Kun kerran innostuin, ilmoitin Sutin kääpiösnautsereiden rallyn rotumestaruuskisoihin Hyvinkäälle. Ajomatkaa on 3 tuntia suuntaansa, joten ei sinne ihan joka vuosi jaksa, ainakaan turhan takia, lähteä. Tänä vuonna lähdin Samun ja Sutin kanssa matkaan, Munkki sai jäädä kotiin, että Suti saisi ihan omaa aikaa. Otimme reissun retkeilyn kannalta. Varauduimme sateisiin, mutta Hyvinkäällä olikin todella lämmin - ja minulla ainakin oli ihan liikaa vaatetta. Sain järjesteltyä niin, ettei Suti ihan läkähdy autoon (kastelin autosta löytyneen liian, jonka sidoin Sutin ympärille ja laitoin tuulettimen autossa päälle ja pidin tietysti auton perää auki koko ajan). Yritin pitää Sutia mahdollisimman pitkään autossa, mutta liian aikaisinhan minä sen kuitenkin otin! Vähän meinasi Sutin into lässähtää, kun jouduimme odottamaan. Siitä syystä radan alku epäonnistui. Uusin ensimmäisen kyltin ja sitten pääsimme kunnolla vauhtiin. Rata sujui muuten ihan hyvin, yhtään ei tullut haahuilua tai haistelua, vaikkei Suti ihan niin skarppi ollutkaan kuin piirinmestiksissä. Olin päättänyt etukäteen, etten uusi yhtään kylttiä, mutta se suunnitelmahan sitten meni heti ekalla kyltillä pieleen. Toisen kyltin uusin, kun Suti ei ollut kuulolla ja meni suoraan haistamaan käännös vasempaan -kylttiä.
Saimme 91 pistettä ja tulimme kolmansiksi! Meillähän menee nyt oikein hienosti! :) Jouduimme jäämään vielä odottamaan lopullisia rotumestaruustuloksia, kun olimme viimeiseen asti kiinni kolmannessa sijassa. Tipuimme kuitenkin neljänneksi loppumetreillä. Pienen palkinnon sai nelonenkin, että ihan hyvä päivä oli!
Kun nyt näin olemme vedossa, olen katsellut jo lisää kisoja syksylle. Jos saamme piankin RTK2:n, olemme valmiita siirtymään heti voittajaan. Olemme harjoitelleet voittajan ratoja treeneissä ja ne ovat olleet täysin tehtävissä! Suti osaa ne kyllä, jos saan sen hyvin heti alusta asti mukaan.
Munkin kanssa olemme harjoitelleet perusasentoa ja seuraamista. Seuraamisharjoitukset aloitimme kontaktikävelyllä, jossa vain kävelin eteenpäin ja jos Munkki meni edelleni, käännyin heti takaisin päin. Kun se oli oikeassa paikassa, palkkasin. Parilla harjoituksella se ei enää pyrkinyt edelleni, vaan osasi hakea oikean paikan ja nyt se seuraa tosi hienosti! Samalla olemme harjoitelleet peruuttamista ympärilläni. Se kehittää samalla myös perusasentoa ja takapään käyttöä. Eilen aloitettiin harjoittelu korokkeella, mutta se tuntuu olevan nyt kovin vaikeaa, kun Munkki hakeutuu koko ajan vain perusasentoon :D
Sunnuntaina treeneissä harjoittelimme molempien kanssa ruutua.
Sutin kanssa olen ruokakupilla ottanut noutoa. Sutilla on yhtäkkiä kasvanut siihen valtava motivaatio! Kapulan keskiosan paksuudella ei ole enää mitään merkitystä. Kaikki kapulat se tuo reippaasti perusasentoon suoraan sivulle törmäten usein samalla jalkaani. Ehkä se on virhe, mutta minä rakastan tuota intoa!
Jojon kuolemasta tuli eilen vuosi :(
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti