Kesälomatunnelmia

Kuvassa Papu Rukan mökin takapihalla.

Viimeinen viikko kesälomaa, Petri jo töissä. Samu ei ole nukkunut päiväunia, koska luopui tutista viime lauantaina, mistä syystä nukahtaminen tuntuu aika vaikealta tai ainakin hitaalta. Olimme puhuneet Samulle jo useamman kuukauden, että tutit viedään vielä joku päivä linnunpoikasille. Emme olleet vain uskaltautuneet ryhtymään hommaan, koska se on tuntunut pelottavalta möröltä, joka veisi meiltä loputkin yöunet ja aiheuttaisi hirveitä riitoja. No lauantainapa sitten jälleen puhuin Samun kanssa asiasta. Sanoin, että kun tämä on nukkunut päikkärit, sitten viedään tutti linnun vauvoille. Samu ilmoitti, ettei mene päikkäreille. Sanoin, että antaa sitten tutin pois (olemme alusta asti antaneet tutin vain päivä- ja yöunille). Samu marssi takaovelle ja takapihan aidan viereen ja nakkasi tutin tyynesti aidan yli! Hän on myöhemmin sanonut: "Ei tutti. Vauva!" ja näyttänyt samalla takaovea. Se meni sitten aika kivuttomasti. Seuraava yö oli vähän levottomampi, piti muun muassa käydä juomassa vettä, mutta tuttia ei ole sen jälkeen itkenyt, koska luopuminen oli hänen oma päätöksensä :)

Kesälomalla Samu on myös opetellut pois vaipasta. Harjoittelu on sujunut hyvin. Samu pissaa jo hienosti pöntölle joka kerta, kun siinä istuu. Hän myös tunnistaa pissahädän ja osaa ottaa itse housut pois ja mennä vaikka nurmikolle pissalle. Kakka ei kuitenkaan tule vielä pönttöön eikä pottaan. Toivottavasti hoitotäti keksii siihen jonkin opetuskeinon. Yöllä, päikkäreillä ja pitkillä automatkoilla pidämme edelleen vaippaa.

Kävimme Korkeasaaressa ja olipahan se aika vaikuttava paikka. Samun suosikkeja oli leijona ja tiikeri. Toinen tiikereistä vaikutti todella onnettomalta kiertäessään koko ajan häkkiä ympäri :( Olimme pari yötä Porvoossa ja yhden Messilässä ja palasimme kotiin tekemään viikoksi kylppäriremonttia. Se onkin nyt muuten valmis, paitsi katto ja sauna. Ne tehdään varmaan sitten kun taas rikastutaan.

Viime viikolla kävimme vanhempieni kanssa Rukalla. Se oli myös hieno paikka. Matkasimme tunturin huipulle hiihtohissillä. Samua ei pelottanut yhtään, meni sen kaikkiaan kolme kertaa; minua pelotti niin pirusti! Tällä reissulla Samu oppi lopultakin sanomaan "isi"! Kovasti muutenkin matkii ja opettelee uusia sanoja. Kotimatkalla yövyimme Lieksassa. Jojoon tarttui ilmeisesti siellä punkki päähän.

Ai niin! Jojohan sairastui samaan veriripuliin reilu viikko sitten kuin minkä Papu sairasti. Se ei ehtinyt mennä niin huonoon kuntoon kun vein sen jo eläinlääkäriin (päivystysaikaan kuitenkin :/), oireet ja eteneminen olivat ihan samanlaiset kuin Papulla. Hoidoksi Pepcidiä ja antibioottia. Helpotti nopeasti.

Sunnuntaina kävimme Mouhijärvellä. Otin siellä vuoroa odotellessani Papun kanssa tokoa ja sisällä molempien kanssa agilitya. Jojon kanssa meno ei ollut mitenkään suunnitelmallista, kunhan pidimme hauskaa. Kivaa Jojolla olikin :) Papun kanssa otin tavoitteeksi palkata hypyiltä ja lisäksi jatkoimme A:n alastulon harjoittelua.

Eilen otin tokoa omassa pihassa. Meillä oli häiriötäkin, kun pikkupoikalauma tuli kiville istumaan ja katselemaan harjoittelua. Joku pojista tulikin sanomaan reenien jälkeen, että minulla on hieno koira :) Papu oli jotenkin ihan sekaisin. Se selvästi jännitti poikia eikä keskittynyt kunnolla. Sain sen lopulta tekemään edes jotain edes sinne päin, joten kai sitä pitää olla siihenkin ihan tyytyväinen. Otin paikallamakuuta niin, että seisoin muutaman metrin päässä Papusta ja pojat touhusivat takanani omiaan. Papu pysyi hienosti, vaikka tarkkailikin poikia. Siihen olen tyytyväinen.

Tänään harjoittelu sujuikin sitten jo paljon paremmin. Vahvistin seuraamista ja kontaktia. Palkkasin jäävissä liikkeissä samantien, kun Papu teki mitä piti. Paikalla makuussa menin piiloon (laskin 30:een) ja palasin koiran taakse, josta siirryin koiran luo. Lisäksi kävelin miten sattuu ja mihin sattuu koko toisen paikallamakuu-harjoituksen. Hyvin pysyi. Otimme myös estehyppyä. Lopuksi leikimme hiirilelulla ja Papu oli ihan onnessaan, jopa "tappoi" hiirtä. Makupaloina oli koirannappuloita, jotka tuntuivat olevan suurinta herkkua :D

Barffaus on sujunut hyvin. Otin ruokia mukaan myös reissuille eikä muutaman päivän reissut tuottaneet ongelmia. Sain nyt sen kauan kaipaamani pakastimenkin, joten elämä on tässä suhteessa mallillaan ;) Molemmille koirille maistuu kaikki, mitä olen niille antanut. Ruokin niitä kerran päivässä eikä entistä tyhjän mahan puklailua ole ilmennyt. Kakat ovat pieniä pipanoita tai määrällisesti joka tapauksessa huomattavasti pienempiä kuin nappularuokinnassa. Eikä todellakaan ole edes hankalaa. Ainoa, että joka ilta pitää muistaa ottaa jo seuraavan päivän ruuat sulamaan ja syömistä pitää sen verran suunnitella, että joka viikko muistaa antaa lohta ja maksaa/sisäelimiä.

Samusta on tullut kova järjestelijä. Se laittaa autojaan järjestykseen eri paikkoihin ja sitten siirtää ne taas johonkin toiseen paikkaan. Autot ovat tarkasti toistensa vieressä tai perässä. Siihen jaksaa kyllä keskittyä, mutta muuten pinna on aika lyhyt. Taitaa vähän jotain uhmaikääkin pukata...