi kuin metallikapula, mutta kyllä se otti tuntumaa metalliinkin. Suklaamunan muovinen sisämuna oli aivan mainio leikkikalu. Sen perässä Suti juoksi ja hyökkäili jonkin aikaa ennen kuin taas väsähti.
Leivoin Samun kanssa mustikkapiirakkaa ja prinsessa-muffinsseja ja Suti nukkui keittiöpöydän alla koko kokkailun ajan. Ei herännyt eikä säpsähdellyt yhtään, vaikka uuninpellit välillä kolisivat isostikin!
Papulle oli alkuun paha paikka, kun Sutin piti saada leikkiä leluillaan, joita lojui lattialla. Papuhan on kova vahtimaan kaikkea mitä on lattialla. Yksi komentaminen meiltä riitti eikä se ole enää vahtinut leluja samalla neuroottisella tavalla kuin ennen. Nyt leluja voi lojua lattialla eikä tarvitse koko ajan pelätä, että Papu hyökkää pennun päälle.
Kuvassa Suti syö hirvenkylkiluuta eilen illalla.

Jojo leikkii jo Sutin kanssa

Jojolla on omat huonot puolensa, mutta pentujen kanssa se osaa olla hienosti! Eilen Suti alkoi hyökkäillä Jojon kimppuun. Yhden kerran otti sellaisen X-hypyn suoraan Jojon naamaan. Jojo oli vain hämmästynyt eikä pitänyt pahana ollenkaan. Pientä nahinaa oli pitkin iltaa ja aamulla meno jatkui. Tänä aamuna Suti jo vähän kokeili, josko Papukin kestäisi sen näykkimisyritykset. Ihan hyvin se tuntuu ne kestävänkin, jos pystyy poistumaan paikalta. Jos on ahdasta, se murisee pennulle. Suti onneksi ymmärtää nämä pienetkin murinat ihan oikein eli väistää.

Jos eilen aamulla sanoin, että Suti on yllättävän rauhallinen, se on ilmeisesti alkanut kotiutua, koska kyllä sen villejä piirteitäkin alkaa jo pikkuhiljaa huomata. Ei mitään mahdotonta vielä, mutta kyllä siellä sisällä taitaa pieni riiviö lymyillä ;) Olen onneksi tainnut saada sen vielä väsytettyä rasia- ja vessapaperirullaleikeillä ja onhan tuo luiden järsiminenkin todella väsyttävää.

Tänään Suti sai lohta. Maha on kestänyt uudet ruuat hyvin ja kaikki on maistunut hienosti! Hirvenkylkiluun kimpussa kului illallakin tovi. Kun menin lähempää katsomaan, onko se saanut sille mitään tehtyä, häntä alkoi heilua vimmatusti ja Suti näytti olevan hirveän onnellinen, kun sai pakertaa luun kimpussa. Sai kaluttua pienillä hampaillaan lihat hyvin luiden ympäriltä.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Pomppuharjoittelua

Sutia harmittaa, kun Jojo ja Papu pystyvät hyppäämään helposti sohvalle. Se ihan selvästi vähän kiukustuu, menee kuin jousi ponnistusasentoon, ampaisee isoon loikkaan kohti sohvaa. Harmi vain, että etäisyyksien arviointi on vielä harjoitteluasteella. Niinpä hyppy vaikka valtaisa onkin päättyy sohvan reunaan tai ennen sohvaa. Tuntuu olevan sen verran kova motivaatio harjoitella tätä taitoa, ettei varmaan kauan mene, kun oppii sinne hyppäämään.

Toinen hyppyharjoitus on ollut meitä kohti hyppiminen, erityisesti, jos on eväistä kilpailua. Hyppää jo aika korkealle. Toki palkan saa vasta sitten kun istuu nätisti ja katsoo silmiin.

Kolmantena Suti on alkanut hypätä meidän ulko-oven edessä olevan rappurallin yli. Eihän siitä olekaan kovin kiva yli kävellä, niinpä päätti alkaa hypätä.

Suti menee usein oma-aloitteisesti kurre-asentoon! Se on tosi hyvä juttu jatkon kannalta :)

Meillä avautuu ulko-ovi eri puolelta kuin Sutin kasvattajiilla, joten Suti istuu usein saranapuolella mennessämme sisälle. Houkuttelin sen kiertämään toiselle puolelle/sisälle "niistolla" ;)

Illalla ennen nukkumaanmenoa laitoin makupalan raejuustorasian alle ja Suti sai touhuta sen kanssa. Se tulee kyllä hoksaamaan aika nopeasti, mitä rasian kanssa pitää tehdä, että makupalan saa sen alta.

Suti tekee jo pissan heti ulos, kun sinne mennään. Aamulla ehti pissa tulla eteiseen paperin päälle, kun en ehtinyt pukea tarpeeksi nopeasti ulkovaatteita päälle. Mutta aamukakka tuli ulos :)

Tänään Suti sai maistaa hirven kylkiluita. Hyvin se sai nykerrettyä niistä lihat irti. Oli varsin tarmokas :) Jouduin siirtämään sitä pyyhkeen päälle välillä syömään, ettei sotke mattoja ja lattioita. Oli niin hyvää, että piti oikein murista. Ihan ymmärrettäväähän tuo on, kun ei vielä osaa luottaa siihen, etten ota siltä sen suurta herkkua pois.

Toki Suti on touhukas, mutta mielestämme silti tosi rauhallinen, ainakin vielä. Ei ole ollenkaan sellainen turhan hösöttäjä. Se hakeutuu ihmisen seuraan aktiivisesti ja jos se jotain haluaa, se istuu :)

lauantai 7. huhtikuuta 2012

1. päivä Sutin kanssa

Me olemme aivan rakastuneita tuohon pikkukoiraan! Toinen on niin reipas ja kiltti ja rauhallinen ja kuitenkin touhukas, ja kontaktihakuinen ja iloinen ja vielä kaiken huipuksi tajuttoman söpö :) Oltaisiinko parempaa pentua voitu saada?

Päivän mittaan kakat ja pissa tullut ulos tai paperille. Ruualle persoutta löytyy, mikä on tietysti etu kun aletaan harjoitella esim. tokoa.

Ensimmäisenä otetaankin harjoittelukohteeksi namikippo. Vähän lelun noutoa on jo harjoiteltu eli sanaa "Hae" :)

1. aamu sutinaa

Yö meni ihan hyvin, joskin nukuin itse levottomasti. Suti inisi välillä, mutta rauhoittui silityksiin. Nukkui koko yön sängyn vieressä yöpöydän hyllyllä (on sellainen kuutio). Herättiin kuuden kieppeillä, kun silittely ei enää nukuttanut pikkumiestä uneen.

Pissa pääsi keittiön lattialle, mutta kakka tuli paperille eteiseen. Aamulla oli yli 11 astetta pakkasta, joten Suti ei mennyt mielellään ulos, enkä sitä kyllä mielelläni palellutakaan. Käydään välillä kuitenkin tutustumassa pihaankin.

Illalla Suti sai ruuaksi mukaan saadut turvotetut nappulat ja ihan pienen pienen nokareen maksaa ja hieman öljyä. Aamulla vuorossa olikin sitten siirtyminen meidän systeemeihin eli raakaruokinnan aloittaminen. Ajattelin, että broilerin jauheliha on varmasti turvallinen aloitusruoka. Sitä se saikin nyt pari ruokalusikallista. Sekaan liraus öljyä.

Suti tykkäsi niin paljon, että yritti saada nostettua tyhjää ruokakuppiakin suuhunsa. Tämä kaveri varmasti tykkää aktivointipeleistä! Ruuan jälkeen se kirmaili tyytyväisenä ja onnellisena pitkin asuntoa :)

Isojen koirien aamulenkin jälkeen annoin niillekin ruuan. Suti oli polleena mukana touhussa ja kun Jojo ja Papu istuivat keittiöpöydän vieressä vähän kauempana, kun laitoin niille ruokia valmiiksi, Suti ryntäsi täpäkkänä niiden luo! Ilmeisesti yritti ajaa pois tai jotain :) Jojo väisti, Papu ei välittänyt mitään. Vein ruuat vessaan, että kaikki saavat syödä rauhassa niin Sutikin kulki innoissaan siinä mukana. Annoin sen nuolla rasian, jossa oli ollut maksaa. Kyllä oli sekin hyvää!

Pennun ruokintaohjeena on antaa 10% pennun painosta. Ruuan määrä ei kuulemma pennun kasvaessa juurikaan muutu, mutta suhde painoon kylläkin. Niinpä ajattelin alkaa antaa sille aikuisiän ruokamäärää eli 200g päivässä. Katsotaan, miten vaikuttaa, alkaako lihoa vai pitääkö ruuan määrää lisätä.

Pieni leikkituokio ja sitten lattiatyynyllä untenmaille Samun katsoessa vieressä Pikkukakkosta.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Uusi perheenjäsen

Tänään meille on muuttanut uusi perheenjäsen: Black Drop Wachsam eli Suti, 7,5vkoa.
Suti on pennusta asti tuntemani ja kovasti tykkäämäni Moonan urospentu. Kasvattaja on myös se, jolta olen pentua toivonut jo monta vuotta. Sutilla on upea karva ja reipas luonne. Se vaikuttaa hyvin kontaktihakuiselta pikkumieheltä! Tuntee jo nimensäkin kasvattajien ansiosta! Myös laumaansopeutuminen näyttäisi sujuvan kivuttomasti.
Lähdettyämme Ruutanasta kotimatkalle Suti oli levoton isolle tielle asti, mutta rauhoittui kun ajo muuttui tasaisemmaksi ja nukahti. Pysähdyimme Himoksella Petrin serkun mökillä, jossa Suti pääsi pissalle. Minulla oli mukana kypsää kanaa, jota aloimme syöttää Petrin kanssa sille. Kutsuimme luo ja annoimme makupaloja. Sisällä se alkoi taistella rasian kanssa ja teki töitä niin kauan kunnes sai rasian auki :) Kun jatkoimme automatkaa, se nukkui koko matkan. Kotipihassa teki vielä pissat ulos.
Jojo ja Papu hämmästelevät ja ihmettelevät pentua, mutta yhteiselo ainakin toistaiseksi on ollut vallan sopuisaa. Suti hakeutuu lähelle ja seuraa Samun leikkejä kiinnostuneena.
Ilta on mennyt vielä rauhallisesti. On ollut pennullekin sen verran raskas päivä, että uni tulee tunnin välein.
Mutta se on pakko sanoa, että on se kyllä ihana ja söpö! Olemme jo täysin rakastuneita!