Hitsiläinen, kun on ollut raskas työviikko. Tosi nopeasti aika meni, mutta raskas se oli. Kaikki lihakset ihan kipeinä :/ Samu on viihtynyt hoidossa hienosti! On ihanaa, kun hän kävelee itse autosta Riitta-tädin luo eikä pistä yhtään hanttiin. Eilen sanoin Samulle, että lähdetään, kun olin valmis. Hän hyppäsi samantien pystyyn ja huikkasi "Täti!" ja marssi ulko-ovelle. On suuri helpotus, että kaikki on mennyt näin hyvin. Pelkäsin tekeväni ison virheen, kun menin niin nopeasti vaihtamaan hoitopaikkaa, mutta näköjään sitä kannattaa kuulostella omia tuntojaan ja lapsen kommentteja. Nyt kaikki tuntuu olevan tosi hyvin :) Jätän Papun agilityreenit väliin, kun olen niin väsynyt, Jojon oli jokatapauksessa jo peruttu. Tekee muutenkin mieli olla vain perheen kesken ihan rauhassa.
Siskoni Elina soitteli. Vauva ei vieläkään meinaa syntyä, vaikka on jo yli viikon yliaikainen. Odottavan aika on pitkä. Ihana nähdä pian tuo uusin tulokas.
Aika tylsäksi varmasti menee tämän blogin seuraaminen, sillä haluan jälleen kertoa eilisistä toko-reeneistä. Käytän tätä blogia hyödykseni pitääkseni yllä edes jonkinlaista harjoittelupäiväkirjaa.
Marian koulutuksessa harjoittelimme ruutua. Testasin, mikä tapa sopii Papulle parhaiten. Vein karvahiiren ruutuun ja Papu juoksi tosi reippaasti ruutuun. Mutta kun laitoin makupalan kippoon ruutuun, se juoksi vieläkin lujempaa! Maria sanoi, että voimme ottaa harjoituksissa jo ihan täyspitkää matkaa. Minä saan kehua koiraa vasta, kun se on ruudussa, ei ennen (lipsahti, kun olin niin onnessani reippaasta menosta ;)).
Kauko-ohjausta harjoittelimme tällä kertaa istu-seiso-istu. Tarkoituksena oli saada koira noustessaan pitämään takajalat paikallaan. Papu tarjosi koko ajan maahanmenoa, kun ollaan sitä koko viime viikko reenattu. No, pikku hiljaa. Onneksi AVO-luokassa on vasta istu-maahan-istu kaukoissa.
Otimme AVO:n paikalla makuun, eli ohjaajat menivät piiloon. Papu ei meinannut mennä taaskaan maahan! Sitä pitää edelleenkin reenata ja vaatia menemään heti ensimmäisellä käskyllä. Otin pari toistoa kädellä auttamalla liikkeen jälkeen ja alkoihan se sieltä taas muistua mieleen. Mutta jatketaan harjoituksia! Papu jäi makaamaan hyvin ja pysyi, vaikka olinkin piilossa ja vaikka yksi koirista lähti haahuilemaan. Kävin palkkaamassa puolessa välissä. Hieman se tuntui ottavan painetta, kun kaikki ohjaajat palasivat koiriensa luokse samaan aikaan, mutta pysyi onneksi paikallaan. Nousi perusasentoon ripeästi.
Ei olla reenattu näyttelykävelemistä yhtään...! Paniikkia jo ilmassa...
Jojon, Papun ja Sutin koiratouhuja ja vähän muunkin perheen elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti