Jojon jengi

Pakkanen paukkuu

2012-02-01T21:28:00.002+02:00

Apua tätä pakkasta! Jatkuvasti yli 20 astetta! Ensin ei meinaa tulla talvi ollenkaan ja sitten kaikkea tulee oikein kunnon rysäyksellä.

Olemme viikon lenkkeilleet ihan lyhyitä lenkkejä ja alkaa jo puuduttaa. Lauhtuisi edes 10:een asteeseen niin pääsisi käymään normaalimittaisilla lenkeillä eikä tarvitsisi pukea ihan niin montaa vaatekertaa päälleen. Jojollakin olen pitänyt pahimpina aamuina kahta takkia päällä. Ilmeisesti jotain tossujakin olisi pitänyt joskus opettaa koiria käyttämään, koska nyt molemmat nostelevat tassujaan jo melko lyhyelläkin lenkillä. Toki lenkkeilemme metsässä, jossa on lunta polun reunoilla koirien mitan verran, joten ei liene ihme, että sellaisessa pakkaskaukalossa kulkeminen alkaa palella.

Onneksi päivän piteneminen alkaa jo näkyä! Metsään näkee mennä jo aamukahdeksalta ja iltaviideltä vasta pimenee lopullisesti. Näin iltavuorolaisena on ollut mukava nauttia aamulenkeistä ja iltapäivälenkeistä valoisan aikaan :)

Papun kanssa olemme talven aikana harjoitelleet lähinnä kaukoja ja liikkeestä maahan menoa ja seisomista. Silloin tällöin myös luoksetulon pysäytystä. Nehän ne meidän suurimmat ongelmat kai ovatkin. Nyt on liikkeestä maahan meno jo niin reipas, että tarjoaa sitä pelkässä seuraamisessakin... :/ Kiva homma, että tykkää, mutta mutta.... Meidän ikuinen ongelma siis vain vaihtaa paikkaa: kun oppii jonkun niin hyvin että tykkää tehdä sitä, ei malta kuunnella milloin pitäisi/saisi sen tehdä! Eli kuunteluharjoituksia! Itse asiassa sitähän olemme vähän tehneetkin ruokinnan yhteydessä: Koirat odottavat lupaa mennä ruokakupille ja saatan hyppiä tai huitoa tai sanoa mitä vain ja antaa luvan ihan mistä suunnasta tahansa. Papulle aika vaikea tehtävä! Jojo on tässä yllättävänkin kärsivällinen. Papu se on, joka meinaa kupille karata.

Vähän tässä sellaista olen meinannut, että josko sitä kokeisiin menisi joskus huhti-toukokuussa. Jos pätkäyttäisi samantien kolmet ilmot ja katsoisi miten käy. Jos ei tule ykkösiä, niin voisi sitten samassa rytäkässä ilmoittaa syksylle uusiin kolmeen kokeeseen. Minulla on pakko olla ilmoittautuminen kannustamassa/pakottamassa reenaamaan. Tai ainakin tulisi sitten mentyä sinne kokeeseen...

Kiirettä pittää

2011-11-28T20:04:00.006+02:00

Tämä viesti jäi muokkaus-tilaan tekstin julkaisemisen epäonnistuttua. Julkaisen sen kuitenkin nyt sellaisenaan.

Apua! Joulukuu alkaa tällä viikolla ja päivityksiä ei ole kuulunut moneen kuukauteen. Olen ollut koulun takia niin kiireinen, että kaikki ylimääräinen on saanut jäädä. Tänään alkoi viimeiset kolme viikkoa ennen joululomaa ja kyllähän tuota tekemistä vain edelleen tuntuu riittävän.

Mutta koirat! Temppuilu sisällä on jäänyt, koska olen ollut iltaisin niin älyttömän väsynyt. Sen sijaan olen temputtanut koiria vähän metsälenkkien yhteydessä: Jojo osaa hienosti peruuttaa takajaloillaan seisten ja läpätä etujaloilla käteeni, Papu on harjoitellut voittajan kaukoja eli istu-maahan-seiso, peruuttamista ja kurre-asentoa.

Eilen tein koirille etupihan nurmikolle makkararuudut (jossa tosin oli vain kuivanappuloita) molemmille. Koirat nuuhkuttivat niitä varmaan vartin ja olivat sen jälkeen hyvin tyytyväisiä. Jojokin pysyi hienosti ruudussa koko ajan: jos nenä meni reunan yli, palasi nopeasti takaisin.

Elämämme on ollut kaikin puolin niin tylsää, että turha siitä on edes mitään kirjoittaa. Metsässä pääsemme käymään päivittäin vähintään kerran, koska koulutunnit ovat pääosin iltaisin. Työpäivinä aikataulu on tosi tiukka ja silloin koirat joutuvat jäämään ilman metsälenkkejään. Onneksi vieraat, isot koirat eivät ole enää hyökkäilleet päällekään, niin olemme saaneet kulkea rauhassa, joskin silmät selässä edelleen.

Kävin koulukaverini kanssa HOT:n tokokoulutuksessa Hollolassa viime lauantaina. Sain jälleen hyviä vinkkejä koirankoulutukseen, vaikka olinkin vain kuunteluoppilaana. Oli helpottavaa kuulla, kun Oili Huotari sanoi, että toko-koira on parhaimmillaan 7-vuotiaana. Meillä ei ole siis vielä ollenkaan peli menetetty. Pitäisi vain käydä niissä kokeissa...

Syyskuussa säikyttiin

2011-10-05T20:54:00.004+03:00

Huoh! Syyskuu meni ohi, että vilahti. Mitä me olemme tehneet? Eipä juuri muuta kuin lenkkeilty metsässä, nautittu kauniista keleistä ja aherrettu opiskelujen parissa. Papu on saanut silloin tällöin tehdä joitakin toko-liikkeitä, mm. mökillä hyppyä. Se on niin innokas pikkukoira, että kai mun täytyy ilmoittaa se johonkin kokeeseen, kun se kerran noin paljon tykkää :) Luoksetulon pysäytyskin on alkanut sujua jokailtaisten pikkureenien ansiosta!

Trimmasin Papun viime viikonloppuna. Siitä tuli taas ulkonäöltään ihan kuin nuori koira :) Ensi viikonloppuna Jojo pääsee eroon turjaketurkistaan.

Pimeys on taas saapunut, joten joudun vähän suunnittelemaan lenkkeilyaikatauluja. Työaamuina joudumme jo kävelemään aamulenkin tiellä, mutta onneksi ei ole vielä kuuden aikaan tullut yhtään koiraa vastaan. Illalla koulusta päästyäni on myös jo niin pimeää, että tuon läheisen metsäkaistaleen läpi kun menen, joudun katsomaan eteeni tosi tarkkaan, koska muuten voi käydä niin, että kävelemme ihan suoraan jonkun päälle. Vie oman aikansa ennen kuin oppii taas tuohon pimeään.

Yhtenä aamuna kävi niin, että naapurin sakemanni, jota ei paljon muuten lenkitetä kuin tupakanmittaisilla pissalenkeillä metsäkaistaleella (jota en todellakaan pidä vielä minään metsänä), olikin vapaana. Ihan lähellä parkkipaikkoja. Sehän ryntäsi tietysti hampaat irvessä möykyttämään meille eikä uskonut isäntäänsä yhtään. Tuli ihan lähelle ja minulla oli vaikeuksia pitää omat koirat erossa siitä. Läppäsin sitä sitten kädellä kaulaan ja sen pasmat meni sen verran sekaisin, että kuunteli taas isäntäänsä, joka sai sen kiskottua pois paikalta. Siellä se sitten sitä koulutti selättämällä jne. kun jatkoimme lenkkiä oikeaan metsikköön. Koirat eivät onneksi päässeet kontaktiin, mutta sähellyksen aikana Jojon hampaat osuivat peukaloni varteen kämmeneen. Otti päähän jo pelkästään se, että en ikinä, ikinä, ikinä pitäisi sitä koiraa vapaana missään, koska on vaikuttanut niin arvaamattomalta kaikin puolin. Toisekseen tuolla metsäkaistaleella liikkuu niin paljon koiria ja ihmisiä, että en pitäisi välttämättä hyvinkään tottelevaa koiraa siinä vapaana. Sen kaistaleen mitta kun on varmaan 20 metriä...

Muutenkin on sattunut muutama läheltä piti -tilanne, jossa vapaana oleva iso koira on päässyt meitä säikyttelemään. Olen aika tiukkana noissa tilanteissa ja aion jatkossakin pitää kiinniolevien koirieni puolta.

O-ou, mejä-kokeeseen

2011-08-31T20:35:00.003+03:00

Sain ilmoituksen, että meidät on hyväksytty russeliyhdistyksen mejä-kokeeseen! Uskomatonta! Luulin jo, ettei päästy, kun en saanut mitään kuittausta ilmoittautumiseen. Kaipa minä sitten Jojon sinne pistän...

Tämän illan harkat: Kuka on kiltti

2011-08-28T20:46:00.004+03:00

Olen harjoitellut oikeaa ja vasenta pienen tarketin avulla eli meillä se tarkoittaa pientä muistipelikorttia. Se on tarpeeksi ohut, ettei kumpikaan saa sitä napattua kovin helposti suuhunsa.

Tänä iltana vahvistin aluksi Papulle tarkettia, eli sen pitää tökätä korttia kuonolla. Kun se oli tehnyt sen muutaman kerran, ehdin vain ajatella, että seuraavaksi haluan sen menevän maahan. Ja Papu tarjosi sitä samantien. Se meni maahan nätisti muistikortti etujalkojen välissä. Kun se muutaman vahvistuksen jälkeen pysyi paikallaan eikä enää edes noussut palkkaamisen ajaksi, aloin vaatia seuraavaa liikettä. Halusin, että se pistää kuononsa maahan etujalkojen väliin. Eipä tässäkään montaa yritystä tarvittu, kun se hoksasi homman!

Jojon tämän liikkeen harjoittelu eteni täysin samalla tavalla. Jojokin on siis alkanut oppia tämän koulutusmetodin idean! Voi olla, että tuo liike oli meidän koirille aika helppo, mutta pitää niitä silti osata palkata oikeansuuntaisesta aikeesta oikeaan aikaan. Mahtavaa huomata, miten ne ajattelee itse ja miten onnellisia ne on!

Nyt molemmat siis osaavat maata maassa pää etutassujen välissä. Minkähän käskyn siihen lisäisi? "Pyydä kauniisti"? Kuka on kiltti poika? Huomenna jatketaan taas vahvistamista. Olkoon tämä siis meidän ensi viikon harjoitusohjelma. Voi olla, että puolessa välissä viikkoa keskitään sitten taas jotain lisää :)

Temppuilua, 3. viikko

2011-08-28T16:12:00.003+03:00

Vaihdoin viime viikonloppuna harjoittelun kohteita, koska turha jankata samoja kovin pitkään. Saapahan vähän hautua mielessä ja jatketaan sitten joku viikko siitä, mihin jäätiin. Jäimme jakkaraharjoituksessa junnaamaan paikallemme, joskin Jojo pari kertaa jo peruutti lattialta jakkaralle niin, että nosti takajalat edellä. Tämähän oli liikkeen tavoitekin! Mutta tosiaan vielä ei ole vahva. Papua palkkasin hieman pitemmistä istumisista jakkaran takana. Papun luoksetulon pysäytys on jo nopea, mutta vastalahjana innokkaaseen toimintaan olen saanut malttamattomuuden luoksetulo-käskyn odottamiseen :/ Se on alkanut karata...

Tällä viikolla olemme harjoitelleet tarkettia. Jojokin oppi sen kahdessa illassa :) Sitten otimme mukaan oikealle ja vasemmalle menot. Lisäksi molemmat ovat harjoitelleet AVO:n kaukoja.

Ensi viikolla voisi ohjelmaan ottaa "anomisen".

Jojo 9 vuotta!

2011-08-19T19:26:00.002+03:00

Jojokin juhlii synttäreitä näin elokuussa. Tänään mittariin on tullut 9 vuotta! Aika paljon jo, mutta koira ei ole kyllä yhtään vielä aikuistunut... Toivottavasti meillä on vielä ainakin toiset 9 yhteistä vuotta edessämme, kaikesta huolimatta.

Hyvin käyttäytyvät koirat rokotuksilla

2011-08-12T20:51:00.002+03:00

Tänään käytiin rabies-rokotuksilla Eläinklinikka Tähdessä. Palvelu oli ystävällistä, joten voin lämpimästi suositella paikkaa muillekin. Tulemme varmasti itsekin käymään siellä jatkossa.

Kun tulimme aulaan, siellä oli saksanseisoja kassalla. Jojo ja Papu käyttäytyivät oikein hienosti. Yhdestä huoneesta tuli ulos joku vinttikoira, joka alkoi heti murista ja muutahan ei tarvita, kun meidän koirat hermostuu :( Onneksi vinttikoira meni autoon, kun meidän piti jäädä odottamaan ilmoittautumista. Muuten molemmat käyttäytyivät ihan kivasti.

Punnitsin tietysti molemmat: Papu painoi 8,2kg ja Jojo 8kg, joten Jojo saisi pudottaa painoa kilon, jotta olisi hyvä, mutta eihän se nyt vielä ihan lihavakaan ole... Papu on hyvä ja paino on pysynyt tuossa samassa jo pitkään eikä onneksi kastrointikaan ole nostanut painoa. Jojo kun tuppaa varastelemaan kaikenlaista, joten sen saamaa ruuanmäärää on vähän vaikeampi kontrolloida.

Papu oli vuorossa taas ensimmäisenä. Kaikki näytti olevan kunnossa ja eläinlääkäri kehui sen puhtaita hampaita, vaikka olinkin juuri harmitellut, etten muistanut harjata kummankaan hampaita ja Papulle kertyy töhnää parin etuhampaan väliin. Mutta eläinlääkäri tarkoittikin hammaskiveä, jota Papulla ei ole kuin hivenen kulmureissa. Papu sai rokotteesta hirveän kutinakohtauksen, joka onneksi helpotti, kun olimme hetken kävelleet ulkona.

Jojohan yleensä pelkää eläinlääkärin pöydällä niin, että nousee syliini ja niskaan turvaan. Nyt se ei ehtinyt edes huomata rokottamista vaan alkoi pelätä vasta sitten, kun kaikki oli jo tehty :) Sydämen kuunneltuaan eläinlääkäri sanoi, ettei sydän enää lyö niin voimakkaalla iskulla kuin nuoremmilla koirilla, mutta että se on ihan normaalia tuon ikäisellä koiralla. Ei pitäisi vaikuttaa jaksamiseen eikä muutenkaan. Sivuääniä ei kuulunut. Kehui myös hammaskiven puutetta. Jojolle ei tullut kutinareaktiota.

Rabies-rokotukset ovat nykyään voimassa kolme vuotta. Ensi vuonna pitää käydä uusimassa muut.

Eläinlääkäri Noora Kreutz oli kirjoittanut Jojon kuittiin: "Kylläpä teidän koirat käyttäytyivät hyvin!" :D Tämä täytyy säilyttää todisteena ja eläinlääkärin virallisena lausuntona, koska Jojo ei varmasti ikinä ole saanut tai tule saamaan vastaavaa diagnoosia!

Temppuilua, 1. viikko

2011-08-11T19:24:00.003+03:00

Olen päässyt ilokseni harjoittelemaan kahden erilaisen koiran kanssa koirankouluttamista. Ne ovat tällä viikolla opettaneet minulle, kuinka koiria koulutetaan, kahdella erilaisella tavalla.

Sunnuntaina ajattelin, että otetaanpas taas koirien kanssa pieni harjoitteluhetki joka päivä. Senhän ei tarvitse olla pitkä, 5 minuuttia koiraa kohti riittää päivässä eli aikaa minulta kuluu yhteensä ehkä 15 minuuttia. Ei luulisi olevan kenenkään elämä niin kiireinen, etteikö varttia ehtisi koiriinsa panostaa päivässä. Olen sitten jättänyt pois FB:ssä ja netissä istumisen (en tosin ole jaksanutkaan, kun koko päivän olen töissä koneella). Kysyin vähän vinkkiä sukulaisilta, mitä lähtisin Jojolle opettamaan, kun se osaa jo niin paljon kaikkea. Ehdotuksena tuli takaperin voltti, mutta sen jätän suosiolla nuoremmille koirille, ettei Jojo telo itseään. Enkä kyllä tietäisi, miten sitä opetetaankaan. Niinpä vähän sovelsin ja päädyin aloittamaan nopean peruuttamisen ja takaperin laatikon päälle nousemisen harjoittelun. Peruuttamisen Jojo jo osaa, mutta haluaisin siihen vauhtia lisää, jotta liikkeestä tulisi hauskan näköinen. Papun kanssa ajattelin tehostaa liikkeestä seisomista, vaikka pisin suora meidän asunnossa on 15 askelta, mutta saa siinäkin pysähtymistä harjoiteltua riittävästi. Lisäksi voisimme harjoitella jotain muuta pientä.

Jojo osasi nopeasti kiivetä pienelle jakkaralle ja jäädä seisomaan sille niin, että takajalat jäävät ylös ja etujalat ovat maassa. Tein sen houkuttelemalla. Peruuttaminen tasaisella sujuu, mutta haluan kehittää sitä vielä niin, että voin pelkällä käsimerkillä tai suullisella käskyllä saada sen peruuttamaan. Nyt minun pitää mennä perässä. No eiköhän se tästä ala kehittyä, nyt ollaan vasta muutama päivä harjoiteltu tehokkaasti.

Papu tykkää luoksetulon pysäytyksen harjoittelussa siitä, että heitän sille palkaksi namipallon. Se on selvästi tehostanut pysähtymistä :) Alkuun heitin pallon heti, nyt teen ensin pysäytysmerkin ja heitän vasta sitten.

Papu ei sunnuntaina voinut kuvitellakaan laittavansa jalkojaan Samun vessajakkaran päälle, jonka avulla siis harjoittelemme. Se kuitenkin vahingossa koski tassullaan tasoa, mistä palkkasin heti. Seuraavana päivänä se mietti, mitä oikein siltä tahdon ja selvästi näki, miten se mietti ja lopulta keksi tarjota jakkaralle nousua. Kun palkkasin, se innostui älyttömästi ja seuraavana päivänä se oikein juoksi jakkaran luo ja tarjosi sen päälle nousemista. Papu siis seisoo niin, että etujalat ovat jakkaran päällä ja takajalat lattialla. Eilen tämä liike selvästi sujui jo hienosti, joten odotin hetken, mitä se alkaa tarjota seuraavaksi. Se tarjosikin istumista etujalat edelleen jakkaran päällä! Näytti ihan hirveän söpöltä, joten palkkasin tietysti välittömästi ja aloin vahvistaa tätä. Papu innostui ja alkoi itsenäisesti tarjota sitä! Positiivinen kierre oli valmis :)

Jojo ei vielä eilenkään oikein ymmärtänyt, mitä siltä haluan. Kun yritän saada sen ajattelemaan itse, se alkaa haukkua eikä tarjoa mitään. Raukka on 9 vuotta harjoitellut vain ohjattuna, joten miten se nyt yhtäkkiä osaisi toimia eri tavalla. Ehkä jatkamme vanhalla tavalla Jojon kanssa. Pääasia, että se saa edes vähän huvia ja touhua. Voihan olla, että se joku päivä keksiikin jotain kivaa, josta pääsen palkkaamaan ja sekin hoksaa tämän koulutustavan idean.

Eli Papu näyttäisi oppivan nopeammin ja varmemmin, koska se on saanut itse tarjota ja itse keksiä, mitä siltä odotetaan. Tämä näyttäisi myös nostavan Papun motivaatiota jatkaa harjoittelua. Oliko tämä nyt sitten sitä operanttia ehdollistamista, vai-mitä-se-nyt-oli? En tiedä, mutta kivaa meillä ainakin taas on.

Lueskelin tuossa yhtä koiratemppukirjaa, josta varsinaisia temppuharjoituksia en varmaankaan tule käyttämään, mutta sain uusia ideoita silti:
* Oikealle ja vasemmalle lähetys eli ohjattu nouto ilman noutoa
* Anominen: etujalat tuolilla, pylly tai takajalat maassa ja kuono etutassujen välissä
* Papun kanssa peruuttamisen vahvistaminen
* erilaisten esineiden etsiminen piilosta
* Jojon kanssa esineen nostaminen suuhun, noutaminen (onko liian vaikea rasti?)

Nyt kun se on sanottu ääneen, niin on pakko harjoitella ;)

Ps. Pakko lisätä vielä tämän illan reenit:

Palkkasin Papua jälleen siitä, kun se nousi ensimmäisen kerran jakkaralle. Se alkoi nopeasti tarjota istumista ja toistimme tätä joitakin kertoja. Papu tarvitsi pienen lepotauon välillä - lienee aika kovaa selkä- ja reisilihasreeniä ;) Otettiin pari luoksetulon pysäytystä ja sitten vielä muutama jakkaraharjoitus.

Jojo on tainnut sittenkin hoksata, mitä siltä haluan. Nyt se nousi itsenäisesti jakkaran päälle, josta houkuttelin sitä laskeutumaan. Nyt se jätti takajalkansa jakkaran päälle (se on ennen laskeutunut heti palkkaamisen jälkeen kokonaan maahan), mistä olikin helppo lähteä takaisin päin jakkaran päälle. Jojolla tuntuu olevan syvät lihakset kunnossa, kun ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa :) Se alkoi itse tarjota jakkaran päällä istumista kurre-asennossa! Sehän oli hyvä idea ja näyttää hauskalta! Sitä siis vahvistetaan!

On mulla taitavia koiria ;)

Papu 7 vuotta

2011-08-04T16:58:00.000+03:00

Papu täyttää tänään 7 vuotta! Koira parhaassa iässä :)

Kumpi pääsee kokeeseen

2011-07-30T09:51:00.003+03:00

Tein eilen Jojolle noin 450-500 metrin verijäljen ja Papulle noin 300 metriä. Papulle lyhempi, koska sen kanssa en ole "oikeaa jälkeä" tehnyt pitkään aikaan. Vanhenivat kokolailla 12 tuntia. Molemmat kokeen omaisessa muodossa eli kaksi kulmaa. Käytin verettämisessä pitkästä aikaa sientä ja sen kanssa meinasi olla ongelmia, tai siis lähinnä narun, joka tarttui joka risuun ja melkein purkaantui matkalla. Sienenkäyttökin oli vähän outoa enkä meinannut luottaa siihen, että sitä verta oikeasti jää perääni.

Metsässä liikkuu jonkin verran hirviä ja useaan kertaan näinkin jälkiä sammalikossa. Myös joku ihminen oli liikkunut metsässä.

Viedessäni palkan rasiassa maaliin, haistatin sisältöä molemmille. Tällä halusin nostattaa intoa suorittaa jälki.

Jojo ensin: Lähti taas hyvin, mutta sitten alkoi nenä pystyssä pyrkiä ihan eri suuntaan. Tiedän Jojon häiriintyvän helposti hirvenhajuista, joten arvelen tästä olleen kyse. Palautin jäljelle ja lähti seuraamaan taas hyvin. Alussa tuli hukkia yllättävän paljon, mutta korjasi itse, kerran taisin minä auttaa lähtemällä liikkumaan kohtisuoraan jälkeä kohti ja kun pääsimme jäljelle, Jojo jatkoi jäljestämistä - oikeaan suuntaankin vielä.

Ensimmäisen kulman merkkasi oikein. Teki kulmasta tarkistuspistot eri suuntiin ennen kuin valitsi oikean suunnan. Harhaili jäljeltä, mutta hakeutui sille koko ajan itsenäisesti takaisin. Takasuoralla oli vastatuuli ja Jojo käytti melkein koko matkan ilmavainua. Luulin jo, että ollaan jäljestä kaukanakin, joskin mentiin seuraavaa kulmaa kohti, mutta siellä täällä näin merkkejä siitä, että kyllä se pirulainen tietääkin, mitä tekee ja mihin menee! Se vain seilasi jäljen päällä edestakaisin, joten touhu näytti siltä, että ollaan retkellä.

Toiselle kulmalle päästiin siis kuitenkin. Jälleen erinomainen merkkaus. Taas sama homma, että se tarkisti suunnat ja päätyi oikeaan suuntaan. Loppujälki meni hienosti, vaikka luulinkin melkein koko matkan, ettei olla lähelläkään jälkeä. Mun pitää oppia luottamaan Jojoon!

Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen, vaikka kovin tarkkaahan tuo Jojon jäljestäminen ei ole. Selkeästi, kun olen tehnyt noita yli 12 tunnin jälkiä, Jojolta on jäänyt semmonen sille tyypillinen rallattelu pois. Se myös osasi korjata erehdyksensä ja pyrki koko ajan takaisin jäljelle.

Sitten Papu: Papu jäljesti varmaan koko kävelymatkan mökiltä metsän reunaan. Se nyt vaan on semmonen... Mentiin lähtöön ja Papu lähti samantien matkaan :) Työskenteli tarkasti nenä maassa ja eteni nopeasti. Yhtäkkiä sille kuitenkin tuli hukka. Jälki meni vieressä, mutta se ei vain nostanut sitä. Palasin vähän matkaa takaisin ja mentiin jälkeä kohti. Papu nappasi jäljen uudestaan ja hieman epäröiden suoriutui hukkakohdasta. Sitten mentiin taas! Sain olla kaukana liinan päässä, koska Papu ei kaivannut minulta mitään apuja. Se toimi täysin itsenäisesti! Vauhti kiihtyi välillä kohtalaisen kovaksikin :)

Tultiin ensimmäiseen kulmaan. Ei juurikaan merkannut, kunhan vähän nuuhkaisi (hivenen pitempään kuin jäljellä?), otti samantien oikean suunnan. Sitten mentiin taas! Papu ilmaisi kanttarelliryppään, josta kehuin ja jatkoi hienosti jäljestämistä. Ennen toista kulmaa olimme ajautuneet jäljen sivuun niin, että olimme oikaisemassa kulman. Huomasin tämän hieman ennen ja korjasin meidät oikealle jäljelle kohti kulmaa.

Toisen kulman Papu merkkasi hienosti! Se halusi selvästi levätä hetken, joten sallin sen sille. Eli se katseli ympärilleen eikä liikkunut eikä etsinyt jälkeä. Odotin vain hiljaa paikallani, kunnes se oli jälleen valmis ja lähti oikeaan suuntaan. Sitten mentiinkin taas. En tiedä, olimmeko jäljellä, mutta ainakin päästiin maaliin!

Papun suorituksesta olen tosi yllättynyt ja siihen tyytyväinen. Se teki tarkkaa työtä ja eteni reippaasti ja itsenäisesti.

Pitäisikö mun nyt sitten ilmoittaakin Papu mejä-kokeeseen? Tekisi kyllä mieli kokeilla.

Jälkien jälkeen kävin poimimassa Papun kanssa kanttarellit. Löysimme hirveän kokoisia sieniä, ilmeisesti tuolla metsässä ei käy kukaan niitä poimimassa. Pitääpä käydä tarkistamassa paikat joka viikonloppu, kun ollaan mökillä.

Leikkimässä kentällä

2011-07-05T21:40:00.003+03:00

Käväisin K-S Kennelkerhon kentällä vähän leikkimässä koirien kanssa. Papulle heittelin erilaisia leluja löytääkseni sille mieluisimman. Huomasin harmikseni, että tennispallo, johon Papu on kovasti tänä kesänä tykästynyt oli jäänyt mökille, joten en päässyt sitä kokeilemaan kentällä (täytyy varmaan ostaa niitä muutama varastoon). Mökillä se kyllä tykkää hakea sitä hyvinkin innoissaan :) Voi kuulostaa omituiselta, mutta Papu ei ole ennen ollut kovin innoissaan heittelystä, johtuen ehkä siitä, että riitoja välttääkseni en sen kanssa juuri mitään pentuna heitellyt. Tiedän näin jälkikäteen sen olleen virhe eri harrastusten kannalta, mutta onneksi Papu on kuitenkin omaksi ilokseen nyt oppinut juoksemaan pallon perässä. Lelujen repimisessä se on myös ollut tosi herkkäsuinen eli yhtään ei saa liian lujaa tempoa tai osua kuonoon. Nykyään tietysti silmän sokeuduttua voi sellainen tuntua tosi ikävältäkin. Se on ollut meille vaikea repimiskaveri tuon herkkyytensä takia, koska Jojon saa innostumaan repimisestä alle puolen sekunnin jo pelkällä lelun näyttämisellä ja se tarraakin siihen sitten kunnolla kiinni.

Papu tykkäsi karvahiirestä, mutta koska se lentää aika huonosti, itse en oikein tykästynyt. Toimii kuitenkin virittämisleluna varmasti. Niinpä otin jälleen käyttöön nameilla täytetyn suklaamunan sisusmunan. Ensimmäisellä kerralla Papu puri sitä niin kovasti, että se aukesi. Mutta se olikin ihan kauheeta! Sen jälkeen se toi sen minulle niin, ettei varmasti aukea ja sain antaa makupalat sille kädestä. Siitä tuli kuitenkin kiva leikki, kun Papu toi munan minulle ja minä avasin sen ja annoin makupalan. Kun jatkettiin, näytin, että pistän sisälle uuden. Joitakin toistoja, ja Papu hoksasi idean. Sain jopa onnistuneen luoksetulon pysäytyksen 20 askeleen päästä!! Eli jatketaan harjoittelua :)

Otin sen kanssa myös kaksi noutoa kokeenomaisesti. Toi kauniisti. En ottanut enempää, koska suurin puhti noutamiseen tuntui menneen leikkinoutojen aikana.

Jojon kanssa yritin repiä kumilelua, mutta mikä älykääpiö olin, kun sellaisen sille edes tarjosin!! Eihän sen nyt pysty sellaista kiskomaan, jos hampaatkin ovat alkaneet heilua. Niinpä lopetin heti alkuunsa. Heittelin sillekin karvahiirtä ja Jojo nouti sitä innoissaan, kun Papu ei ollut häiritsemässä ja omimassa lelua. Kokeilin senkin kanssa "namimunaa" (apua, minkä nimen keksin!! :D :D ) ja sekin tykkäsi kovasti. Se puri joka kerta niin, että muna aukesi ja otti itse makupalan. Jojo on tottunut tuhoamaan ;)

Molemmat pääsivät myös kiertämään tolppaa ja kiipeämään A:lle. Voi, miten onnellisia ne oli siitäkin, molemmat! Papu irtosi A:lle älyttömän hyvin ja tosi lujaa. Aika helposti vain lähti alastulokontaktit paukkumaan, että se siitä riemusta niinku kisaamisen kannalta, mutta näin agilityeläkeläisten kannalta: Meillä oli pirun kivaa!!

Iltaruuan sekaan pistin varmuuden vuoksi B-vitamiinia.

Suru-uutisia Ähtäristä

2011-07-04T19:26:00.002+03:00

Ähtärin-pappani, äitini isä on tänään kuollut.

Lepää rauhassa ilman vaivoja ja kipuja. Kerro mummulle rakkaita terveisiä.

Lämmöllä muistaen Jenni, Samu ja Petri

Ja kesäkuukin jo päättyy

2011-06-30T16:19:00.002+03:00

Niin se on taas kuukausi vilahtanut ohi, ettei voinut mitään. Mekään ei olla tehty mitään, siis koirarintamalla. Lähinnä löhöilty mökillä, kun on ollut hellettä. Koirat kaivoivat saunan alle hiekkaan itselleen pesät ja makaavat siellä hellepäivinä. Trimmasin molemmat tällä viikolla.

Punkkeja täällä on ilmeisen paljon tällä hetkellä, koska kun Expotin uusinnasta oli aikaa parisen viikkoa, sain alkaa nyppiä punkkeja oikein urakalla. Ikävintä on, että ne ovat kiinnittyneet koirien tassuihin varpaiden väliin ja koirien niitä nuollessa, iho on tulehtunut. Kun iho on turvonnut, punkkia on ollut vaikea irrottaa. Aloin vajaa kaksi viikkoa sitten syöttää koirille 300mg valkosipulitabletteja kerran päivässä ja uusin Expotin kolmannen kerran juhannuksena. Sinä aikana ei ole tarttunut kuin yksi Jojoon. Toivottavasti alkaa helpottaa.

Papulle on helppo syöttää tuollainen tabletti, mutta Jojo on oma ohjelmanumeronsa. Se osaa sitten hyvin pistää kielensä eteen ja purra sormeen ja kaikin mahdollisin tavoin hankaloittaa tabletin kurkkuun laittamista. Ihme on, jos saan sen survottua kurkkuun ensimmäisellä yrittämällä. Yleensä se vierii kuin vieriikin poskesta ulos... Nyt olen alkanut tehdä niin, että annan ensin Papulle tabletin ja heti ruuan perään ja sitten Jojolle ja ruoka heti perään. Toivotaan, että alkaa pikku hiljaa pitää tabletin saamista kivana juttuna.

Jojolla heiluu kaksi etuhammasta alhaalta! Onneksi ei vielä paljoa, mutta hampaita harjatessani huomasin. Voi kökkö! Pian pitää mennä poistamaan siltäkin hampaita :(

Muuten tässä meidän elämässä on alkanut tapahtuakin. Olen tehnyt jonkun verran töitä tässä kuussa ja käynyt lukuisissa työhaastatteluissa. Irtisanoin itseni edellisestä työstäni, koska työpaikan henki muuttui ikäväksi enkä enää nauttinut töihin menosta, päinvastoin se alkoi aiheuttaa kaikenlaista ahdistusta. Olen saanut osa-aikaisen työpaikan palkanlaskijana. Lisäksi pääsin Liiketalouden koulutusohjelmaan Jyväskylän ammattikorkeakouluun aikuispuolelle. Aion opiskelle oikeustradenomiksi. Siinä rinnalla suoritan taloushallinnon ammattitutkinnon. Joten on se nyt sitten kumma, jos ei ala töitä löytyä, kun meikäläinen valmistuu! Petrillä töitä on ollut taas ihan hirveästi tällä viikolla (alennusmyynnit ja helteet). Juuri olin häntä auttamassa. Se on tuo kiire niin kausiluonteista, kun pari edellistä viikkoa oli ihan kuollutta.

Käärmeen ilmaisua

2011-06-02T17:52:00.003+03:00

Onpa hyvä, että Jojo on harjoitellut tuota ilmaisupuolta siilien kanssa. Aina kun siili sähisee ja murisee, Jojo hermostuu entisestään ja haukkuu suu vaahdossa - jonkun verran toki myös yrittää purra (mistä seuraa verenvuotoa suun alueelle ;) ).

Eilen mökillä Jojo jahtasi sisiliskoa marjapuskan juurella. Häntä heiluen välillä tömäyttäen maata se yritti saada sisiliskoa liikkeelle oikeaan suuntaan. Ilmeisesti pääsi maistamaan irrotettua häntääkin, mutta ilmeestä päätellen ei tykännyt mausta. Koko aikana se ei kuitenkaan haukahtanutkaan.

Tänä aamuna teimme pihahommia ja Jojo aloitti haukunnan lähellä puutarharyhmäämme. Haukku oli samanlaista kuin siilin "ilmaisussa". Ajattelin mennä katsomaan, koska se on toki turhan haukkuja, mutta saattaa sillä silti olla siihen syykin ;) Jojo hypähti taakse päin aina mentyään vähän lähemmäksi maata. Jo matkalla arvasin, mitä siellä saattaisi olla. Papukin tietysti ryntäsi paikalle ja molemmat saivat minusta lisää rohkeutta lähestyä kohdetta.

Kyyhän se siellä! Ai, että kun vieläkin inhottaa. Ja tottakai Samukin tuli katsomaan ja minä työnsin koiria pois haravalla, kun urhea käärmeenkesyttäjämme tainnutti pedon. Täytyy toivoa, ettei niitä enempää pihapiiriin eksyisi.

Tiistai-toilailut

2011-05-31T20:54:00.003+03:00

Olen liittynyt Keski-Suomen Kennelkerhoon käydäkseni heidän kentällään reenaamassa. Tänä iltana tuli tilaisuus osallistua tiistai-tokoiluun ja tartuin siihen. Kyllä kannatti lähteä!

Kouluttaja oli hyvä ja mukava. Siitä heti alkuun plussaa :)

Otimme luoksepäästävyyttä, koska joukossa oli paljon aloittelevia. Sopi meillekin ihan hyvin. Sain Papun pysymään paikallaan, tosin nosti pyllyn maasta kun "tuomari" oli kohdalla ja rapsutti.

Joukkopaikallamakuu! Jes! Tämän takia lähdin. Muut ottivat alokkaan sääntöjen mukaan, me avoimen. Papu pysyi hienosti. Viime hetkellä tuli vähän häiriötäkin, kun viereinen koira nousi seisomaan. Papu kuitenkin pysyi paikallaan.

Sitten seuraamista. Vitsi Papu onkin nykyään hyvä. Kouluttaja löysi ainoastaan huomautettavaa siitä, että Papun paikka on aika kaukana jalastani. Kerroin, että annan sen kyllä sille anteeksi, koska se saattaa johtua sokeasta silmästä. Toki saattoi pudottaa kokeessa sen yhden pisteen... No, ysi on tosi hyvä jos sellaista tullaan jatkossakin saamaan. Aina ei todellakaan tilanne ole ollut näin hieno.

Harjoittelin sivussa liikkeestä maahan menoa. Jotain siinä on nyt tapahtunut, koska ei onnistu niin hyvin kuin joskus. Toki parantui, kun otettiin useita toistoja.

Otin sivussa myös kiertoja ja pysäytyksiä. Papu on aika huvittavan näköinen, kun pysähtyy kuin seinään odottamaan, mistä makupala lentää :)

Kouluttajan ohjauksessa liikkeestä seisominen. Varmistin ja annoin aika voimakkaan käsiliikkeen :/ Se vain tuli taas jostain... Lisäksi ennakoi istumisen...

Sitten vielä luoksetulo. Papu oli ihan kuutamolla. Se kyllä reagoi vähän ensimmäiseen käskyyn, mutta jatkoi kuitenkin rallattelua eteenpäin. Ei reagoinut enää uusiin käskyihin. Toisella kertaa sama juttu. Emme tehneet enempää. Päätimme, että aloitan uuden tehokuurin harjoittelemalla alkuun lyhyestä matkasta ja sitten pidennän matkaa askeleella kerrallaan. Lisäksi otan avuksi lelun tai muun vastaavan.

Oli kyllä mukavaa :) Harmi vain, että juuri kun keksin tämän, koulutukset jäivät kesätauolle. Tutustuin kuitenkin yhteen cairnin omistajaan, jonka kanssa voisin käydä joskus reenailemassa kentällä. Tokoesteen saa kuulemma kopista agilityreenien aikaan, eli täytynee käydä kentällä myös torstaisin. Mitä ihmettä, alammeko me könytä mörköluolastamme ihmisten ilmoille?

Mekin ollaan sitten siellä

2011-05-30T09:55:00.001+03:00

Mekin ollaan nyt sitten siellä eli veispuukissa. Opettelen vielä vähän käyttämistä, mutta eiköhän se tästä...

Oman etsintää

2011-05-30T09:38:00.004+03:00

Kokeilin Papun kanssa "oman etsintää" kävyllä. Se löysi oman heti. Ihmeellistä, miten hyvin se muistaa vieläkin koko käskyn idean! Toistin pari kertaa ja sain kerrankin otettua jonkun toimintakuvankin.

Kuvia mökiltä

2011-05-30T09:17:00.007+03:00

Olemme vuokranneet mökin Korpilahdelta. Koirat saavat olla vapaana ja kyllä me nautitaan koko porukka. Jojo saa yleensä parit hepulikohtaukset ainakin ekana päivänä, yleensä myös seuraavina. Kävimme läheisellä hiekkamontulla kirmaamassa ja otin sieltä muutaman kuvan. Tilanne oli tosin jo rauhoittunut ja nyt vain lähinnä tiirailtiin maisemia ja nuuhkittiin ilmaa (löysin hirven jäljet ihan montun vierestä - ja Jojo myös).

Papun Toko Keuruulla

2011-05-29T15:09:00.002+03:00

Olemme palanneet koekehiin! Tuloksellisesti koe ei mennyt ihan nappiin, mutta olen äärettömän tyytyväinen Papun työskentelyintoon ja suoritusten osa-alueisiin. Olisi ehkä voinut myös reenata vähän enemmän, mutta aina ei voi voittaa ;) Meillä oli kuitenkin kivaa!

Keuruu 29.5.2011
tuom. Mauri Pehkonen
AVO-luokka

Paikalla makuu 0 (kerroin 3) 0 Meni hyvin maahan, mutta jouduimme odottamaan ennen poistumista, joten kun annoin odota-käskyn, nousikin ylös eikä meinannut mennä takaisin. Lisäksi häiriintyi, kun yksi koira lähti liikkeelle ja sitä mentiin ottamaan kiinni, joten nousi ylös, mutta pysyi paikallaan koko loppuajan. Kun palasin sen luo, se tuli vastaani muutaman metrin päähän. Eli kaikki mahdolliset virheet tapahtui... Tämä lienee täysin joukkoliikkeiden harjoittelun puutetta.
Seuraaminen 9 (kerroin 2) 18 Hienoa seuraamista, koskaan Papu ei ole ollut näin tarkkaavainen ja hyvässä kontaktissa! Kaikki käännökset hyvin.
Liikkeestä maahanmeno 0 (kerroin 2) 0 Oli mennyt melkein maahan, mutta ei kuitenkaan ihan ja noussut siitä sitten istumaan.
Luoksetulo 5 (kerroin 3) 15 Ei yllätystä, muuten kuin siinä, että yleensä sentään pysähtyy toisella käskyllä. Nyt vasta kolmannella parin metrin päähän minusta. Tulkittiin läpijuoksuksi.
Liikkeestä seisominen 0 (kerroin 2) 0 Oli valunut perässäni yli oman mittansa.
Noutaminen 9 (kerroin 2) 18 Täydellinen! Tuomari olisi toivonut, että olisi juossut yhtä lujaa myös takaisin päin. Kapula roikkui vain toisen puolen hampaiden välissä, joten lienee hankalaa juosta lujempaa ;) Olin äärettömän tyytyväinen, ettei karannut noutamaan ennen käskyä, mikä on Papun yleinen ongelma! Hyvähän se tietysti on, että on innokas :)
Kauko-ohjaus 10 (kerroin 3) 30 Ei moitittavaa!! Ei liikkunut milliäkään ja nousi heti käskyn saatuaan ja muutenkin vaihdot olivat nopeat! Tästä kuuluu kiitos Aaltosen Marialle, joka osasi opettaa meille liikkeen alusta asti niin hyvin ja neuvoi, mihin pitää kiinnittää huomiota ja mitä vaatia!!
Estehyppy 8 (kerroin 2) 16 Meinasi karata jo ennen kuin olimme ryhmittyneet aloittamaan. Hyppäsi heti käskyn saatuaan ja istui esteen taakse (yleensä ongelmana esteen sivuun istuminen), tosin hitaasti. Takaisin päin hypätessään kolautti jalkoja lankkuun.
Kokonaisvaikutus 8 (kerroin 1) 8 Liikkuri oli aika epävarman oloinen ja jouduimme vaihtamaan paikkaa liikkeiden välissä, koska liikkeet eivät alkaneet useinkaan siitä, mihin edellinen liike loppui. Papu vaikutti varmaan vähän tottelemattomalta, kun siirtymät olivat levottomia. Toisaalta Papu oli myös niin innokas, että saattoi vaikuttaa tottelemattomalta. Muuten mielestäni toimi reippaasti ja teki hyvässä yhteistyössä ja itsekin olin iloinen ja kohtelin koiraa hyvin, vaikka oli mennyt liikkeitä nollillekin. Yleensä olemme saaneet kokonaisvaikutuksesta parempia, mutta tämä oli tämän tuomarin näkemys meistä.
Yht. 105p, 3.palkinto

Nyt sitten vain uusia kokeita katselemaan, kun olemme päässeet vauhtiin. Menee varmaan elokuulle, kun me ei oikein tykätä helteestä (optimistisesti ajattelen, että kesä- ja heinäkuussa olisi lämmintä). Kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli ja Papukin vaikutti tyytyväiseltä.

Jälkihommissa

2011-05-22T18:10:00.002+03:00

Huh, takana aktiivinen viikonloppu. Ensin kävin lauantaina Ylöjärvellä Jojon kanssa mejä-kurssilla ja sunnuntaina Hankasalmella Papun kanssa pk-jälkikurssilla. Pakko kirjata opitut asiat heti ylös, ettei unohdu.

Mejä

Teimme koirille lyhyitä, ehkä 100m pitkiä jälkiä, jotka olivat noin puoli tuntia vanhoja. Tuuli oli voimakas ja taisi tulla vähän joka suunnasta jäljen tehdessä pienen kaarroksen. Haju todennäköisesti oli levinnyt aika laajalle. Alueella oli liikkunut myös hirvi. Teimme niin, että kukaan ei tehnyt jälkeä omalle koiralleen.

Jojo hössötti ja poukkoili jäljen päällä edes takaisin. Tuntui käyttävän aika paljon ilmavainua tällä kertaa. Vaikka sen liike olikin oikealta vasemmalle ja takaisin, se seurasi koko ajan jälkeä. Oli myös itsenäinen eikä odottanut minulta apuja vaikka menin parissa kohdassa sitä "auttamaankin", onneksi ei kuitenkaan kuunnellut minua, sillä olisin neuvonut väärin :/ Luultavasti haju oli Jojolle liian tuore ja tuulen takia se oli levinnyt pitkin maastoa. Loppua kohti Jojo keskittyi paremmin, mutta jälleen juuri ennen maalia (kuten edellisenä viikonloppunakin) se nosti jalkaa juuri ennen maalia. Mistähän sekin johtuu? Kouluttaja Laura Lamminsivu kehotti harjoittelemaan huomattavasti vanhemmilla jäljillä. Voisin omasta mielestäni tehdä myös huomattavasti pitempiä jälkiä jo.

Tämä on kuitenkin meille vain sellaista yhteistä touhuamista, joten reenataan kun reenataan ja reenataan miten reenataan. Kuten Papunkin jälkihommat. Pääasia, että meillä on kivaa yhdessä ja jotain tekemistä.

Pk-jälki

Teimme ensin makkararuudun. Se oli hyvä muistutus Papullekin ihmisjälkeen ehdollistumisesta. Papu suoriutui siitä hyvin eikä meinannut tulla pois ollenkaan, kun makkaroita jäi ruutuun niin paljon. Vähän ahne jätkä. Se nuuhkaisi pari kertaa ruudun "reunan" yli, mutta siirtyi nopeasti takaisin ruudun sisälle. Se myös kiersi kerran kulman ympäri, mutta palasi omatoimisesti välittömästi takaisin ruutuun. Pakko tunnustaa, että minua jännitti etukäteen, miten se mahtaa tuosta suoriutua, mutta kouluttaja ylisti suoritusta ja sanoi, ettei jatkoharjoituksissa tule olemaan ongelmia.

Sitten teimme peltojäljen pitkään heinikkoon. Jälki vanheni reilun tunnin. Tein jäljen tiuhalla "aloittelijoiden" askelluksella ja laitoin makupalan joka jälkeen, paitsi puolen välin jälkeen jätin muutaman väliin. Tuuli voimakkaasti oikealta. Papu lähti jäljelle hyvin. Se jäljesti tarkasti ja imuroi varmaan melkein kaikki makupalat. Katkoskohdassa se teki kuonollaan pienet käännökset molempiin suuntiin, mutta valitsi kuitenkin jäljen ja jatkoi hienosti loppuun asti.

Viimeisen jäljen teimme metsään, koska kouluttaja halusi näyttää eri vaihtoehtoja harjoitella. Me saimme tehdä jo vähän edistyneemmän jäljen: normaaliaskellus ja makupaloja vain sinne tänne jäljelle. Matkaa oli ehkä 20 metriä. Tuuli voimakkaasti takaa. Muurahaisia oli ihan hirveästi. Vaikka ne eivät makupaloissa kiinni olleetkaan (osasin varautua ja otin Natural Menua), niitä oli kuitenkin maastossa niin paljon, että tarttuivat kaikkeen ja kaikkiin. Ne häiritsivät meitäkin jonkin verran, mutta Papu pystyi kuitenkin syömään yhdestä kohdasta makupalat ja taas se siivosi ne tarkasti pois. Tulimmekin kouluttajan kanssa siihen tulokseen, että ehkä makupaloja ei tarvitsisi käyttää enää paljoakaan, koska ne tuntuivat vain häiritsevän Papun työskentelyä.

Nyt alamme harjoitella Samun etsimistä. Kyllä tämä ihmisjälki taitaa kuitenkin olla Papun juttu.

Janaharjoittelusta juttelimme sellaista, että kouluttaja Jari Parkkisenniemen mielestä olisi parasta, jos koira ei pääsisi epäonnistumaan alkuharjoittelussa. Tämä olisi tietysti ideaalista myös kaikessa muussakin, kun aletaan harjoitella uutta tai lisätä vaikeusastetta. Janaa voi alkaa harjoitella niin, että jälki kävellään janan yli niin vinossa kulmassa, että koiralle on luontevaa lähteä seuraamaan jälkeä oikeaan suuntaan. Jälki voisi alkuun mennä vaikka vain metrin päästä janan alusta. Janaharjoittelussa on tärkeää, että itse jälki on lyhyt ja koira saa nopeasti palkan. Pikkuhiljaa jälkeä "suoristetaan" suhteessa janaan.

Jos kuitenkin käy niin, että koira lähtee takajäljelle eikä korjausyrityksistä huolimatta lähde oikeaan suuntaan, kuljetaan sitten jälki loppuun väärään suuntaan, koiralle ei ole odottamassa palkkaa ja koira pistetään vain autoon. Kokeillaan sitten joku päivä uudelleen. Jotenkin tuntuu, ettei tuollaiseen tilanteeseen joudu, jos on harjoitellut kärsivällisesti pelkkää janaa niin, että koira on aina saanut palkan lyhyen jäljestämisen jälkeen valittuaan oikean suunnan ja kulmaa on käännetty kiirehtimättä.

Keppien ilmaisu kannattaa myös harjoitella todella vahvaksi jo ennen jäljelle siirtämistä.

Täytyy kyllä kokeilla tuota janaharjoittelua käytännössä. Muutenkin oli mukava olla mukana kurssilla. Sain varmasti paljon irti ihan tulevaisuuttakin ajatellen ja opin paljon koiran käyttäytymisen ymmärtämisestä ja kouluttamisesta.

Huonoa koiratuntemustako?

2011-05-12T10:49:00.000+03:00

Olen jo aiemminkin meinannut kirjoittaa tänne Jojon käytöksen muutoksista, mutta en ole ehtinyt tai muistanut. Nyt sain kuitenkin ajattelulleni uutta pontta, kun keskustelin yhden vanhemman miehen kanssa metsälenkillä koirien käytöksestä ja koirien ymmärtämisestä. Mies ihmetteli, kun jotkut vievät koiransa pitkälle metsään piiloon aina kun tulee vieraita koiria vastaan. Hänen mielestään se on huonoa koiratuntemusta. Hän antaa aina koiransa mennä tapaamaan kaikkia ja se on hänen mielestään ainoa oikea tapa toimia. Hänellä on vanhempi, hieman ylipainoinen, rauhallinen ja kiltti tollerinarttu.

Kerroin, että minäkin toimin niin, että vien koirani mieluummin sivuun kuin kohtaan vieraan koiran. Hän ei asiaa ymmärtänyt. Totesin, että hänellä onkin kiltti koira, joka pärjää kaikkien kanssa. On vähän eri asia kohdata vieras uros kahden kiihkeän terävän uroksen kanssa. Mieluummin siis edelleenkin toimin kuten tähänkin asti, vaikka se sitten muiden mielestä olisikin huonoa koiratuntemusta...

Olen pitänyt Jojon ongelmana epäsosiaalisuutta, mutta en ole ihan varma onko se loppujen lopuksi sitäkään. Se meinaan tulee hienosti toimeen useimpien koirien kanssa, kun on saanut tutustua niihin rauhassa. Tämän jälkeen se yleensä rakastaa näitä kavereitaan koko sydämestään. Ja olen sitä mieltä, ettei koirankaan tarvitse tykätä kaikista, enhän minäkään tykkää. Mutta se ei tule toimeen erityisesti nuorten urosten kanssa, jotka provosoivat ja provosoituvat helposti. Jojosta saa aina kaverin, jos joku haluaa tapella. Ehkä se on sitten sitä terävyyttä, en tiedä. Luulen, että se lukee muita koiria hirveän tarkasti ja reagoi pienimpäänkin vihjeeseen.

Koska Jojo reagoi niin nopeasti vieraan koiran reaktioihin, en kovin helposti uskalla päästää sitä tapaamaan vieraita koiria. Ja kun yritän mennä ohi remmilenkillä, yleensä molemmat rähisevät. Usein syynä on liian lyhyet välimatkat. Päästän tapaamaan vieraan koiran vasta sitten, kun tilanne on rauhoitettu eli omistajat ovat jutelleet hetken ja Jojo on saanut hieman haistella ilmaa ja pikkuisen tutustua koiraan etäämmältä. Usein tämän jälkeen kaikki menee hyvin.

Niinpä nyt, kun olemme käyneet ainoastaan metsälenkeillä ja kohdanneet siellä muita koiria, olen vienyt meidän koirat sivuun polulta ja syöttänyt niille jatkuvasti nameja. Kun ne katsovat toista koiraa ja vilkaisevat samantien minua, olen kokenut olevani voittaja :) Tähän olen pyrkinyt: siihen, että toisen koiran nähtyään, ne katsovat samantien minuun. Toisekseen namien syöminen stressaavassa tilanteessa vähentää stressiä. Näin kertoi minulle Tommy Wirén ja hänen luulisi jotain tietävän.

Tällä haluan helpottaa kohtaamistilanteita. Jos Jojo ei joudu rähjäämään eli en laita sitä liian vaikeaan tilanteeseen, sen stressaaminen vähenee ja reagointi stressaavissa tilanteissa vähenee.

Olen huomannut sellaisen asian, että Jojon stressitaso on selvästi laskenut näillä keinoilla. Jos se nyt kohtaakin koiran, jolle rähisee, rähinä alkaa myöhemmin ja kestää vähemmän aikaa kuin ennen. Se myös pystyy ohittamaan remmilenkilläkin toisen koiran minuun katsoen vaikka Papukin olisi mukana. Kaikin puolin Jojon mielentila on mielestäni muuttunut rauhallisemmaksi ja ehkä jopa onnellisemmaksi. Aion siis edelleenkin jatkaa valitsemallani linjalla, vaikka naapuruston vanhat äijät pitäisivätkin sitä huonona koiratuntemuksena...

Sehän on Punk-Kari

2011-05-06T10:51:00.005+03:00

Punkkeja on nypitty koirista "kilokaupalla". Pistin maanantaina Expotit molemmille. Onneksi on vähentänyt punkkeja niin, ettei tiistain jälkeen ole tarvinnut irrottaa yhtään. Eilen Jojo pyöri ihmisen p:ssa metsälenkillä ja jouduin harmikseni pesemään niskan shampoolla. Toivon, ettei Expotin vaikutus mennyt likaveden mukana kaivoon. Tänä aamuna Jojo hakeutui koko ajan järven rantaan ja kävi uimassakin, joten jos nyt ei punkkeja löydy, niin ei sitten koskaan. En tiedä, mikä siellä järvellä nyt oli niin kiinnostavaa, kun meinasi kerran lähteä kroolaamaan "ulapallekin", mutta onneksi tuli sentään käskystä rantaan. Nyt tietysti tulee vielä joku pissatulehduskin sitten... :(

Samalla Jojo pääsi eroon lopuista karvoistaankin, kun nypin selän ennen pesua. Meinasin tosin oksentaa sitä tehdessäni, mutta sisulla sain sen suoritettua. Nypin molemmat pari viikkoa sitten ja Jojolta ei karva meinannutkaan vielä irrota selästä kunnolla. Jätin sen sitten vielä kypsymään ja tarkoitus oli nyppiä se loppuun tänään. Niinpä en voinut nyt pestä selkää ja suunnitella nyppimistä sen jälkeen, kun sitten se olisi taas ollut tiukemmassa. Onneksi niska ja selkä ei ollut ihan p:n peitossa vaan ainoastaan haisi.

Osaako joku kommentoida, millainen aine tämä on: Fästing Minus -punkkitipat? Löytyy osoitteesta http://suomi.husse.com/

Ruokailumuutoksia

Meillähän koirat ovat syöneet alusta asti raakaruualle siirryttyään vain kerran päivässä. Nyt kokeilen sellaista, että jaan siipipäivien ruuat vähän erilailla. Nykyinen ruokalista on ollut tällainen (tein tällaisen listan uudestaan, jotta tulee annettua tasaisesti kaikkea ja niin, ettei tulisi ummetusta):

ma - putkiluu tmv.
ti - lohta
ke - broilerinsiipiä tai kalkkunankauloja
to - sisäelimiä
pe - broilerinsiipiä tai kalkkunankauloja
la - sianlihaa ja kananmuna
su - vapaammin sovellettavissa: hirveä/lohta/naudanmahaa tmv.

Päiväannos Jojolla 150-175g ja Papulla 150-200g.

Tällä viikolla olen kokeillut sellaista, että olen antanut vain yhden siiven keskiviikkoiltana (päiväannos molemmille 2 siipeä). Torstaiaamuna annoin puolet päivän sisäelimistä ja kasvissosetta, yht. 100g. Torstai-iltana taas yhden siiven ja perjantaiaamuna toisen puolen sisäelimistä ja kasvissosetta (100g). Perjantai-iltana meinaan antaa vielä yhden siiven.

Toivon, että tällä saisin vähän tasoitettua kakan laatua. Saattavat siipipäivien jälkeen kakata monta kertaa lenkin aikana, mutta joka kerta tulee sellaisia pieniä pipanoita. Sisäelimillä saa vähän löysytettyä mahaa. Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että kokeilu olisi onnistunut. Arvelen, että varmaan joudun tulevaisuudessa siirtymään muutenkin kahteen ruokintakertaan päivässä, koska iän myötä tarpeet muuttuvat ja kun ei kerran enää harrasteta aktiivisesti, niin samapa kai tuo vaikka söisivätkin kaksi kertaa päivässä.

Kokkeillaan vähän kokkeissa

Menin sitten ilmoittamaan Papun toko-kokeeseen toukokuun loppuun! Apua! Pitäisikö meidän alkaa vaikka reenata!? Ajattelin nyt kyllä mennä vain kokeilemaan ja pitämään hauskaa, meillä ei ole suorituspaineita, kun ei kerran olla reenattukaan :D

Olen ilmoittanut Jojon Ylökkin mejä-kurssille ja Papun Jytkeen jälkikurssille. Pitäisi sulattaa vähän verta ja käydä ajamassa jälki omaksi iloksi jo ennen tuota kurssia. Lisäksi ajattelin käydä Papun kanssa Muuramessa mätsärissä parin viikon päästä. Itse olen menossa koirien stressi -luennolle. Että hei, mehän ollaan jo melkein aktiivisia ;)

Kevään ensimmäiset...

2011-04-26T18:07:00.004+03:00

Meillä irrotettiin molemmista koirista eilen punkit! Papulla oli silmän edessä kuonossa vielä ihan pieni, mutta oli saanut patin aikaiseksi jo. Jojolla oli takaraivossa vähän isompi. Pieniä toki onneksi molemmat, mutta kuitenkin.

Voi itku, nytkö se taas alkaa...

Luultavasti olivat tuliaisia Leppävirran-reissulta, mutta kylläpä noita täällä meilläkin on ruukannut olla ja olemme aika paljon taas liikkuneet rannassa. Yritän löytää jostain sitä luontaista punkkikarkoitetta, jota näin viime syksynä Jyväskylän KV-näyttelyssä. Kyllä oli typerä, kun en sitä ostanut silloin jo samantien. Haluan kokeilla, millainen teho sillä on verrattuna apteekin liuoksiin. Viime syksynä sain Expotista huolimatta nyppiä joka päivä vähintään yhden molemmista koirista.

Täällä on luultavasti punkkeja niin paljon, ettei mikään tehoa täydellisesti. Täytyy vain toivoa, ettei satu kohdalle borrelioosia sairastavaa yksilöä. Juuri eilen katsottiin ohjelma siitä, eikä ole kovin mukava sairaus :(

Rock you like a hurricane

2011-04-10T18:54:00.004+03:00

Kukapa olisi uskonut muutama vuosi sitten, että Jypin päästyä pronssipeliin, se tuntuisi näin suurelta pettymykseltä.

Jyp voitti jääkiekon SM-liigan runkosarjan ylivoimaisesti ennätyspisteillä. Kultamitali näytti jo selvältä. Joukkue pelasi hienoa jääkiekkoa koko talven: taitavaa ja nopeaa; aina jypiläinen oli ensimmäisenä kiekon perässä vastustajan päässä; rohkeaa ja aggressiivista karvaamista ja hienoja kiekon ryöstöjä; pakkien nerokkaita aloituksia omasta päästä laidassa kiitävälle hyökkääjälle; upeita maalivahtien torjuntoja ja pelaajien syöksymisiä kiekon eteen oman maalin edessä; puhdasta peliä ilman jäähyilyä. Mutta jotain niille tapahtui kevään aikana.

Alamäki alkoi jo ennen runkosarjan loppua. Pari viimeistä peliä hävittiin ja tehomiehet alkoivat vaikuttaa tehottomilta. Se annettiin vielä anteeksi, koska runkosarjan voitto oli jo varmistunut. Pudotuspelit Ilvestä vastaan vielä joten kuten selvitettiin, vaikka tiukkaa teki sekin. Olisi sarja voinut kääntyä Ilveksellekin - niin tiukka se oli. Mutta Blues tuli ja meni finaaliin. Ja miksi? Koska JYP ei pelannut omalla tasollaan. Jos joukkue olisi pelannut yhtä hyvin kuin kauden aikana, ei Blues olisi voinut niille mitään.

Jo talven aikana jännitin eniten Jypin puolustajien ja maalivahtien tasoa. Olisiko Myllykoskesta ja Tuokkolasta pitämään Jyppiä pystyssä vaikeina aikoina, kun joukkue pelaa huonosti? Koko runkosarjan ajan joukkue pyrki pitämään oman maalin puhtaana niin hyvin, että maalivahdin oli kohtalaisen helppo pelata ja se ruokki itseluottamusta. Sitten Myllykoski päästi Ilvestä vastaan muutaman helpohkon maalin ja menetti varmasti itseluottamuksensa. Tuokkolan henkinen valmistautuminen on kuulemma joka peliin paljon raskaampi operaatio kuin Myllykoskella, joten miten miehen pää kestää jos kaukaloon mennäänkin joka ottelussa.

Puolustajista oli pitkän aikaa aina joku sairastuvalla. Pakeilta olisin toivonut vahvempaa otetta ja asennetta: "Tänne ei noin vain marssita! Tämä on minun tonttini ja minä vartioin sitä!" Vastustaja otetaan kiinni kunnolla ilman mitään kahvaamisia tai roikkimisia. Ja kiekon eteen syöksytään, ettei maalivahdin edes tarvitse torjua. En ymmärrä, miksi erästäkin pakkia peluutettiin koko ajan vain enemmän, vaikka kaveri on jäykkä ja hidas eikä ota kaveria kunnolla otteeseen ja on melkein aina jäällä, kun omissa soi.

Mutta eihän se sarja ainoastaan maalivahteihin ja puolustajiin kaatunut. Olisivathan hyökkääjät voineet osua sinne tolppien väliinkin pari kertaa enemmän. Yritystä kyllä riitti.

Niin, peluuttaminen onkin sitten asia, mitä jaksoin "välillä" hämmästellä. Kun niin sanotut tehomiehet ovat tehottomia eivätkä kykene mihinkään uuteen ja toiset kaverit näyttävät joka vaihdossa mallia, tekevät nerokkaita ratkaisuja ja osoittavat taistelutahtoa, niin miksei niitä tänä iltana innokkaita kavereita voisi peluuttaa vähän enemmän ja toiset saisivat vähän kerätä itseään? Miksi joka ikiseen ylivoimaan pitää pistää ne samat kaverit laukomaan kiekkoa maalivahdin patjoihin samasta kulmasta? Miksi Jonne Virtanen oli sivussa viimeisessä pelissä? Miksi Harri Pesosta siirreltiin eri ketjuihin, jos Perrinin ketju oli tehoton? Pesonenhan se nerokkain pelaaja tuntui loppupeleissä olevan. No, ehkä tämä peluuttaminen on asia, jota en voi edes ymmärtää, kun en ole mikään valmentaja ollenkaan...

Pelättiinkö epäonnistumista niin paljon, että yritettiin liikaa? Viimeisissä peleissä huomasin sellaisen seikan, että ihan niinkuin ei uskallettaisi ottaa kontaktia, koska pelätään jäähyä ja sen aikana mahdollisesti tulevaa maalia. Tuomareiden toiminta oli kyllä paikoitellen vähän vaikeasti ennakoitavaa. Mutta kyllä JYP:lle vihellettiin ansaittuja jäähyjäkin ja valitettavasti enemmän kuin runkosarjassa.

Omat suosikkini koko kauden aikana olivat Jani Tuppurainen ja Harri Pesonen. Loppukautta kohti aloin myös tykätä Jonne Virtasen tyylistä. Sääli, jos Jyp ei jatka enää Antti Virtasen sopimusta. Harmi, että Pihlström, Hytönen ja Louhivaara olivat niin tehottomia näissä ratkaisevissa peleissä. Alkoiko Perrin kaivata jo perhettään? Ikävää, että Vatasen loukkaantuminen merkitsi Jyp-puolustukseen noin merkittävän suurta aukkoa, jota kukaan ei pystynyt paikkaamaan. Toivottavasti ensi kaudelle löydetään lisää vahvoja ja taitavia pakkeja. Huippuhyökkääjiähän tuntui jo nyt löytyvän enemmän kuin kentälle pystyy illan aikana pistämään.

Niin, että mitä joukkueelle tapahtui kevään aikana?

Toivottavasti joukkue jaksaa koota vielä itsensä ja puskea läpi pronssiottelun hienolla pelillä. Kun katson taaksepäin fanitushistoriaani, niin 20 vuoden aikana ei ole montaa tilaisuutta tullut voittaa pronssiakaan. Ensi syksynä sitten jatketaan taas ja toivotaan, että saamme kuulla monta kertaa ensi vuonnakin: "Ai jai jai jai ai ja jai jai ai jai jai ja jai ja jai jai!!"

Papu muistaa vielä!

2011-02-28T12:45:00.002+02:00

Kävin eilen yksin Doggiella reenailemassa. Otin lähinnä tokoa, kun pääsin pitkästä aikaa sisätiloihin enkä jaksanut yksin kantaa isompia esteitä. Toisekseen Doggien tilat ovat mielestäni paremmat tokoa kuin agilitya varten, vaikkakin tokoonkin liian lyhyt, kun ei pysty ottamaan esim. täysimittaista luoksetuloa. Mutta pääasia, että pääsee edes jotain tekemään.

Kävin Papun kanssa kaikki liikkeet läpi ja sehän muistaa vieläkin kaiken! Antoi kyllä uskoa, että voisi sitä ehkä vielä oikein kokeisiinkin kömpiä.

Seuraamista piti vähän muistutella, eli palkkasin, kun tuli hyvin. Alkuun käännökset oikeaan meinasivat olla liian väljät, mutta paranivat parilla harjoituksella. Osaa hienosti edelleen askeleen taakse päin :) Tekee sen ihanan innoissaan :D

Paikalla makuuta otin sillä tavalla, että pistin Papun maahan ja Jojon sen viereen. Arvasin, että Jojo ei kauan paikallaan kestä, koska sen kanssa tätä ei ole kunnolla harjoiteltu, joten tässäpä olisi kunnon häiriötä Papulle. Menin estekoppiin piiloon ja kurkin oven raosta. Molemmat olivat tosi skarppeja. Jojo lähti liikkeelle laskettuani 10-20:een. Se otti pari askelta. Odotti. Istui. Meni maahan vähän ennen kuin olin laskenut 60:een. Koko tämän ajan Papu makasi hienosti paikallaan, vaikka selvästi mietti moneen kertaan, että "Mitä? Saako noinkin tehdä?".

Jäävät liikkeet molemmat täydellisesti, siis meille täydellisesti voi olla muille jotain ihan muuta ;)

Ensimmäiseen noutoon karkasi - kuten niin usein... Toisella kertaa annoin Oota-käskyn ennen "Valmista" ja heittoa. Tämän jälkeen kaksi noutoa onnistui hienosti. Tosin laukkaa kapulalle ja ravaa takaisin, mutta meitä sellainen ei haittaa. Minun pitää tosissaan harjoitella kapulan heittoa. Olen siinä kyllä ihan surkea. Välillä sinkoaa miten sattuu ja välillä menee vähän paremmin. Yleensä tietysti, kun kokeessa jännittää muutenkin, siellä se sitten sinkoutuu kolme metriä kohti kattoa ja kolahtaa metrin päähän meistä.

Kaksi luoksetulon pysäytystä, jotka molemmat onnistuivat erinomaisesti, joten en alkanut tahkota enempää. Tosin matkaa oli vain noin 15 askelta...

Hyppy pitkästä aikaa. Niin pitkästä, etten meinannut muistaa, miten AVO:n hyppy menee :/ Annoin hyppy-käskyn ja Papu hyppäsi reippaasti. Annoin Oota-käskyn ja Papu kääntyi ja istui. Sitten tuli muistikatkos, että pitääkös minun kävellä toiselle puolelle vai mitä piti tehdä. Lopulta muisti palasi ja kutsuin Papun rinnalle ja sehän tuli varsin mallikkaasti. Eli Papu muisti, että pitää istua hypyn jälkeen! Sitten pari sellaista hyppyä, jossa Papu ajautui hypyn vierelle. Pitää ihan tosissaan miettiä, miten olemme noissa tilanteissa sijoittuneet esteen eteen, kun tuolla tavalla sijoittuu sitten esteen taakse. Pari onnistumista ja lopetin siihen.

Kaukot menivät hyvin. Kävin palkkaamassa ensimmäisen istumaan nousun vahvistaakseni edelleen ripeyttä. En ottanut seisomista, vaikka kotona sitä kovasti ollaan harjoiteltukin.

Eli Papu osaa vieläkin! Täytyy alkaa katsella kokeita sillä silmällä.

Jojon kanssa otin lähinnä temppuja ja kolmen hypyn sarjaa. Vähän kieputusta ja takaa kiertoja.

Me liidellään taas :)

2011-02-22T10:49:00.002+02:00

Olemme aktivoituneet: kävimme vähän agiliitelemässä viime sunnuntaina. Meillä on uudet kaverit, joiden kanssa varattiin Doggien halli tunniksi. Niina on työkaverini ja hänellä on 7-vuotias suursnautserinarttu Chili, joka on harrastanut agilitya vuoden verran. Tarkoitus on ottaa vuoro jatkossa joka sunnuntai.

Tila on aika pieni eikä mitään suurempaa rataa pysty rakentamaan, mutta meille tärkeintä olikin päästä vain vähän höntsäilemään. Ja kyllä meillä olikin hauskaa!! Papukin oli ihan intoa piukassa ja kirmaili paremmin ja lujempaa kuin koskaan aikaisemmin. Laskin parin hypyn rimat ihan maahan, kun se hakeutui niillekin jatkuvasti. Kepeille ja putkeen irtosi loistavasti :) Jojo oli oma riemukas itsensä ja teki tosi mielellään sekin kaiken mitä pyysin. Eikä kumpaakaan haitannut, vaikka Chili olikin radan reunalla.

Kävimme viikkoa aiemmin remmilenkillä yhdessä ja ensin Jojo ja Papu haukkuivat Chilille, mutta lopettivat yllättävän nopeasti. Sen jälkeen Jojo kulki ihan Chilin rinnalla ja Chili välillä nuuhkaisi sen korvaa :D

Ihana saada uusia ystäviä ja päästä taas touhuamaan jotain!

Terveen kirjoissa taas

2011-01-26T19:43:00.004+02:00

Sitä ollaan jälleen niin terveinä kuin meidän perhe yleensä koskaan voi olla.

Papu parani hampaidenpoistosta jälleen nopeasti. Viikkoon en antanut mitään kovempaa syötävää. Sille tuottaa ongelmia purra mitään halki tai paloiksi, joten olen pieninyt broilerin selkärangat kirveellä pienemmiksi ja siten pystyy syömään. Seuraavaksi olisi tarkoitus testata, pystyykö syömään rustoluun. Meinaan sitäkin vähän hakata kirveen perällä pehmeämmäksi. Putkiluun syönti onnistui hyvin, koska käyttää siinä lähinnä etuhampaitaan.

Päänvaivaa barffauksesta

Täällä Jyväskylässä on muuten omanlaisensa projekti hommata koirille raakaruokaa! Täällä käy kyllä varmaan joka viikko joku auto toimittamassa jossain parkkipaikalla ruokaa, mutta vähän tuottaa tuo noutopuoli ongelmia, kun samaan aikaan pitää aina kökkiä töissä linjassa. Niinpä olen hakenut ruokaa ensiavuksi marketeista, joista saa ihan hyviä tuotteita, mutta kilohinta on tietysti kova. Pyysin myös äitiäni poiketessaan Keskisellä ostamaan minulle sieltä broilerinliha- ja jauhelihapötköjä, koska ne ovat siellä tosi halpoja. Harmi, kun unohdin pyytää myös Nutrolin senioria, joka on nyt loppumassa. Onneksi käymme Ähtärissä pikapuoliin. Täytyy ajella samalla Keskiselle vähän säästämään...

Nyt kun aloin oikein eri toimittajien hintoja vertailla, huomasin, että Kennelrehu on edullisin ja käy täällä päin pari kertaa kuussa. Niinpä yritän muistaa tehdä tilauksen viimeistään kaksi päivää aiemmin ja sitten pistää Petri noutamaan kuorma - toivoen, ettei hänellä ole juuri silloin niin kova kiire töissä, että unohtaa koko homman. Onneksi näyttää siltä, että vapaa päivä osuu maaliskuun alkuun juuri sille päivälle, kun auto käy täällä seuraavaksi niin saan hommata pakastimen täyteen vähän helpommin. Ja pakastin kannattaa hommata täyteen, koska ei tätä ruljanssia ihan joka kuukausi jaksa! Kaiholla muistelen aikaa, kun Lempimuonan auto kaarsi vaikka joka torstai pihaamme, jos vain niin halusin. Terveisiä ja kiitos hyvästä palvelusta!

Yritin tuossa aktivoitua tokoilunkin suhteen, mutta kurssi, jolle olisin ilmoittautunut odotti mukaan vielä yhtä osallistujaa ennenkuin se toteutuu, eikä kouluttajasta ole kuulunut sen jälkeen mitään. Ääh! Alkaa jo usko loppua, että koskaan enää saadaan harrastaa mitään.

Polvi kiukutteli alkuviikosta, mutta tänään on ollut parempi. Pitää toivoa, ettei tässä olla ihan rampautumassa.

Lunta on pian kainaloihin asti ja lumiaura jaksaa käydä täällä meidän perällä peräti ihan joka viikko! Kyllä on ollut kiva, kun on jaksanut tänne asti raahautua! Parkkipaikka oli jo sellainen, että pelättiin porukalla autojen hajoavan. Ymmärrän kyllä, että on kiirettä pidellyt, mutta voisi sitä kai kuitenkin tehdä työnsä hyvin silloin kun vaivautuu paikalle eikä vain vähän enimpiä pölyttää sivuun. Mutta ei kai tätä lumisadetta enää kovin kauan kestä - varmaan jo kuukauden päästä helpottaa. On muuten ollut ihana huomata, miten päivä on jo pidentynyt: puoli viideltä näkee vielä ympärilleen (ilman lisävaloja) ja viikonloppuna lähdin metsälenkille jo ennen puolta yhdeksää aamulla. Kevättä kohti mennään!

Samun uniharjoittelu tuottaa tulosta

Samu on viihtynyt uudessa päiväkodissa hyvin. Jää sinne mielellään ja on saanut kivan kaverinkin. Hän on nukkunut hoidossa korkeintaan tunnin ja on mennyt illalla aikaisemmin nukkumaan ja nukkunut yönsä paremmin, heräilemättä. Tuosta yöheräilystähän tuli meille jo tosi iso ongelma, kun Samu heräsi joka yö ja tuli väliimme nukkumaan. Ahdastakin tietysti oli, kun Samu on iso poika jo. Kaikkien yöuni todennäköisesti kärsi.

Niinpä otimme tehokuurin siihen, että Samun pitää alkaa nukkua koko yö omassa sängyssä. Alkuun heräsi eikä meinannut suostua nukkumaan omassa sängyssä ja tietysti itki. Olin tiukkana ja onneksi Petrikin omana vuoroyönään oli (oli kuulemma ollut vaikeaa), koska tätä jatkui vain muutama yö ja sen jälkeen olemme kaikki nukkuneet katkeamattomat yöunet!

Käytimme apuna törkeää lahjontaa: ensimmäisestä omassa sängyssä nukutusta yöstä (vaikka itki eikä olisi millään halunnut) seurasi yllätys: kauan odotettu lääkärinlaukku! Kyllä meillä sitten ollaankin leikitty lääkäriä ja eläinlääkäriä, jossa tutkitaan koiria (on muuten parantanut Papun ja Samun suhdetta tämä leikki). Sitten yllätyksenä tuli Roope-sedän ja Aku Ankan autot ja Pokemon-palloja. Nyt olemme tilanteessa, että lahjontaa voisi jo vähän vähentää ja antaa vaikka jotain vähän isompaa pidemmän jakson jälkeen. Katsotaan, miten meidän käy!

Jypistä Suomen mestari 2011?

On ollut mahtavaa, kun olen saanut katsoa niin paljon SM-liigaa, kun vain olen ehtinyt. Olenkin tainnut katsoa kaikki Jypin pelit ainakin osittain. Meillä kun on tuo Koti-TV ja Urho TV Total. Ja Jypillä pyyhkii jälleen hyvin! Toivottavasti tänä keväänä päästään juhlimaan mestaruutta kävelykadulle!

Onnellista uutta vuotta 2011!

2011-01-11T09:27:00.002+02:00

Vihdoinkin taas elävien kirjoissa! Sairastamisemme alkoi ennen joulua, jolloin Samu yski ihan hirveästi ja jäin hänen kanssaan lepäämään huonosti nukuttujen öiden jälkeen pariksi päiväksi. Pientä kuumettakin oli mutta tauti hellitti onneksi parin päivän lepäämisellä. Joulun aika meni hyvin.

Pidin maanantain vapaata ja kurkkukipu alkoi tiistaiaamuna. Olin vielä tiistain töissä, mutta keskiviikkoaamuna heräsin naama turvoksissa, nenä ihan tukossa. Kävin työterveydessä ja sain ohjeet levätä täysin ja loppuvuoden saikkua. Makasin ja luin, kuumetta oli juuri ja juuri yli 37 astetta. Koiriakaan en saanut enkä halunnut lenkittää, koska halusin parantua. Toisekseen en kyllä olisi jaksanutkaan. Olin ihan poikki.

Sunnuntai-iltana ilmoitin esimiehelleni, että menen maanantaiaamuna lääkäriin. Kuumetta oli edelleen 37,4 astetta ja poskiontelotulehdus! Siispä antibioottikuuri ja loppiaiseen asti saikkua. Koska kuume oli juuri ja juuri alle 37 astetta perjantaiaamuna, menin töihin. Ääni kesti justiin koko päivän ja lauantain lyhyen työvuoron. Kuuri loppui sunnuntaina, joten nyt vain katsellaan, miten olotilalle käy. Tällä hetkellä olo on muuten hyvä, mutta kurkussa tuntuu olevan limaa, joten nähtäväksi jää, miten hyvin ääni kestää puhetyötä.

Papu - hampaaton reppana

Viime viikolla myös tein aika ikävän löydön Papun suusta :( Huomasin, että sen henki haisee ihan hirveältä. Niinpä ajattelin ottaa hampaiden harjaamisessa oikein kunnon tehokuurin. Seuraavana päivänä hinkkasin sitten poskihampaan alapintaa oikein urakalla, kun sinne oli "kertynyt niin paljon hammaskiveä". Tajusin, että sehän oli HALKI! Toisella puolella oli myös katkennut hampaan kruunu. Ei muuta kuin samantien eläinlääkäriin ja antibioottikuuri ja hampaidenpoistoaika maanantaille eli eiliselle.

Eläinlääkäri arveli, että katkeamisen on aiheuttanut jokin onnettomuus, ehkä tappelu. Mutta Papu ei ole kyllä tapellut kenenkään kanssa. Sen juominen lisääntyi huimasti reiluksi viikoksi kastroinnin jälkeen, joten epäilen, että toinen hampaista katkesi noihin aikoihin. En antanut silloin edes luita, koska ajattelin, että sen on helpompi syödä muutaman päivän pehmeää ruokaa. Kaiken lisäksi Jojon hampaat ovat kunnossa, vaikka se on paljon aggressiivisempi luiden syöjä. Niinpä pelkään, että Papun huonoksi osoittautunut purenta ei ole kestänyt luiden syöntiä ja poskihampaat ovat jotenkin vääntyneet ja tästä syystä haljenneet. Nyt täytyy miettiä uudelleen, miten syötän sille jatkossa luut kalkinsaannin takaamiseksi.

Eilen oli sitten leikkaus. Se kesti pari tuntia ja Papu oli ihan pökkyrässä vielä monta tuntia kotonakin. Sitten se piristyi jääkaapin avaamisäänen kuultuaan ja oli taas oma itsensä loppuillan. Lenkilläkin jaksoi käydä. Kaikki meni siis hyvin. Toivottavasti tämä sairastelu nyt pikkuhiljaa jo loppuisi...

HYVÄÄ JOULUA!

2010-12-23T14:10:00.002+02:00

Hyvää ja rauhallista joulua!

Papu on toipunut loistavasti! Sen juominen lisääntyi viikoksi niin paljon, että huolestuin ja kun hain tietoa, aloin pelätä vaikka mitä. Se tosiaan joi niin paljon, että ei meinannut kestää aamuun asti vaan usein oli pissa lattialla. Se kuitenkin meni ohi ja nyt ollaan taas normaalissa päiväjärjestyksessä. Vielä en ole huomannut mitään eroa Papun käytöksessä mihinkään suuntaan.

Jojo ei ole oikein tykännyt näistä kovista pakkasista. Aamulenkillä kuuden aikaan se vain "raahautuu" perässä ja vauhti kiihtyy vasta, kun olemme menossa kotia kohti.

Samu odottaa joulupukkia kovasti. Saas nähdä, onko ollut niin kiltti, että saa kaikki toivomansa lahjat. Välillä äidin ja isin hermoja on kyllä koeteltu oikein kunnolla... Kun puhuin, ettei nyt odota niin kovasti saavansa kaikki mahdolliset mielenkiintoiset lelut, Samu totesi, että niin, pitäähän muidenkin lasten saada leluja :)

Samu vaihtaa päiväkotiin vuoden vaihteessa!

Operaatiopäivän tunnelmia

2010-12-02T12:55:00.006+02:00

Olen nukkunut aika huonosti tämän viikon, kun olen alkanut pelätä leikkausta niin paljon. Pelkään, ettei Papu kestäkään nukutusta tai että olen turhaan aiheuttanut sille kipua ja nukutuksen riskit.

Aamulenkillä ei tule Papulta kakkaa vaikka kuinka yritän kannustaa. Mutta siinä on koira, joka varmasti kakkaa, jos siihen on tarvetta ;) Koirat pääsevät mukaan, kun lähdemme viemään Petriä töihin ja saavat odottaa lämpimässä parkkihallissa sen aikaa, kun käyn Samun kanssa kaupoilla. Löydän parit joululahjat ja Samulle BR-lelujen avajaisista niin hyvällä alennuksella Toy Story -duplolegoja, että on ihan pakko ostaa...

Klo 10.05. Olemme jo Kuokkalassa ilmoittautumassa. Papun paino on tippunut entisestään, vaikka olen lisännyt sen ruuanmäärääkin. Se painaa enää 7,95kg!! Nyt täytyy jo toivoa, että painoa tulisi pikkuisen lisää. Mielestäni ihannepaino Papulle on 8,5kg. Käytämme Papua vähän pissalenkillä ja toivon, että kakka tulisi nyt. Mutta ei tule. Samu ottaa legot mukaan ja tietysti pudottaa pari matkalle. Palaamme takaisin samoja jälkiä ja Papu löytää toisen hangesta, kun kehotan etsimään, ja me näemme kävelytiellä jo toisen pudonneen.

Klo 10.30. Eläinlääkäri kuuntelee Papun sydämen ja käymme läpi operaatiota. Sydän vaikuttaa olevan kunnossa. Papu saa rauhoitusaineen, mutta se ei meinaa luovuttaa. Se seistä tönöttää ensin sylissäni ja sitten lattialla. Saan sen menemään pitkäkseen, mutta se ei meinaa nukahtaa vieläkään. Eläinlääkäri sanoo, ettei kaikki vielä tuossa vaiheessa nukahdakaan. Jojo kyllä nukahti oikein kunnolla sylissäni oman leikkauksensa alussa.

Klo 10.40. Eläinlääkäri ottaa Papun ja vie sen toiseen huoneeseen. Samu sanoo hätääntyneenä: "Mulle tulee Papua ikävä!" Mieleni tekee sanoa: "Niin minullekin!" mutta olen vain rauhallinen, vaikka tekisi mieli pillahtaa itkuun.

Klo 11.-13.00. Kotona tuntuu tyhjältä ja koko ajan etsin Papua. Jojo on myös vähän yksinäisenoloinen. Käytämme sitä lenkillä eikä se oikein haluaisi kävellä. Sitten vain odotellaan. Ja odottavan aikahan on tunnetusti pitkä...

Klo 13.20. Puhelin soi ja hoitaja kertoo, että kaikki on mennyt hyvin ja Papun voi noutaa. Selästä ei löytynyt mitään ja patti oli ollut rasvapatti. Kaikki oli muutenkin mennyt hyvin. Helpottunut olo.

Kotona: Papu on tokkurainen, mutta hengissä. Se tärisee, joten pidän peittoa päällä. Jojo oli ihan ihmeissään, mikä Papua vaivaa ja kävi vain varovasti haistamassa. Antaa sen olla omissa oloissaan.

Klo 15.00. Papu tulee luokseni ja haluaa syliin. Se heiluttaa häntäänsä ja haluaa ulos. Ei kuitenkaan pissaa tai kakkaa. Haluaisi lähteä mukaani, kun lähden lenkittämään Jojoa. Elämä voittaa mielestäni yllättävänkin nopeasti :)

Papu halusi lähteä iltalenkille. Käytiin koko perhe heittämässä pieni lenkki. Tällä kertaa Papukin sai pissattua. Pitää kyllä ihmetellä Papun sisua ja vahvuutta. Miten moni koira on noin pirteä näin pian nukutuksen jälkeen? Ilmeisesti kipuja on, mutta ei kuitenkaan lamauttavasti. Toivotaan, ettei tule takapakkia ja että leikkauksesta tulisi vain myönteisiä muutoksia.

Ps. Otin kaulurin pois autossa. Papu ei ole toistaiseksi meinannutkaan nuolla haavaa.

Ihan pimeetä porukkaa

2010-11-04T10:15:00.003+02:00

Nyt kun työt alkoivat ja työskentelen koko päivän tietokoneella, en ole jaksanut konetta kotona juuri avata. On sitten jäänyt vähän nämä päivittämisetkin vähille. Toivottavasti muistan kertoa kaikesta mitä on tapahtunut.

Nypin Papulta jalkakarvat lähes kokonaan pois ja siistin sitä vähän muutenkin. Tuolla kerralla en juurikaan nyppinyt runkokarvaa, joten se operaatio alkaa olla pian ajankohtainen. Jojon nypin viime viikonloppuna. Aikaa meni taas tunnin verran. Karva oli muuten kypsää, mutta vesisateiden takia ei ollut ehkä paras aika nyppiä, koska karvan irrottaminen tuntui ärsyttävän Jojoa tavallista enemmän. Nypittävää karvaahan ei saa pestä ennen trimmiä eikä näin ollen kastuminenkaan ole suositeltavaa. No, selvittiin kaikki kuitenkin hengissä ;)

Minulla ei ole ollut minkäänlaista treenimotivaatiota viime aikoina. Jäin pois Jytkeen treeniryhmästä, koska maanantait osoittautuivat meille huonoksi päiväksi. Olisin päässyt mukaan Laukan toko-ryhmään, mutta jouduin perumaan senkin, kun Papu loukkasi silmänsä ja oli tosi säikky. Kävi niin, että Papu hyppäsi taas syliini tuohon meille epäonniseen keinutuoliin (johon hypätessään se viime vuonna loukkasi selkänsä) ja sormeni hipaisi sen sokeaa silmää :( Silmä rähmi viikon ja se oli tosi pelokas siltä suunnalta tulevaan liikkeeseen. Kai se silloin tajusi, ettei näe sillä silmällä ollenkaan... Nyt minä haen motivaatiota aloittaa taas harjoittelu. Toki olemme jotain pientä tehneet, kuten kaukoja keittiössä eväitä tehdessäni tai metsälenkillä luoksetulonpysäytyksiä, mutta ei varsinaisesti "reenattureenattu".

Varasin juuri Papulle kastrointiajan joulukuun alkuun. Nyt se on sitten päätetty tehdä! En halua, että Papu joutuu kärsimään eturauhasvaivoista iän karttuessa, joten nyt lienee paras aika kastroida, kun on vielä hyväkuntoinen eikä vaivoja ole ehtinyt isommin ilmaantua. Samalla nukutuksella kuvautan Papun selän.

Kun on niin pimeää, metsälenkkeily on jäänyt käytännössä viikonloppujen iloksi. Onneksi minulla on ollut jonkin verran iltavuoroja, jolloin olen päässyt koirien kanssa aamusta metsään. Iltapäivällä harvemmin enää töiden jälkeen ehtii ennen pimeää lenkille. Jojon remmikäyttäytyminen alkoi parantua tässä vähän aikaa sitten huomattavasti. Se ohitti muita koiria oikein hienosti ja pääsi tapaamaankin monia. Oli hauska huomata täällä ihmisillä erilaisen asenteen rähisevää koiraa kohtaan kuin Kalkuntien varressa Nokialla. Kun Jojo yritti pitää örinää toisen koiran kohdatessaan, monet ihmiset vain olivat, että "mikäs se siinä? ei se mitään haittaa vaikka vähän pörisee." Ja toivat omat koiransa tapaamaan. Jojohan menikin silloin aina häntä heiluen haistelemaan. Eli Jojo onkin pohjimmiltaan ihan sosiaalinen koira :) Pimeälenkkeilyn lisäännyttyä meillä on lisääntynyt myös remmiriehuminen. Luulen, että Papu on epäluuloinen kun näkee huonosti ja Jojollakin menee joka syksy jonkin aikaa ennen kuin tottuu pimeään. Niinpä ne käyvät kuumana, epäilevät kaikkia vastaantulevia ja ruokkivat toistensa epävarmuutta ja huonoa käytöstä.

Töihinpaluu ja muita sattumuksia

2010-09-18T14:56:00.002+03:00

Minulla on nyt töitä! Pääsin Soneran laajakaista-asiakaspalveluun. Koulutusjakso alkoi keskiviikkona. Paikka on viihtyisä ja tuntuu, että tulen varmasti viihtymään siellä. Lähtöpalkkakin on parempi kuin Novacastilla (mikä nyt ei ole mikään ihme eikä suuri vaatimus...) ja todennäköisesti nousee vielä lisää.

Samu on mennyt innoissaan hoitoon joka aamu ja on ollut oikein tyytyväinen. Saimme paikan perhepäivähoitajalta, joka alkoi jo toisena päivänä ruikuttaa, että Samu pitäisi hakea ennen neljää. En kyllä ymmärrä, miten se on mahdollista, kun minun pitäisi pystyä tekemään täyttä päivää ja työt alkavat aikaisintaan kahdeksalta. Joskus saatan olla töissä viiteen, joskus jopa ilta-kahdeksaan. Petrillä on päiviä, jolloin on hirveä kiire ja paljon töitä, joten silloin hänkään ei pysty hakemaan kuin aikaisintaan viideltä. Minusta ei ole kohtuutonta, että haemme Samun vähän yli neljä, kun kerran tuommekin sen vasta kahdeksaan tai yhdeksään. Pistin samantien hoitopaikanvaihtopyynnön. Ensiviikon alun Samu on varmaan Ähtärissä, kun Myllymäen pappa on pakkolomilla.

Pääsin Papun kanssa paikallisen tokoon keskittyneen koirakerhon toko-ryhmään. Olin asiasta innoissani, mutta into vähän lopahti ensimmäisen kerran ja mureni melkein kokonaan toisen kerran jälkeen. Kouluttaja on sitä mieltä, että targetti on ainoa oikea keino kouluttaa koiraa. Hyvin mahdollista, että niin onkin, mutta onhan niitä kuitenkin muitakin vaihtoehtoja, joilla saattaa päästä samaan tulokseen. En oikein ole koskaan tykännyt agilityssakaan kouluttajista, jotka eivät ole pystyneet näkemään mitään muita tapoja ohjata koiraa kuin se omansa. Niinpä opettelemme vielä näin "vanhoilla päivillämme" tätä "targettihommaa". Papu koskee siihen viikon harjoittelun jälkeen jo hyvin kuonollaan, mutta tuntuu, ettei se edes haluaisi koskea siihen tassullaan. Sehän on ollut aika herkkä tassujensa kanssa aina muutenkin. Olen ottanut tähän hommaan nyt vain sen asenteen, että ei kai siitä meille mitään haittaakaan voi olla, joten opetellaan nyt sitten yksi temppu lisää. Harmittanut on myös se, että kukaan ei oikein osaa kertoa minulle, miten hyödymme tästä tempusta käytännössä. Kuulemma targettia voi hyödyntää erityisen hyvin juuri meidän vaikeimmassa liikkeessä eli luoksetulonpysäytyksessä, mutta kukaan ei vain kerro, että miten! Olen vähän kyyninen targetin toimivuuteen muutenkaan, niin paljon ole nähnyt agilityssa sitä, että kun targetti otetaan pois, koira ei ymmärrä yhtään, mitä siltä odotetaan. Toistoja, toistoja, toistoja! Niinpä niin, mutta riittääkö meillä enää mikään maailman aika tällä tavalla uuden opetteluun?

Toivon kommentteja ihmisiltä, jotka tuntevat tämän koulutustavan, joko tänne blogiin tai sähköpostiini.

Molemmilla kerroilla otimme paikalla makuuta häiriön alla: ensimmäisellä kerralla kouluttaja heilutteli isoa lelua teleskooppivavan ja pitkän siiman päässä (Papu ihmetteli ekalla kerralla, mutta pysyi paikallaan vaikka olin piilossa; kävin välillä palkkaamassa); toisella kerralla satoi vettä ja maa oli ihan märkä, joten meille riitti harjoitukseksi jo se, että Papu meni maahan ja pysyi siinä - ja pysyihän se sitten lopulta. Nämä olivat hyviä harjoituksia, mutta muuta ei ole juuri tehtykään.

Papun silmätarkastus

2010-09-18T14:27:00.002+03:00

Käytin Papun tänään Tampereella joukkosilmätarkastuksessa saadakseni tietää, miten oikean silmän silmänpohjanrappeuma on edennyt ja onko toiseenkin silmään tullut muutoksia. Tutkivana lääkärinä toimi jälleen Sanna Elfving, paikalla oli myös harjoittelija. Papun silmät olivat kuulemma ihanteelliset harjoittelukohteet...

Tulokseksi sain, että todennäköisesti silmä on täysin sokea. Muutoksia näkyi näkevällä silmänosalla niin paljon. Onneksi terve silmä oli edelleen terve eikä siinä näkynyt minkäänlaisia muutoksia. Se oli suuri helpotus, sillä olisi ollut kamala tieto, että toinenkin olisi sokeutumassa. Yksisilmäisenä me pärjäämme kyllä tässä nykyisessä elämässä hyvin. Edelleenkin papereihin merkittiin, ettei kyseessä ole perinnöllinen sairaus, eli koira on Kennelliiton vaatimusten mukaisesti terve. Olen suunnitellut Papun kastrointia seuraavan vuoden aikana (joskaan en ole sitä tutkituttanut muutenkaan jalostuskäyttöä varten, vaan omaksi tiedokseni), joten tämä oli todennäköisesti viimeinen silmätarkastus, joka sille tehtiin. Ellen sitten halua vielä muutaman vuoden päästä tarkistaa, onko rappeuma iskenyt myös toiseen silmään.

Näin odotushuoneessa paljon tuttuja - ja se oli ihanaa! Erityisesti Arjan ja Opan näkeminen saa aina ikävän iskemään. Onneksi on puhelimet ja Arja käy täällä päin paljon vanhempiensa luona. Totesin siskolleni, että eihän tuo matka vienyt suuntaansa kuin tunnin ja 45 minuuttia, joten kyllä varmasti jatkossakin tulee paljon käytyä siellä päin. Elina kyllä oli sitä mieltä, että on se aika pitkä aika ja matka. Minua ei edes väsyttänyt kotiinpäästyämme eli lienen vähän tottuneempi autolla-ajaja. Ihan normaali kisamatka...

Jyskänvuoren valloittajat

2010-09-03T15:52:00.002+03:00

Olemme keskiviikosta lähtien olleet virallisesti jyväskyläläisiä. Saimme asunnon avaimet jo viime perjantaina, jolloin pääsimme tuomaan ensimmäisen kuorman. Siitä asti olemme nukkuneet täällä. Lauantaina haimme Tampereelta astianpesukoneen ja Ikeasta kalusteita ja niin paljon kamaa Nokialta kuin mukaan mahtui. Sunnuntaina vietimme "lepopäivää" ajamisesta, mutta purkamista ja huonekalujen kasaamista oli ihan riittävästi. Maanantaina vein koirat eläinlääkäriin ja sen jälkeen täytimme molemmat autot tupaten täyteen tavaraa, siivosimme vanhan kämpän ja kävimme luovuttamassa avaimet. Kyllä oli homma! Petri jo totesi, että ensi kerralla tilataan siivouspalvelu tekemään loppusiivous.

Täällä on ihanaa! Keittiön ja olohuoneen ikkunoista (ja parvekkeelta) on mahtavat näkymät järvelle. Pääsen koirien kanssa Jyskänvuorelle metsälenkille joka päivä niin monta kertaa kuin haluan. Naapurissa asuu vanhoja kääpiövillakoiranarttuja, joten Jojolta (ja minulta) on loppunut stressaaminen. Myös kaikki metsässä tapaamamme koirat ovat olleet kivoja. Jojo on myös tullut tottelevaisesti luokseni kutsuessani! Meillä on astianpesukone, joka on ihana ;) Asumme kadun viimeisessä talossa toiseksi viimeisessä asunnossa, joten pihatie on rauhallinen, koska läpiajoa ei ole ja parkkipaikat ovat muualla, joten se on Samulle aika turvallinen. Leikkikenttä on myös ihan meidän talon edessä, joten sinnekin on lyhyt matka.

Ainoa harmistuksen aihe ovat olleet punkit, joita täällä järvenrantamaastossa on ihan hillittömän paljon! Laitoin koirille Expotit maanantai-iltana, mutta siitä huolimatta molemmilta on löytynyt päivittäin yksittäisiä punkkeja. Mitenköhän paljon niitä olisi, jos karkotetta ei olisi laitettu?

Ilmoittauduin myös työttömäksi. Olen laittanut hakemuksia vaikka minkälaisiin hommiin, joten enköhän sitä jotain työtä vielä saa. Ensi viikolla menen yhteen haastatteluun, johon uskoisin pääseväni. Onpahan sitten ainakin jotain. Samun hoitopaikan hankkiminen onkin sitten toinen ongelma... Onneksi Petrilläkin on ollut töitä hyvin, joten on hänelläkin lähtenyt tuo yrittäjyys sujumaan :)

Lääkärissä oikein urakalla...

2010-09-03T12:44:00.003+03:00

Meillä ollaan käyty viime aikoina lääkärissä "oikein urakalla". Onneksi mistään todella vakavasta ei ole koirien kohdalla ollut kyse.

Hammastarkastus

Kesän alussa käytin koirat Reviirissä hammastarkastuksessa ja siellä oltiin sitä mieltä, että molemmilta pitää poistaa yhdet hampaat ja hammaskivet. Harjasin hampaita sen jälkeen joka viikko ja laitoin saamaani tahnaa. Ostin vähän aikaa sitten pitkästä aikaa naudan putkiluita ja huomasin, että ne jos mitkä, puhdistavat hampaita parhaiten. Varasin kuitenkin Inka-Marilta ajan hammaskiven ja hampaiden poistoon.

Aika oli viime maanantaina. Inka katsoi Jojon hampaita ja ihmetteli, miksi tällaisen takia pitää koira rauhoittaa. Kivi lähtee ihan kynnellä rapsuttaen pois! Katkennutta hammastakaan hän ei pitänyt pahana, koska se ei ole tummunut eikä muutenkaan näytä oireilevan. Jojolle ei siis tehty mitään :) Inka kehui taas Jojon lihaksikkuutta ja hyvää käytöstä :) Papulla sen sijaan oli vähän enemmän töhnää hampaiden välissä (vaikkakin vähän verrattuna joihinkin Inkan potilaisiin), joten se päätettiin ottaa käsittelyyn. Hampaanvälit putsattiin, mutta vinoa hammasta ei poistettu, koska se ei hinkkaa kulmuriin.

Nyt on hyvä jatkaa hampaiden hoitoa, kun Papunkin hampaat ovat ihan puhtaat. Jatkossa annan niille putkiluut ja harjaan hampaat kerran viikossa. Toivotaan, että sillä tavalla Papun hampaat pysyvät hyvinä eikä Jojon hampaat pahene.

Jojolla verta pissassa

Huomasin keskiviikkona iltapäivälenkin jälkeen, että Jojo liikkuu jotenkin omituisesti. Yhtäkkiä se katsahti nopeasti mahan alle ja minä tietysti katsomaan, että onko siellä joku keppi tmv. ylimääräistä, joka häiritsee (myöhemmin löysin punkin sen nivusista eli saattoi säpsähtää sitä). Silloin huomasin, että sen pippelikarvat olivat osittain veriset!

Taustaa: Punkkikarkoite pistetty maanantaina, mutta punkkeja tarttunut silti. Jojo kahlasi järvessä viikonloppuna sekä keskiviikkoaamuna.

Soitin yhdelle eläinlääkärille täällä kysyäkseni neuvoa. Hän tarjosi heti vaihtoehdoksi esinahantulehdusta. Sain ajan seuraavalle aamulle. Pippelin pitäisi kuulemma turvota ja kuumottaa. Ei sitä tehnyt. Peruin ajan aamulla, kun verta ei ollut enää tullut eikä tuo hänen tarjoamansa ensimmäinen vaihtoehto kerran toteutunut. Hän vaikutti myös kovin epämääräiseltä tyypiltä puhelimessa enkä halunnut, että Jojolta aletaan tutkia väkisin jotain sellaista, mikä tuntuu epätodennäköiseltä. Hänen mielestään kun kyseessä ei voisi olla virtsatietulehdus eikä virtsakivet, vaan peräti eturauhanen. Ja Jojohan on kastroitu...

Niinpä soitin Kuokkalaan eläinklinikalle ja pyysin apua sieltä. Sovimme, että tuon alustavasti pissanäytteen tutkittavaksi ja lääkäri sitten päättää, tulenko koirankin kanssa myöhemmin (riippuen tietysti siitä, mitä löytyy). Pissanäyte oli muuten ollut ok, mutta ihan hivenen oli näkynyt struviittikiteitä. Määrä oli kuulemma ollut niin pieni, ettei vielä tarvinnut mennä lisätutkimuksiin. Mutta jos verta edelleen esiintyy tai Jojo alkaa juoda tai pissailla tavallista enemmän, pitää mennä tutkittavaksi. Tutkimukseen kuuluisi ainakin eturauhasen tunnustelu, virtsarakon ultraus sekä mahdollisesti röntgen virtsakivien etsimiseksi.

Olen ymmärtänyt, että noita struviittikiteitä voi esiintyä aika heppoisissakin tilanteissa, eli joka kerta syynä eivät ole kivet. Meillä syynä voisi olla vaikkapa se, että koirat pääsivät aika lyhyille lenkeille polvileikkaukseni jälkeen ja muuton aikana ja olemme päässeet normaaliin tahtiin vasta parin viikon aikana. Nyt onneksi käymme jo niin pitkillä lenkeillä, että pissa tulee lopussa enää pienenä tippana, eli eiköhän rakko pääse aika hyvin tyhjenemään. Lisäksi sillä on voinut olla tuloillaan pissatulehdus järvessä kahlailun jäljiltä. En ole myöskään antanut vähään aikaan puolukkaa ruuan seassa. Nyt on sekin taas ruokalistalla. Hommaan myös tulevaisuudessa kuivattuja C-vitamiinituotteita (puolukkaa, karpaloa, ruusunmarjaa, jne) syöttämisen helpottamiseksi.

Toivotaan, että verta ei enää tulisi eikä Jojolla olisi virtsakiviä.

Polventähystys

Kävin siis polven tähystysleikkauksessa 11. elokuuta. Menin kierukankorjausleikkaukseen, mutta eihän se sitten mitään niin yksinkertaista ollutkaan :( Minulta löytyi paha nivelrikko sekä rustovaurioita sekä nivelpurje (?) oli puristuksissa. En ihan ymmärrä kaikkea saamastani diagnoosipaperista, joten nämä tiedot perustuvat muistikuviini siitä, mitä kirurgi selitti leikkauksen aikana sekä hoitajan suomennokseen... Nyt lääkkeenä on kolmen kuukauden ajan kulumalääke.

Kävely käy jo ihan okei, mutta välillä jalan suoristaminen tai astuminen liian töksähtävästi aiheuttavat hirveän kivun. Tuleekohan tästä ikinä kalua? Juoksemista tällaisen vian kanssa ei suositella ja minä kun olen niin odottanut juoksemaan pääsyä. Agilityyn tästä ei myöskään tällä hetkellä ole, mutta toivon, että pystyn edes joskus juoksemaan sen verran, että harrastaminen olisi kuitenkin mahdollista.

Irtisanoin itseni muuton takia, mutta olisin ilman muuttoakin alkanut kiireesti etsiä uusia töitä. En tällaisella polvella pystyisi enkä edes haluaisi tehdä tuollaista työtä.

Jojo 8 vuotta!

2010-08-19T21:02:00.004+03:00

Meidän minilehmä, russeliriiviö, jopotuinen, pojoing eli JOJO täyttää tänään jo 8 vuotta! Äkkiä se aika menee :) Jojo sai lahjaksi puolikkaan naudan putkiluun, toinen puolikas annettiin Papulle. Molemmat olivat niiden kimpussa kokonaisen tunnin. Papu jatkoi vielä hieman levättyään.

Lämpimät onnittelut myös maailman ihanimmalle käppänätytölle Moonalle 3-vuotissynttäreiden johdosta!

Etsijäkoirien alkeiskurssin loppukoe suoritettu!

2010-08-09T20:02:00.004+03:00

Meidän viimeinen mahdollisuus yrittää Etsijäkoiraliiton alkeiskurssin loppukokeen suorittamista oli viime viikolla. Maaliin laitettiin käppänäpoika Topi, koska sitä Papu jäljesti viimeksikin mielellään. Ajattelin vain, että meni sitten syteen taikka saveen, nyt kokeillaan, kun ei enää myöhemminkään voida.

Heti jäljen alussa huomasin, että Papua kakattaa. Se etsikin paikkaa vähän aikaa ja kun oli saanut kakattua katsoi minua, että mitäs me oltiinkaan tekemässä. Olimme siis silloin jo jäljellä. Ymmärsin, että ohi ollaan menty, joten lähdin sen kanssa takaisinpäin. Papu merkkasikin, mihin jälki jatkuu, mutta ei halunnut mennä katkenneen männyn oksan yli. Kun olimme kokeilleet kaikki muut vaihtoehdot, kävelin Papun kanssa männyn oksan yli, jolloin jäljestäminen taas jatkui.

Meillä tuli aika paljon vaikeita kohtia matkalla, mutta mielestäni huomasin aika hyvin Papusta, milloin olimme jäljellä ja milloin emme. Papu mm. alkoi syödä mustikoita, jos emme olleet jäljellä tai löi takapuolen maahan ja alkoi tuijottaa minua. Sitten lähdimme vain etsimään jälkeä uudestaan. Yhdessä kohtaa muurahaiskeko taisi häiritä Papua ja tuntui, ettei se olisi halunnut mennä sen ohi, mihin jälki sitten jatkuikin. Jouduinkin poistamaan muurahaisia sen varpaista kymmeniä...

Yhtäkkiä, ehkä noin sata metriä ennen maalia, Papu alkoi juosta niin lujaa kuin minä jaksoin pinkoa perässä. Ilmaisu oli täydellinen pysähdys.

Tämä loppu oli niin hieno, että Tiina päätti päästää meidät läpi loppukokeesta! Eli vähän armosta (tai säälistä), mutta kyllä me jotain jo osattiinkin :)

Jos pääsisimme vielä harjoittelemaan, haluaisin tehdä Papun kanssa pari lyhyttä jälkeä, jotta saisin tuon saman innon pysymään yllä.

Tässä kuva kevään reeneistä:

Papun trimmi

2010-08-05T16:46:00.007+03:00

Otin sitten tänään ihan asiakseni ja trimmasin Papun. Karva lähti tosi helposti ja Papu helpotti lisää hommaa, kun makasi hienosti paikallaan koko operaation ajan. Molemmat ovat kyllä nykyään niin mahtavia trimmattavia, kun pysyvät niin hyvin paikallaan. Välillä vaihdetaan vain kylkeä tai maataan mahallaan, vähän riippuen siitä, mitä kohtaa nypitään. Molemmat myös usein nukkuvat käsittelyn ajan. Papussa meni kuitenkin peräti kaksi tuntia, mutta otinkin siltä pehmeitä jalkakarvoja aika paljon pois. Lisäksi aloitin koko urakan pesemällä parran ja jalat ja föönaamalla ne. Ajelin myös reisien sisäpuolet. Alalinjaa en tehnyt ollenkaan, koska testaan, kasvavatko ne ikinä pitemmiksi. Vaikka mitäpä väliä sillä on, kun en meinaa sitä näyttelyyn viedä, mutta ihan vain omaksi trimmauskokemukseksi.

Tässä Papu ennen trimmiä ja jälkeen (kuvat ovat kyllä ihan hirveitä, huomaa myös, ettei se pöydällä seisominen mitenkään onnelliseksi tee, kun häntä on niin masentuneesti):

Otin vielä yläpuolelta kuvan, kun karvanpoistamisen jälkeen näkyy oikein hyvin, miten Papu onkin hoikistunut. Nyt se on hyvä - kylkiluut tuntuvat, mutta eivät näy. Tuommoisena kun sen saisi pidettyä. Laihtuakaan ei enää tarvitse, koska ei enää harrasteta agilitya, jossa on hyvä olla vähän normaalia laihempia (siihen ei kylläkään koskaan meillä päästy...).

Kanttarelleja

2010-08-04T20:00:00.002+03:00

Löysimme koirien kanssa taas kanttarelleja metsälenkillä. Jojo ilmaisi oikean aarrekätkön. Yhteensä niitä on 175 grammaa.

Viime lauantaina löysimme 275 grammaa! Kyllä niitä näköjään löytää kun tietää vähän paikkoja :)

Papu 6 vuotta!

2010-08-04T16:44:00.004+03:00

Papu täyttää tänään 6 vuotta! Mamman mussukka sai aamulla heti ottaa pari jäävienliikkeiden ja kaukojen reeniä ja sitten lähdettiin pitkälle lenkille. Lämpimät onnittelut Kaapolle ja Napelle, jotka ovat enää Papun sisaruksista jäljellä! Hyvää syntymäpäivää myös samojedi Saanalle, jolla ikää on tänään kertynyt jo 9 vuotta :)

Synttärilahjaksi Papu taitaa päästä trimmiin, kun alkaa karva olla taas aika pitkää. Lisäilen vaikka kuvia sitten trimmin jälkeen. Ja lähdetään me metsälenkillekin vielä illalla, jos ei ihan hirveästi myrskyä.

Papun synttärit ovat olleet kohtalaisen myrskyisät ;) Pian aamulenkiltä kotiuduttuamme alkoi taivas mustua ja pian satoikin kaatamalla. Ukkosta ja salamointia oli kahteen otteeseen, kunnes päivemmällä rysäytti oikein kunnolla ja katkaisi sähköt. Samu sattui pitämään ulko-ovea raollaan samaan aikaan, kun pamautti vähän isommasti - ja Jojo sinkosi ulos ovesta! Se juoksi autokatoksen kohdalle ja sitten takaisin sisälle... Että ei se ainakaan pauketta pelkää, kun meinaa heti mennä listimään tuollaisen paukuttelun aiheuttajan...

Anssi Loponen soitti terveyskeskuksesta, kuten oli sovittu. Selitin hänelle tilanteen ja hän lupasi olla suoraan yhteydessä tähän päättävään kirurgiin ja tekevänsä parhaansa. Realistina ei kuitenkaan luvannut liikoja. Hän soitti vähän ajan kuluttua uudestaan, että kirurgin kanssa olivat sitä mieltä, että ei ole mitään järkeä pitää minua jonottamassa kirurgin ja ortopedin juttusille ja sitten vielä magneettikuviin ja sitten vielä tähystykseen, joten heidän mielestään olisi parasta mennä suoraan tähystykseen ja sinne pääsisin niin pian kuin mahdollista. Hetken kuluttua soitettiin leikkausosastolta, että pääsen ensi viikon keskiviikkona leikkaukseen!!! Vihdoinkin! Uskomatonta! Tämä tuntuu kyllä jo ihan unelta, jota en meinaa uskoa todeksi. Kyllä minä kestän tämän jatkuvasti pahenevan kivun, kun tiedän, että pian se loppuu kokonaan (tai no, heti leikkauksen jälkeen varmaan olen kyllä tosi kipeä).

Meidän perheessä tapahtuu

2010-07-24T17:19:00.005+03:00

Vähän kuulumisia...

Jojo
Nypin keskiviikkona Jojolta pitkät karvat pois, kun oli niin epäsiistinnäköinen. Nyt siitä tulikin taas ihan nätti. Alta kyllä paljastui vähän tasapaksu koira, eli ruokaa pitää vähentää taas reilusti. Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota, että Jojon kulmakarvat ovat harmaantuneet. Sillähän on muutenkin ollut tapana kasvattaa vaaleita karvoja läpi, varsinkin päähänsä, mutta nämä karvat ovat laadultaan ihan erilaisia. Jojohan täyttää ensi kuussa 8 vuotta, että olisiko se nyt sitten vanhuuden ensioireita? Sen mustat läiskät ovat muuttumassa ilmeisesti ruskeiksi, koska pää on jo melkein kokonaan ruskea ja hännän tyvestä pukkaa oikein kauniita punaruskeita karvoja.

Samu ja Jojo ovat alkaneet "löytää toisensa". Samua on alkanut viime aikoina kiinnostaa koirien silittely ja taputtelu, kun ennen se ei ole juurikaan kiinnostanut. Olemme opastaneet samalla, miten koiria käsitellään ja kohdellaan. Jojo nuolee mielellään Samun naamaa, joten siitä on nyt tullut yhteinen hauska juttu.

Papu

Olen nyt vasta myöntänyt itselleni, että Papun rakenne ei ole ollut oikeanlainen agilityyn. Siinä mielessä onni, että lopetus tuli viime talvena pakon edessä, koska luultavasti olisin vain jatkanut hamaan tappiin ja Papulle olisi saattanut tulla ikäväkin vanhuus. Sen etuliikkeethän ovat aina olleet tosi leveät ja sen juokseminen on välillä jotenkin tosi katkonaista ja töksähtelevää. Kyynäriähän (kuten ei selkääkään) siltä ei ole kuvattu, mutta epäilen, että niistä saattaisi vielä vaikka löytyäkin jotain... Selkäkin on jotenkin kankea. Papuhan ei ole koskaan ollut erityisen notkea eikä ketterä. Nyt se on pikkuhiljaa vähän muuttunut, kun ei ole ollut viikottaisessa rasituksessa, joten ehkäpä sen loppuelämä on ihan kiva.

Raakaruokinta
Ostin pari viikkoa sitten Lidlistä keittiövaa'an. Molemmat koirat kuluttavat nykyään niin vähän, että annan niille vain 180-200 g ruokaa. Vaa'alla tarkan määrän näkee nyt tosi helposti ja pakko tunnustaa, että liikaa niille on tullut annettua koko ajan! Tuollainen määrä on silmämääräisesti tosi vähän...

Trimmaus
Ilmoitin Ylökkin keskustelufoorumilla, että trimmaan nypittäviä rotuja Tampereen seudulla. Sain ensimmäisen asiakkaani viime viikolla, kun kävin nyppimässä 1-vuotiaan cairnin Valkeakoskella. Siinä oli aika kova homma ja työ oli ihan erilaista kuin käppänän tai russelin nyppiminen. Kun russelilta lähtee aina kaikki karva pois kerralla ja uusi karva on alla valmiina, tuolta koiralta ei irronnut kaulakarvat ollenkaan, kun taas kyljistä ja takajaloista irtosi helposti. En kuitenkaan nyppinyt kaikkea pois, kun omistajakin toivoi sitä ja toisekseen ei kaikki karva olisi irronnutkaan. Niinpä nypin vain pintakarvoja pois. Omistaja oli tyytyväinen tulokseen. Minun silmääni se näytti aika keskeneräiseltä, mutta toisaalta sellainen villinnäköinenhän cairnin näyttelytrimmikin on. Oli vain vaikea pitää sitä valmiina, kun russeli menee ihan sileäksi ja käppänä trimmataan melkein viivottimen kanssa. Mutta pääasia, että asiakas oli tyytyväinen :)

Muutto
Muutamme ensi kuun aikana Jyväskylän seudulle. Petri on saanut sieltä töitä. Nyt haemme asuntoa ja minäkin töitä sieltä päin.

Päivitys 3.8. Asunto on saatu Jyskästä ja muutto on kuun vaihteessa! Asunto on kiva saunallinen rivitalokolmio. Parempi kuin uskalsimme odottaa :)

Polvi
Polvi on ollut viikon kipeä joka päivä. Se on vähän muuttunut erilaiseksi, kun kipupiste on siirtynyt myös polven päälle. Pääasiallisesti kuitenkin särkee polven sivusta ja alta/sisältä. Särkyä on erityisesti kävellessä, mutta se jatkuu myös yöllä. Elokuun alussa soitan erikoispoliklinikalle, kun ovat palanneet kesälomilta. Kelakin vaatii seuraavaksi ortopedin lausuntoa...

Päivitys 3.8. Kävin viime viikon keskiviikkona aluevastaanotolla terveyskeskuslääkärillä, koska polvessa oli jo monta päivää ollut pistävää kipua levossakin. Anssi Loponen laittoi siihen kortisonipiikin. Tuon teho auttoi pari päivää pistävään kipuun, mutta nyt sekin on taas jatkunut. Polven sivussa olevaan kipuun ei auttanut sekään, mitä en kyllä uskonutkaan, koska tiedän, että syy on kierukassa.

Soitin erityispoliklinikalle. Ensinnäkin jouduin soittamaan monta kertaa, koska kukaan ei meinannut vastata, vaikka oli aukioloaika. Olen kuulemma jonossa numerolla 40. Ortopedien käynneistä ei ole vielä mitään tietoa, mutta kyllä ne varmaan tässä kuussa tulevat ainakin yhtenä päivänä käymään!!! Kerralla ottavat sitten 20 potilasta... Sanoin, että hermot menee kun kipu vain pahenee koko ajan eikä mikään auta eikä töihin pääse ja Kelasta hätyytellään...! Kehotti ottamaan yhteyttä omalääkäriin, joka voi laittaa eteenpäin kiirehtimislähetteen! Mitä!? Olisivatko he voineet laittaa sen jo aikaisemminkin??? No huomiselle on Loposen Anssille soittoaika, kun omalääkäri on kesälomalla. Huh huh, eikö olekin helppoa tämä sairastaminen Nokialla??

Hauskaa pitämässä Mouhijärvellä

2010-07-24T12:50:00.002+03:00

Lähdin tänä aamuna käymään Mouhijärvellä, kun on vähän viileämpi päivä (aika kuumalta kyllä näin päivällä taas tuntuu, kun aurinko oikein paistaa...). Olipa ihana pitkästä aikaa käydä vähän ottamassa jotain hallissa. Mitään isompia ratoja en voinut polven takia ottaa, mutta nythän on hyvä tilaisuus harjoitella koirien irtoamista :)

Otin ihan ensimmäiseksi Papun kanssa tokoa, AVO:n liikkeitä taas. Seuraamisessa pysyi kontakti loistavasti ja juoksukin onnistui eikä Papu seilaillut vaan piti hyvin kontaktia!!! Liikkeestä maahan meno meni hienosti. Otin sen vain kerran. Luoksetulon pysäytyksessä palkkasin kaksi kertaa suklaamunan keltaisella "sisämunalla", johon olin laittanut makupalan sisälle. Papu tykkää siitä kovasti ja riemastui palkasta suuresti. Mutta kun namikippo oli niin sopivasti hyvällä linjalla, menin onneton tunari palkkaamaan pari kertaa namikipolle menolla :( Siitähän Papu meni taas ihan sekaisin. En meinannut millään saada sitä enää tekemään liikettä oikein, eli pysähtymään heti ensimmäisellä käskyllä. Vähensin lopulta matkan noin 17 askeleeseen ja sain sen pysähtymään heti. Siitä iso palkka (heitin namin) ja vielä pari kertaa uusiksi. Johan alkoi taas sujua. Jollekin koiralle palkkaamisen vaihtelu sopii, mutta Papulle ilmeisesti ei. Ainakaan tässä liikkeessä.

Sitten vein Papun pienelle tauolle ja otin Jojon hommiin. Se oli ihan intona, niinkuin aina. Leikittiin vähän aikaa kumisella vetolelulla ennen kuin alettiin suunnitellakaan mitään tekemistä. Hallissa oli pari hyppyä, rengas, kepit, putki, A ja pussi aseteltu sillä tavalla sopivasti, että pystyin ottamaan pieniä pätkiä mutta tarvittaessa vaikka pitkääkin rataa. En tehnyt muita muutoksia kuin laskin rimoja ja renkaan korkeutta. Jojo suoritti kaikki esteet innokkaasti. Sen kanssa on aina niin kiva höntsäillä. Kepitkin se vetää jo älytöntä vauhtia ja voin olla jo aika kaukanakin :)

Sitten jatkoin taas Papun kanssa, joka olikin kannustanut meitä kehän laidalta koko ajan, eli se siitä lepäilystä ;) Otin vielä uudestaan joitakin kertoja luoksetulon pysäytyksiä. Pari kertaa liikkeestä seisomista. Ei tuntuisi enää olevan mitään ongelmaa. Toisella kertaa taisin kyllä vahingossa käyttää hieman käsiliikettä, koska Papu jäi katsomaan taakseen, lentikö sinne jotain.

Kaukojen ensimmäinen istumaan nouseminen ei taaskaan onnistunut heti. Nyt tein niin, että kun ei noussut ensimmäisellä käskyllä, menin takaisin rinnalle ja annoin uuden jääntikäskyn. Helpotin vähän, eli jäin ihan lähelle ensin ja kun onnistui nyt heti, menin parin askeleen päähän ja kun tämäkin onnistui ekalla, menin kisamatkan päähän. Nyt nousi ensimmäisellä käskyllä kauempaakin. Tämä on sellainen liike, että sitä pitää muistuttaa vähän väliä. Olemme kotona harjoitelleet niin paljon nyt ihan läheltä kun olen ottanut seisomisen mukaan, ettei ilmeisesti meinaa muistaa tätä varsinaista liikettä enää.

Ensimmäinen noutokapulan heitto epäonnistui... Papu kirmasi heti perään muutenkin ja toi hienosti. En kuitenkaan palkannut. Toinen heitto onnistui paremmin ja Papu odotti hienosti (laskin mielessäni viiteen) nouto-käskyä. Lähti nopeasti, otti hyvin ja toi hienosti. Tähän oli hyvä päättää tämä liike.

Sitten vielä hyppy. Papu ei meinannut taaskaan lähteä ensimmäisellä käskyllä hyppäämään. Mikähän tähän on tullut? Pari toistoa ja lähti loput harjoitukset onneksi jo ekalla käskyllä. Palkkasin pari kertaa siitä, että istui heti sekä luoksetulosta. Sitten otin pari kertaa kisanomaisesti. Pari kertaa etujalat kolahtivat lautaan :(

Heittelin vielä vähän aikaa metallikapulaa ihan vain nostoharjoituksena. Sitten vapautin Papun agilityesteille. Se kirmasi ihan onnessaan putkeen ja kepeille, käskystä tosin, Papuhan ei osaa olla kuriton ;)

Ja taas Jojon kanssa. Se on kyllä älyttömän kuuliainen ja tottelevainen koira nykyään :) Ainakin tuolla hallissa, kun muita ei ole paikalla. Papu halusi vielä väenvängällä päästä tekemään jotain. Kysyin siltä, mitä se sitten haluaisi tehdä ja se juoksi A:lle. Annoin sen tehdä sen muutaman kerran, kun se on siitä aina niin tykännyt eikä ole pitkään aikaan päässyt. Toisekseen A on sen verran leveä, ettei tarvitse pelätä siltä putoamistakaan. ProCaniksen A:n pinta on muuten tosi hyvä eikä koira joudu sillä sutimaan yhtään. Jostain syystä Papu hakeutui jatkuvasti renkaalle ja halusi hypätä sen! Sehän ei ole koskaan oikein ollut sen lempieste, mutta nyt tuntui olevan kiva. Syynä saattoi olla sekin, että Papu osaa lukea rataa niin hyvin, että se hakeutui seuraavalle loogiselle esteelle, kun minä olisin jo palkannut aikaisemmin ja vetänyt radalta pois. Tavallisen hypyn se hyppää edelleen tosi rumasti, eli nostaa takapäätä tosi korkealle. Eli kaikenlaista hypyttämistä pitää välttää.

Niin sitä oltiin kirmailtu tunti, joten oli jo aika lähteä kotiin. Käytiin vielä vähän jäähyttelemässä, ettei tulisi pahoja jumeja. Täytyy vielä hieroa molemmat viimeistään huomenna.

Hellettä riittää ja hiki virtaa

2010-07-08T16:58:00.002+03:00

Nyt on ollut pitkään tosi tosi TOSI kuuma. Säätiedotus lupasi parille päivälle vesisateita ja ukkosia, mutta ei täällä satanut kuin vähän aikaa eilen. Hyvä jos vähän maanpintaa kasteli. Toivottavasti mustikat eivät nyt ihan kuivu. Niitä meinaan tulisi kivasti, jos vaan kelit olisivat suotuisat. Ja sataa pitäisi, että tulisi sieniä!

Nyt kun olemme olleet kotona ja on ollut kuuma, olemme käyneet Samun kanssa uimassa monta kertaa päivässä. Minäkin olen uinut jo muutaman kerran. Samu on kehittynyt tosi paljon pienessä ajassa. Hän hyppii laiturilta veteen, sukeltaa (kellukkeiden kanssa tosin mutta kuitenkin) vähän matkaa eteenpäin, ja ui muutenkin kovasti. Opettelee juuri käyttämään käsiään. Yrittää välillä uida ilman kellukkeitakin, mutta ihan vielä se ei onnistu. Luultavasti kesän loppuun mennessä saamme jättää kellukkeetkin pois, niin hienosti homma on edistynyt.

Olin Agirodussa töissä joka päivä. Kuumaa oli, mutta myös kivaa! Oli sellainen olo, että porukka oli niin ammattilaisia kuin voi olla, hommat sujuivat jo vahvalla kokemuksella. Toivottavasti pääsemme hyödyntämään tätä osaamistamme myös tulevaisuudessa saaden lisää isoja agilitytapahtumia järjestettäväksemme.

Papun kanssa olemme käytännössä lomailleet. Välillä teen sen kanssa jotain pientä, esim. kaukoja. Ylösnouseminen sujuu hienosti jo sekä istumasta että makaamasta, mutta seisomisesta istumaan meneminen liikuttaa takapuolta. Olen alkanut nyt vaatia siltä oikeaa suorittamista, kun kerran asennonvaihdot tuntuvat onnistuvan. Metallikapulassa ollaan siinä vaiheessa, että Papu jo liikkuu se suussaan. Olen samalla vahvistanut erikseen kapulan nostoa maasta. Peruuttaminen seuraamisen yhteydessä sujuu, jos on okei, että koira peruuttaa hillittömällä vauhdilla pitkällä ohjaajan takana ;) :D Jääviä liikkeitä olen myös ottanut silloin tällöin, myös istumista.

Meidän pitää harjoitella vielä:
- sivuaskel vasemmalle: sujuu jo vähän, mutta paremmin tietysti pitäisi mennä
- sivuaskel oikealle: alkutekijöissä, kun ajattelin, että harjoittelemme ensin askeleen vasemmalle kuntoon tai ainakin paremmalle mallille
- peruuttamiseen rauhallisuutta
- puukapulan noutoon malttia, ettei karkaa hakemaan ennen käskyä; muuten tykkää tästä liikkeestä paljon ja tekee sen mielellään :)
- luoksetulon pysäytys: vahvistus ei ole koskaan pahasta, varsinkaan meillä
- kaukot: matkan pidennys kun varmasti suorittaa oikein

Jojosta on tullut ihan stressipallo :( Onko se nyt ihmekään, kun joka kerta mennessään ovesta ulos ja sisään joutuu haistamaan vihaamansa koiran hajua. Se on alkanut vihata ihan silmittömästi tuota naapurin lapinkoiraa sen jälkeen, kun se karkasi meidän päälle. Pelkään, että siltä hajoaa vielä sisuskalut, kun joutuu kestämään päivästä toiseen tuollaista stressiä. Nyt olen tehnyt niin, että kannan sen pihan läpi, mikä onkin tuntunut hyvältä ratkaisulta, koska molemmat käyttäytyvät silloin rauhallisemmin, Jojo vähän urisee, mutta siinä kaikki. Toivottavasti me päästään tästä asunnosta pian pois!

Tapasin Agirodussa Wetten, Moonan pentujen isän. Siinä oli kyllä hieno koira! Ei olisi uskonut, että se on vasta 1,5-vuotias. Se kulki emäntänsä Tiian mukana koko ajan vapaana kisapaikallakin, eikä meinannutkaan mennä uhittelemaan kenellekään. Se oli myös rauhallinen eikä yhtään epäluuloinen ihmisiäkään kohtaan. Karva oli upean musta ja karkea. Tuollaisten koirien jälkeläisen todellakin haluaisin ja siksi varmasti joudunkin vielä katumaan sitä, etten nyt pentua voi ottaa. Petri vastustaa voimakkaasti ja olen minä itsekin tullut siihen tulokseen, että oman jaksamiseni vuoksi on parasta, että pentu tulisi vähän myöhemmin. Haluan keskittyä siihen tosissani ja kunnolla. Koska menetän nyt tämän pennun, tuskin haluan enää muutakaan käppänänpentua. Joten joudun vielä aloittamaan joskus kokonaan uuden rodun etsinnän. Borderterriereistä jo tiedän yhden kasvattajan, joka kasvattaa luonnetta ja agilityyn sopivia koiria, mutta en minä nyt vielä tiedä, mihin rotuun tulen päätymään. Tärkeintähän hakemassani pennussa on sopiva luonne: vilkas ja reipas; helppohoitoinen karva ja terve rakenne.

Lisää sairaslomaa...

2010-06-29T15:04:00.003+03:00

Kävin tänään omalääkärillä Nokian terveyskeskuksessa hakemassa lisää sairaslomaa. Nyt pääsin ihan oikealle omalle lääkärilleni, viimeksihän oli tuuraaja. Hän ihmetteli, miksei tätä vaivaani ole alunperin laitettu työterveydessä työtapaturmaksi. Jos olisi, olisin päässyt jo korjaukseen vakuutusyhtiön piikkiin ja olisin jo takaisin töissä!!! Arvasin, ettei se meidän työterveyslääkäri ole ihan asioista perillä: hän kun oli laittanut lähetteeseenkin, ettei vaiva olisi työperäinen. Mistä se sitten on tullut, jos ei töistä, koska töissä se ensimmäisenä reagoikin?! Näin minua nyt sitten pompotellaan paikasta toiseen enkä tule hullua hurskaammaksi missään :( Työterveyslääkärikin puhui koko ajan vain siitä, että minut on hoidettava jatkossa joko yksityisellä (omaan laskuun tai työpaikan) tai julkisella puolella jonottamalla ortopedille. Alkaa herätä epäilys, että taisi ohjata vain kavereidensa luo rahastettavaksi.

Tämä meidän terveyskeskuslääkäri sanoi heti, että polvessa taitaa olla kierukka repeytynyt. Kun sanoin, että kaikki lääkärit tuntuvat ihmettelevän sitä, miksi oirehtii, vaikkei ole sattunut mitään erityistä tapaturmaa, mutta kaikki potilaat, joilla on ollut samaa vaivaa ovat sanoneet, että on repeytynyt pelkästä jatkuvasta rasituksestakin. Omalääkärimme sanoi, että kyllä se kuuluu jokaisen lääkärin perusopintoihin oppia, että kierukka voi repeytyä vaikka vain polvistumisesta!! Uskomatonta! Sitähän minä olen juuri töissä tehnyt: kumarrellut, kääntyillyt, nostellut painavia laatikoita jne. Ihanaa päästä vihdoinkin lääkärille, joka uskoo!

Kirjoitti minulle nyt sairaslomaa 15. elokuuta asti. Toivoi, että silloin olisi jo tullut tietoa ortopedille pääsystä ja jatkotoimenpiteistä. Nyt erityispoliklinikka on kuitenkin kiinni pakkolomien ja kesälomien takia. Eli nyt sitten koitetaan vain nauttia kesästä...

Ps. Putosin jo viime viikon maanantaina Kelan rahoille, 28 sairaslomapäivän jälkeen, koska olen ollut töissä tuolla alle kolme vuotta. Sanna töistä hoiti Kelan paperit kuntoon viimeksi, kun siellä kävin. Tänään kun soittelin Kelaan, pitääkö minun vielä tehdä jotain, sanoivat, että hakemus on jo käsitelty ja tulen saamaan ensimmäiset rahat jo perjantaina! Kiitos Sanna! Lääkäri laittoi myös Kelan vaatiman B-lomakkeen suoraan Kelaan, joten minun ei tarvinnut sitäkään sinne viedä.

(Minä) Lääkärissä

2010-06-15T09:41:00.004+03:00

Kävin eilen yksityisellä ortopedillä, jotta saisin tämän polviongelman edes vähän eteenpäin (terveyskeskuksen kautta jonotus voi kestää jopa 4kk). Sain maksaa lystistä melkein 80 euroa enkä tullut juurikaan hullua hurskaammaksi. Tämä lääkäri ei voinut kirjoittaa edes sairaslomaa vaan se täytyy käydä hakemassa erikseen työterveydestä.

Ortopedi piti pahimpana ongelmana tällä hetkellä polven rustovaurioita, mutta ei nekään kuulemma ole mitenkään vaarallisia. "Ihan normaalia käyttöä vain." Mahdollisesti jotain vikaa voi olla kierukassakin, mutta ihmetteli, kun ei ole sattunut mitään onnettomuutta. Sivulauseessa tuli jossain vaiheessa, että ehkä polvi on vain joutunut niin kovalle kuormitukselle, että kierukka olisi voinut päästä jotenkin vioittumaan. Ohjasi magneettikuviin.

En kyllä ymmärrä, miten polvea voisi käyttää normaalisti, kun joka päivä särkee :( Haaveilen jo juoksemisesta ja muusta reippaammasta ja rohkeammasta liikkumisesta :/

Vein tänään laput terveyskeskukseen, jotta saisin sitä kautta maksusitoomuksen (tai en vielä mennessäni tiennyt, että on sen niminen ja että vaatii sellaisen, jotta pääsee julkisen kautta lisätutkimuksiin). Omalääkärini tuuraaja lupasi selvittää, pitääkö minun kuitenkin käydä terveyskeskuksen ortopedillä vai saanko suoraan sen maksusitoomuksen. Jos saan maksusitoomuksen, pääsen heti tilaamaan aikaa magneettikuviin!

Terveyskeskuslääkäri kirjoitti sairaslomaa heinäkuun 3:nteen päivään asti. Sen jälkeen tarvitsen jonkun toisen lapun Kelaa varten, koska silloin olen ollut sairaslomalla 60 päivää.

Ehkä tämä piina alkaa vihdoinkin helpottaa.

Hammastarkastuksessa

2010-06-12T17:09:00.002+03:00

Torstaina Eläinlääkäriasema Reviiri Epilässä järjesti hammastarkastuspäivän. Käytin koirat siellä vain saadakseni tietää, mitä niiden hampaille pitäisi tehdä. Papullahan on ollut yksi aika ongelmallinen yläetuhammas, jonka tieltä pentuhammas jouduttiin poistamaan. Tämä uusi hammas sitten kasvoi vinoon ja sen ja viereisen hampaan väliin kertyy kaikenlaista töhnää, jota on aika vaikea saada pois. Molemmilla on myös vähän hammaskiveä kulmureissa.

Tuomiona kuulimme, että Papulta pitää ehdottomasti poistaa ainakin tuo vino hammas, koska se hinkkaa alakulmuriin. Muutenkin Papulla on tosi ahdas purenta ja useampiakin hampaita on kasvanut vinoon. Purennalle olisi pitänyt tehdä jotain jo kauan aikaa sitten, mutta enpä ole tuota hoksannut. Kaikki näyttelytuomaritkin ovat kehuneet hyvää purentaa eivätkä eläinlääkäritkään ole mielestäni asiasta maininneet.

Jojolla on kuulemma sellainen purenta kuin pitääkin, mutta senkin katkennut etuhammas kannattaa poistaa.

Eläinlääkäri suositteli siis hampaiden- ja hammaskivenpoistoa. Hinta oli sen verran tyyris, että joudun odottamaan syksyyn ennen kuin operaatiot voidaan tehdä. Jos sairaslomani edelleen jatkuu (ja miksi ei jatkuisi, kun kerran särkee edelleen eikä avusta ole tietoa: julkisella puolella pääsee hoitoon neljän kuukauden sisällä...), putoan pian Kelan rahoille ja ne rahat todennäköisesti ovat pieniä :( Petri on joutunut sairaslomalle kädestään ja hänellä on lisätutkimuksia tulossa tässä kuussa. Voi olla, että hänkin joutuu vaihtamaan työpaikkaa. Eli hyvästi haaveeni pennusta, hyvästi haaveet talosta, hyvästi haaveet mistään paremmasta ja hyvästi nykyinen työni...

Etsinnän loppukoe

2010-06-11T20:14:00.002+03:00

Kävimme tänään yrittämässä suorittaa alkeiskurssin loppukoetta. Jouduimme tekemään jäljen ennen omaa jäljestämistämme, joten Papu oli ihan poikki. Olisihan se pitänyt arvata jo etukäteenkin, mutta halusin silti yrittää.

Loppukoejälki, 0,5h vanha, maalikoirana sekarotuinen narttu Kira, helteistä, pilvistä ja yltyvää tuulta
Papu lähti hyvin, mutta muutaman askeleen jälkeen jäi odottamaan minua. Käytännössä pääsimme aina pari askelta eteenpäin, kun se jäi odottamaan minulta apuja/vettä/hajua/mitä tahansa. Keskeytin, kun Papu vain alkoi hyppiä kiveltä toiselle kerjäten makupaloja. Olimme kuitenkin olleet koko ajan menossa ihan oikein, mutta Papu ei vain jaksanut. Kun vein sen autoon, se pisti samantien pään peittojen väliin ja alkoi nukkua silmät kiinni.

Emme pääse yrittämään loppukoejälkeä viikon päästä sunnuntaina. Haluaisin tehdä seuraavaksi seuraavat jäljet: *tuore ja lyhyehkö, sisältää kulmia *vanha ja lyhyehkö, sisältää kulmia *tuore ja pitkä, sisältää kulmia *vanha ja pitkä, loppukoejälki

Jos emme pääse toteuttamaan tällaista suunnitelmaa, saamme unohtaa koko lajin :(

Jälkihommissa, osa 4 ja 5

2010-06-04T21:30:00.003+03:00

4.6. Yhden tunnin vanha jälki, maalissa käppänä Topi, tuulista, poutaista

Papu lähti jäljestämään ihan hyvin. Kun tulimme kohtaan, jossa koira oli noussut kalliolle ja toisella puolella oli Kaupinkatu, Papu jäi ihmettelemään eikä meinannut osata edetä. Jotenkin pääsimme eteenpäin ja Papu jäljestikin ihan hyvin taas. Menimme taas jäljen sivuja, koska tuuli oli kuljettanut hajua tietysti miten sattuu. Yhdessä vaiheessa jo luulimme, ettei Papu edes kulje jäljellä, mutta koska meno oli niin määrätietoista, oli siihen pakko luottaa. Ja jäljellä olimmekin. Jossain vaiheessa tulimme polun risteykseen eikä Papu osannut edetä siitä mihinkään vaan jäi kysyvästi katsomaan minua. Silloin Riikka neuvoi meitä menemään takaisin päin ja etsimään jälki uudestaan. Taas mentiin ja hyvällä vauhdilla. Loppua kohti Papun vauhti kasvoi entisestään ja ilmaisu oli taas selvä.

Papu osasi itsenäisesti korjata jouduttuaan harhajäljelle, on tosin tehnyt sitä alusta asti. Palasi myös nopeasti takaisin takajäljeltä, itsenäisesti. Yritin pysyä mahdollisimman pitkän narun päässä, että se saisikin toimia itsenäisemmin. Jos ajaudun liian lähelle, se alkaa helpommin kysellä minulta apuja. Ja tätä itsenäisyyttähän haluan vahvistaa.

Olin jälkikäteen tosi tyytyväinen suoritukseemme.

16.5. Yhden tunnin vanha jälki, maalissa katalonianpaimenkoiranarttu Nata, tuulista ja helteistä

Papu oli ihan väsyksissä jo jäljelle lähtiessään eikä meinannut millään päästä hajulle hommasta. Se joi monta kertaa, ihmetteli, haisteli ilmaa (vastatuuli) jne. Se kulki niin hitaasti ja epävarmasti, etten saanut jättäydyttyä jälkeen. Tarvoimme jäljen läpi tavoitteena saada hyvä ilmaisu. Se saatiinkin. Kun jossain välissä jaksoi jäljestää, jäljesti tosi hyvin ja tarkasti jäljen päällä.

Tunnari-harjoittelua

2010-05-31T20:41:00.003+03:00

Aloitimme sitten jo tunnarin harjoittelunkin. Olen koko talven miettinyt, miten saisin harjoittelun aloitettua ja kysellyt neuvoja sieltä sun täältä.

Talven aikana olemme harjoitelleet kapulan pitämistä suussa. Pikkuhiljaa Papu on alkanut liikkua se suussa enemmän.

Tänään harjoittelimme niin, että vein kapulan ensin lähelle ja lähetin Papun hakemaan sitä. Tämäkin jo onnistuu!

Seuraavaksi siirrymme ulos. Siellä vien kapulan pitkään nurmikkoon ja käsken hakemaan. Sen jälkeen lisään kasan häiriökapuloita vähän matkan päähän jne.

Muokattu 2.6. Tänään harjoittelimme ulkona nurmikolla. Ensimmäisen noudon teimme pihassa asfaltilla. Piilotin kapulan pitkään heinikkoon viitisen kertaa joka kerralla vähän vaikeampaan paikkaan. Papu löysi sen joka kerta ja toi sen iloisesti! Viimeisellä kerralla laitoin kapulan vähän eri puolelle nurmikkoa kuin edelliset: Papu kiersi vanhoja paikkoja nenä käyden, siirtyi sitten oikeaan paikkaan ja tuntui oikein ilahtuvan, kun kapula löytyi! :) Ainakin nenä toimii ja sehän tässä liikkeessä onkin pääosassa! Vielä en lisännyt häiriökapuloita ja jätimme harjoituskerran noin lyhyeksi, koska aurinko porotti tuohon aikaan aamusta jo aika kuumasti pihaamme.

Papulle uusia liikkeitä

2010-05-28T11:14:00.003+03:00

Aloin tällä viikolla reenata Papun kanssa voittajan liikkeitä. Kaikki alkoi siitä, että halusin vain kokeilla, osaisinko opettaa liikkeitä sille. Harjoittelemme pari kertaa päivässä (aamulla ja illalla) keittiössä.

Aloitimme metallikapulan pitoharjoituksilla samalla tavalla kuin puukapulan kanssa. Nyt olemme vaiheessa, jossa siirryn itse sen edestä rinnalle ja Papu pitää kapulaa suussaan sen aikaa. Jatkamme tätä vielä vähän aikaa, koska liikkeelle lähteminen tuntui Papusta jotenkin vaikealta vielä. Seuraavaksi yritän siis saada sen ottamaan pari askelta kapula suussaan.

Olen ajatellut, että voittajan kaukot olisivat meille jotenkin vaikeat opetella, toisin sanoen en ole oikein osannut näyttää Papulle, mitä siltä vaadin. Koska Papu tuntee seiso-käskyn sormimerkin, jota olen käyttänyt näyttelyissä, aloin hyödyntää sitä. Nyt se osaa asentojen vaihdot, kun seison sen edessä suunnilleen yhden askeleen päässä. Matkaa en voi vielä vähään aikaan kasvattaa, koska nyt jo Papu meinaa astua eteenpäin maasta seisomaan noustessaan. Haluan siis siltä, että sen takajalat pysyvät vaihdoissa paikallaan. On tärkeää muistaa, että palkkaan toisella kädellä kuin millä käskytän.

Lisäksi harjoittelimme ihan muuten vain liikkeestä istumista, että Papu saa vähän vaihtelua siihenkin. Onnistuu jo hyvin, vaikka alkuun tarjosikin maahanmenoa ;)

Sitten mieltäni vaivannut peruuttaminen seuraamisen yhteydessä. Olen ollut ihan epätoivoinen, kun olen katsellut EVL:n liikkeitä, koska luulin, etten ikinä osaisi sitä opettaa ja ettei meillä tästä syystä olisi mitään asiaa ylempiin luokkiin. Kysyin neuvoa jo talvella kokeneemmilta, miten sitä lähtisin opettamaan. Minulle neuvottiin opettamaan se niin, että koira seisoo seinän vieressä ja käsken sen peruuttaa edelläni. En ole saanut tätä toimimaan ollenkaan! Jojo kyllä oppi sen nopeasti ihan keskellä lattiaakin, mutta ei Papu :( No, ajattelin kokeilla sitä vain kylmästi rinnallani makupalalla houkuttelemalla. Ensin pidin makupalaa välissämme eli Papun kuonon oikealla puolella tai edessä. Papu otti kyllä pari askelta taakse, mutta sen perä lähti kääntymään poispäin minusta. Niinpä kokeilin makupalan siirtämistä toiselle puolelle kuonoa. Sehän toimii! Papu peruuttaa pari askelta hyvällä vauhdilla ja innokkaasti ja ihan suoraan!

Toinen, mikä on estänyt haaveiluni ylemmistä luokista on sivuaskeleiden ottaminen seuraamisessa. Kun nyt olen niin rohkealla tuulella, ajattelin kokeilla sitäkin ;) Harjoittelin ensin yksin sivuaskelia, oikealle meneminen ei vielä oikein luonnistu, joten harjoittelen toistaiseksi vasta vasemmalle menemistä. Jälleen namilla houkutellen ja Marian oppeja muistellen harjoittelimme ja Papu pysyi rinnalla hyvin ja teki askeleen ihan oikein.

Papu on ollut tosi innokas ja motivoitunut harjoittelija. Sekin varmaan on ihan innoissaan, kun pääsee opettelemaan uusia juttuja.

Voittajan ruutuhan meillä oli syksyllä jo hyvällä mallilla. EVL:n merkille lähetystäkin tuolloin harjoiteltiin.

Tunnistusnoutoa en ole osannut harjoitella muuten kuin kävyillä metsässä. Voisin varmaan harjoitella sitä seuraavaksi niin, että vien kapulan etupihan nurmikolle vähän piiloon Papun katsoessa.

Luoksetulon pysäytys seisomaan täytyy saada kuntoon ja varmaksi ennen kuin alan liittää siihen maahanmenoa.

Sairasloma jatkuu

2010-05-28T11:00:00.003+03:00

Olen toistaiseksi sairaslomalla. Odottelen ortopedille pääsyä ja siten joko magneettikuviin tai suoraan tähystykseen pääsyä. Olin yhden päivän töissä viime viikolla, mutta kolmen tunnin jälkeen päivä oli ihan tuskaa, koska toinenkin jalka alkoi kipeytyä. Tuon työpäivän jälkeen polveni on ollut joka päivä kipeä. Googletin kierukkavaurioista tietoa ja oireeni sopisivat täydellisesti tuohon vikaan :(

Samu on tietysti ollut kanssani kotona ja meillä on ollut tosi mukavaa. Samu kertoo joka päivä monta kertaa rakastavansa minua! Hänestä on tullut ihan äidinpoika nyt kun olemme niin paljon yhdessä, kun minullakaan ei ole ollut juurikaan koiramenoja viime aikoina. Oli muuten hyvä, etten ottanutkaan kesäksi agilityryhmäpaikkaa, kun en olisi tämän polven takia pystynyt osallistumaan mahdollisesti koko kesänä reeneihin.

Laitoin koirille Expotit niskaan lauantaina. Sunnuntaina lenkillä koirat kastuivat ihan läpimäriksi, mikä todennäköisesti on heikentänyt liuoksen tehoa :( Hoito täytyy uusia neljän viikon välein.

Olemme käyneet katsomassa viikon sisällä kuutta taloa. Kunpa pian löytyisi mieluinen...

Jojo käyttäytyy remmilenkeillä 95-prosenttisesti hyvin! Olen itse rentoutunut ohitustilanteissa :)

Toko: Nokia 22.5.

2010-05-28T10:39:00.003+03:00

Kävimme viime viikonloppuna NPKH:n toko-kokeessa. Ilma oli jo aamusta aika lämmin ja kentälle sekä parkkipaikalle juuri tuotu hiekka pölisi niin, että kun jouduin pitämään peräluukkua auki, koko auto oli pölyssä. Eli miltä tuntuu koirasta hengittää tuollaista ilmaa monta tuntia? Papu ei suostunut juomaan vesikupista ollenkaan, mutta onneksi sentään suostui juomaan kädelleni kaatamaani vettä, ettei ihan väsähtänyt. Helteiden takia (ja tulevan kokeen takia) annoin molemmille koirille ruuan seassa Nutrisalia, mikä varmasti helpotti Papun olemista koepaikalla.

Tuomarina Ilkka Stén, jonka kehässä tuntuu aina olevan mukavaa ja rentoa.

Paikalla makaaminen 10 (ei moitittavaa)
Seuraaminen taluttimetta 8,5 (tyypillistä meidän seuraamista... Papu myös aivasteli vähän väliä, kun hiekka pölisi häiritsevästi; kaverit kehän reunalta sanoivat menon olleen hyvännäköistä, siltlä se ei minusta kuitenkaan tuntunut)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 6 (pysähtyi taas vasta toisella käskyllä, vaikka reeneissä alkanut pysähtyä hienosti jo ekalla...)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 (Papu oli pysähtynyt täydellisesti heti ekasta käskystä, mutta minä luulin sen seuraavan edelleen, joten annoin TOISEN KÄSKYN! Onneksi ei mennyt maahan!)
Noutaminen 8 (lähti sekunnin sadasosan liian aikaisin liikkeelle, nouto oli kuitenkin iloinen, nopea ja reipas ja täydellinen)
Kauko-ohjaus 0 (muistaakseni ei mennyt ekalla käskyllä maahan ennen liikkeen aloittamista; istui ensimmäisellä käskyllä, mikä oli uutta; liikkui hivenen eteenpäin ensimmäisessä maahanmenossa; istui taas hyvin heti; juoksi seuraavalla maahanmeno-käskyllä luokseni perusasentoon! Minua vain nauratti, koska Papusta ei kyllä koskaan tiedä, mitä se keksii :D Jäi silti hyvä mieli, koska eka istumaan nouseminen onnistui!)
Estehyppy 10 (täydellinen)
Kokonaisvaikutus 10 (tuomari kehui iloista esiintymistä)
Yhteensä 147 pistettä, 2-tulos

Jos olisimme saaneet kasin kaukoista, joka meille oli tulossa ennen Papun riehaantumista, olisi ykkönen tullut kevyesti. No, kivaa oli silti! Papulla pysyi fiilis hyvänä koko ajan. Palkaksi pääsi namikipolle kehän ulkopuolelle ja juoksi sinne itsenäisesti heti, kun annoin luvan.

Nyt lomaillaan ja lepäillään kesä ja mennään kokeeseen seuraavaksi joskus syksyllä, kun ilmat taas viilenevät. Olen saavuttanut jälleen rauhan, jossa en ota liikaa stressiä vaan pyrin pitämään Papun kanssa hauskaa kehässä ja nauttimaan joka hetkestä. Tuo mieliala pysyi kehässä koko ajan ja tarttui alusta asti Papuunkin.

Koiria etsimässä, osa 3

2010-05-15T21:36:00.003+03:00

Tänään taas etsittiin jeppeä Toimelantiellä Tampereella. Ilma oli helteinen (auton mittari näytti läntisellä ohitustiellä yli 28 astetta), mutta onneksi Näsijärveltä puhalsi metsäänkin mukava vilvoittava tuuli eikä puiden suojassa ollut ihan niin paha olla kuin aukeilla paikoilla. Tänään maalikoirana oli kaukaasianpaimenkoiran ja sakemannin sekoitus Bono. Matkaa oli varmasti puoli kilometriä ja kulmia oli ainakin kolme.

Istutin Papun ottamaan hajun. Se jäi katsomaan minua ja annoin sille luvan mennä "mene vain" -sanoilla, silloin se lähtikin hienosti ja tarkasti jäljestämään. Hyppäsimme ojan yli niin, että jälki jäi puun toiselle puolelle, mistä se teki kulman meidän suuntaamme. Papu jäi ihmettelemään paikalleen (varmaan lepäsi), veimme sen takaisin kulmaan, jossa annoin sille hajun uudelleen. Se lähti taas hyvin jäljelle, mutta pysähtyi taas samaan kohtaan ihmettelemään. Lopulta se meni omatoimisesti juomaan ojaan. Olen metsälenkeillä antanut sen mennä juomaan, mutta vain paikkoihin, jotka olen itse silmämääräisesti tarkistanut. Olisiko se voinut odottaa minulta lupaa mennä juomaan?! Mutta vieläkään matka ei jatkunut. Edessämme oli pieni kosteikko ja aloin arvella, että syy ihmettelyyn voi olla myös siinä. Kävelin itse edellä kosteikon yli hakien parempia kohtia ja Papu tuli perässäni. Kun kohta oli ylitetty, se lähti taas vauhdikkaasti jäljestämään!

Seuraava hukka tuli jälleen kulmassa. Papu meni jäljen yli ison muurahaispesän takaa vielä aika pitkälle, kunnes alkoi vain syödä ruohoa. Kutsuin sen luokseni, koska en anna sen tehdä sitä enää lenkilläkään. Sitten taas ihmettelimme kulmassa, kunnes Papu oli ilmeisesti jälleen levännyt tarpeeksi ja jatkoi matkaa. Nyt se ajautui jäljen oikealle puolelle ja teki yhtäkkiä hukan. Se ei osannut lähteä korjaamaan, joten Riikka kehotti kulkemaan kohtisuoraan jälkeä kohti eli etsiä jälki janalta. Kun tulimme jäljen kohdalle, Papu lähti välittömästi seuraamaan sitä oikeaan suuntaan. Seuraavassa kulmassa Papu kulki taas kulman ohi, mutta palasi takaisin ja lähti vauhdilla seuraamaan jälkeä, jolloin itsekin kiristin vauhtia. Tiesin, että koira on jo lähellä. Ilmaisu oli selkeä pysähdys.

Oli kyllä hieno kokemus taas. Itseluottamus kasvoi kummasti, kun näin, että kyllä Papu osaa, kun vain itse rauhoitun ja annan sen työskennellä rauhassa omassa tahdissaan ja pitää tarvittavat lepohetkensä.

Sairastelua ja kuumeilua

2010-05-07T20:47:00.005+03:00

Olen sairaslomalla. Polvi alkoi vihoitella muutama päivä sitten ja kipeytyi toissa iltana kunnolla. Eilen yritin vielä sinnitellä töissä, mutta ei siitä tullut mitään. En pystynyt suoristamaan polvea enkä siten pystynyt liikkumaan normaalilla vauhdilla saatika tekemään yhtään vähänkään nopeampaa liikettä tai käännöstä. Mitään selkeää syytä en kipeytymiselle tiedä. Eilen polvea poltteli ja kuumotti niin, että laitoin siihen illalla monta kertaa kylmägeeliä. Kipu on polven sisällä ja iskee kuin puukon isku. Loppupäivästä alkoi olla molemmat jalat reisistä ja pohkeista ihan jumissa ja selkäkin alkoi kipeytyä. Niinpä soitin lääkäriajan tälle aamulle.

Lääkäri taivutteli polvea eikä muualle sattunut ollenkaan, ennen kuin otti polvilumpiosta kiinni. Kohta kertoisi ristisiteistä mutta toisaalta se kuulemma vaatisi erityisen onnettomuuden. Niinpä epäili myös polvilumpion lievää sijoiltaan menoa. Siltä se kyllä kieltämättä tuntuukin, varsinkin kun nousen portaita.

Hoidoksi lepoa (sairaslomaa ensi tiistaihin asti alustavasti), idealside ja tulehduskipulääkettä. En tiedä, kuvittelenko, mutta ihan niinkuin kipu olisikin jo helpottanut vähän. Edelleenkään en uskalla astua kunnolla ja saman jalan pohje on tosi kipeä, joten kaipa se vie tällä hetkellä enimmän huomion.

Kyllä ärsyttää. Ensinnäkin se, etten pääse liikkumaan kuten ennen vaan joudun töpöttelemään hitaasti ja jos vähänkin innostun, kipu palauttaa takaisin todellisuuteen. Toisekseen töissäkin olisi ollut ihan kiva olla ja töitä olisi ollut paljon, eikä ole kiva siirtää niitä muiden harteille. Ärsyttää myös se, että äitillä on ollut tällä viikolla kesälomaa ja hän kävi hakemassa Samun eilen Ähtäriin. Petrillä on tänään työmaan kevätpäivä, joka kestää puolesta päivästä tappiin asti. Eli olisin voinut reenata ja harrastaa koirien kanssa vaikka mitä ihan rauhassa tuntematta huonoa omaatuntoa mistään!! Oikein mun tuuria taas :( Metsässä olen käynyt tänään kahteen kertaan, koska se - uskomatonta kyllä - on helpompaa kuin remmilenkkeily. Tottakai olisi ihana kulkea tasaisia teitä, mutta kun nuo meidän koirat eivät osaa yhtään kulkea remmissä, meno olisi liian töksähtelevää ja tempovaa. Metsässä voin kulkea ihan rauhassa omaa tahtiani ja koirat voivat kirmata miten tykkäävät.

Pitihän siellä metsässäkin vähän jotain reenata. Ensinnäkin olen pistänyt koirat tasapainottelemaan puunrunkojen päällä ja kiipeilemään kivien tai kantojen päälle. Vahvistaa sisäisiä lihaksia. Jojo tuskin tarvitsee tällaista harjoittelua, mutta Papulle tekee hyvää - ja kyllä Jojokin tykkää kun saa vähän temppuilla makupalan kiilto silmissä. Papu kiipeilee kaikkien kivien päälle ilman käskyäkin. Palkkaan välillä vaikken olisi käskyä antanutkaan, toivonmukaan se vahvistaa Papun omatoimisuutta. Olen myös käskenyt koiria kiertämään puita. Papu tekee sen tunnontarkasti vasemmalta oikealle, Jojo vähän miten sattuu ;) Sopii luonteisiinsa.

Harjoittelin myös tunnistusnoutoa kävyillä. Pitelin hetken käpyä kädessäni. Luulin, etten ehtinyt saamaan siihen tarpeeksi hajuani, sillä käteni eivät olleet mitenkään hikiset tai märät. Heitin koskemani kävyn muiden joukkoon ja käskin Papun etsimään. Ensimmäisen se toikin minulle hienosti. Toisen se pureskeli pieniksi paloiksi. Kolmannen se löysi vasta kun tarkensin sille paikkaa (se jäljesti vain jälkiäni, kun olin kiertänyt paikan taakse). Tuuli oli tuolla paikalla kyllä kova ja se pyöri voimakkaasti. Olen silti yllättynyt siitä, että se löysi niin nopeasti oikean kävyn. Kyllä koiran nenä on ihmeellinen!

On tässä vähän pentukuumekin iskenyt, kun odottamani uutinen vahvistui. Mielestäni maailman ihanin käppänätyttö Moona on astutettu mielenkiintoisella uroksella ja vaikuttaisi siltä, että pennuista voisi tulla juuri sellaisia kuin minä haluan ja toivon hyvältä harrastuskoiralta niin luonteeltaan kuin karvaltaankin. Tokikaan pentujen tulo ei ole vielä mitenkään kirkossa kuulutettua, koska ultrattukaan ei ole vielä. Toisekseen haluaisin, että meillä olisi pennun tullessa omakotitalo ja iso piha, koska elämä sellaisessa olisi niin paljon helpompaa kuin tässä hermoja raastavassa kopissa. Petrikin on suostunut, mutta sillä ehdolla, että aika on oikea.

Nypin Jojon tänään. Siinä meni viisi minuuttia yli tunti! Eipä ole aikoihin mennyt niin kauaa! Jojo makasi hienosti paikallaan koko ajan, kun nypin kyljet ensin ja sitten selän. Karvaa vain oli niin käsittämättömän paljon. Edellisestä kerrasta näyttää olevankin aika kauan, ehkä viime vuoden puolella, koska en löytänyt merkintää tämän vuoden kalenterista. Yleensä nypin Jojon, kun se alkaa näyttää mielestäni liikaa turjakkeelta. Se olisi ehkä vielä mennyt, mutta kun tuli sateet, karva nousi pystyyn. Karstasin sen viime viikolla ja koko koira näytti ihan valtavan isolta. Voisiko olla mahdollista, että barffaus ja siten saamansa öljyt ja kivennäiset ovat parantaneet karvaa niin paljon, että sitä on nykyään enemmän? Ennenhän Jojon nyppimisessä on mennyt vain puolituntia, koska karva on ollut kohtalaisen harvaa.

Barffauksesta puheenollen, pitääpä lisätä myös tämän hetken tilannekatsaus. Luin juuri Malin Ekblomin kirjan Koiran luonnollinen ruokinta ja siinä suositeltiin varovaista ruokavalionmuutosta barffaukseen siirryttäessä. Eli kannattaisi totuttaa koira ensin johonkin lajiin ja vasta sitten antaa jotain toista uutta lihaa tai luuta. Mehän rytkäistiin samantien barffille ja kerran päivässä ruokintaan. Onneksi kaikki on mennyt ihan hyvin. Toki jonkinasteisia suolistotulehduksia on ollut tulollaan, koska koirat ovat kakanneet silloin tällöin limaista kakkaa. Tällä hetkellä mikään ei kuitenkaan aiheuta vastaavaa. Olen ollut kaikinpuolin tyytyväinen tähän ruokintatapaan ja koirillekin ruoka maistuu erinomaisesti. Meillä ei todellakaan nirsoilla minkään ruuan kanssa! Paitsi Jojo osaa kyllä taitavasti pyöritellä puolukat kupin pohjalle ja syödä kaiken muun ruuan niiden ympäriltä, vaikka miten yrittäisin survoa ja sekoittaa ne muun ruuan sekaan...! Papu syö puolukatkin (mutta sehän syö puolukoita syksyllä metsässäkin) :) Tällä hetkellä annan molemmille Nutrolinin Ravintoöljyä, mutta jahka tuo pullo tyhjenee, Jojo alkaa saada Seniori-öljyä ja Papu Ravintoöljyn lisäksi lohiöljyä. Nyt molemmat syövät myös lohta kerran viikossa, jatkossa en ajatellut sitä antaa. Sen tarvetta pitää sitten tarkkailla, eli miltä turkki ja iho näyttävät.

Viimeiset hallitokoilut

2010-05-02T20:41:00.002+03:00

Jäljestämisen jälkeen kiirehdimme Meirän hallille arkitottikseen. Tämä olikin sitten viimeinen kerta. Olen tosi tyytyväinen koirakoiden edistymiseen. Toivottavasti hekin kokivat saaneensa kurssilta jotain irti.

Papun kanssa tokoilimme kurssin jälkeen. Kävimme jälleen kaikki AVO:n liikkeet läpi, paitsi hypyn, koska este oli jo viety pois hallilta. Olen aivan ihmeissäni siitä, miten innoissaan Papu nykyään suorittaa liikkeitä. Olen siis osannut tehdä sen kanssa jotain oikein! Mitähän se on mahtanut olla? ;)

Luoksetulon pysäytykset onnistuivat myös, vaikka olin noin 27 askeleen päässä! En enää heitä makupalaa sille joka kerta heti, kun on pysähtynyt vaan palkkaan vasta perusasennossa. Päästän sen myös välillä namikipolle, kun on tehnyt oikein hyvin.

Jäävät liikkeet onnistuvat nykyään hyvin.

Kaukoissa kävin ensin palkkaamassa joka asennonvaihdon jälkeen, mutta tein myös yhden sarjan ilman välipalkkoja.

Noudon Papu suoritti innokkaasti ja laukkasi välillä myös paluumatkalla. Kerran se jäi istumaan vinoon perusasentoon, joten otin pari askelta taaksepäin ja se tuli ilman eri käskyä perässä perusasentoon. Jouduimme tekemään näin muutaman kerran ennenkuin se malttoi mennä oikeaan ja hyvään perusasentoon. Kun onnistui, palkkasin ja otimme liikkeen vielä kerran. Nyt onnistui kuten pitää.

Ilmoittauduin Ylökkin möllitokoon, joka on viikon päästä. Hyvä kenraaliharjoitus ennen toukokuun virallisia kokeita.

Koiria etsimässä, osa 2

2010-05-02T20:12:00.007+03:00

Tänään kävimme jälleen "etsimässä jeppeä". Ajoimme vain yhden jäljen, joka oli muutaman sata metriä pitkä ja sisälsi yhden suorakulman. Maalikoirana oli käppänäuros Topi. Tuuli oli voimakas.

Papu lähti liikkeelle ihan hyvin. Se selvitti kulman taitavasti, mutta seurasi jälleen jäljen sivussa. Se meni vastaantulleelle tielle, vaikka jälki jatkui tienmyötäisesti metsän puolella eikä maalikoira ollut ylittänyt tietä tai kulkenut tiellä. Lähti kuitenkin seuraamaan tietä oikeaan suuntaan ja siirtyi vähän ennen maalia metsän puolelle. En nähnyt ilmaisua ja ajauduimme ihan maalikoiran luo.

Papu otti jälleen häiriötä mukana seuranneesta kouluttajasta sekä tarkkailijasta. Jatkossa teemme niin, että he seuraavat vähän kauempana. Papu kyllä jatkoi matkaa, mutta jäi kuitenkin kahteen kertaan tuijottamaan seuraavia ihmisiä.

Minua alkoi tällä kertaa mietityttää, onko tämäkään meidän laji kuitenkaan. Papu on niin minussa kiinni, että kykeneekö se jatkossa itsenäisempään toimintaan? Välillä se väläyttelee taitavaakin jäljestämistä, mutta välillä näyttää siltä, ettei se edes seuraa jälkeä. Toisaalta sen jäljestämistyyli tuntuu vain olevan sellainen. Toivotaan, että edistymme alkeiskurssin aikana.

Toimintakuvan otti Mari Raski. Alakuvassa olen Papun kanssa maalissa odottamassa etsijöitä.

Koiria etsimässä, osa 1

2010-04-24T21:33:00.002+03:00

Tänään alkoi Etsijäkoiraliiton alkeiskurssi. Ajoimme kaksi jälkeä ja olimme kaksi kertaa maalikoirina.

1. jälki: Suora, noin 200-300 metriä pitkä, maalikoirana musta X-rotuinen uros Leevi (näyttää vähän lapinkoiralta mutta on vain kokomusta)
Papu haistoi alkuhajua ja lähti jäljestämään, mutta harhautui kuitenkin seuraamaan minun jälkeäni, joka oli tehty vähän ennen kun olimme itse maalikoirina. Annoin hajun uudelleen ja lähti seuraamaan nyt paremmin. Ajautui kuitenkin taas paljon sivuun, tällä kertaa oikealle puolelle. Mietin jo, onko se harhautunut jäljeltä, mutta kyllä se tuntui jäljestävän koko ajan, sillä nenä meni maassa. Jossain vaiheessa sen korvat alkoivat liikkua ihmeellisesti ja aloin katsella ympärilleni, onko maalikoira ihan vieressä. Se oli kyllä melkein kohdallamme, mutta noin 50 metrin päässä vasemmalla. Papu pysähtyi ja sanoin vain, että mennään ja se jatkoi suoraan vasemmalle ja löysi jäljen nyt uudelleen. Ilmaisu oli selkeä pysähtyminen.

2. jälki: Hieman vasemmalle kaartuva, noin 200-300 m, maalikoirana parsonnarttu Vipsu, joka on jo vanha tuttumme agilityryhmästä.
Jälki lähti tieltä. Papu nuuhkia hajua hyvin, mutta ei meinannut lähteä liikkeelle. Nenä kyllä kävi ilmassa. Otin askeleen metsän puolelle, minkä jälkeen lähti jäljestämään. Harmi vain, että olimme tulleet edelliseltä jäljeltä pois juuri tuosta samasta kohdasta, joten pelkäänpä, että se sotki Papun jäljestämistä, kun ei ymmärtänyt vielä mitä siltä odotetaan. Se kääntyi jatkuvasti kysymään minulta vahvistusta. Rohkaisin sitä aina sanomalla vain "mennään". Jossain vaiheessa Papu huomasi perässämme kulkevat kouluttajan ja ja Leevin omistajan ja oli ihan, että "hei, nythän minä löysin ne! Tuossahan ne tulee perässä!" Katse odotti palkkaa. Totesin vain, että jatketaan matkaa ja niin matka jatkui. Jälleen Papu kuljetti minua kaikenmaailman ryteikköjen läpi, mutta onneksi sain sen jo vähän kiertämäänkin niitä. Eiköhän tästä pikkuhiljaa opita molemmat :) Ilmaisu oli hyvä korvien valpastuminen ja pysähtyminen.

Nyt on sitten testattu käytännössä uusi jälkiliinamme ja olen siihen tosi tyytyväinen. Kyllä kannatti pitää pääni ja hakemalla hakea juuri sellainen kuin itseä miellyttää. Halusin siis väkisin keltaisen muovitetun naruliinan, jossa on myös kevytlukko. Kävin sen viime viikolla hakemassa Koiranpäivistä Ruskolta, kun muualta ei saanut eikä hintakaan ollut paha. Toki liina oli ekalla jäljellä vielä hieman kankea ja loppupää tarttui kevyesti välillä johonkin kiinni, mutta oikeni jo paremmaksi toiselle jäljelle. Se sopii minun käteeni hyvin ja on tarpeeksi kevyt Papulle.

Papun sunnuntaitokoilut

2010-04-18T20:31:00.003+03:00

Olen saanut reenata ihan yksin vetämäni snautseri-pinserien arkitottis-kurssin jälkeen Papun kanssa tokoa. Olen käynyt kaikki liikkeet läpi ja toistanut joitakin liikkeitä, joissa olemme lisäharjoituksia tarvinneet. Luoksetulonpysäytyksiä otimme jo 25 askeleen päästä! Pysäytykset onnistuivat hyvin. Aloin vaatia jo vähän enemmän, eli jos Papu ei pysähtynyt ripeästi, en heittänyt makupalaa vaan kutsuin vain luokse, mutta jos pysähtyi, palkkasin heti heittämällä makupalan. Noutoa otin muutaman ylimääräisen kerran, että sain tehtyä sen kokeenomaisesti oikein. Kaukot takkusivat, joten niitä pitää taas vahvistaa. Estehyppyyn laitoin ensin kaksi lautaa ja parin toiston jälkeen lisäsin vielä yhden laudan.

Lisäksi harjoittelimme tuolin kiertoa. Papu juoksee jo monen metrin päästä vauhdilla kiertämään. Se on Papulle nyt vähän sellainen "hupijuttu", jota teemme välillä, jotta pääsemme taas harjoittelemaan "vakavammin". Teetätin Papulla myös joitakin temppuja, kuten pyörimistä ja peruuttamista.

Rähinäkurssin 5. kerta

2010-04-18T15:51:00.003+03:00

Tänään oli viimeinen kerta rähinäkurssia. Ryhmämme oli yhdistetty arkitottisryhmän kanssa, mikä oli hyvä, koska näin saimme vähän uusia harjoittelukavereita. Eipä niistä oikein ollut "vastusta", koska Jojo tarkisti nenä pitkällä ensimmäisellä ohituksella, mitä kukin on koiriaan eikä reagoinut niihin sen jälkeen mitenkään. Ainoastaan jostain syystä pieni käppänä sai siltä rähinät osakseen. Onneksi sekin tapahtui vain yhden kerran.

Kävelimme taas edestakaisin koirien seassa ja Jojo käyttäytyi hyvin. Nyt jos joku koirista sattui haukahtamaan, Jojo katsoi samantien minua ja minä tietysti palkkasin! Jojolle tuli kerran taas sellainen "kohtaus", että se ei huolinut makupalaa, koska jännitti selvästi jotain. En meinannut keksiä, mitä se mahtoi jännittää, mutta arvelen sen käytöksen johtuneen yhdestä toisen ryhmän staffista, jota ohittaessamme Jojo pyrki aina haistelemaan pensaita tai kulkemaan vain suoraan ohi katsomatta koiraan taikka minuun. Sitä en tiedä, mikä toisessa koirassa mahtoi sitä niin paljon jännittää.

Nyt jatkamme harjoittelua uusissa paikoissa, Papun reeneissä ja kokeissa ja vierailemme yhdessä joissakin läheisissä agilitykisoissa.

Kun menimme Pirkkahallille, keli oli hieno, mitä nyt tuuli jonkin verran. Vähän aikaa oltuamme alkoi sataa rakeita vaakasuoraan - oli niin kova tuuli. Ikävä ilma jatkui koko harjoittelun ajan, ja kotiin päästyämme aurinko taas paistoi.

Petri ja Samu lähtivät pyöräilemään ja minä koirien kanssa metsään, koska minun pyörästäni on rengas mennyt talven aikana rikki. Kyllä oli taas ihana käydä vähän metsässä tuulettumassa! Valtavat vesilätäkötkin olivat jo kuivuneet ja muutenkin lumet olivat melkein kaikki sulaneet. Tässä kuussa olemmekin ehtineet joka viikko ainakin kerran metsälenkille :) Papu hyppi taas kiville vanhasta tottumuksesta ja voinkin todeta, että sen selkä on jo ihan terve, niin ketterästi se hyppii sohvalle ja autoonkin. Pistin molemmat tasapainottelemaan kaatuneen puun päälle, mikä vahvistaa sisäisiä lihaksia.

Nyt Jojo on ihan poikki. Papun kanssa on vielä tokoilua illalla luvassa.

Ohessa Samun ottamia kuvia Jojosta :)

Rähinäkurssi, 4. kerta

2010-04-12T20:28:00.003+03:00

Meiltä jäi eilinen kerta väliin, kun olin Papun kanssa jäljestämässä, joten kävimme tänään paikkaamassa toisessa ryhmässä.

Jojo oli paljon kiinnostuneempi näistä uusista koirista kuin varsinaisen ryhmämme koirista, mutta tuli heti luokseni kun kutsuin. Haisteli ilmaa kovasti, kun yritti selvittää mitä tyyppejä nämä muut ovat. Yhdelle mopsille se kerran rähähti, mutta sekin meni ohi nopeasti. Kiertelin puolisen tuntia näiden koirien seassa ja annoin Jojon kävellä melko vapaasti. Kutsuin välillä luokse tai palkkasin tietysti myös siitä, että Jojo katsoi itse vapaaehtoisesti minuun. Tosin pidensin jo hieman palkkaamisaikoja, jolloin vahvistin oikeaa toimintaa esim. ohituksessa kehumalla.

Tällä perusteella voin kysyä, että oliko meillä oikeasti joku rähinäongelma? Kaikki meni niin hyvin ja hienosti taas. Jojo selkeästi tunnistaa, että tämä on vain koulutustilanne, jolloin namia tulee, kun vain tapittaa silmiin. MUTTA! Tänään taisi alkaa näkyä parempia merkkejä myös käytännössä, kun lähdimme kotiintultuamme lenkille Papun ja Samun kanssa. Meitä vastaan tuli monta koiraa ja ohikin meni yksi, mutta Jojo rähjäsi vain yhdelle. Kun tämä sama koira sattui tulemaan uudestaan vastaan, Jojo oli tällä kertaa hiljaa! Papu ei kyllä osaa käyttäytyä yhtään... :/

Tulin siihen tulokseen, että meidän täytyy jatkaa reenaamista esim. agilitykisoissa, joissa on paljon vieraita koiria. Siellähän sitä saa kunnolla häiriötä. Toinen vaihtoehto on mennä seisomaan johonkin tienvarteen ja reenailla ohituksia sillä tavalla.

Agilityreenit ovat menneet nykyään hienosti, koska Jojo ei enää hillu eikä rähjää vieraille koirille. Se vaikuttaa tosi onnelliselta, kun pääsee tekemään jotain kahdestaan kanssani. Olen reenaillut sen kanssa vähän toko-liikkeitäkin samalla ja esim. tuolin kiertoa. Siitä se tykkää :)

Pääasia on, että koiran kanssa tekee jotain! Se on niin onnellinen, kun saa touhuta mitä tahansa omistajansa kanssa! Vetämältäni arkitottelevaisuuskurssilta opin myös sen, että hyvän suhteen muodostaminen koiraan on ehdottoman tärkeää kaiken toiminnan kannalta.

Pirkanmaan alaosaston vuoden koira: Papu!

2010-04-11T20:21:00.003+03:00

Sain tänään tiedon, että Papu on valittu ja palkittu Snautseri-pinserikeskusjärjestön Pirkanmaan alaosaston Vuoden koirana! Vähän mahtavaa! Olen tästä kunniasta tosi otettu ja iloinen, vaikka kyllä Papu on sen ansainnutkin! On se niin taitava ja monipuolinen koira!

Harmi, ettemme päässeet paikalle palkitsemistilaisuuteen alaosaston kevätpäiville, kun olimme sillä hajutunnistuskurssilla.

Etsijäkoiraliiton hajutunnistuskurssilla

2010-04-11T20:08:00.002+03:00

Osallistuin Papun kanssa tänä viikonloppuna Etsijäkoiraliiton hajutunnistuskurssille. Eilen pidettiin teoriaosuus ja tänään maasto-osuus.

Ensimmäisenä jälkenä tehtiin näkölähtö, jossa etsivä koira näkee piiloon menneen etsittävän koiran. Papu lähti ensin ihmisen jäljelle (ilmeisesti minun, koska teimme oman maalikoira-osiomme samaan paikkaan), mutta päästyämme lumiselle osuudelle, lähti jäljestämään paremmin. Olin aika epävarma tämän jäljen jälkeen, olemmeko sittenkään oikean lajin parissa, koska kaikki tuntui jotenkin tosi vaikealta. Liinakin oli liian iso ja painava, mikä varmaan haittasi minunkin menoani.

Toinen jälki tehtiin kunnolla metsään. Papu jäljesti jo tiellä jotain ja kun pääsimme lähtöön, se lähti etenemään ennenkuin ehdin antaa sille edes maalikoiran hajua. Jouduin siis kutsumaan sen takaisin. Otimme uuden lähdön hajunoton jälkeen ja Papu lähti liikkeelle nenä maassa, painaen eteenpäin. Se kuljetti minua kaiken maailman kivien yli ja risukoiden läpi enkä ehtinyt nähdä kuin yhden merkin. Olimme kuulemma kulkeneet koko matkan jäljen vasenta reunaa. Hajut voivat kuitenkin liikkua, varsinkin jos vähänkin tuulee, eli ei mitään huolta. Maalikoirakin löytyi ja Papu pysähtyi ehkä hieman hämmästyneenä, koska pysähtyi kuin seinään. Ilmaisu oli siis täydellinen. Jouduin kerran matkalla antamaan sille uuden hajun, koska se tuli eteeni vähän hämmentyneen oloisena. Kun olin sen antanut, se löysi jäljen samantien uudestaan.

Tästä innostuneena ilmoittaudun liiton alkeiskurssille. Aion katsoa mihin asti rahkeemme riittävät. Tavoitteena kuitenkin on, että joku päivä Papu olisi valmis etsijäkoira. Valmistuminen vie suunnilleen kaksi vuotta.

Rähinäkurssi, 3. kerta

2010-03-29T15:45:00.002+03:00

Parin viikon tauon jälkeen pääsimme taas harjoittelemaan. Meidän rähinäkurssi on kyllä hiljaisin ryhmä ikinä! Kukaan ei hauku koskaan eikä mitään kärhämiä kohdata. Se on kyllä sääli, koska tuolla olisi tosi hyvä harjoitella oikeasti vaikeitakin tilanteita...

Jojo oli vähän väsyneen oloinen kun saavuimme paikalle. Se oli kuitenkin tottelevainen ja kuuliainen eikä edes komentanut minua haukkumalla. Kai se ajattelee, että tämä on kyllä maailman helpoin tapa saada makupaloja: sen kun vain tuijottaa emäntää ja seuraa sitä.

Teimme ohitusharjoituksia ja Jojo pääsi haistelemaan mastiffinartun kanssa. Eipä niistä kumpikaan ollut toisistaan edes kiinnostuneita, joten pystyimme seisomaan aika lähekkäinkin.

Seuraavalla kerralla yhdistetään kaksi ryhmää, joten saamme uusia "harjoitusvastustajia". Se on hyvä, koska tämän ryhmän koirat ovat jo liian tottuneita toisiinsa eikä tällaisesta edestakaisin kävelystä ole enää mitään hyötyä.

Ohoh: Luoksetulon pysäytyksethän toimivat!

2010-03-29T15:28:00.002+03:00

Kokeen jälkeen ajattelin, että alamme harjoitella luoksetulon pysäytyksiä ihan alusta. Otin viime viikolla joka ilta Papun kanssa 5-7 toistoa noin 10 askeleen päästä. Heilautin pysäytysmerkin ja Papu pysähtyi joka kerta hienosti heti. Heitin palkaksi vähän isomman palan juustoa. Into tekemiseen oli joka kerta kova.

Kokeilin samaa parin päivän tauon jälkeen eilen hallilla (aloin perjantaina oksentaa ja lauantai meni tokenemisessa). Vaihtelin matkaa aina 17 askeleeseen asti, koska halusin varmistaa, että saamme paljon onnistuneita toistoja ennen kuin pidennän matkaa kisamittaan. Papu pysähtyi joka kerta kuin seinään! Tein välillä myös kokonaisia liikkeitä, etten tule vahvistaneeksi liikaa pelkkää pysähtymistä.

Voiko ongelman ratkaisu olla tosiaankin näin yksinkertainen? Eikö tämän enempää toistoa tarvittu, että sain sen ymmärtämään mistä on kyse? Eli: Palaa reeneissä taaksepäin, jos kohtaat ongelmia!

Jatkan siten, että pidennän matkaa pikkuhiljaa, kuitenkin mittaa vaihdellen. Näinhän sitä kaukojakin harjoiteltiin, miksipä ei sitten luoksetulon pysäytystäkin.

Toko: Noormarkku 21.3.

2010-03-21T18:31:00.002+02:00

Kävimme tänään tokoilemassa Noormarkussa. Tuomarina toimi Ilkka Sten.

Olin tosi tyytyväinen suoritukseemme ekassa avoimen luokan kokeessa ja 1-tulos jäi harmittavan pienestä kiinni. Minua jännitti yllätyksekseni aika paljon, jopa niin paljon, että se jo jonkin verran häiritsi keskittymistä. Esim. liikkeestä seisomisessa olin hetken ihan sekaisin, mitä minun pitikään tehdä tässä liikkeessä ja tein liioitellun käsiliikkeen saadakseni Papun pysähtymään, vaikka eihän se sellaista ole tarvinnut enää!! Tuomari tietysti huomasi sen ja huomautti asiasta :/

Ajomatkalla kävin taas kaikki liikkeet ja niiden täydellisen suorittamisen mielessäni läpi. Päähän meinasi jatkuvasti tunkea kielteisiä mielikuvia, joita jouduin aktiivisesti poistamaan.

Tulimme paikalle puolta tuntia ennen ilmoitettua alkamisaikaa. Alokasluokka oli jo tuolloin päättynyt ja siitä ilmoitettiin minulle ilmoittautuessani. Kiireellä vessaan ja vähän kävelyttämään Papua ja muutenkin valmistautumaan henkisesti. Kun menin odottelemaan sisälle, minulle huikattiin, että meidän pitää mennä jo kehään paikalla makuuseen. Onneksi muut koirat olivat vasta menossa joten liityimme vain jonon jatkoksi. Papu oli vielä tuossa vaiheessa aika vireä, joten jännitin melkein pyörrytykseen asti, miten mahtaa pysyä paikallaan.

Paikalla makuu kuitenkin onnistui, joten virittelin namikipon ja kävimme liikkeet pikaisesti läpi.

Tässä joka liike yksitellen pisteineen:

Paikalla makuu: 10 (kerroin 3), Papu jäi makaamaan vinoon, mutta meni ripeästi ja jäi hyvin odottamaan. Se pysyi paikallaan hienosti, vaikka rivistä oli yksi koira lähtenytkin omille teilleen. Olin yllättynyt, miten nopeasti aika piilossa loppujen lopuksi kului.

Seuraaminen taluttimetta: 8 (kerroin 2), olisi voinut olla parempaakin, mutta olen silti ihan tyytyväinen. Ei ollut mitenkään erityisen perässä veettävä ja juoksuosuuskin onnistui hienosti. Pisteitä todennäköisesti pudotti se, kun Papu kävi taas haistamassa maton kiinnikkeitä (niin kävi edellisellä kerrallakin)...

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9 (kerroin 2), meni hyvin maahan ja pysyi siinä siirtyessäni taakse, mutta ilmeisesti olisi saanut olla ripeämpi tai jotain sellaista, kun kerran pudottanut pisteen.

Luoksetulo: 6 (kerroin 3), murheenkryynimme meni juuri niin kuin odotinkin. Ei pysähtynyt ekalla käskyllä mutta heti toisella kyllä kuin seinään... Ei kuitenkaan madellut eikä tarjonnut alkumatkasta maahanmenoa tai seisomista, kuten on välillä tehnyt, eli ihan tyytyväinen saan olla.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8 (kerroin 2), onnistui hyvin ja pysyi paikallaan siirtyessäni taakse, mutta käsimerkkini liioittelu pudotti pisteitä.

Noutaminen: 10 (kerroin 2), ei ollut mitään merkkejä hidastelusta, maan haistelusta, ihmettelystä, vinosta perusasennosta, kapulan pudottelusta! Täydellinen suoritus! Onneksi olemme löytäneet tasapainon kärsivällisen odottamisen ja innokkaan noutamaan lähtemisen kanssa.

Kauko-ohjaus: 9 (kerroin 3), meidän varma liike sitten osittain petti. Papu ei noussut ensimmäisellä käskyllä istumaan, muuten meni juuri niin kuin piti. Eikä varmasti liikkunut paikaltaan.

Estehyppy: 0 (kerroin 2), saimme hypyn toimimaan liikkeenä viikko sitten. Papu hyppäsi hienosti ja istui hienosti, mutta ei hypännytkään takaisin! Annoin toisen käskyn ja se kiersi esteen ja tuli hienosti perusasentoon. Tuomarikin ihmetteli, mitä siinä oikein tapahtui. En ymmärtänyt yhtään ennen kuin vasta kotona: Olin harjoitellut ainoastaan niin, että palkkasin aina kun Papu istui ja kutsuin luokse ja palkkasin. Mutta en ollut jättänyt sitä palkkaamatta ja kutsunut sitten luokseni, eli tehnyt kokeenomaista liikettä! Nyt se ihmetteli, miksei palkkaa nyt tullutkaan vaikka teki ihan oikein eikä osannut siitä jatkaa. Oma moka. Samantapainen ongelma oli kehittymässä noudon kanssa, kun jouduin vahvistamaan odottamaan jäämistä, mikä hidasti noutamaan lähtemistä.

Kokonaisvaikutus: 10 (kerroin 1), Papulla pysyi vire hyvin yllä ja oli muutenkin tosi innokas suorittamaan. Olin siihen tosi tyytyväinen.

Yhteensä 155 pistettä, 2-tulos.

Jos hypystä olisi tullut edes vähän pisteitä, olisimme saaneet helposti 1-tuloksen. Mutta hieno suoritus ensikertalaisilta mielestäni. Kyllä siellä kannatti käydä, sillä nyt tiedän taas mihin keskittyä. Toukokuussa sitten seuraaviin kokeisiin.

Ihanat naapurit

2010-03-15T17:44:00.002+02:00

Tänne Kalkuntien varteen muutettuamme olen ollut onnettomampi kuin koskaan. Asunto on ahdistava, remmilenkkeily on turhauttavaa eikä ole edes montaa lenkkivaihtoehtoja ja ihmiset ovat jotenkin tosi itsekkään ja epäystävällisen oloisia.

Itsekkyydestä yksi esimerkki: Kuljen kahden koiran kanssa lenkillä. Kaksi naista tulee kävellen vastaan, toisella on kävelysauvat. Otan koirat lyhyeen remmiin, että ohitus sujuisi mahdollisimman nätisti. Naiset jatkavat kävelyä rinnakkain niin, että minun pitäisi siirtyä käytännössä ojaan, jos meinaisin päästä kivuttomasti ja ilman seivästettyjä koiria ohi.

Itsekkyydestä toinen esimerkki: Olen meinannut kolme kertaa törmätä autoon, joka ajaa eteeni risteyksessä oikaisten "vähän" vastaantulevien (eli minun) kaistani kautta. Yhtä monta läheltäpiti-tilannetta ei ole tainnut tulla vastaani koskaan missään, vaikka on tullut useampi kilometri ajettua.

Epäystävällisyydestä: Yritän päästä nopeasti vastaantulevan koiran ohi koirieni kanssa. Omat koirani ovat lyhyessä remmissä ja Jojo rähisee. Vastaantulevan mopsin isäntä päästää koiransa pitkässä fleksissä pällistelemään ihan lähelle enkä pääse enempää karkuun, koska on niin isot kinokset. Isäntä vielä kehtaa meuhkata vaimolleen: "Saatana, päästän tän puremaan noita!" Tässä vaiheessa nostan katseeni koiristani ja tuijotan halveksivasti isäntää koko ohituksen ajan ja vielä vähän taakseni katsoen.

Huonosti käyttäytyvät koirat I: Lähinaapurissamme asuu lapinkoira, joka haukkuu mielestäni aina kaikille. Ainakin haukunta kuuluu kauaksi ja se on lähes jatkuvaa. Tästä huolimatta koiran emäntä sanoi minulle kerran yksin vastaantullessaan, että heidän koiransa vihaa jostain syystä vain meidän koiria! No usko mitä haluat. Tämä samainen nainen huusi kerran minulle ollessaan koiransa kanssa kapealla polulla: "Tule vain!", kun pysähdyin odottamaan, että pääsevät ensin pois polulta. Jäin kuitenkin odottamaan ja yritin pitää omat koirani aloillaan. Tämä koira rähjäsi minkä kerkisi ja nainen sanoi, että hänkin on yrittänyt saada koiraansa käyttäytymään paremmin (otin koiria kontaktiin ja palkkasin nameilla), mutta "ei siihen mikään ole auttanut". No mutta sittenhän ilman muuta kannattaa toivottaa tervetulleeksi kapealle polulle kaikki vieraat vastaantulevat urokset!!

Huonosti käyttäytyvät koirat II: Seinänaapurimme cockeria pidetään aika paljon vapaana, kun kävelevät parkkipaikalta asunnolleen. Koira ei kuitenkaan ole kovinkaan hyvin hallinnassa vaan juoksee heti meidän luo, jos satumme paikalle. Cockeri alkaa myös olla aikuistumassa ja sillä on jo isottelutaipumusta. Kannattaako ihan koiran omankin turvallisuuden takia tällaista koiraa pitää vapaana missään tilanteessa?

Huonosti käyttäytyvät koirat III: Tämän jätin viimeiseksi, koska sitä vihaan eniten. Samassa pihassa asuu lapinkoira (olen alkanut vihata koko rotua, koska en ilmeisesti koskaan ole tavannut vielä yhtään tervepäistä lapinkoiraa). Koiraa pidetään paljon vapaana, vaikka se ei ole yhtään isäntänsä hallinnassa. Koira pissailee postilaatikoihin ja esim. meidän varaston nurkkaan (tämä on tietysti isännän syytä eikä koiran). Kun koira karkaa isännältään kuten esimerkiksi töksimään kättäni, isäntä tulee ja antaa selkään koiralle. Onneksi olin silloin yksin ulkona ja onneksi minulla oli paksu talvitakki, kun se tosiaan hyökkäili kiinni käteeni. Tänään palasimme lenkiltä ja olimme jo omassa pihassa, kun tuo rakki hyökkäsi avoinnaolevasta portista hiljaa peräämme ja koirien päälle. Minä huudan kurkku suorana sen mitä tällä käheällä äänelläni pystyn "Pois" ja "Ei" ja muuta vastaavaa. Koira vain käy päälle, onneksi ei kuitenkaan hampaat irvessä. Jojo ottaa tilanteen hallintaan ja tarttuu koiran kaulakarvoihin kiinni ja ravistelee kunnolla. Ihmisiä ei näy, mutta jotenkin koira siitä kuitenkin saadaan pois ja se juoksee kotiinsa. Meidän koirille ei varmaan käynyt loppupeleissä kuinkaan ja jos tuolle lapinkoiralle jotain kävi, minä en ota siitä mitään vastuuta. Minun koirani olivat kiinni ja saavat minun puolestani puolustaa itseään jos niiden päälle hyökätään. Harmittaa vain, että tällaiset tapaukset eivät tee hyvää meidän hyvinkäyttäytymisharjoituksille ja pelkään, että Papu menettää luottamuksensa ja kunnioituksensa minuun.

Koiran isäntä oli käynyt myöhemmin pyytelemässä anteeksi koiransa käytöstä. Pisteet siitä. Oli vain jo toinen kerta kun tarvitsi käydä pyytelemässä...

Aargh! Ärsyttävä luoksetulon pysäytys!!

2010-03-14T20:25:00.003+02:00

Me olemme nyt sitten tahkonneet AVO:n liikkeitä läpi kiihtyvällä tahdilla. Olen yrittänyt pitää harjoittelun mielenkiintoisena palkkaamalla usein ja leikkimällä paljon Papun kanssa (heittelen lelua, jota Papu noutaa) sekä muuttelemalla ja pilkkomalla liikkeitä osiin vahvistaakseni joitakin osia. Olemme nyt tilanteessa, jossa voin sanoa, että kaikki muut liikkeet onnistuvat, mutta luoksetulon pysäytys on edelleen ihan herran kädessä, onnistuuko vai ei.

Ryhdyin palkkaamaan niin, että kun Papu pysähtyy, juoksemme yhdessä Papun takana olevalle namikipolle. Välillä se toimii, välillä ei. Ennen heitin lelun, mutta jostain syystä luovuin siitä. Pitäisiköhän se ottaa uudestaan käyttöön? En voi ajatellakaan ottavani sen kanssa suoria juoksuja kuten meille on ehdotettu, koska pysähtyminen ei todellakaan ole niin varmaa ja pelkään suorien juoksujen vahvistavan sitä, että Papu saa tulla suoraan luokseni eikä käskyjäni tarvitse seurata. Koska kyllä se luokse tulee ihan tarpeeksi iloisesti, joten sitä ei todellakaan tarvitse vahvistaa!

No, tänään Papu alkoi yhtäkkiä pysähtyä mahtavasti kuin seinään kesken harjoittelun. Hypin innosta: Nyt se osaa sen! Mutta... Se oli vain oppinut paikan, jossa sen pysäytän. Kun pelkäsin näin käyneen, meinasin käskeä sen pysähtymään myöhemmin kuin ennen ja se pysähtyi jo ennen käskyä... Toivottavasti tästä "taidosta" on apua kokeessa, eli toivottavasti Papu huomaa merkin ja pysähtyy sille vaikkei käskyäni kuuntelisikaan. Vaihdoin meidät eri paikkaan ja hallissa eri päin ja se ei osannut taas yhtään. Kun annoin Tule-käskyn, se otti pari askelta ja meni maahan tai pysähtyi seisomaan... Epävarmuutta?

Ollaan siis tämän liikkeen suhteen ihan sekaisin vielä ja koe on ihan justiin. On tää kyllä niin hiton vaikee laji, että meinaa välillä turhauttaa.

Mutta jotta pysyn positiivisella asenteella, täytyy kertoa muista liikkeistä myös:

- Seuraaminen: Olen harjoitellut sitä niin, että otan pari jalkojen kiertoa ennen seuraamista. Toisin sanoen haen tällä sitä, että voin viimeisenä ennen kehään menoa kerätä näin kierroksia ja saada jo kehään mennessä Papulle innokkaan asenteen. Seuraaminen oli hyvää ja käännökset riittäviä. Jopa juoksu oli parempaa kuin ennen.

- Liikkeestä maahanmeno: Täydellinen.

- Luoksetulon pysäytys: AARGH!

- Liikkeestä seisominen: Jo paljon parempi. Pysyy jopa paikallaan, kun siirryn taakse. Ensimmäisellä harjoittelukerralla liikkuu vielä usein, kun siirryn taakse.

- Nouto: Kun Papu alkoi karata noutamaan, aloin harjoitella sitä, että sen pitää malttaa odottaa käskyä. Palkkasin heiton jälkeen siitä, että se odotti. Nyt se ei meinaa lähteä noutamaan, jos EN palkkaa sitä odottamisesta! Odottamisen harjoittelu tappoi myös innon lähteä noutamaan, joten haetutin kapulaa ihan ilman perusasentoja, että saisin taas lisää intoa. Muuten liike on ok, mutta tällä hetkellä siis hidas.

- Kaukot: Olen ottanut pitemmältä matkalta kuin viidestä metristä, jotta harjoittelu olisi vaikeampaa kuin koetilanne. Tähän asti liike ollut erinomainen, mutta nyt alkanut taas jumittaa ensimmäisessä istumaannousussa. Pitää siis tehdä useammin ja palkata joka kerta, kun nousee ekasta käskystä. Paikka pysyy mahtavasti!

- Estehyppy: Vielä viimeksi meillä oli suurin ongelma, miten saan Papun istumaan esteen taakse. Se tarjosi maahanmenoa ja vaikka mitä. Jouduin avittamaan käsimerkillä. Nyt se on hokannut homman! Kun vain annan käskyn tarpeeksi nopeasti, se istuu ihan oikeaan paikkaan (eikä esim. esteen rinnalle, kuten vielä vähän aikaa sitten!!). Toki, se istuu ihan esteen taakse, mutta pystyy kyllä hyppäämään takaisinpäin helposti. Rimat olivat jo koekorkeudessa (pidin aluksi estettä ihan matalana Papun talvisten selkävaivojen takia).

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Rähinäkurssi, 2. kerta

2010-03-09T20:14:00.003+02:00

Viikko harjoiteltiin enemmän ja vähemmän ahkerasti. Lenkitin molemmat koirat samalla kerralla, koska omaa energiaa ei riittänyt yhtään mihinkään ylimääräiseen. Aloin kuitenkin vahvistaa kutsukäskyä kutsumalla koirat luokseni silloinkin, kun vastaan tulee vain ihmisiä. Ehkä saan tässä lisäharjoittelukertoja niin, että kutsu on oikeassa tilanteessa niin vahva, että Jojo totteleekin vähän niin kuin vahingossa. Epäonnistuneita ohituksia taitaa edelleen olla enemmän kuin onnistuneita, mutta kyllä jonkun kerran ollaan onnistuttukin!

Sunnuntaina kurssille saapui kaksi uutta koiraa, jotka eivät päässeet ensimmäisellä kerralla. Toinen niistä oli villin oloinen nuori sakemanni, joka möykytti ja tempoi remmissä minkä ehti. Yleensä olen tällaisessa tilanteessa ihan hermona, mutta nyt otin haasteen innolla vastaan: päästään harjoittelemaan kunnon vastuksen kanssa!

Kun lähestyimme tuota sakemannia ensimmäisen kerran, Jojo katsahti minuun juuri sillä hetkellä, kun se alkoi olla epävarma tilanteesta. Palkkasin ja kehuin ylitsevuotavasti ja poistuimme paikalta. Harjoittelimme niin, että lähestyimme sakemannia pikkuhiljaa lähemmäksi ja lähemmäksi, käyden välillä kauempana. Sitten uskaltauduin ohittamaan. Pidin makupalaa koko ajan Jojon nenän edessä kun ohitimme ja annoin sen vasta, kun tilanne oli ohi. Huomasin lenkeillä, että jos annan palkan ennen kuin ohitus on tapahtunut, Jojo hyökkää räyhäämään vastaantulevalle koiralle. Eli palkan ajoitus on avainasemassa.

Seuraavalla lenkillä tuli vastaan parikin koiraa ja kuljimme parin muun perässä, mutta Jojo haki kontaktia ja tuli kutsuessani heti luokseni. Pääsimme koko lenkin ilman yhtään rähinää!! Tuntui kyllä mahtavalta!

Rähinäkurssin 1. kerta

2010-02-28T16:12:00.003+02:00

Tänään alkoi Jojon koirakoulu, Rottdamesin Rähinäkurssi. Tarkoituksena on saada Jojo käyttäytymään paremmin remmilenkeillä.

Kurssilaiset muistuttivat enemmän pyhäkoululaisia kuin "takapenkin räiviä poikia". Kukaan ei haukkunut yhtään (paitsi Jojo minua komentaessaan) ja omatoimisesti tekemämme ohitusharjoitukset onnistuivat hienosti. Aloin jo ennen tunnin alkua tehdä Jojon kanssa kontaktiharjoituksia ja kutsua sitä luokseni ja palkkasin nopeasti ja usein. Tätä samaa harjoittelua jatkettiin sitten varsinaisen tunnin aikana.

Huomasin, että Jojo yhdistää taitavasti, milloin ollaan koulutustilanteessa ja milloin vain lenkillä, joten tunnin aikana ei päästy juurikaan nostattamaan verenpaineita. Jojo oli kuuliainen ja tarkkaavainen. Se tuli ensimmäisestä pyynnöstä luokseni, vaikka olikin aloittanut muiden tuijottamisen. Nyt tämä kaikki täytyy vain saada siirrettyä remmilenkeille. Mukaan parempia makupaloja ja tavallisia, jolloin voin palkita onnistumisesta ruhtinaallisesti ja tehdä harjoituksia ilman vastaantulevia koiria. Ja tietysti molemmat koirat pitää käyttää erikseen, että saan molemmat käyttäytymään hyvin erikseen.

Tuntuu, että monelle kurssille tulleelle jo pelkästään ongelmasta puhuminen muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, helpottaa tuskaa.

Tätä samaa olemme harjoitelleet lenkeillä jo vähän aikaa, joskin emme erityisen aktiivisesti. Pientä edistystä on ollut jo havaittavissakin. Täytyy ottaa tähän nyt oikea tehoreeni.

Jojon kanssa oltiin perjantaina pitkästä aikaa agilityssa. Reenit menivät uskomattoman hienosti, vaikka pelkäsin, ettei siitä varmasti tule mitään, kun paikka on Jojolle outo eikä olla reenattu yleisellä paikalla kesän jälkeen. Mutta Jojo oli tosi innokas, tottelevainen ja kuuliainen. Oli varmaan tosi onnellinen, kun pääsi tekemään kanssani jotain. Ihanaa oli agilitata pitkästä aikaa!

Trimmauspalvelua

2010-02-25T19:35:00.002+02:00

Voin trimmata karkeakarvaisen (=nypittävän) koirasi pientä maksua vastaan. Paikka meillä kotona tai sinun kotonasi, arki-iltaisin tai viikonloppuisin, myös joskus arkipäivänä hyvissä ajoin sovittaessa.

Yhteydenotot mieluiten sähköpostilla jenni.lamminpaa@gmail.com

Mikä meininki?

2010-02-25T19:12:00.002+02:00

Papun selkä taitaa olla kunnossa, koska se hyppäsi eilen ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen sänkyyn! Olen reenannut sen selkälihaksia diagonaaliseisonnalla ja vatsalihaksia "kutittelemalla" vatsan alta. Onneksi on tullut jatkuvasti uutta lunta, joten koirat ovat saaneet kahlailla hangessa. Lisäksi olen venytellyt molempien koirien kylkiä pitkien lenkkien jälkeen.

Papun agility on nyt sitten loppu. Vaihdoin Jojon Papun paikalle Hessun ryhmään loppukaudeksi.

Kävin Samun kanssa tiistaina ensiavussa, koska hoitotätit olivat ihmetelleet Samun itkeskelyä päivän mittaan, olipa hän myös sanonut, että korvaan sattuu... Korvat olivat kuitenkin ihan puhtaat. Onneksi. Vähän vain hävetti, kun mitään ei löytynyt ja jouduimme käyttämään ensiavun vähäistä aikaa tällaiseen :( Saimme siinä odotellessamme seurata kahden poliisin, hoitajan ja lääkärin taistelua vahvasti humaltunutta ja törkeyksiä puhunutta miestä vastaan. Lopulta mies vietiin raudoissa poliisiautoon, jossa lääkäri ja hoitaja kävivät ottamassa testin tai jotain.

Tässä kuussa olen Papun kanssa reenannut luoksetulon pysäytyksiä ja liikkeestä seisomista. Eipä niissä muu auta kuin reenata ja reenata, jotta liikkeet vahvistuvat ja selkiytyvät koiralle. Välillä ne onnistuvatkin tosi hyvin, mutta välillä ei tunnu mikään onnistuvan... Maaliskuun teema onkin sitten estehyppy ja etenkin saada Papu pysähtymään ja istumaan kauemmaksi esteestä. Ensimmäisessä hyppy-harjoituksessa pidin esteen matalana ja vein namikipon oikeaan paikkaan. Papu istui hienosti oikeaan paikkaan kipon viereen vaikkei siellä ollut namiakaan, mutta heti kun otin kipon pois, se kääntyi samantien esteen takana. Toistoja, toistoja?

Olemme käyneet katsomassa taas useita taloja, mutta sopivaa ei ole löytynyt. Tai yksi kyllä löytyi, mutta se oli liian kallis ja liian kaukana...

Papun sisko Kiira on kuulemma kuollut. Enempää en valitettavasti vielä tiedä. Osanottoni, Piia!

Kohtalaisen terveinä taas

2010-02-04T21:36:00.002+02:00

Papu parantui kennelyskästä tasan viikossa. Tiistaiaamuna vielä harmittelin, kun köhi muutaman kerran, mutta töiden jälkeisellä remmilenkillä ei yskinyt enää yhtään.

Sen sijaan Jojo alkoi "niistää" eli vetää voimakkaasti ilmaa keuhkoihinsa kuin olisi tukehtumassa, tuona samaisena päivänä. Eli jatkoimme erillään lenkkeilyä. Papulla riittikin virtaa kuin pienessä kylässä, kun emme olleet tehneet mitään kokonaiseen viikkoon. Jojo ilmeisesti luuli kuolevansa seuraavana yönä, koska valvotti minua melkein koko yön hyörimällä, pyörimällä, vaihtamalla paikkaa, tulemalla rinnan päälle nukkumaan jne, huokaili ja oli muutenkin surkea. Nyt alkaa senkin oireet jo helpottaa.

Olen reenannut Papun kanssa tällä viikolla remmilenkkien yhteydessä luoksetulon pysäytyksiä ja liikkeestä seisomista, jotka ovatkin meidän tämän kuun "harjoitteluteemat". Välillä pudotan sukan jälkeemme ja haetutan sen Papulla. Se noutaa ihan innoissaan :) Lisäksi olen venyttänyt Papun kylkiä fysioterapeutin ohjeen mukaan sekä kävelyttänyt hangessa. Jalkojen nostelua olemme myös ottaneet. Muitakin liikkeitä pitäisi muistaa nyt reenata, kun Papu on jo kunnossa. Aikaisemmin niitäkään ei voinut tehdä, koska Papu alkoi heti köhiä.

Etsitään esineitä

2010-01-26T21:33:00.004+02:00

Ylökk järjesti esine-etsintäluennon, jonka veti Mia Sandelin. Osallistuin aktivointiryhmään, jossa ei ole kisatavoitteita (käppänällä ei ole pk-oikeuksia), mutta halutaan opettaa koiralle uusia juttuja. Luennon jälkeen harjoittelemme kotona ja parin viikon päästä mennään kokeilemaan hommaa käytännössä.

1. harjoitus, 24.1.
Heitin sukkaa pari kertaa sisällä ja kehotin hakemaan. Papu hakee innoissaan ja tuo tohkeissaan, välillä pudottaa, välillä antaa sukan käteen. Palkkana kehut.

Sukka mukaan lenkille. Pudotin kaksi kertaa jälkeemme. Olin hämmästynyt: "Voi ei, nyt se putosi jonnekin! Papu hae!" Papu lähtee etsimään nenällä, näkee pian mustan sukan lumisella kävelytiellä ja juoksee vauhdilla hakemaan; tuo hienosti, mutta pudottaa eteeni. Palkkana kuivamuonanappuloita ja isot kehut.

2. harjoitus, 25.1.
Vein käytetyn tunnarikapulan makuuhuoneeseen viltin alle lattialle. Papu odotti aulassa. Annoin hae oma -käskyn perusasennossa. Lähtee nopeasti, nenä käy jo juostessa. Kiertää vilttiä, kaivaa kapulan esiin. Tuo hienosti, luovuttaa anna-käskyllä. Palkkana kehut.

Vein kapulan nurkan taakse villatakin alle. Lähtee nopeasti. Nenä käy. Kiertää takkia. Lopulta haukkaa kiinni kapulaan takin läpi ja tuo myös takin mukanaan :D Palkkana kehut.

3. harjoitus, 26.1.
Lenkillä pudotin avaimenperäheijastimen mutkan taakse jälkeni rinnalle. Oli sattunut tippumaan lähelle penkkaa ja peittymään aika hyvin lumellakin niin ettei kovin helposti näkynyt. Kävelimme parikymmentä metriä eteenpäin, kun totesin Papulle: "Oho, nyt se putosi. Mennään etsimään. Hae!" Papu lähti höösäämään edes takaisin tiellä, kävi haistamassa kaikkea, mikä pilkisti lumesta. Onneksi olin pudottanut esineen mutkan taakse. Yhtäkkiä se otti hajun maasta (huomasin, että se oli minun kengänjälkeni) ja lähti seuraamaan sitä tarkasti. Pian olimmekin esineen kohdalla, jonka se poimi nopeasti suuhunsa ja toi minulle. Kyllä olin riemuissani ja kyllä sitä oli Papukin! :)

Olen kuulemma tietämättäni harjoitellut jotain muuta osiota palveluskoirakokeesta, mutta ei se haittaa, sillä tästä taidosta meillä on todennäköisesti eniten hyötyä käytännössä.

Nyt aletaan harjoitella kanttarellien etsintää.

Fysioterapiassa

2010-01-26T19:26:00.004+02:00

Viikonlopun aikana Papu osoitti paranemisen merkkejä hyppäämällä useita kertoja sohvalle. Se ei kuitenkaan ollut ainakaan merkki paranemisesta, selvisi tutkimuksissa.

Käytin eilen Papua Elina Karhumäellä fysioterapiassa. Papu antoi käsitellä oikean puolensa hyvin, mutta vasen puoli oli niin kipeä, ettei kääntyi jatkuvasti selälleen. Lannerangassa muistaakseni nikama 2 oli hieman siirtynyt jo pois paikaltaan lihasjumijen takia. Onneksi käsittely onnistui ja toivon mukaan nyt olo on alkanut helpottaa. Elina kyllä varoitteli, että pari päivää koira on tosi kipeä, mutta sitten kääntyy parempaan. No, Papu vanha sissi, ei ole valittanut tänään mistään.

Saimme jumppaohjeita, joiden noudattaminen alkaa parin päivän päästä. Kuukauden päästä voi mennä agilitykentälle ottamaan hyppyharjoituksia ja vaikka keppejä, mutta ei todellakaan vielä pitkään aikaan koko rataa.

Ja jotta elämä ei vain olisi liian helppoa, Papu sairastui kennelyskään!! Nyt köhii välittömästi, jos kiihtyy vähänkin, eli kun tulen kotiin, kun lähdemme lenkille, kun vetää remmissä, kun yritin opettaa tunnaria jne... Eli nyt alkaa täydellinen lepo ainakin viikoksi.

Lisäys 27.1.
Ihmettelin ääneen, miten Papu makasi niin luottavaisena Elinan käsittelyssä. Hän totesi, että se johtuu siitä, että koira luottaa omistajaansa ja suhde on kunnossa. Ei kuulemma aina ole samanlaista. Minä kun ajattelin koiran tietävän, että käsittely helpottaa oloa. Kiva kuulla vieraan ihmisenkin suusta, että suhteemme kuitenkin on kunnossa. Itse en koe onnistuneeni koiranomistajana kovin hyvin, kun Papu on joutunut niin paljon sairastamaan viime aikoina. Olen syyttänyt itseäni, olisinko voinut tehdä jotain toisin jo etukäteen...

Tokoilua Best In -areenalla

2010-01-18T17:23:00.003+02:00

Osallistuin Best In -areenan avajaispäivän toko-koulutukseen Papun kanssa. Kouluttajana toimi Päivi Männistö. Kävimme läpi AVO:n liikkeet kokeenomaisesti, paitsi hypyn Papun selän säästämiseksi. Päivi kommentoi liikkeiden välillä, mitä voisimme parantaa ja kehittää.

Tällä kertaa seuraaminen oli paljon parempaa kuin pari viikkoa sitten. Sitähän me harjoittelimmekin viime tiistaina aika paljon: pentuseuraamista, käännöksiä erityisesti vasempaan, hyvää kontaktia myös ensimmäisellä askeleella jne. Kertausharjoitukset olivat siis tehonneet.

Liikkeestä maahanmeno onnistui hyvin.

Luoksetulon pysäytyksen otin ensimmäistä kertaa ihan oikeana liikkeenä. Papu mietti hetken käsimerkin jälkeen ja liikkui monta askelta ennen kuin pysähtyi kuin seinään :/ Pitää jatkaa harjoittelua vain, ei siinä muu auta.

Liikkeestä seisominen oli taas huono: hilaamista perässä :( Pitää jatkaa tämänkin hiomista. Päivi neuvoi heittämään lelun käskyn jälkeen sekä tekemään liikkeestä hauskan leikin. Kesti kyllä hyvin paikallaan, kun siirryin taakse ja sieltä sivulle.

Kaukot olivat loistavat! Menin kuuden askeleen päähän ja Papu pysyi hyvin paikallaan istumaan nousuissa. Ensimmäisessä maahanmenossa se katseli juuri toisessa kehässä tapahtuvaa häiriötä, kun annoin käskyn, eikä siten totellut ensimmäisellä käskyllä. Mielestäni tosi hieno suoritus silti!

Nouto tehtiin nyt ensimmäistä kertaa kokeenomaisesti. Päivi kehui, että oli tosi hyvä suoritus ja tuntui vähän yllättyvän, kun kerroin, että oli vasta ensimmäinen kerta, kun heitin kapulan noin pitkälle ja Papu suoritti liikkeen kokonaan. Papu lähti noutamaan innokkaasti ja vauhdikkaasti ja tuli reippaasti takaisin hienosti rinnalle ja luovutti kapulan käskystä :)

Takakautta rinnalle siirtyminen on alkanut muuttua koko ajan leveämmäksi, joten Päivi ehdotti, että opettaisin Papun tulemaan rinnalle suoraan edestä. Pitää kokeilla, miten se onnistuu. Papu siis kiertää takaani pitkän lenkin, vaikkakin perusasento on hyvä.

Lopuksi otimme vielä paikallamakuun. Halusin käyttää tilaisuutta hyväksi ja harjoitella uudessa paikassa niin, että menen ulos hallista. Papu kesti sen hyvin: oli ollut rauhallisesti paikallaan, joskin oli seuraillut pää pyörien ympärillä olevaa hälinää. Olimme ulkona ehkä puoliminuuttia, koska vieruskaverin koira ei välttämättä olisi kestänyt koko aikaa. Tosi hyvä harjoitus kuitenkin!

Eli käännöksiä vasempaan, rinnalle siirtymistä ja liikkeestä seisomista täytyy vielä hioa, muuten AVO:n liikkeet ovat tosi hyvällä mallilla ja uskoisin, että olisimme jo tuollakin suorituksella saaneet 1-tuloksen.

Nyt pitää vain saada Papun selkä kuntoon, että päästään tosissaan miettimään kevään kokeita.

Papun hieronta

2010-01-04T21:20:00.003+02:00

Eilen käytin Papun Kivimäen Riitalla hieronnassa. Vasen takajalka, jota on aristanut oli jännittynyt sekä oikean etujalan lapa. Niskassa oli jonkin verran jäykkyyttä. Pahin paikka kuitenkin oli odotetusti selkä ja erityisesti lanne.

Papu antoi hieroa tosi hyvin ja rentoutui kiitettävästi käsittelyssä.

Taisi hieronta vähän helpottaa, sillä Papu hyppäsi tänään jo yhden kerran sohvalle.

Uusi hieronta on sitten Lundanin Tiinalla reilun viikon päästä.

Vuosi pakettiin

2009-12-31T19:43:00.002+02:00

Asetin tälle vuodelle tavoitteeksi

- ottaa Papun kanssa toko "tosissaan", osallistua kokeisiin, toive/tavoite: TK1 (tavoite saavutettu)
- ottaa Jojon kanssa agility tosissaan, osallistua tehotreeneihin ja ehkä yksityiskoulutukseen, tavoite: kisata, saada Jojo toimimaan kisoissa, siirtyminen 2-luokkaan (emme kisanneet yhtään kisaa enkä edes jatkanut sen kanssa talven ryhmässä...)

Voisi sanoa, että on ollut aika paljon muutoksia tämän vuoden aikana:

- Papun kanssa aloitimme tokossa kisaamisen toukokuussa, saimme marraskuussa 3:nnen 1-tuloksen ja näin TK1-koulutustunnuksen; osallistuimme Maria Aaltosen toko-valmennukseen syksyn ajan, kun siihen asti olimme harjoitelleet käytännössä yksin; agilityssa kisasimme muutaman kisan, Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskisoissa olimme minien yksilökisan kokonaistuloksissa sijalla 10; Papun oikeassa silmässä todettiin silmänpohjanrappeuma, joka todennäköisesti aiheuttaa samaisen silmän sokeutumisen jossain vaiheessa; muuton jälkeen selkä on oireillut todella paljon ja vuosi vaihtuu kipulääkkeiden voimalla

- Jojon kanssa harjoittelin kevätkaudella paljon ProCanis-hallilla agilitya ja lelulla palkkaamista ja muutenkin hauskanpitoa kentällä; treenasimme Caritan agilityryhmässä kesän ja opimme mielettömästi; Jojo oli hienosti hallinnassa; jätin sen talveksi pois ohjatusta ryhmästä; Jojon silmät todettiin silmätarkastuksessa terveiksi; vuotta vaihdetaan vuohenjuuri-valeriaanan voimalla ja tuntuu toimivan - Jojo on vain buffahdellut muutaman kerran (muina vuodenvaihteina haukkunut siitä lähtien kun ensimmäiset ampumiset alkaneet)

- Töitä oli heikosti alkuvuodesta, olin aika paljon pakkolomalla; tuona aikana ehdin kuitenkin treenata koirien kanssa paljon ja viettää Samun kanssa tavallista, rauhallista arkea: tyhjäsimme ja täytimme astianpesukonetta, teimme ruokaa, leivoimme usein sämpylöitä; Samu kehittyi tuona aikana tosi paljon ja sitä kehitystä oli ihana saada ihan rauhassa seurata; kesäkuusta marraskuuhun töitä oli taas joka viikko ja loppuvuodesta sitten taas joitakin pakkolomaviikkoja

- Myimme rivitaloasuntomme alkusyksystä ihan itse, ilman välittäjiä. Ensimmäiset katsojat tekivät hyväksyttävän tarjouksen ja kauppoihin päästiin nopeasti. Muutimme lokakuussa vuokralle kaupungin vuokra-asuntoon, kaksikerroksiseen rivitaloasuntoon, jossa ei ole omaa pihaa. Olemme joutuneet käymään remmilenkeillä, mikä on aiheuttanut koirille selkä- ja niskakipuja, myös portaissa kulkeminen on aiheuttanut lanteiden jäykistymistä. Itseltäni on meinannut savu nousta korvista, koska olen kaivannut niin paljon metsälenkeille. Silloin tällöin olemme lähteneet käymään Harjuniityssä, että olemme päässeet metsään lenkille, mutta onhan se vähän hankalaa kun pitää erikseen lähteä autolla ajamaan toiselle puolelle kaupunkia päästäkseen metsään... Sitä unelmien taloa ei vain ole vieläkään tullut vastaan. Aika montaa ollaan käyty katsomassa, mutta aina on jotain sellaista, että nostaa karvat pystyyn :(

- Siskoni Elina ja miehensä Tommi saivat ensimmäisen yhteisen lapsensa, joka kastettiin Aadaksi. Olen Aadan sylikummi Petrin ja Saaren Jukan ollessa muita kummeja.

- Samu on oppinut loppuvuoden aikana todella paljon uusia sanoja, joita hän oppiikin matkimalla ja toistamalla sanoja perässä. Ne myös jäävät hänen päähänsä ja hän osaa niitä käyttää jatkossa oikeassa kohdassa. Nyt kysellään "Missä tätiauto on?", "Kuka tuolla paukkuu?" (= kuka ampuu raketteja?), eli missä- ja kuka-kysymyksiä tulee paljon. Lisäksi käyttää tällä hetkellä paljon aina-sanaa lauseissa, jotka saavat sen myötä vähän huvittavan muodon. Koirien kouluttaminen kiinnostaa ja Papukin on alkanut saada helliä halauksia ja pusuja, Jojo niitä on jo pitkään saanutkin. Jojo saa Samulta välillä aika kovaakin kohtelua, mutta Papu ei koskaan. Kai Samu ymmärtää, että Jojo kestää sen jotenkin paremmin kuin Papu ja toisaalta ei me aikuisetkaan koskaan komenneta Papua, joka on aina niin kiltti ja tottelevainen, kyllä se on Jojo, jolle karjutaan! Leikkii mielettömästi edelleen autoilla ja legoilla ja lukee ja haluaa kuunnella paljon kirjoja. Suosikkeja tällä hetkellä ovat Karhuherra Paddington, Autot (sisältää esittelyt kaikista Autot-elokuvan hahmoista), Barbapapa-kirjat... Leikkii jopa pienimuotoista roolileikkiä leluillaan (kani, tikru ym. pikkuhahmot), jotka esim. juttelevat keskenään.

Vaikka vuosi on ollut monella tapaa raskas, olen saanut nauttia seuraavista asioista. Nämä saavat minut iloiseksi:

- Kun arkiaamuisin menen herättelemään Samua ja hän nukkuu peiton alla niin, että vain jalkaterät näkyvät. Nuo jalat ovat maailman ihanimmat!
- Kun Samu juuri ennen nukahtamistaan vieressämme kääntyy kohti ja halaa (ja mahdollisesti antaa myös pusun)
- Kun Papu on oppinut jonkin liikkeen ja se heiluttaa jäykkää häntäänsä ylpeydestä suorittaessaan liikettä
- Kun saan Papun oppimaan jonkin uuden liikkeen
- Kun Jojo lenkillä kääntyy katsomaan ja hymyilee koko kropallaan

Onnea ja menestystä vuonna 2010!

Taas eläinlääkärissä...

2009-12-30T17:14:00.004+02:00

Käväisin Papun kanssa tänään eläinlääkärissä. Onneksi mitään vakavampaa ei löytynyt, eli epäilyni siitä, että selkä on ihan jumissa varmistuivat. Mutta tässä koko tarina:

Papu on jo jonkin aikaa kieltäytynyt hyppäämästä autoon. Olen saanut sen selän paremmaksi hieromalla sitä, minkä jälkeen hyppääminen on taas onnistunut. Sen selkähän on oireillut oikeastaan koko syksyn muutostamme lähtien. Nyt kun alkoivat kovat pakkaset, pistin sillekin takin päälle ja jouduin vaihtamaan valjaat pantaan. Siitä se sitten varmaan paheni...

Viime viikolla oltuamme Ähtärissä joulunvietossa, kävin koirien kanssa ulkona kävelemässä (Papu riehui ja juoksi paljon). Niillä oli takit päällä. Kun pääsimme sisälle, Papu hyppäsi syliini keinutuoliin ja vikisi. Se kannatteli vasenta takajalkaansa sylissäni jonkin aikaa ennen kuin alkoi helpottaa. Säikähdin tietysti, että tapahtui pahempaa, mutta tuskin olisi kävellyt jalalla yhtään, jos olisi esim. polven ristisiteet menneet. Lauantaina hieroin sen selkää ja se tuntuikin olevan jumissa niin selästä kuin niskasta. Selkään selvästi sattui, sillä se ei rentouttanut vasenta takajalkaansa ollenkaan. Niinpä jätin hieronnan aika vähälle.

Tähän liittyen täytyy kertoa, että kun asettelin vilttiä lattialle, Jojo tunki eteeni ja oikein halusi, että hieron sitä. Sillä oli myös niska ja lanneosa jumissa. Oli kuitenkin mahtava nähdä, miten taas sain ne hieromalla helpottamaan: Jojon jalat rentoutuivat täysin ja silmät painuivat nauttien kiinni :)

Mutta Papua en saanut autettua :( Tajusin samoihin aikoihin, että sehän ei enää halua hypätä sohvalle. Se myös välillä kannattelee vasenta takajalkaansa. Eilen se ulvahti noustessaan lattialta seisomaan :(

Kaiken aikaa se kuitenkin lenkkeilee reippaasti eikä ulkona valita yhtään, mitä Papu nyt ei tee juuri muutenkaan.

Tänä aamuna aloitin soittokierroksen, että saisin koiralle apua. Eläinfysioterapeutti oli lomalla ja muutenkin hänelle olisi saanut ajan vasta muutaman viikon päähän. Sinne kuitenkin yritän saada ajan, jotta tämä kierre saadaan lopultakin katkeamaan. Hierojamme Tiina oli myös lomalla, mutta varasin häneltäkin ajan parin viikon päähän. Hän myös suositteli eläinlääkärissä käymistä, varmuuden vuoksikin. Sain ajan toiselle hierojalle viikonlopuksi. Näin saadaan edes vähän ensiapua. Eläinlääkäri totesi, ettei sillä ole vikaa lonkissa, polvissa eikä ristisiteessä. Antoi kortisonipiikin ja kipulääkkeet. Tällä kuurilla pitäisi saada olo vähän helpottamaan, että hieroja pääsisi hieromaan kunnolla. Nyt Papu on sisälläkin lähes koko ajan BOT-loimi päällään ja ruuan seassa annan sille myös C- ja E-vitamiinilisää.

Kai se tästä alkaa helpottaa.

Joulu on jo ovella...

2009-12-22T17:19:00.000+02:00

Jaahas, mistä sitä taas alkaisi purkaa kaikkea sitä, mitä meille on tapahtunut...

Nypin koirat joku aika sitten. Jojossa meni alle tunti, Papun silloisessa siistimisessä ainakin tunti. Nypin sen takajalkakarvat lyhyiksi. Pelkäsin, etteivät pehmeinä varmasti tule irtoamaan ilman saksia, mutta niin vain lähtivät tosi helposti. Otin myös etujaloista pohjavillaa vähemmälle ja nypin pois pisimpiä karkeita karvoja. Seuraavalla siistimiskerralla leikkasin tarkasti varpaanvälikarvat pois ja nypin ja leikoin tassukarvoja. Ajattelin, että jos tulee kovasti suojalunta, operaatio säästää kaikkien hermoja. Mutta sitten alkoivatkin kovat pakkaset. Nyt Papu on nostellut tassujaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin kylmillä keleillä. Tänään otin tavoitteeksi rinnan siistimisen. Ehkä sain siitä jonkinlaisen, mutta ajauduin sitten kuitenkin keskittymään kaikkeen muuhun: kaulan ajelu; jalkakarvojen nyppiminen ja pohjavillan poisto; pisimpien runkokarvojen nyppiminen; hännän siistiminen ja jopa mahanaluskarvojen nyppiminen... Samalla nypin vähän Jojoltakin pisimpiä karvoja ja leikkasin sen kynnet (Papulla ei taaskaan ollut tarvetta leikkaamiseen).

Olemme tokoilleet ahkerasti. Marian kurssi loppui tältä syksyltä viime torstaina ja olen kyllä tosi tyytyväinen, että lähdin mukaan kurssille. Olen oppinut tosi paljon sellaistakin, mitä en edes osaa kertoa ja saanut mielettömästi rohkaisevia sanoja ja henkistä valmennusta. Meillä on AVO:n liikkeet näin hyvällä mallilla pelkästään Marian ansiosta. Yksin en todellakaan olisi osannut opettaa liikkeitä näin hyvin alusta asti. Hakeudun koulutukseen takaisin syksyllä, jos meillä Papun kanssa on vielä yhteisiä toko-kilometrejä siinä vaiheessa edessä. Nyt mennään silmän takia suunnilleen päivä kerrallaan ja tarkkailen kehittymistä. Jos matka jatkuu ja saamme TK2:n ensi vuoden aikana, Maria saa alkaa syksyllä valmentaa meitä kohti vuotta 2011 ja voittajaluokkaa.

Kävin eilen Mouhijärvellä pitkästä aikaa yksin reenaamassa. Otin käytännössä vain agilitya molempien kanssa. Jojo oli ihan innoissaan - ja onko ihme: on monta kuukautta aikaa siitä, kun se on päässyt menemään esteitä! Lopuksi ohjasin niitä molempia suorittamaan esteitä. Oli erittäin opettavaista huomata, että samalla ohjauksella Jojo voittaa suorilla, mutta häviää Papulle käännöksissä. Minun oli tarkoitus välttää puomille vientiä, ettei vain satu mitään, mutta niinhän siinä kävi, että sinnehän ne porhalsivat peräkkäin... Jojo menee puomin hitaammin kuin Papu, jonka kanssa olen erikseen harjoitellut nopeampaa etenemistä puomilla. Näytti pikkusen pelottavalta ja huvittavalta, kun Papu juoksi ihan Jojon takapuolessa kiinni ja yritti ihan tökkiä sitä menemään lujempaa.

Barffaus-harrastuksemme on sujunut helposti. Mitään oksentelua ei ole enää ilmennyt. On jopa käynyt niin, että antamani ihmisten wokkiruuan loput ovat sulaneet mahoissa hienosti. Ennen oksenneltiin, jos ruuan seassa oli maissia tai niitä valkoisia rapeita "ympyröitä". Nyt ei mitään! Olen lisännyt kanansiipien syöntiä suunnilleen joka toiselle päivälle. Hampaatkin ovat alkaneet puhdistua. Muuten syövät viikon aikana sian tai naudan palalihaa tai lohta ja sisäelimiä. Kerran viikossa yritän antaa myös kananmunat. Muuten en juurikaan ole tästä stressannut. Annan niille ruuantähteitä samalla tavalla kuin ennenkin. Kasvissoseita teen edelleen itse ihmisiltä (lähinnä Samulta) jäävistä hedelmistä ja kasviksista tai tarjouksessa olevista aineksista. Homma sujuu jo omalla painollaan ja painot on saatu taas kuriin. Jojo itseasiassa on tosi hoikka ja Papu voimakas jässikkä, mutta ylimääräistä ei silläkään ole kylkiluiden päällä. Ruoka maistuu eikä missään ole koskaan nirsoiltu.

Koska olen touhunnut niin paljon Papun kanssa viime kuukausien aikana, Jojo alkoi kiukutella minulle reenien jälkeen. Se tuli luokseni sohvalle ja haukkui tai puri käsiä tai teki mitä vain, millä sai huomioni. Niinpä yhtenä iltana viime viikolla tein senkin kanssa temppuja. Se muisti vieläkin kaikki "kuolemisesta" lähtien, vaikkei olla harjoiteltu pitkään aikaan. Taitaa olla niin, etten itse muistanut pyytää kaikkea sitä mitä se osaa. Toko-liikkeet se tekee ihanan nopeasti, sen perusluonnehan on niin äkkinäinen.

Samu on oppinut mielettömästi uusia sanoja pienessä ajassa. Se toistaa perässä sanan kuin sanan. Ja se laulaa hoilottaa isoon ääneen omia laulujaan sekä tunnistettavissakin olevia lauluja kuten "tuiki tuiki tähtönen", "porsaita äidin oomme kaikki" tai "piippolan vaari". Joulupukilta se on toivonut jo pitkään "iso asuauto" eli isoa asuntoautoa. Pian nähdään, onko toive toteutunut ;)

Hyvää joulua!

Uudet rotuesittelyt

2009-12-20T18:09:00.003+02:00

Löysin ihan hillittömiä rotuesittelyjä netistä, koirarodut.org-sivuilta. Ihan kaikkea en edes ymmärtänyt, mutta tässä parhaita paloja:

Jackrussellinterrieri:
"Jackrussellinterrieri on vain harvoille ja valituille, että koirarodut jolla on korkein IQ. Kaikki fiksu koira tarvitsee henkistä challanges kukoistaa. " Joo tän vielä tajuaa.

"Jackrussellinterrieri aiheuttavat vähemmän ongelmia kanssa irtoaminen verrattuna muut rodut. Koirat vaatii huimasti vähän harjaamalla." Siis niinku mitä, ensin paljon ja sitten vähän harjaamista??

"Jackrussellinterrieri ei ole ongelmallista muodon eikä sinun tarvitse runsaasti kokemusta käsitellä tätä rotu. Koiranrotu ei ole enempää vastaanottavainen kuin jotka liittyvät koirarodut. Jackrussellinterrieri on yksi niistä roduista, joilla on suurin energian tasoilla. Koiranrotu on kohtalainen tarvetta juokseva." Jep jep.

"Jackrussellinterrieri on taipumus toimia kuin petoeläin. Ellei hyvin koulutettuja ne osoittavat saalistushinnoittelua vaistoista mahdollisimman täydellisesti. Ne voivat kopsu, mutta se ei ole aina vaistomaisesti." Niin tääkö oli helposti koulutettava? Kopsu? Saalistushinnoittelu?

"Tämän koiran rotu yleensä haukkuu äänekkäästi ja liian. Ne voivat käsitellä jäätymiselle ja voi sopeutua kylmässä ilmastossa." Miten ne voivat käsitellä jäätymiselle ja liittyykö se jotenkin haukkumiseen?

Nää on parhaat: "jackrussellinterrieri omistaa mitätön puoli-kaulakoru korville." "Jackrussellinterrieri elin on noin keskimääräinen." "suussa on kohtalainen pitkä "

Kääpiösnautseri:
"Kääpiösnautseri on erittäin älykäs koiran rotu ja psyykkistä koulutusta. Ne eivät irtoa. Koirat edellyttää paljon ja harjaamalla.
Kääpiösnautseri ei ole joka ohjaa eikä sinun tarvitse paljon kokemusta käsitellä tätä koiran rotu. Huolellinen tottelevaisuus koulutus on kuin Kääpiösnautseri on erittäin herkkiä koiran rotu. Nämä olentoja ovat erittäin energisiä ja jopa pitkä ja vaativa matkoja ei tule kantaa. Rodun on tarvetta koulutus." Vähän nyt tuntuu siltä, että tässä puhutaan itseään pussiin jatkuvasti ;)

"Miehet saada raskaampaa kuin 5 on 9 pounds. Naisten koirille saada raskaampaa kuin 5 on 9 pounds." Hyvä tietää...

"Koira omistaa minuscular kohonnut korville."

"Häntää on Pieni ja riippuvalaisimet alhainen. suussa on pitkä Sen fur on lanka tukkainen ja niillä on parrakas kasvot. " Riippuvalaisimet :D

Sitten hieman yritystietoutta rodusta: "Tytäryhtiö info noin koira: Rodun on rakastettu ovat helppoa on huomautus myytävänä pikkuilmoitukset. Tytäryhtiö nimet rodun on Zwergschnauzer. " NO SELEVÄHÄN SE...

Molemmat kuuluvat muuten Kovaäänisiin kuoriin :shock: :lol:

AVO:n liikkeiden harjoittelutarpeet

2009-11-18T08:36:00.003+02:00

Kävin eilen Papun kanssa treenamassa Meirän hallilla Ylökkin toko-vuorolla. Kävin läpi avoimen luokan liikkeet nähdäkseni tämänhetkisen tasomme. Tässä harjoitteluntarpeet:

Paikalla makuu: Vaatii vielä totta kai harjoittelua, että olen piilossa, vaikka kesti kyllä yllättävän hyvin. Ehkä oli vielä vähän liikaa, että kentällä reenasi toinen koirakko samaan aikaan riehakkaasti. Mutta kyllä se siitä harjoittelun myötä.

Seuraaminen taluttimetta: Ihan hyvää kontaktia.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Kesti kyllä sen, että menin sen taakse tuon kolme metriä ja palasin sieltä rinnalle, mutta ei meinannut millään mennä liikkeestä maahan!!

Luoksetulo: Harjoittelin vasta luoksetulon pysäytystä, eli en ottanut koko liikettä perusasentoon asti. Papu pysähtyi hyvin, kun heitin lelun oikeasti ja hämäykseksi. Tämä on siis hyvällä mallilla. Käytin sekä suullista käskyä että käsimerkkiä.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: Papu pysähtyi välillä ihan hyvin. Harjoittelin sitä muutenkin heittämällä lelun samalla kun annoin käskyn. Taakse siirtymistä se ei kestänyt vaan kääntyi katsomaan.

Noutaminen: Harjoittelimme niin, että annoin kapulan Papulle suuhun ja se kantoi kapulan jalkojeni takaa kiertäen rinnalle. Hyvällä mallilla mielestäni jo tämäkin. Pitää vain harjoitella "omalla ajalla" kapulan heittämistä 10 metrin päähän ;)

Kauko-ohjaus: Papu nousi istumaan jo kauempaa kuin ennen, mutta en ollut vielä kuin korkeintaan 1,5m päässä. Maahan menee kyllä kauempaakin hyvin. Yritän harjoitella tätä niin usein, että istu-käsiliike tulee kunnolla tutuksi.

Estehyppy: Otin ensin pari kertaa niin, että jätin Papun toiselle puolelle estettä ja testasin, millä käskyllä se olisi paras kutsua hypyn yli luokseni. Käytin sanaa "tänne". Kun tämä tuntui parilla toistolla sujuvan, otin koko liikkeen nähdäkseni, miten se onnistuu. Papu lähti reippaasti hyppäämään ja seisoi ensin, mutta kun annoin istu-käskyn, istui. Kun sanoin "tänne", tuli hienosti rinnalle. Papu jää ihan esteen taakse istumaan (kuten jäi seisomaankin), joten voi olla, että joudumme harjoittelemaan kauemmaksi jäämistä. Tosin hyppäsi se helposti takaisin tältäkin etäisyydeltä, vaikka esteen korkeus oli kisamitoissa. Tämä liike siis vaikuttaisi aika valmiilta :)

Toko Lieto: PAPULLE TK1

2009-11-15T17:57:00.005+02:00

Kävimme eilen tokoilemassa Liedossa Turun kultaisten toko-kokeessa. Saimme keskiviikkona tiedon, että pääsisimme peruutuspaikalle. Ajattelin, etten jaksa lähteä, mutta kun kuulin, että ALO-luokka alkaa vasta puolilta päivin, lupasin ottaa paikan vastaan. Pelkäsin kuitenkin, etten ole ehtinyt tarpeeksi valmistautua henkisesti. Onneksi tuli käytyä reenaamassa tiistaina Nokian hallilla ja torstaina oli normaali toko-valmennus Marialla. Perjantaina käytiin läpi kaikki liikkeet agilitytreenien sivussa.

Lauantaiaamuna lähdin ajamaan kohti Turkua ja Liedossa sijaitsevaa ATT-hallia. Kävin ajaessani läpi mielessäni taas kaikki liikkeet alkuvalmisteluista koiran kehumiseen asti. Hoin ääneen käskyjen oikeita äänenpainotuksia.

Paikan päällä selvisi, että olin paikalla juuri sopivaan aikaan. EVL-luokka loppui juuri, joten lähdin ilmoittautumisen jälkeen kävelyttämään Papua. Vaikka pakkasta ei ollutkaan niin paljon kuin Nokialla, tuuli oli kylmä. Yritin ottaa pihassa jääviä liikkeitä, mutta Papu ei ollut yhtään kuulolla. Kun siirryimme sisälle halliin, kuulokin palautui. Tuomari Ilkka Sten halusi, että kaikki koirat suorittavat ensin paikalla makuun ja sitten vasta otetaan yksilöliikkeet. Lisäksi tuli sellainen muutos, että jäävät liikkeet otettiin peräkkäin. Meille tuli aika paljon odottelua, koska olimme numerolla 18.

Ennen paikalla makuuta muistutin Papua maahanmenosta ja odottamisesta, eli tein nopeita harjoituksia, joissa vaadin ripeää maahanmenoa ja pienen hetken odottamista. Meidän paikka oli hovawartin ja dobberin välissä. Jännitin, paineistuuko se vieruskavereista liikaa. Papu meni ensimmäisellä käskyllä maahan, minkä jälkeen jouduimme odottamaan jonkin aikaa ennen kuin muut olivat maassa. Pelkäsin koko ajan, että se pomppaa ylös. Hovawartin vieressä oleva mittel nousi jossain vaiheessa seisomaan, haukahteli ja lähti lopulta liikkeelle. Meinasin pyörtyä, kun pelkäsin niin paljon, että Papukin lähtee. Mutta eipä lähtenytkään! Ylösnouseminenkin oli reipas ja ripeä. Kympin suoritus :)

Vein Papun tässä vaiheessa kävelylle ja autoon. Hain sen takaisin puolen välin jälkeen, koska tuomari ja liikkuri toimivat niin nopeasti, ettei yksi ehtinyt paikalle omalla ajallaan enkä halunnut olla toinen. Otin Papun kanssa liikkeitä, istuskelimme ja kun edellinen koira suoritti liikkeitä, aloin heitellä Papulle lelua, jota se nouti innokkaasti. Kun kävelin kohti kehää, Papu seurasi vierelläni skarppina.

Remmissä seuraaminen alkoi hypyn vierestä. Yhtäkkiä Papu olikin ihan unessa. Se vain tuijotti estettä, kun annoin sille jo seuraa-käskyn. Ehdin liikkua pari askelta, kun se lähti mukaani. Loppu kai oli sitten ihan ok. Pitää keskittyä saamaan oikea vire päälle jo heti ekasta liikkeestä asti. Vapaana seuraaminen oli mielestäni ihan hyvää. Tässä kohtaa muistini tuntuu nyt pettävän, sillä en muista kunnolla, miten suoritus meni...

Jäävistä liikkeistä otettiin ensin maahan meno. Papu meni maahan ja nousi ripeästi ylös loppuasentoon, mutta muistan tuomarin todenneen pisteitä antaessaan, että toivoisi nopeampaa maahan menoa. Papu alkoi hidastella maahanmenossa juuri viime viikolla! :( Liikkeestä seisominen kai onnistui myös, koska ainakin Papu seisoi, kun käännyin takaisin päin. Kilpakumppanini tiesi kertoa, ettei Papu ollut ottanut ainakaan montaa askelta käskyn jälkeen.

Sitten otettiin luoksetulo. Se oli jälleen iloinen ja nopea. Perusasento oli ihan hyvä, olen kyllä vaatinut vähän lähempänä istumista, mutta ei tuokaan huono ollut - ja olipahan ainakin suora!

Estehypyssä päätin vain nyökätä valmis-vastauksen, etten vain provosoi Papua hyppäämään ennen varsinaista käskyä. Annoin innokkaan hyppy-käskyn, jolloin Papu lähti suorittamaan reippaasti ja toimi aivan kuten tuossa liikkeessä pitääkin. Vasta tässä vaiheessa katsoin, mitä tuomari liikkeestä antoi: 10. Hän heilautti samaa numeroa uudelleen ja kommentoi, että meidän meno on kivaa katsottavaa ja toiminta rauhallista.

Kyllä kannatti lähteä :). Kotiin tuomisina siis viimeinen ykkönen ja siten TK1-koulutustunnus. Kaiken kruunasi se, että pääsimme palkinnoillekin sijoituttuamme 3:nneksi 20 koiran joukosta. Palkinnoksi saimme koiranruokaa 4kg, nätin pokaalin, Aalto-tuikkuastian sekä ruusukkeen. Vähän toista kuin Noormarkussa ;)

Ihanaa, kun voi nyt huoletta lähteä harjoittelemaan AVO:n liikkeitä miettimättä sitä, miten ne voivat vaikuttaa ALO:n liikkeiden suorittamiseen. Nälkä on kasvanut niin, että on mahtavaa päästä opettelemaan uutta ja suunnata kohti ensi kesän kokeita. Papu on uskomattoman taitava koira!

14.11.09 Lieto
tuomarina Ilkka Sten
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 8
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 10
Yhteensä 188
ALO1, TK1, KP, sij. 3.

Ihania sanoja

2009-10-31T21:14:00.003+02:00

"Tässä on sinun ystäväsi, kumppanisi, puolustajasi, sinun koirasi.
Sinä olet hänen elämänsä, hänen rakkautensa ja hänen johtajansa.
Hän tulee olemaan sinulle uskollinen viimeiseen sydämenlyöntiinsä asti.
Sinun tulee olla hänen omistautumisensa arvoinen. " Tuntematon

Muutoksia ja tutkimuksia

2009-10-31T20:49:00.002+02:00

Muuttomme jälkeen huomasin muutaman päivän jälkeen, että Papun on vaikea tulla portaita alas asunnossamme. Hieroin sen samantien, mutta Papusta ei koskaan osaa sanoa, sattuuko vai tuntuuko hyvältä, se kun antaa minun tehdä itselleen mitä vain eikä koskaan valita mistään. Kun koskin Jojon lantioon, se kääntyi samantien selälleen ja katsoi kättäni. Aloin hieroa pehmeämmillä otteilla ja pikkuhiljaa jännitys helpotti niin, että Jojo rentoutui täysin. Eli kipeitä oltiin.

Papun toko-reeneissä tuona samana iltana Papu ei ollut ollenkaan oma itsensä. Tästä syystä päätin jättää perjantain agilityreenit väliin. Koska olemme joutuneet käymään pelkästään remmilenkeillä, vaihdoin pannan valjaisiin. Hommasin myös kiireesti back on track -verkkoloimen Pian kautta. Nämä kaikki hieronnan lisäksi varmasti alkoivat helpottaa oloa, joten toko-kokeessa Papu oli jo normaali.

Kävimme 19. syyskuuta silmätarkastuksissa. Jojon silmät todettiin terveiksi. Sen kanssa voimme siis huokaista helpotuksesta, että mitään perinnöllistä tuskin enää puskee esiin. Papun oikeasta silmästä löydettiin silmänpohjanrappeuma :( Ei kuulemma ole perinnöllistä, koska on vain toisessa silmässä. Eläinlääkäri sanoi sen johtuvan esim. pahasta tulehduksesta tai myrkytyksestä. En keksinyt muuta kuin viimekesäisen veriripulin. Eläinlääkäri arveli sen johtuvan siitä.

Harrastamista ei tämän takia kuulemma tarvitse lopettaa. Koira oppii hyödyntämään tervettä silmäänsä niin hyvin, että ongelmia tuskin tulee. Sanoi, että tilanne pitää vain ottaa harjoittelussa ja ohjaamisessa huomioon. Totta kai seuraan Papua erityisesti agilityssa jatkossa tarkkaan, ettei se vain pääse loukkaamaan itseään. Tokossa siitä tuskin tulee olemaan mitään haittaa, kun vauhdit ovat matalammat eikä ole korkeuseroja.

Tulos järkytti minua tietysti hirveästi. Itku pääsi, kun lähdin ajamaan kotiin. Kiitos niille muutamille ihmisille, joille olen asiasta uskaltanut kertoa, kiitos myötätunnosta ja asiallisesta suhtautumisesta. Harmikseni sain huomata, että ihminen, jolle koirani luulisi olevan tärkeä, koirani kasvattaja, ei ole vieläkään kommentoinut asiaa mitenkään. Olisin kaivannut vaikeassa tilanteessa edes vähän empatiaa...

Agility, Lieto

2009-10-31T20:38:00.002+02:00

Tänään kävin Papun kanssa Liedossa TSAU:n agilitykisoissa. Tuloksissa ei ole kehumista, mutta joistakin yksityiskohdista ole tyytyväinen.

1. Sain "heitettyä" Papun esteen yli ja tehdä takaaleikkauksen perään ilman vauhdin tippumista.

2. Loppusuoran toiseksi viimeinen hyppyeste oli 90 asteen kulmassa edelliseen ja viimeiseen nähden. Papu hakeutui sille silti itsenäisesti, vaikken ehtinyt edes kunnolla ohjata. Kertoo siis siitä, että Papu lukee rataa ja tietää kokemuksesta, että kyllä se hyppy kuitenkin vielä suoritetaan. Samoin hakeutui viimeiselle esteelle omatoimisesti.

3. Yritti karata toiselle radalle ennen tuomarin pillin vihellystä. Vauhti oli muutenkin sillä radalla hyvä.

Toko Noormarkku

2009-10-25T17:13:00.002+02:00

Olin tänään Papun kanssa toko-kokeessa Noormarkussa. Tuomarina toimi Hannele Pörsti.

Mietin ajomatkalla kaikki liikkeet läpi kohta kohdalta kehumiseen asti. Emme tehneet tietenkään mielikuvissani yhtään virhettä. Halusin unohtaa kaikki kotihankaluudet ja mahdolliset muilta kilpailijoilta tulevat ärsyttävyydet. Halusin keskittyä Papuun ja nauttia siitä, että olimme siellä kahdestaan. Olimme paikalla taas tuntia ennen kokeen alkua, mikä on kyllä kohtalaisen ärsyttävää. Koe kuitenkin aloitettiin 10 minuuttia etuajassa, koska kaikki olivat paikalla. Meinasin myöhästyä kehästä, sillä olin juuri viemässä Papun vielä autoon, kun joku huusi meidät takaisin halliin ja suoraan juoksuntarkastukseen ja paikalla makuuseen.

Ehdin viritellä Papua sillä aikaa, kun tuomari teki luoksepäästävyyttä ja kävi pyyhkimässä kätensä. Otin askeleen eteen päin seuraamista ja höpötin "otetaan maahanmenoa", jolloin Papu tarjosikin maahan menoa. Tästä tiesin, että se on hyvin kuulolla. Maahan meno onnistui ekasta käskystä ja se jäi odottamaan lähdettyäni toiseen päähän hallia. Sydän pamppaillen toivoin kävellessäni pois, että se myös pysyy paikallaan. Sydän hakkasi hillittömästi myös koko paikalla makuu -liikkeen ajan. Mutta se pysyi ja istui myös ekasta käskystä!

Liikkeenohjaaja oli ripeä eikä tuomari selitellyt liikkeiden välillä, miksi antoi mitäkin pisteitä. Kukin koira vietti kehässä vain muutaman minuutin, mikä oli minulle sopiva systeemi. En ehtinyt kertaakaan katsoa, mitä numeroita tuomari meille antoi ennen viimeistä liikettä.

Remmissä seuraaminen ei ollut niin hyvää kuin reeneissä. Papu mm. kävi katsomassa ekalla suoralla olleita maton kiinnitystappeja... Se ottaa selvästi häiriötä tuollaisista näkyvistä asioista. Muuten meni hyvin ja parani loppua kohti.

Vapaana seuraaminen meni paremmin. Juoksuosuus oli suoralla, josta oli kulku ulko-ovelle. Papu ilmeisesti luuli, että juoksemme kohti autolla odottavaa namikippoa, koska lähti kirmaamaan niin vauhdikkaasti. Seurasi onneksi kuitenkin minua eikä esim. lähtenyt kehästä ;)

Liikkeestä maahanmenossa sekä luoksetulossa onnistuivat kaikki osiot mahtavasti. Myös luoksetulon perusasento oli täydellinen! :)

Liikkeestä seisomisessa Papu ilmeisesti pysähtyi liian hitaasti, koska pisteitä olemme saaneet vain 7. Jatketaan hyväksi havaittua harjoittelua. Pitää kuitenkin olla tyytyväinen, että molemmat jäävät liikkeet kuitenkin onnistuivat noin hyvin, etteivät esim. menneet väärin päin.

Hypyssä Papu liikkui pikkuisen, kun menin sen rinnalle. Ilmeisesti ei kuitenkaan liikaa tai häiritsevästi, koska saimme siitäkin 9:n.

Luoksepäästävyys 9 (lähti tuomaria kohti, mutta oli hyväntahtoinen ja avoin)
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 7
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 7
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 9
Yhteensä 180
ALO1 ja sijoitus 3.

Pitkästä aikaa...

2009-10-09T22:41:00.003+03:00

Olemme muuttamassa, mistä johtuen ei ole paljoa ehtinyt kuulumisia päivittää. Muutama viikko sitten pariskunta kävi katsomassa asuntoamme ja halusi ostaa sen. Ekat kävijät, ilman välittäjää... Lähdimme pikaisesti etsimään vuokra-asuntoa, joka sitten Ketolanmäeltä saatiin. Lokakuun alussa alkoi vuokrasopimus ja viime viikonloppuna veimme pari kuormaa. Tänä viikonloppuna on tarkoitus viedä kaikki muu. Samu lähti mummun ja papan kanssa Ähtäriin viikonlopuksi, jotta saamme rauhassa muuttaa. Tänään on viety yksi kuorma. Huomenna jatketaan.

Ylökk siirtyi talvireenipaikkoihin lokakuun alussa. Pääsin Papun kanssa Hessun ryhmään ja tänään olin ensimmäistä kertaa mukana. Olin ihan innoissani, kun pitkästä aikaa pääsen Papun kanssa radalle. Tuo into totta kai tarttui Papuunkin, joka meni mahtavasti! Vauhtia on tosi hyvin, pystyn tekemään takaaleikkauksia ja sylkkäreitä ja mikä parasta: Papu lukee rataa! Oli kyllä mielettömän ihanaa pitkästä aikaa! Kyllä kannatti hakea talviryhmäpaikkaa, vaikken aluksi meinannutkaan. Kaiken tämän hyvän lisäksi reenimatka kestää nykyään 5 minuuttia, koska Ylökkillä on harjoitteluaikoja nokialaisella Meirän hallilla Rounionkadulla.

Otin agilityn lomassa myös vähän tokoa: takaakiertoa ja pysähdystä. Heitin pari kertaa hanskan Papun yli ja kokeilin hämyheitolla pysähdystä. Toimii!

Onhan sitä paljon muutakin tapahtunut ja pitäisi toko-reeneistäkin kirjoittaa, että muistan ne jatkossakin, mutta nyt en jaksa kirjoittaa enempää. Palaan asiaan paremmalla ajalla. Uuteen asuntoon on nettikin tilauksessa. Katsotaan, milloin saadaan toimintaan.

Agilitykisaviikonloppu Nokialla

2009-09-13T22:06:00.003+03:00

Papun kanssa kisattiin viime viikonloppuna Nokialla NPKH:n agilitykisoissa kaksi starttia molempina päivinä. Täytyy sanoa, että oli jo vähän liikaa. Meille riittää jatkossa yhden päivän turnee, jossa on korkeintaan kaksi starttia. Alan olla itsekin ihan poikki jo toisena päivänä.

Lauantaina tuomarina 3-luokille oli Salme Mujunen. Ekalla radalla oli alussa mielenkiintoinen kohta, jossa piti lähtö-hypyn jälkeen kääntyä 95 astetta puomille, jolta puomin alle putkeen ja sieltä taas päinvastaiseen suuntaan hypyille. Olisin voinut kokeilla niin, että lähetän Papun putkeen ja jään puomin toiselle puolelle, mutta en uskaltanut. Niinpä juoksin samalla puolella ja kiersin puomin toisen pään (ts. hirveän pitkän matkan!). Papu oli ulkona putkesta ennen kuin olin päässyt puomin ohi, joten huusin ja näytin vain kädellä hirveästi kohti hyppyä, jonne Papu hienosti sitten suuntasikin :D Loppuosa radasta olikin sitten käytännössä ihan helppo nakki, mutta saimme hyllyn renkaalta, jonka sivusta Papu ensin hyppäsi ja kun yritin saada sen kiertämään esteen, se hyppäsi takaisin päin :/ Vauhti oli hyvä koko suorituksen ajan :)

Toisella radalla lähtöhypyn jälkeen olivat nyt kepit 95 asteen kulmassa. Meille tuli sisäänmenosta vitonen, kun liian vahvasti käskytin kiertämistä. Olisi myös pitänyt avittamalla varmistaa oikeaan väliin meno. Tällä radalla meille tuli myös yliaikaa (en muista paljonko), vaikka mielestäni vauhti olikin ihan kiva lähes koko radan.

Sunnuntaina kolmosten radoilla tuomaroi Johanna Wüthrich. Ekalta radalta meille tuli taas hylly. Piti tehdä välistä veto ja liikuin liikaa sivuttain, kun olisi pitänyt vielä peruuttaa, joten Papu kiersi esteen ja hyppäsi sen minua kohti. Tällä radalla vauhtia ei enää ollut edellisen päivän kaltaisesti.

Viimeinen rata oli hyppäri. Vihdoinkin puhdas rata! Harmi vain, että yliaikaa tuli, kun ei vain enää jaksettu pinnistää.

Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen meidän suorituksiin. Huomasin, että kun lähdössä hetsaan Papua pitämällä sen rinnasta kiinni, se lähtee radalle vauhdikkaasti.

Sienestämässä

2009-09-09T20:24:00.004+03:00

Olen löytänyt tänä kesänä hillittömästi kanttarelleja. Pakastin on jo puolillaan eikä enempää sinne enää laiteta. Hyvä sieniaika on mahdollistanut myös pitkäaikaisen haaveeni opettaa koirat sienestämään. Etsimistä pitäisi harjoitella sisällä sienen paloilla, mutta minä olen hyödyntänyt oikeat sienet. Homma voisi sujua paremmin, jos olisin harjoitellut etsintää ensin kotona ja vain yhden koiran kanssa kerrallaan.

Alkuun palkkasin koirat pelkästään pienestä sienen nuuhkaisusta. Jojo on tässäkin laiska ja laittaa innokkaamman Papun tekemään työt ja kerää itse kermat päältä. Papu tuntuukin hoksanneen tämän homman vähän paremmin:

Ensin se osoitti ymmärtävänsä, mitä tarkoitan "etsi sieni" -käskyllä. Se kiersi ympyrää sienen ympärillä ja pienensi ympyrää kunnes sieni oli nenän edessä.

Sitten se näytti minulle vanhan sienipaikan. Etsin paikkaa, jossa olin edellisenä päivänä nähnyt kanttarelleja. En löytänyt sitä, mutta Papu meni polun viereen, pysähtyi ja katsoi minua. Joku oli jo ehtinyt poimia sienet, mutta kehuin paljon ja palkkasin ruhtinaalisesti.

Se myös löysi toisen paikan, jonka tarkkaa sijaintia en enää muistanut. Siellä sienet olivat edelleen tallella.

Tänään se juoksi pois päin luotani, nuuhkaisi nopeasti maata, pysähtyi seisomaan ja katsoi minua. Menin katsomaan ja löysin Papun seisomasta ihan hillittömän ison kanttarelliesiintymän luona!! Vähän taitava jätkä! Harmi vain, että sienet eivät olleet enää kovin hyviä. Kunpa olisin mennyt paikan ohi vaikka viikko sitten ja löytänyt ne, niin ne olisivat varmasti olleet vielä poimittavissa. Papu sai kuitenkin kehuja ja ylistystä sekä makupaloja työstään :)

Viime viikon tokoilut

2009-09-08T20:25:00.002+03:00

Kirjaan samalla ylös myös viime viikon toko-treenit, että muistan itse jatkossa, mitä olemme tehneet.

Harjoittelimme seuraamista, joka tietysti onnistui reenitilanteessa hienosti. Papu jaksoi seurata pitkänkin matkan tiiviisti ilman palkkaa. Aloimme harjoitella Marian ehdotuksesta sellaista valmistelua ennen seuraamisliikettä, että seurautan Papun pari askelta kohti lähtöpaikkaa välillä pysähdellen.

Lisäksi harjoittelimme luoksetulon pysäytystä. Kutsun Papun liikkeelle "tule"-käskyllä. Heitän karvahiiren Papun taakse. Toimi, kunnes aloin hosua makupalan antamisen kanssa. Pitää muistaa vain antaa Papun juosta lelulle ja leikkiä sillä eikä heti tarjota makupalaa.

Odotellessa harjoittelimme hypyllä. Heitin makupalan esteen taakse, jotta saisin nopeamman pysähdyksen.

Agilityn joukkuepiirinmestaruuskisat

2009-09-08T20:16:00.002+03:00

Päivitän vielä näin jälkikäteen kisaviikonlopun tunnelmia.

Olimme yksilökisoissa sijalla 10, eli sijoitusta tuli parannettua ihan hyvin! :)

Joukkueradalle mennessä tein Papun kanssa samat kuviot kuin edellispäivänäkin. Se tuntui jälleen toimivan, sillä kun otin Papulta pannan pois, jouduin hieman pitelemään sitä rinnasta ennen kuin "vapautin" radalle. Niin kova halu sillä sinne oli :D

Papu yllätti minut jälleen vauhdillaan, joten olin parissa kohdassa jälleen väärinsijoittunut. Oli vähällä, etten ajanut sitä siten tekemään omia ratkaisuja. Onneksi se kuitenkin tuli edelleen tottelevaisesti perässäni. Lisäksi unohdin hetkellisesti radan useita kertoja! Vaikka hienon puhtaan radan teimmekin, mutkat lisäsivät aikaamme 5 sekuntia yliajan puolelle. Kun nyt vauhti tuntuu muuten olevan kohdallaan, niin eiköhän tästä vielä hyvä tule, kun vain itse opin ohjaamaan nopeampaa ja rataa lukevaa koiraa.

Joukkueemme sai kuitenkin hyllyn, koska kaksi koirakkoa hylkääntyi.

Agilityn yksilöpiirinmestaruuskisat

2009-09-05T20:51:00.003+03:00

Tänään kisasin Papun kanssa agilityn yksilöpiirinmestaruuskisoissa. Tavoitteena oli parantaa viime vuoden sijoitusta, joka oli 15:s. Ekan radan jälkeen olimme sijalla 13, lopullisista tuloksista ei ole tietoa, kun jouduin lähtemään kotiin heti minien jälkeen.

Aamulla ylös klo 6.30 (Samu oli tietysti juuri tänään nukkunut 9:ään!). Koirat metsälenkille. Kova tuuli, joten päätin pistää paksummat housut jalkaan. Otin kuitenkin sortsit mukaan (onneksi, sillä kisapaikalla tyyntyi ja tuli suorastaan kuuma). Olin kisapaikalla aikatauluni mukaisesti noin 45min ennen rataantutustumista. Kävin ilmoittautumassa ja vessassa, minkä jälkeen lähdin kävelyttämään Papua. Lämmittely kesti noin 20min. Meidän vuoromme oli loppupäässä, joten jätin spurtit vasta rataantutumisen jälkeiseen lämmittelyyn. Spurttien jälkeen hyppyytin Papua muutaman kerran kahdella hyppyesteellä yksinkertaista suoraa linjaa. Sain sen hyvin karkaamaan esteelle. Lähempänä meidän vuoroamme heittelin Papulle karvahiirtä. Nämä samat rituaalit tein myös ennen agilityrataa.

Hyppyrata vaikutti haastavalta ja sisälsi paljon takaakiertoja ja tyrkkyputkia. Lähdin radalle itsevarmasti, oli mahtavaa päästä testaamaan taitojamme ja se tuntui hienolta! Papu lähti matkaan hyvin, luki 2-esteen takana olleen putken pään ja meinasi mennä sinne, mutta sain onneksi pelastettua. Siinä kuitenkin tuli turhaa kaarrosta ja siten yliaikaa. Koko rata meni hienosti ennen toiseksi viimeistä estettä, jolle olin sijoittunut väärin. Papu tuli perässäni melkein esteen ohi. Kun yritin saada sen hyppäämään renkaan, se teki parhaansa, mutta joutui hyppäämään sivusta. Korjaus ja maaliin. Yliaikainen vitonen omasta virheestäni. Vauhti oli kuitenkin ihan hyvä eikä Papu teputtanut ennen hyppyjä yhtään vaan hyppäsi ne kuten pitää. Olin tosi tyytyväinen!

Agilityrata vaikutti jouhevammalta, mutta oli silläkin ansoja. Tällekin radalle lähdin hyvillä mielin, ei jännittänyt vaan mahassa kutisi miellyttävä into radalle. Tällä radalla Papu osoitti osaavansa lukea rataa ja haluavansa seuraavalle esteelle niin paljon, että on valmis jättämään edellisen esteen kesken! Se meinaan jätti pujottelussa viimeisen välin väliin, kun suuntasi jo edessä olevaan putkeen. Ehdin onneksi korjata. A:n alastulo onnistui mielestäni nyt hienosti, kuten olen sitä harjoitellutkin. Takaakierrot ja minua jännittänyt tyrkyllä ollut A onnistuivat, Papu juoksi oikein puomille, vaikka minä ohjasin sitä toiseen suuntaan (osaa lukea rataa!). Mutta puomin alastulon Papu pomppasi, kun meinasi jo rynnätä (ennen minua!) edessä olevaan putkeen. Sinne ei kuitenkaan ollut matka, vaan vasemmalle hyppysarjalle, joka oli myös loppusuora. Sain vedettyä Papun mukaan ja kyllähän se sitten pinkoikin koko loppumatkan! :) 10 ja yliaikaa.

Ihan mieletön fiilis!! Oli kyllä ihan pirun hauskaa!

Huomenna sitten joukkuekisaan ja ensi viikonloppuna Nokialla 4 starttia!

Metsäjäljellä

2009-08-31T21:28:00.003+03:00

Tänään oli jäljestyskurssin viimeinen kerta. Teimme jäljen metsään. Makupaloja ei enää kylvetty vaan asteltiin normaaleilla askelilla eteenpäin ja jätettiin pari esinettä jäljelle. Kun koira löytää esineen, sitä kehutaan ja palkataan kovasti.

Sain tehdä jo ihan mukavan mittaisen jäljen. Jännitin hirveästi, että miten Papu mahtaa jäljestää, kun jäljellä ei olekaan makupaloja. Meille edelliset jäljet ovat olleet jotenkin kömpelöitä: minusta niitä on ollut hankala tehdä ja siten olen tehnyt niistä tosi lyhyitä, jolloin Papu ei ole ehtinyt edes kunnolla aloittaa työskentelyä, kun jälki on jo loppunut. Toisekseen se on tuntunut seuraavaan vain kiihkeästi makupaloja, vaikkei ole niitä kaikkia syönytkään.

Pelkoni osoittautui turhaksi, sillä Papu lähti heti reippaasti eteenpäin ja löysi ensimmäisen sukan siten, että oli jo mennyt sen ohi (kuulemma tuuli kääntyi jotenkin häiritsevästi), mutta kääntyi 45 asteen kulmassa sukan luo. Palkkasin ja kehuin isosti. Kun suoristin selkäni, enkä ehtinyt edes sanoa, että jatketaan matkaa, Papu lähti jatkamaan jälkeä ihan oikein ja oikeaan suuntaan. Toisen sukan ohi se meni pari askelta, mutta palasi jälleen takaisin. Jälleen isot bileet ja annoin sen jäljestää vielä loppumatkan tielle asti.

Vähänkö olin Papusta ylpeä! Olipa ihana, että tämä makupalaton jälki tuntuukin olevan meille sopivin. Kyllä nyt on ollut hyvä viikko, kun näin paljon ihanaa saan kokea saman viikon aikana. Samaisen viikon, jonka olen ollut karkkilakossakin! Lakko siis jatkukoon vielä syyskuun ajan ;)

Piirinmestaruuskisojen aikataulut tulivat. Molempina aamuina Minit aloittavat klo 9.

Heini Stenbergin agilitykoulutus

2009-08-30T20:16:00.003+03:00

Osallistuin tänään Papun kanssa Ylökkin agilitykoulutukseen, jota veti Heini Stenberg. Rata oli haastava, mutta kuitenkin tehtävissä. Sellainen, joka oli omiaan lisämään itseluottamusta.

Jouduin lämmittelemään Papun kahteen kertaan, koska kävimme rataa porukalla niin hartaasti läpi, etteivät ensimmäiset lämmittelyt enää olleet "voimassa". Kävimme radan pätkittäin läpi ja kokeilimme eri ohjausvaihtoehtoja. Olipa kiva oppia ihan uusiakin juttuja, joista oli jopa hyötyä Papun ohjauksessa.

Juoksutin Papua pari kertaa niin, että jätin sen istumaan, poistuin sen luota ja kutsuessani luokse juoksin makupalan kanssa karkuun. Lisäksi heittelin sille vähän aikaa leluhiirtä ja hyppyytin pari kertaa ihan yksinkertaista kahden hypyn sarjaa "lämmittelyesteillä".

Rata alkoi niin, että hyppysarjalta vietiin koira puomin vieressä olleeseen putkeen, josta koiran piti juosta suoraan toiseen putkeen puomin toiseen päähän. Halusin kokeilla tätä niin, että olen puomin toisella puolella ja että Papu suorittaa yksin putkesta putkeen siirtymisen. Ja sehän onnistui! Jopa paluumatkalla uudestaan, vaikka sen piti olla koiralle vaikeampi :) Olemme toki sitä joskus harjoitelleet, mutta oli mukava huomata sen onnistuvan myös näin kesken radan. Eli putkissa on imua :)

Vauhtini alkoi hiipua puolessa välissä rataa, joten palkkasin Papun siihen. Vauhti oli ollut kuulemma siihen asti tosi hyvä ja tasainen eikä mitään arpomista ja askelten asettelua ollut ennen hyppyjä. Jes! Papu irtosi putkiin hyvin ja sain onnistumaan jopa sellaisen putki-hyppy-kuvion, jota en olisi uskonut saavani onnistumaan. A:n alastulot sain onnistumaan nyt paremmin kuin koskaan aikaisemmin radalla.

Heini kehui Papun taitoja ja osaamista! Vauhtia ei moittinut ollenkaan huonoksi, päinvastoin! Hän kannusti minua ottamaan enemmän äijä-asenteen mukaan radalle ja käyttämään kähisevää käskytysääntä, jotta saan Papun paremmin innostumaan. Sitä voi alkaa harjoitella jo leikkiessä ja siirtää sen sitten radalle. Välillä kun olin sillä äänellä käskyttänyt, Papu oli pinkonut ihan innoissaan.

Kyllä tuntuu hyvältä! Tällä viikolla on mieleeni palannut jälleen se, miksi rakastan agilitya. Se on hieno laji. Minun ja Papun yhteistyö on parhaimmillaan mahtavaa! Ja Papu - sehän nyt on niin ihana!

Ensi viikonloppuna on piirinmestaruuskisat. Tällä viikolla täytyy käydä harjoittelemassa jotain pikkujuttuja, esim. A:n alastuloa, paria hyppyä ja puomia. Perjantain reeneihin en sen kanssa kuitenkaan mene, koska kisat ovat seuraavana aamuna.

Tämä viikko pakettiin

2009-08-29T19:56:00.002+03:00

Tämä viikko on mennyt sairastellessa. Samulla alkoi nenä vuotaa sunnuntaiaamuna ja kuume nousi maanantai-iltana. Yskä on ollut kova koko viikon. Petri jäi kotiin ja sairastui itsekin. Meni kuitenkin töihin torstaiksi ja perjantaiksi, kun minä jäin Samun kanssa kotiin. Hänet piti hakea perjantaiaamuna kotiin, kun maha oli ihan sekaisin, oksetti ja pyörrytti ja väsytti, ja nuha oli tietysti. Samulla nousi kuume uudestaan keskiviikkoiltana ja torstaina käytiin lääkärissä. Mitään ei kuitenkaan löytynyt, eli korvat ja keuhkot oli ok. Tavallista flunssaa siis. Myös Papulla tuntui maha hieman oirehtivan, sillä se yökkäili päivällä ja alkoi syödä heinää oikein urakalla. Siksi annoin sille Tehobaktia ruuan seassa kolmena iltana ja tämä ennakointi tuntuu auttaneen. Jojon päälle kävi sakemanni torstaina metsälenkillä. Tällä kertaa Jojossa ei ollut mitään ihmiselle näkyvää syytä, sillä sakemanni pyyhkäisi päälle samantien kun näki meidät. Ilmeisesti tuossa kahakassa Jojolta katkesi etuhammas :( Onpa ollut viikko!

Treenailtukin on harvinaisen paljon. Maanantaina kävin Mutalassa reenaamassa paikallamakuuta Kilven Annen ja Lammin Johannan kanssa. Teimme niin, että kun he käskyttivät koiriaan maahan, minä olin hiljaa ja palkkasin siitä, että Papu katsoo minua. Se tuntui hämmentävän Papua, tarjosi mm. maahanmenoa. Kun sitten lopulta käskin, se meni ensimmäisellä kerralla maahan :) Lisäksi otin seuraamista ja ruutuun lähetystä.

Tiistaina menin vierailemaan Mesirannan Teron agilityryhmään Papun kanssa. Tarkoituksena oli hakea vähän itseluottamusta koko lajia kohtaan. Harjoitusradat olivat mukavat, joissa oli tarkkuutta vaativia osia mutta joissa Papu pääsi hyödyntämään radanlukutaitoaankin. Oikein kiva harjoitus ja kun Papu vielä jälkimmäisellä radalla meni tosi reippaastikin, olin enemmän kuin tyytyväinen!

Keskiviikkona kerättiin metsälenkin aikana pari litraa kanttarelleja.

Kuin myös torstaina. Tuolloin oli myös vuorossa Marian toko-treenit. Harjoittelimme merkille lähetystä. Ajatuksena on, että koira opetetaan kiertämään merkki ja kun se sen oppii, aletaan sitä pysäyttää, kun se on kääntynyt ohjaajaa kohti. Papu hokasi tämän tosi nopeasti! Pääsimme jo harjoittelemaan pysäyttämistäkin, jonka se myös tuntui ymmärtävän helposti. Kiertäminen tapahtui tosi vauhdikkaasti ja onnistui jo pitemmästäkin matkasta.

Lisäksi harjoittelimme ohjatun noudon alkeita. Seisoin merkillä, jonka luo pyysin koiran kiertämään. Kun se pysähtyi, palkkasin ja lähetin jompaan kumpaan suuntaan namikipolle. Ihana harjoitus tämäkin meidän molempien mielestä!

Lopuksi otimme vielä paikallamakuuta. Ohjaajat menivät piiloon ja olivat siellä ainakin kolme minuuttia. Kaikki koirat pysyivät hyvin. Otimme maahanmenoa niin, että Maria karjui käskyä, mutta eihän Papu tietenkään tuolla häiriinny mistään... Lähti kerran perääni, jolloin palautin sen rauhallisesti paikalleen. Olisikohan siinä pitänyt sanoa koiralle "ei" ja palauttaa se paikalleen?

Perjantaina kävimme Mutalassa Ylökkin seuramestaruuskisoissa. Papu teki molemmilla radoilla puhtaat suoritukset, tosin yliajalla. Jojo sai molemmilta hyllyt, kun ei sen pää totisesti kestä kisaamista. Halusin kokeilla olisiko helpompaa omalla kentällä, mutta ei ollut, kun väkeä oli niin paljon ja outoja koiria ym. ylimääräistä katseltavaa, ettei se kuunnellut minua yhtään :( Papu tuli mestaruustuloksissa mini kilpailevissa toiseksi.

Tänään olemme käyneet kahteen kertaan metsässä keräämässä puolukoita ja sieniä. Samu on juossut puoli tuntia keittiön lenkkiä niin, että lähtee liikkeelle ihan niinkuin kilpajuoksijat :D Nyt mennään saunaan koko perhe, kun sekin on lopultakin käyttövalmis!

Papu toko-kokeessa eilen Keuruulla

2009-08-24T13:18:00.002+03:00

Kävin Papun kanssa eilen Keuruulla toko-kokeessa. Myllymäeltä sinne oli kohtalaisen lyhyt matka. Keli oli upea: vettä tihuutti, mutta sekin taukosi vähän ennen meidän vuoroa. Aamulla metsästä kuului sodankäynnin äänet, Keuruun armeijan sotaharjoitukset olivat käynnissä. Se varmasti vaikeutti paukkuarkojen koirien suorituksia. Papu ei tuntunut olevan niistä millänsäkään.

Toko 23.8. Keuruu, tuomarina Salme Mujunen
Luoksepäästävyys 9 (otti askeleen kohti tuomaria)
Paikalla makaaminen 0 (lähti perääni kun poistuin koiran luota, taisi paineistua muiden käskytyksestä -> harjoiteltava lisää joukkokäskytystä)
Seuraaminen kytkettynä 8 (melkoista perässä hinaamista)
Seuraaminen taluttimetta 5,5 (järkyttävää perässä hinaamista, ajatuskatkoja ym.)
Maahan meno seuraamisen yhteydessä 9,5 (valmistelevassa vaiheessa olisi saanut olla parempi kontakti)
Luoksetulo 10 (perusasento oli vähän kaukana, mutta oli kuitenkin suora)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 5,5 (onnistui, mutta tuomarin mielestä valmistelevassa vaiheessa olisi saanut olla parempi kontakti eikä pysähtyminen ollut riittävän nopea)
Estehyppy 8 (liikkeelle lähtö samantien kun liikkuri sanoi "käsky", muuten meni mallikkaasti)
Kokonaisvaikutus 8,5
Yht. 131,5, ALO3
sij. 7./11

Vaikka tulos ei paperilla hyvältä näytäkään eikä "suuria voittoja" saavutettu, olin tyytyväinen siihen, että Papu suoritti molemmat jäävät liikkeet ja luoksetulo meni lähes täydellisesti, lisäksi olin tyytyväinen hyppyyn, vaikka Papu vähän varastikin. Jos saan hieman jossitella: JOS paikallamakuu olisi onnistunut, olisimme saaneet 1-tuloksen... Joka tapauksessa olin niin onnellinen siitä, että sain olla Papun kanssa suorittamassa koetta, että mitä väliä sillä sitten on, mitä tuloksia sieltä tulee, kun koira kuitenkin on siinä mielessä tottelevainen, ettei karkaa kehästä, pure ketään tai mitään jne. Ja sanoihan Mujunenkin, että kyllä se "menestys" sieltä on tulossa, ei vain ihan vielä tullut ;)

Päätin ottaa seuraamiseen jonkin valmistelevan eleen tai sanan, koska se näyttää toimivan tällä hetkellä jäävissä liikkeissäkin. Jos sillä saisin sen vielä viime hetkellä innostumaan. Täytyy vain jatkaa palkkaamista kovasti reeneissä, ehkä palkka voisikin tulla kupista eikä kädestä...

Ostin Keskiseltä naksun. Täytyy varmaan alkaa opetella sen käyttöä. Nyt aloitetaan kapulan pito -harjoittelu tosissaan ja alan palkita hypyllä pysähtymistä heittämällä namin, ehkä sitä voisi käyttää myös liikkeestä seisomisessakin. Paljon on taas harjoiteltavaa...

Tokoa ja agia

2009-08-21T22:41:00.003+03:00

Kävin koirien kanssa eilen metsälenkillä ja poimin samalla kanttarelleja. Niitä löytyikin tosi paljon. Aikaa meni 1,5 tuntia ja tuli vähän kiire illan toko-reeneihin.

Kertasimme ruutua. Kyllä hävetti, kun ei oltu yhtään sitä reenattu. Onneksi Papu muisti, miten homma menee ja kirmasi loistavasti suoraan ruudussa olevalle kipolle, vaikka matka oli jo pitkä. Vauhti oli tosi kova. Tätä linjaa siis jatketaan.

Lisäksi harjoittelimme noutoa, jonka olin jättänyt jäihin, koska en tiedä, miten etenisin. Maria neuvoi opettamaan kapulan pitämisen ensin. Kapula pistetään koiran suuhun ja pidetään siinä kunnes koira rauhoittuu. Sitten sanotaan irti ja palkataan. Kuulostaa ja tuntuikin aika rajulta, mutta kaipa se sitten on toimiva keino, kun sitä niin kovasti kehuttiin. Jatkan harjoittelua maanantaina.

Lisäksi otimme hyppyä. Maria huomasi, että kun katson koiraa samalla, kun sanon olevani valmis ja samalla kun annan suorituskäskyn, käännän katseeni kohti estettä, saatan tuomarin mielestä antaa ylimääräisen avun. Olipa hienoa, että menin tuohon valmennukseen. Yksin reenatessa kehittelee omia liikkeitä ja asentoja, joita ei edes itse huomaa! Kaiken lisäksi Papu vielä suoritti hypyn hienosti ilman noita omia liikkeitänikin. Nopeampaa pysähtymistä alan reenata kokeen jälkeen niin, että heitän namin esteen yli, kun Papu on hypännyt ja pysähtynyt.

Tänä iltana oli sitten agilitya molemmille. Jojon reenit olivat taas tosi kivat. Harjoittelimme sylikäännöksiä ja ne onnistuivatkin hyvin, kun pidän käteni tarpeeksi alhaalla. Näin Jojo ei pääse pyörähtämään ympäri vaan tekee hienon kaarroksen. Rataharjoituksessa kokeilin "jaakotusta" hypyllä. Pitää vielä vähän sulatella, tuleeko siitä meille uutta liikettä. Kyse on käytännössä persjätöstä. Jojo oli mahtava! Eka rata meni varsin mallikkaasti eikä virheitä tullut. Kun lähdimme vielä toistamaan joitakin kohtia, tuli eteen lähtöongelmat sun muut. Jojo ilmeisesti halusi vetää radan kerrasta niin hyvin, ettei tartte ruveta kertailemaan ;)

Papun reenit sen sijaan alkoivat taas vähän kiukuttaa. Minua kyllästyttää kuunnella, miten Papu on NIIN hidas. Olen varma, että se on vain kouluttajan päässä ja jonkinlainen näköharha, koska kyllä minä ainakin olen hengästynyt radan jälkeen ja näen kyllä Papunkin etenevän ihan kivasti. Totuus on se, ettei Papusta koskaan tule bordercollieta, joten miksi siitä pitää jatkuvasti mainita ja muistuttaa. Ehkä vauhti ei ole meidän vauhvuutemme, mutta varmasti meillä on silti jotain, missä olemme hyviä. Ei agility kuitenkaan ole pelkkää nopeutta. Kyllä koiran pitää olla hallinnassakin. Ja kun Papu on jo nopeampi mitä se on ollut ja haluan iloita siitä, niin sitten pitää jatkuvasti kuunnella tuollaista. Kyllä sellainen pikku hiljaa syö itseluottamusta. Minulta tällä hetkellä alkaa olla treenimotivaatio nollissa, ainakin ryhmässä. Yksin on paljon kivempaa. Sekin on vähän kiukuttanut, kun itse tiedän kyllä, minkä virheen radalla tein ja mikä ohjaus toimii meillä parhaiten, joten mihin minä kouluttajaa tarvitsen? Kehittelemään mielenkiintoisia ja haastavia harjoituksia, joissa joutuu tekemään töitä, mutta jotka ovat silti suoritettavissa, jolloin itseluottamus kasvaa. Sellaista koulutusta en ole tänä kesänä saanut. Viime talvena olin vierailemassa Pehkosen Samun ryhmässä ja se reeni oli juuri tuollainen. Puhkuin intoa ja itseluottamusta monta viikkoa sen jälkeen.

Papun vahvuus on täydellinen suorittaminen. Se ei tee virheitä, jos minä ohjaan oikein. Se myös lukee jo rataa taitavasti, eli minun ei tarvitse huutaa joka estettä nimeltä vaan Papu lukitsee esteen jo ohjaamiseni perusteella. Se irtoaa putkeen ja A:lle loistavasti. Papun vahvuus on myös kääntyä hyppyesteen siivekettä nuollen. Tähän ei kaikki pysty. Voin luottaa, että se menee pujotteluun mistä kulmasta tahansa. Se myös suorittaa kepit virheettömästi ja kestää minunkin liikkumista uusiin asemiin hyvin. Se ei pudota rimoja. Onhan näitä hyviäkin puolia. Miksi niitä ei kukaan huomaa?? (Niemisen Sarin sanat kyllä painoin sydämeeni edellisissä reeneissä. Kiitos niistä!)

Huomenna lähden Samun ja koirien kanssa Ähtäriin. Samu on odottanut mummulaan pääsyä koko viikon. Minä haluan nähdä Elinan ja Tommin vauvan. Toivottavasti ehdin käydä Keskisellä hakemassa koirille lihoja (ovat siellä halvempia kuin Tampereen seudulla). Petri jää Markon kanssa tekemään saunaa. Kotiin tulemme vasta maanantaina, koska pidän silloin pekkasen. Töitä on tiedossa 20. syyskuuta asti. Tilannetta päivitetään sen mukaan, miten tilauksia tulee.

Jojo 7 vuotta!

2009-08-19T21:32:00.003+03:00

Meidän virtapakkaus, Jojo, täyttää tänään 7 vuotta! Paljon onnea rakkaalle "esikoisellemme" ;)

Onnittelut myös Moonalle, joka pääsee tästä eteenpäin näyttelyissä avoimeen luokkaan. Tänään mittarissa kaksi vuotta!

Synttäreitä vietin koirien kanssa metsässä kangasrouskuja etsien. Ja löytyihän niitä. Aikaa meni kaksi tuntia. Jojo kohtasi juoksijan metsäpolulla ja kirmasi tämän edellä häntä kippurassa kuten aina sen saadessa hepulikohtauksen. Juoksija pääsi ohi ja Jojo jatkoi kirmailua pitkin pusikkoja ja kallioita Papu perässään. Kyllä oli kivaa ja kyllä juostiin lujaa! Ei ole ihmekään, että molemmat ovat niin lihaksikkaita.

Kävimme maanantaina Inka-Mari Anttilalla rokotuksilla. Kumpikaan ei tainnut edes tuntea pistämistä, mutta Jojo osasi pelätä jo etukäteen kuultuaan rapinaa. Yritti kiivetä hartioitteni päälle karkuun! Inka-Mari kehui erityisesti Papun lihaksikkuutta ja Jojon karkeaa karvaa, jota ei kuulemma todellakaan uskoisi kastroidun koiran karvaksi.

Papun kanssa olen reenannut tokoa eilen ja tänään. Olen yrittänyt palkata vähemmän, jotta kestäisi kokeessa, mutta toisaalta taas olen vahvistanut joitakin juttuja palkkaamalla, jotta saisin niihin suoritusvarmuutta, esim. maahanmenoa sekä esteen takana pysähtymistä. Vaikuttaa siltä, että treenitilanteessa Papu ei juurikaan enää sotke jääviä liikkeitä. Kunpa niin olisi myös kokeessa, toisin sanoen kunpa en olisi itse niin jäässä, etten muista, miten käskyt annetaan.

Tämä kesä on ollut minulle jonkinlaista henkisen kasvun aikaa. Olen alkanut mm. ajatella, että kannattaa nauttia matkasta eikä suunnata sokeana kohti maalia. Tarkoitan tällä sitä, että olen päättänyt nauttia Papun kanssa jokaisesta kokeesta, jonka pääsemme yhdessä suorittamaan. Tavoitteita pitää olla, mutta niihin ei pidä pyrkiä nauttimatta teoista kohti niitä. En tiedä, osaanko asiaa oikein kunnolla edes selittää... Joka tapauksessa tämän ajatuksen keksiminen on tuonut minulle uudenlaisen rentouden ja tuntuu, että me molemmat nautimme taas yhdessä tekemisestä (vaikka ainahan meillä on ollut tosi tiivis suhde: Papu on minun lellikki ja Papu palvoo minua) ja Papukin suorittaa toko-liikkeitä ihan uudella innolla ja ilolla. Syynä voi olla myös se, että toko on todella haastavaa ja se pistää minullakin aivot toimimaan, kun pitää miettiä, miten mitäkin koiralle opetan ja kun tulee onnistumisia, motivaatio kasvaa entisestään.

Siskoni sai maanantai-iltana tytön. Kuvasta päätellen tosi söpö tapaus :-* Onneksi pääsen Samun kanssa katsomaan heitä viikonloppuna. Mitähän isosisko Sofia mahtaa tuumia vauvasta? Samu odottaa mummulaan pääsyä. Kysyy joka aamu ja ilta, milloin mennään mummulaan. Hän on keksinyt leikin, jossa ajaa mopollaan keittiön lenkkiä, pysähtyy kohdalleni, heiluttaa ja sanoo: "Hei hei, äiti. Mummuvaan!" ja lähtee jatkamaan mopoilua :)

Papu näyttelyssä

2009-08-16T21:17:00.002+03:00

Kävimme tänään Ikaalisissa koiranäyttelyssä. Tuomarina toimi Leni Finne. Vettä satoi aamuyöstä asti kaatamalla, onneksi hieman helpotti, kun meidän vuoromme oli. Kehä kyllä oli yhtä isoa vesilammikkoa.

Olin Papun trimmiin tyytyväinen. Se myös esiintyi mielestäni ihan hienosti. Föönauksetkaan eivät ehtineet mennä ihan pilalle kosteudesta ja kurasta huolimatta, ennen kehää. Mustia käppänöitä oli ilmoitettu vain 4, joista kolme oli uroksia. Juniori- ja nuortenluokan urokset olivat isoja ja näyttäviä isoine jalkakarvoineen. Kun näin niiden saavan ERI:t, vaikkei junnu edes esiintynyt kovinkaan edukseen, arvasin, ettei meillä tule olemaan tässä kisassa mitään jakoa. Papu on niin pieni tuollaisiin uroksiin verrattuna :(

Tässä arvostelu:
"Oikeat mittasuhteet. Luusto voisi olla hieman voimakkaampi. Melko voimakas kallo. Hieman kevyt alaleuka. Pään linjat voisivat olla yhdensuuntaiset. Hyvät korvat. Kaula voisi olla tyylikkäämpi. Hyvä eturinta. Lyhyt olkavarsi. Oikean(mallinen) (epäselvää kirjoitusta) rintakehä. Riittävät takakulmaukset. Oikea askelpituus. Vispaa edestä." H

Ei sanakaan karvasta tai trimmistä :( Ei hirveästi kehuja, mutta olihan tuossa kai jotain hyvääkin. Jotenkin tuli sellainen olo, että kun tuomari kuuli Papun iän, hän varmaan ajatteli, että "jahas, mitenkäs tuo ei ole vieläkään valio. Ei siitä ilmeisesti muutkaan tuomarit ole tykänneet." Aivan varmasti tuollaiset asiat pyörivät tuomarin mielessä. Arvostelu on aikatavalla erilainen kuin silloin kun Papu oli alle vuoden ikäinen, jolloin se oli todellakin vielä ihan keskeneräinen ja tuo samainen tuomari tykkäsi. Omasta mielestäni (ja on sitä kyllä muutkin kehuneet) Papusta on tullut tosi komea viimeisen vuoden aikana. Mutta ei kelvannut, ei tuolle tuomarille.

No, meidän näyttelyt oli nyt sitten tässä. Vaikka puhuinkin ennen näyttelyä, että jos Papu saa EH:n tai huonomman, alan tosissani harkita kastrointia, se on kuitenkin edelleen vasta harkinnassa. Eli leikkausaikaa ei ole vielä varattu, ainakaan tällaisen näyttelyn takia. Mutta näyttelyihin en enää tule Papua viemään. En nauttinut enkä ymmärrä, miten koira voi siitä tykätä, että makaa monta tuntia häkissä, jota on edeltänyt mahdollisesti pitkäkin ajomatka näyttelypaikalle; pääsee kehään ehkä minuutiksi ja sitten lähdetään ajamaan kotiin. Ei kyllä kiinnosta yhtään. Me keskitytään muihin touhuihin.