Toko Varkaus 17.3.

Kävimme Papun kanssa tänään toko-kokeessa Varkaudessa. Matkaa oli meidän pihasta 125km ja ajoaikaa meni 1,5h. Ei mikään paha rasti. Huomasin, että matkalle osui myös Pieksämäen halli ja sen kohdalta matkaa Jyväskylään oli 89km eli meille vähän vähemmän. Pieksämäen hallia joku tuolla moitti, mutta kyllä me varmaan siellä joskus käydään. Tuomarina Varkaudessa oli Katja Rautiainen, oikein mukava ja ystävällinen ihminen. Arvosteli mielestäni reilusti ja antoi lyhyen palautteen liikkeen jälkeen.

Koe ei meidän osalta mennyt ihan nappiin, mutta onnistumisiakin tuli ja minun pitää olla pienestäkin tyytyväinen. Harmittaa vain aina niin paljon, kun ei päästä ikinä näyttämään, että kyllä me ihan oikeasti osataan! Tuomari sanoi kyllä, että huomaa, että kyllä Papu osaa, mutta nyt vain ei ollut paras fiilis. Se tuntui jotenkin ihmettelevän hallia eikä ollut yhtään kuulolla. Se kyllä teki melkein kaikki liikkeet, mutta se viime keväänä Keuruun kokeessa ja reeneissä näkyvä innokkuus (jopa yli-innokkuus) tänään puuttui. Papu on niin pehmeä koira, että sen kanssa on vaikea tehdä mitään, jos se häiriintyy jostain. Ja häiriöitä voi tulla ihan mistä vain! Tiedän, että pitäisi reenata paljon eri häiriöissä, mutta maailmassa on niin paljon häiriöitä, ettei millään pysty harjoittelemaan kaikkia vaihtoehtoja, että pehmeästä koirasta tulisi satavarma suorittaja!! En kyllä haluaisi enää kolmatta pehmeää harrastuskoiraa itselleni. On sen kanssa jotenkin niin vaikeaa tämä tavoitteellinen harjoittelu ja kisaaminen :(

Paikkamakuu onnistui!! Okei, jouduin antamaan kaksoiskäskyn maahanmenossa, mutta se ei lähtenyt perääni!! Sekin vaihtoehto on aina olemassa, kun se on epävarma. YLEENSÄ jos se jää paikalleen, se myös siinä pysyy. Niin nytkin :)

Seuraaminen oli vähän sellaista haahuilua. Paranti kyllä loppua kohti ja taas kun menimme ovea kohti, se kiristi vauhtia, kun vissiin luuli, että lähdemme namikipolle... Ei kuitenkaan karannut kehästä tai ylipäätänsä luotani, joten saan olla tyytyväinen ;) Se myös kävi katsomassa yhtä merkkiä kehän keskellä, kun kuljimme sen ohi. Siispä tällaisia häiriöitä on laitettava reeneissä kentälle! Paikalla makuussa sitä olen jo tehnytkin, mutta en seuraamisessa.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä olisi kuulemma voinut olla nopeampi ja sillä oli jäänyt pitkäksi aikaa kyynärpäät ylös! Tästä liikkeestä ilmenee se, ettei se ollut ihan normaali, koska tämän se on tehnyt jo pitkään ripeästi ja hyvin.

Luoksetulo meni mielestäni TODELLA hyvin, koska Papu pysähtyi!! Sehän on ollut meille niin vaikea liike aina, joten olen tähän tosi tyytyväinen. Harmi vain, että minun olisi ilmeisesti pitänyt osata antaa käsky juuri oikeaan aikaan ja Papu lähti liikkeelle pysäytyksestä aavistuksen ennen käskyäni, joten siitä arvosanan lasku. Mutta se pysähtyi!!

Noutamisesta on tällä viikolla tullut meille uusi ongelma :/ Nyt se lähti iloisesti kapulalle, mutta jäi ihmettelemään kapulan viereen eikä meinannut nostaa. Niinpä annoin uuden käskyn, jolloin se tarttui ja lähti hölköttämään luokseni (tulee aina hitaammin kuin menee, koska ilmeisesti kantaminen vaatii keskittymistä, mutta aina tuomarit siitä huomauttavat). Se tuli tällä kertaa hienosti rinnalle (ei ole sitä tehnyt joka kerta reeneissä) ja kun meinasin ottaa kapulan, se nosti takapuolensa ylös. Suoristin selkääni, koska en halua ottaa kapulaa silloin kun se seisoo. Se istui ja otin kapulan. Tuomari huomautti tästä korjausliikkeestäni.

Juttelimme tässä kohdassa pienen hetken ja Papu oli kaukoihin mennessä jotenkin ihan unohtanut, mitä olimme tekemässä. Se ei mennyt maahan liikkeen alussa. Se ei noussut istumaan ensimmäisellä eikä toisellakaan käskyllä. Ja liike meni sitten nollille. Tuomari sanoi, että käskyni ovat aika hentoja, että koiran voi olla vaikea kuulla niitä. Ainoa vain, että kyllä Papu kuulee (ja tietää mitä pitää tehdä) silloin, kun se on kuulolla. Tänään ei totisesti ollut :(

Estehyppy oli tuomarin sanojen mukaisesti oikein ripeä ja sievä :D Ei huomautettavaa! Toimii sentään joku!

Kokonaisvaikutuksen perusteluja en kuullut kovin hyvin, mutta ilmeisesti annan koiraa kehumalla myönteisen kuvan toiminnastamme tai jotain.

Ensi kerralla pidän Papun pitempään autossa. Olimme vasta 7:nsia eli toiseksi viimeisiä ja itseäni aina vähän turhauttaa pitkät odottelut. Kai se tarttuu Papuunkin. Nyt jouduin pitämään sitä aika pitkään hallissa, joten se varmaan vähän turtui tunnelmaan... Virittely tuntui auttavan vähän, koska se lähti kehään innokkaasti, mutta jotain meille siinä sitten kuitenkin tapahtui :/ Itse en kehässä kuule kehän ulkopuolta mitään, koska yritän keskittyä tekemiseen, mutta Papuhan saattaa häiriintyä ihan mistä vain.

Tässä pisteet:
Paikalla makaaminen 8p
Seuraaminen 7,5p
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9p
Luoksetulo 7p
Seisominen seuraamisen yhteydessä 6,5p
Noutaminen 6p
Kauko-ohjaus 0p
Estehyppy 10p
Kokonaisvaikutus 9p
Yht. 132p, III palkinto

Jojo ja Papu olivat ilmeisesti kaivanneet toisiaan, koska nukkuvat nyt vierekkäin sohvalla :)

Kohti TK2:sta?

Tärkeitä pointteja koulutustunnuksen saavuttamiseksi:
1. Ilmoittaudu kokeeseen. Check.
2. Harjoittele. Check.
3. Mene kokeeseen ja tee parhaasi. Pidä hauskaa, mutta keskity.

Olen siis ottanut tämän kevään tavoitteeksi saada Papulle TK2:n. Sen jälkeen se saa siirtyä tavoitteellisesta harjoittelusta eläkkeelle. Sen jälkeen voimme harjoitella ihan vain kaikkea, mitä halutaan ja MITEN halutaan, kun ei tarvitse tehdä liikkeitä niin kirjaimellisesti.

Niinpä sain aikaiseksi ilmoittaa meidät kahteen kokeeseen jo tässä kuussa. Huhtikuullekin olisi jo yksi, mutta ilmoittautumismaksun kanssa on ollut epäselvyyksiä, joten en ole varma olemmeko mukana vai ei. Keväällä on tulossa tosi monia kokeita aina Kuopiosta Ylöjärvelle (joka on meidän toimintasäde tällä hetkellä), joten eiköhän ne vaadittavat ykköset jostain vielä saada kasaan.

Papu on ollut jälleen innokas oppilas. Nyt näyttäisi siltä, että luoksetulon pysäytys on alkanut sujua. Jäävät liikkeet näyttäisivät onnistuvan. Seuraaminen on reipasta. Hyppy kulkee. Paikalla makuuta olemme harjoitelleet vaikeissa olosuhteissa ja häiriöissä. Toivottavasti sillä saan vähän varmuutta liikkeeseen. Kaukot palautuvat pikkuhiljaa mieleen. Lähinnä vaikeuksia tuottaa ensimmäinen istumaan nousu - nyt se ongelma on siis meilläkin :/ No, pitää palkata loppuun asti kaikista vaihdoista. Ja nouto... Minkähän takia siitä on nyt tullut vähän vaikeaa? Pääsen torstaina hallille, pitää testata miten tekee liikkeen siellä. Kotona on takunnut.

Eli reippain mielin kohti koetta :)

Helmikuun kuulumisia

Tämä talvi on ollut Jojolle jotenkin vaikea siinä mielessä, että sitä ei ole juurikaan huvittanut ulkoilla. Itseäni turhauttaa, kun lenkillä saa kiskoa toista eteenpäin, että päästään joskus kotiinkin. Se ei vain tykkää kylmästä. Toivottavasti sillä ei ole jo vaikeita nivelvaivoja :/ Jojo on osoittanut minulle, että se on perusluonteeltaan hyvin laiska, vaikka on joskus esittänytkin yliaktiivista.

Papu, pieni partiolaiseni, on aina valmis lähtemään vaikka minkälaiseen keliin ja aina se etenee reippaasti. Sen ainoa huono puoli on huonot jalkakarvat, joihin tarttuu lunta.

Pitkäaikainen unelmani on toteutumassa tänä keväänä. Siitä kuitenkin lisää vasta lähempänä.

Pakkanen paukkuu

Apua tätä pakkasta! Jatkuvasti yli 20 astetta! Ensin ei meinaa tulla talvi ollenkaan ja sitten kaikkea tulee oikein kunnon rysäyksellä.

Olemme viikon lenkkeilleet ihan lyhyitä lenkkejä ja alkaa jo puuduttaa. Lauhtuisi edes 10:een asteeseen niin pääsisi käymään normaalimittaisilla lenkeillä eikä tarvitsisi pukea ihan niin montaa vaatekertaa päälleen. Jojollakin olen pitänyt pahimpina aamuina kahta takkia päällä. Ilmeisesti jotain tossujakin olisi pitänyt joskus opettaa koiria käyttämään, koska nyt molemmat nostelevat tassujaan jo melko lyhyelläkin lenkillä. Toki lenkkeilemme metsässä, jossa on lunta polun reunoilla koirien mitan verran, joten ei liene ihme, että sellaisessa pakkaskaukalossa kulkeminen alkaa palella.

Onneksi päivän piteneminen alkaa jo näkyä! Metsään näkee mennä jo aamukahdeksalta ja iltaviideltä vasta pimenee lopullisesti. Näin iltavuorolaisena on ollut mukava nauttia aamulenkeistä ja iltapäivälenkeistä valoisan aikaan :)

Papun kanssa olemme talven aikana harjoitelleet lähinnä kaukoja ja liikkeestä maahan menoa ja seisomista. Silloin tällöin myös luoksetulon pysäytystä. Nehän ne meidän suurimmat ongelmat kai ovatkin. Nyt on liikkeestä maahan meno jo niin reipas, että tarjoaa sitä pelkässä seuraamisessakin... :/ Kiva homma, että tykkää, mutta mutta.... Meidän ikuinen ongelma siis vain vaihtaa paikkaa: kun oppii jonkun niin hyvin että tykkää tehdä sitä, ei malta kuunnella milloin pitäisi/saisi sen tehdä! Eli kuunteluharjoituksia! Itse asiassa sitähän olemme vähän tehneetkin ruokinnan yhteydessä: Koirat odottavat lupaa mennä ruokakupille ja saatan hyppiä tai huitoa tai sanoa mitä vain ja antaa luvan ihan mistä suunnasta tahansa. Papulle aika vaikea tehtävä! Jojo on tässä yllättävänkin kärsivällinen. Papu se on, joka meinaa kupille karata.

Vähän tässä sellaista olen meinannut, että josko sitä kokeisiin menisi joskus huhti-toukokuussa. Jos pätkäyttäisi samantien kolmet ilmot ja katsoisi miten käy. Jos ei tule ykkösiä, niin voisi sitten samassa rytäkässä ilmoittaa syksylle uusiin kolmeen kokeeseen. Minulla on pakko olla ilmoittautuminen kannustamassa/pakottamassa reenaamaan. Tai ainakin tulisi sitten mentyä sinne kokeeseen...

Kiirettä pittää

Tämä viesti jäi muokkaus-tilaan tekstin julkaisemisen epäonnistuttua. Julkaisen sen kuitenkin nyt sellaisenaan.

Apua! Joulukuu alkaa tällä viikolla ja päivityksiä ei ole kuulunut moneen kuukauteen. Olen ollut koulun takia niin kiireinen, että kaikki ylimääräinen on saanut jäädä. Tänään alkoi viimeiset kolme viikkoa ennen joululomaa ja kyllähän tuota tekemistä vain edelleen tuntuu riittävän.

Mutta koirat! Temppuilu sisällä on jäänyt, koska olen ollut iltaisin niin älyttömän väsynyt. Sen sijaan olen temputtanut koiria vähän metsälenkkien yhteydessä: Jojo osaa hienosti peruuttaa takajaloillaan seisten ja läpätä etujaloilla käteeni, Papu on harjoitellut voittajan kaukoja eli istu-maahan-seiso, peruuttamista ja kurre-asentoa.

Eilen tein koirille etupihan nurmikolle makkararuudut (jossa tosin oli vain kuivanappuloita) molemmille. Koirat nuuhkuttivat niitä varmaan vartin ja olivat sen jälkeen hyvin tyytyväisiä. Jojokin pysyi hienosti ruudussa koko ajan: jos nenä meni reunan yli, palasi nopeasti takaisin.

Elämämme on ollut kaikin puolin niin tylsää, että turha siitä on edes mitään kirjoittaa. Metsässä pääsemme käymään päivittäin vähintään kerran, koska koulutunnit ovat pääosin iltaisin. Työpäivinä aikataulu on tosi tiukka ja silloin koirat joutuvat jäämään ilman metsälenkkejään. Onneksi vieraat, isot koirat eivät ole enää hyökkäilleet päällekään, niin olemme saaneet kulkea rauhassa, joskin silmät selässä edelleen.

Kävin koulukaverini kanssa HOT:n tokokoulutuksessa Hollolassa viime lauantaina. Sain jälleen hyviä vinkkejä koirankoulutukseen, vaikka olinkin vain kuunteluoppilaana. Oli helpottavaa kuulla, kun Oili Huotari sanoi, että toko-koira on parhaimmillaan 7-vuotiaana. Meillä ei ole siis vielä ollenkaan peli menetetty. Pitäisi vain käydä niissä kokeissa...

Syyskuussa säikyttiin

Huoh! Syyskuu meni ohi, että vilahti. Mitä me olemme tehneet? Eipä juuri muuta kuin lenkkeilty metsässä, nautittu kauniista keleistä ja aherrettu opiskelujen parissa. Papu on saanut silloin tällöin tehdä joitakin toko-liikkeitä, mm. mökillä hyppyä. Se on niin innokas pikkukoira, että kai mun täytyy ilmoittaa se johonkin kokeeseen, kun se kerran noin paljon tykkää :) Luoksetulon pysäytyskin on alkanut sujua jokailtaisten pikkureenien ansiosta!

Trimmasin Papun viime viikonloppuna. Siitä tuli taas ulkonäöltään ihan kuin nuori koira :) Ensi viikonloppuna Jojo pääsee eroon turjaketurkistaan.

Pimeys on taas saapunut, joten joudun vähän suunnittelemaan lenkkeilyaikatauluja. Työaamuina joudumme jo kävelemään aamulenkin tiellä, mutta onneksi ei ole vielä kuuden aikaan tullut yhtään koiraa vastaan. Illalla koulusta päästyäni on myös jo niin pimeää, että tuon läheisen metsäkaistaleen läpi kun menen, joudun katsomaan eteeni tosi tarkkaan, koska muuten voi käydä niin, että kävelemme ihan suoraan jonkun päälle. Vie oman aikansa ennen kuin oppii taas tuohon pimeään.

Yhtenä aamuna kävi niin, että naapurin sakemanni, jota ei paljon muuten lenkitetä kuin tupakanmittaisilla pissalenkeillä metsäkaistaleella (jota en todellakaan pidä vielä minään metsänä), olikin vapaana. Ihan lähellä parkkipaikkoja. Sehän ryntäsi tietysti hampaat irvessä möykyttämään meille eikä uskonut isäntäänsä yhtään. Tuli ihan lähelle ja minulla oli vaikeuksia pitää omat koirat erossa siitä. Läppäsin sitä sitten kädellä kaulaan ja sen pasmat meni sen verran sekaisin, että kuunteli taas isäntäänsä, joka sai sen kiskottua pois paikalta. Siellä se sitten sitä koulutti selättämällä jne. kun jatkoimme lenkkiä oikeaan metsikköön. Koirat eivät onneksi päässeet kontaktiin, mutta sähellyksen aikana Jojon hampaat osuivat peukaloni varteen kämmeneen. Otti päähän jo pelkästään se, että en ikinä, ikinä, ikinä pitäisi sitä koiraa vapaana missään, koska on vaikuttanut niin arvaamattomalta kaikin puolin. Toisekseen tuolla metsäkaistaleella liikkuu niin paljon koiria ja ihmisiä, että en pitäisi välttämättä hyvinkään tottelevaa koiraa siinä vapaana. Sen kaistaleen mitta kun on varmaan 20 metriä...

Muutenkin on sattunut muutama läheltä piti -tilanne, jossa vapaana oleva iso koira on päässyt meitä säikyttelemään. Olen aika tiukkana noissa tilanteissa ja aion jatkossakin pitää kiinniolevien koirieni puolta.

O-ou, mejä-kokeeseen

Sain ilmoituksen, että meidät on hyväksytty russeliyhdistyksen mejä-kokeeseen! Uskomatonta! Luulin jo, ettei päästy, kun en saanut mitään kuittausta ilmoittautumiseen. Kaipa minä sitten Jojon sinne pistän...