sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Vuosikatsaus ja toimintasuunnitelma

Mennyt vuosi 2014 oli varmasti yksi elämäni parhaista. Sain viettää ihanan vuoden lasten ja koirien kanssa kotona. Aten kanssa meni kaikki hienosti ja helposti, Samu aloitti koulunsa ja Sutin kanssa tuli treenattua jotain lähes päivittäin. Sain opinnäytetyön valmiiksi Aten syntymän jälkeen ja valmistuin maaliskuussa hyvin arvosanoin oikeustradenomiksi. Kaiken kruunasi (määräaikainen mutta kuitenkin!) virka uutta koulutustani vastaavassa työssä. Aten hoitotäti on aivan mahtava ja Atte on jäänyt sinne joka aamu mielellään.

Sutin kanssa en tainnut asettaa muita tavoitteita kisarintamalla kuin saada kisakokemusta ja olisihan se ykkönen tokon ALO:ssa ihan kiva. BH-kokeeseen olisimme menneet, jos tällä suunnalla olisi ollut kokeita, joten se sitten jäi. Tokossa kävimme yhdessä kokeessa ja saimme sen toivomani ykkösen. Seuraamisen kanssa tuli sen verran isoja ongelmia, että oli parempi keskittyä vain harjoitteluun loppuvuoden ajan enkä edes katsellut AVO:n kokeita.

Loppukeväästä pääsimme mukaan agilityryhmäkoulutukseen, kun vaihdoimme ryhmää, jonka treeniaika sopi minulle paremmin. Myöhemmin kesällä tuli vielä uusi vaihto, kun pääsin ryhmään, joka tähtää enemmän kisoihin kuin edellinen ja aikakin oli vieläkin parempi kuin edellisen ryhmän. Kesä ja alkusyksy tuli treenattua säännöllisesti ja kehitystä on varmasti tapahtunut nopeasti. Kotona treenattiin ahkerasti vaikeimpia esteitä ja ohjauskuvioita. Kävimme muutamissa epiksissä ja ihan hyvinhän se jo meni, taisimme olla joka kerta palkinnoillakin.

Sutin kanssa tehtiin kahden viikonlopun ja neljän näyttelyn turnee ilman suurempaa menestystä. Se pääsi kesällä karhutestiin, joka osoitti Sutin suojelevan minua vaaran uhatessa. Verijälkeäkin käytiin ajamassa. Sutin silmät todettiin terveiksi, jopa erityisen kauniiksi ;)

Kun tokossa emme kisanneet, ajattelin, että kokeilemme siipiämme rallyssa. Tässä menestyminen yllätti minut täysin! Saavutuksena Sutin ensimmäinen koulutustunnus RTK1, kolme kisaa ja kolme hyväksyttyä tulosta.

Jojo ja Papu olla möllöttelevät. Papussa ikä on alkanut näkyä harmaana partana ja lisääntyneenä jäykkyytenä, mutta hammaskivenpoiston yhteydessä tehdyssä terveystarkastuksessa havaittiin, että se on terve kuin pukki. Sutin kanssa se vahtii pihaa vähän turhankin innokkaasti... Jojossa ei ikä näy oikein missään. Se on ehkä entistäkin pahempi roisto ja ahneempi kuin koskaan, mutta muuten liikkuminen on helppoa eikä jalka paina. Ruoka-aikaan se alkaa komentaa minua sinnikkäämmin ja sinnikkäämmin, joten toivon, ettei se koskaan sairastuisi dementiaan ja alkaisi unohdella syöneensä jo...

Meille muutti marsu, jonka hoitaminen on vaatinut erilaisia järjestelyjä. Sen täytyy mm. ulkoilla pesuhuoneessa, ettei koirat pääsisi sen kimppuun. Mutta on se jo kotiutunut ja ihanan söpöhän se on. Kiljuu jo ruokaakin kurkku suorana kun illalla kuulee ääneni :D

Tuleva vuosi 2015

... tuokoon meidän perheelle, sukulaisillemme ja ystävillemme kaikkea hyvää. Emme vaadi paljoa, kunhan vain saamme elää terveinä ilman suurempia vastoinkäymisiä. Onni ja kiitollisuus tulee ihmiselle silloin, kun hän on tyytyväinen siihen, mitä hänellä jo on. Meidän perheen onni kulminoituu ehkä eiliseen tunnelmaan, kun teimme lumitöitä: Petri ajoi mönkijällä Atte ja Samu kyydissään, minä kolasin lumikolalla koirien juostessa pihalla. Siinä hetkessä oli kaikki mitä tarvitsee.

Mutta pitäähän niitä olla elämässä tavoitteitakin niin pysyy virkeänä ;) Sutin kanssa tavoitteena on suorittaa tänä vuonna BH-koe (toivottavasti pääsemme kokeeseen lähiseudulle) ja luonnetesti. Pyrimme myös niin tokossa kuin rallyssakin avoimen luokan korkkaamiseen ja kisaamisen aloittamiseen agilityssa (mitataanko Suti miniksi vai mediksi? mitenkäs se lisenssi taas hankittiinkaan?). Tulisiko tänä vuonna lähdettyä kääpiösnautsereiden rotumestaruuskisoihin ja osallistuttua niin rallyyn, tokoon kuin agilityynkin? Riittääkö aika tähän kaikkeen, se jää nähtäväksi.

Ja koska sain ilmeisesti opiskellessani jonkun päävamman, olen katsellut uusia opintomahdollisuuksia. Katsotaan, pääsenkö opiskelemaan ja tuleeko siitä sitten yhtään mitään muutenkaan. Toivon myös vakinaista työsuhdetta.

Toivon, että saamme pitää Papun ja Jojon edelleen terveinä laumassamme tulevankin vuoden. Toivon, että Sutikin pysyy kunnossa ja terveenä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti