Metsäjäljellä

Tänään oli jäljestyskurssin viimeinen kerta. Teimme jäljen metsään. Makupaloja ei enää kylvetty vaan asteltiin normaaleilla askelilla eteenpäin ja jätettiin pari esinettä jäljelle. Kun koira löytää esineen, sitä kehutaan ja palkataan kovasti.

Sain tehdä jo ihan mukavan mittaisen jäljen. Jännitin hirveästi, että miten Papu mahtaa jäljestää, kun jäljellä ei olekaan makupaloja. Meille edelliset jäljet ovat olleet jotenkin kömpelöitä: minusta niitä on ollut hankala tehdä ja siten olen tehnyt niistä tosi lyhyitä, jolloin Papu ei ole ehtinyt edes kunnolla aloittaa työskentelyä, kun jälki on jo loppunut. Toisekseen se on tuntunut seuraavaan vain kiihkeästi makupaloja, vaikkei ole niitä kaikkia syönytkään.

Pelkoni osoittautui turhaksi, sillä Papu lähti heti reippaasti eteenpäin ja löysi ensimmäisen sukan siten, että oli jo mennyt sen ohi (kuulemma tuuli kääntyi jotenkin häiritsevästi), mutta kääntyi 45 asteen kulmassa sukan luo. Palkkasin ja kehuin isosti. Kun suoristin selkäni, enkä ehtinyt edes sanoa, että jatketaan matkaa, Papu lähti jatkamaan jälkeä ihan oikein ja oikeaan suuntaan. Toisen sukan ohi se meni pari askelta, mutta palasi jälleen takaisin. Jälleen isot bileet ja annoin sen jäljestää vielä loppumatkan tielle asti.

Vähänkö olin Papusta ylpeä! Olipa ihana, että tämä makupalaton jälki tuntuukin olevan meille sopivin. Kyllä nyt on ollut hyvä viikko, kun näin paljon ihanaa saan kokea saman viikon aikana. Samaisen viikon, jonka olen ollut karkkilakossakin! Lakko siis jatkukoon vielä syyskuun ajan ;)



Piirinmestaruuskisojen aikataulut tulivat. Molempina aamuina Minit aloittavat klo 9.